maanantai 28. lokakuuta 2013

Karvaisia keisareita ja kaulapantoja

Mickey ylittämässä Alppeja keisari
Napolenina.
Valokuvauksen opiskelija Lise Richardson ei halunnut päästää itseään helpolla, kun lopputyön tekemisen aika koitti. Myös maalaustaidetta opiskelleena Lise halusi yhdistää kaksi taiteenalaa samaan työhön. Ja koirat.
  Lise tarvitsi sopivan visuaalisen aiheen, johon kolme elementtiä olisi voinut yhdistää.
  - Pyörittelin mielessäni kaikkea moderneista julkisuuden henkilöistä, kirjallisuuden hahmoista ynnä muista, mutta päädyin varsin nopeasti maalaustaiteeseen kun muistelin Cassius Coolidgen koiramaalauksia, Lise kertoo.
  1900-luvun alussa vaikuttaneen Cassius Coolidgen maalauksissa koirat esiintyvät ihmisten vaatteissa ja elävät ihmisten elämää, mm. pelaavat pokeria.
  Idea oli valmis. Lise päätti tehdä klassisia muotokuvia jäljitteleviä digitaalisia maalauksia, joiden päähenkilöinä olisivat koirat, valokuvatut koirat.
  - En ollut, enkä vielä tänä päivänäkään ole nähnyt kenenkään kokeilevan täysin vastaavaa ideaa, Lise kertoo. - Tämä oli siis yksi syy, miksi halusin nimenomaan tätä yrittää, koska se on ainakin minulle uutta.
  Koiria ei tarvinnut kaukaa etsiä. Lisen oma koira sai toimia ensimmäisenä mallina ja tuttavapiiristä löytyi lisää. Lise otti yhteyttä omistajiin ja kuvasi koirista erilaisia otoksia, jotka olisi helppo yhdistää maalauksiin. Maalauksien mallit Lise löysi 1700- ja 1800-lukujen muotokuvataiteesta,  mm. Jacques-Louis Davidin ja John Singer Sargentin maalauksista. Niistä hän löysi sopivat vartalot ja taustat karvaisille kasvoille.

Lisen oma koira Freija päätyi Sarah
Bernhardtin tilalle.
    Lise pyrki sovittamaa tietyt koirat tiettyihin maalauksiin niin että koirat ilme tukisi alkuperäisen maalauksen aihetta. Esimerkiksi Charlotte Brontën tilalle tuli Shetlannin lammaskoira Asta. Yorkshirenterrieri Miki puolestaan sai esittää Horatio Nelsonia.
  Digitaalisella pensselillä Lise teki alkuperäisiä maalauksia mukailevia versioita, joiden tekeminen kesti useita päiviä.
  - Sovitin koiran naaman ja joissain tapauksissa tassut kuvaan, ja pyyhin vaatteiden ja hiusten alle jäävät osat pois, Lise kertoo prosessista. - Viimeistelin maalauksen yksityiskohdat lisäten koirille ihmismäisiä piirteitä kuten ripset ja kulmakarvat.
  Lise antoi työlleen nimen Ruffs and collars, mikä on suomennettuna “Röyhelökaulukset ja Pannat".
  - Englanninkielinen sanaleikki tulee tunnetusta fraasista, jonka voi tulkita myös tarkoittamaan “haukut ja koiran kaulapannat”, englantia toisena äidinkielenään puhuva Lise kertoo.
  - Haluaisin koota sarjasta kirjan ja todennäköisesti tulen niin tekemään jossain vaiheessa omalla ajallani, Lise pohtii maalaustensa tulevaisuutta.
  Lisen kotisivuilta löytyy koko sarja ja muutakin Lisen tuotantoa: http://liserichardson.com/

Teksti Mika Nykänen, kuvat Lise Richardson

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Lakeuden aarteita ihailemassa

Pentti Tuominen näyttää mukin valmistusta.
Tämän vuotinen kakkosten opintomatka tehtiin Vaasaan kohteina Pohjanmaan museon upeat kokoelmat ja käsityötalo Loftet. Matkan tarkoitus oli nähdä elävänä loisteliaita tyylihuonekaluja ja talonpoikaisesineistöä, joiden saloihin opiskelijat ovat perehtyneet teoriatunneilla.
Pentti pyöräyttää tinamukin pohjaan kantin.
  Pohjanmaan museon kokoelmat yllättivätkin runsaudellaan ja tyylihistoriallisella kattavuudellaan. Opiskelijoilla oli tilaisuus tutkailla mm. aitoa barokki- ja rokokooesineistöä, mitä harvemmin Keski-Suomessa on nähtävillä. Pohjanmaan museossa kokonaiset salit on sisustettu esim. kustavilaiseen ja biedermeier-tyyliin.
  Museon kokoelma perustuu Vaasassa lääkärinä toimineen Karl ja hänen puolisonsa Elin Hedmanin keräämään esineistöön. Huonekalujen lisäksi esillä oli vanhaa taidetta. Sellaiset aarteet kuten Sandro Botticellin tai Lucas Cranachin pajoista lähtöisin olevat maalaukset eivät kuulu jokaisen maakuntamuseon valikoimaan.
  Ulkomaisen taiteen lisäksi Hedmanin kokoelmaan kuuluu ainutlaatuinen Suomen kultakauden taiteen kokoelma, jonka juuret ovat 1900-luvun alussa toimineen kuuluisan mesenaatin Gösta Stenmanin keräämässä taidekokoelmassa. Joukossa on mm. Helene Schjerbeckin, Pekka Halosen ja Tyko Sallisen teoksia.
  Erikoisuutena matkalla oli pysähdys Vähäkyrössä pläkkyrimestari Pentti Tuomisen oppiin. Vanhan taidon nykyisin harvalukuiseen mestarikatraaseen kuuluva Tuominen näytti, kuinka läkkipelti taipuu ja muovautuu erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tuomisen leppoisaa työskentelyä ja kerrontaa seuraten opiskelijat saivat tinalla päällystetyn rautaisannoksen erilaisten astioiden ja piparkakkumuottien valmistuksesta. Tuliaisiksi Tuominen antoi mm. pillejä ja tinamukeja, ja taatusti hyvän mielen.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen
 

perjantai 4. lokakuuta 2013

Villiä ja värikästä huopaa Elina Saaren opastuksella

Yksityiskohta huopalaukusta.
Villa muotoutui jälleen kerran uusiin upeisiin muotoihin Elina Saaren huovutuskurssilla Jyväskylän aikuisopistossa Petäjävedellä. Kurssi järjestettiin aikuisopiston tekstiiliopiskelijoille viikonloppuna 27.-29. syyskuuta. Opettaja huopamaakari Elina Saari tunnetaan yhtenä merkittävämpänä huovuttajana Suomessa ja hän on tuonut suomalaiseen huovuttamiseen väriä ja räväkkyyttä oman iloisen ja räiskähtelevän persoonansa myötä.
  Kurssin tavoitteena oli suunnitella ja valmistaa huovutettuja asusteita hyödyntäen erilaisia puolivalmisteisia materiaaleja. Viikonlopun aikana valmistettiin erilaisia asusteita mm. huiveja, laukkuja ja huopikkaita. Kurssilla hyödynnettiin Elinan maahan tuomia materiaaleja, joiden avulla huovuttaminen on vauhdikasta ja teknisesti uusia mahdollisuuksia antavaa. Vauhdikkaasta huovuttamisesta huolimatta tuotteissa ei tingitä laadusta.
  Katso lisää tietoa Elina Saaresta ja Feltfactionista: http://www.feltfaction.fi/

Teksti ja kuvat Kaisa Kotanen


Kurssilla huovutettuja laukkuja.

torstai 3. lokakuuta 2013

Mistä idea, osa 5

Kirjonta sai vaikutteita Ikat-värjäyksestä.
Huomaa myös helmet!
- Idea lähti liikkeelle intialaisesta Ikat-värjäyksestä, Annika Rinne paljastaa takkinsa taustoja. - Ikat-värjäyksessä langat värjätään solmittuina, jolloin niihin tulee pykälittäinen väritys. Sen sijaan, että olisin värjännyt langan, ompelin kuviot Ikat-tyyliä jäljittelevällä pykällyksellä.
  Värjäyksestä tuli siis kirjontaa, jonka Annika halusi yhdistää yksinkertaiseen takkimalliin.
  - Hain 60-luvun leikkausta takin tyyliin. Pidän sen ajan tyylistä ja halusin yhdistää sen kirjontaan. Kirjonta tuo takkiin ripauksen Intiaa, joka on takin työnimi, Annika kertoo.
  Alussa Annikalle oli selvää, että takki tulisi olemaan valkoinen tai luonnonvalkoinen. Mutta sitten kangaskaupassa vastaan tuli sisustukangas, jonka pinta oli juuri sitä mitä Annika oli tietämättään etsinyt.
  Hihat takissa on 3/4 -pituiset ja pääntie noudattelee 60-lukulaista leikkausta. Kaava on jakun peruskaavasta, jota Annika on muokannut A-linjaisemmaksi. Hihan kaavan Annika otti puserosta, jotta kirjonta olisi helpompi istuttaa hihaan.

Annika tavoitteli 60-lukulaisen selkeää tyyliä.
  - Takin yleisilme on melko juhlava mutta se sopii hyvin myös rosoisiin farkkuihin, Annika pohtii.
  Annika teki takin siskolleen, joka antoi suunnittelussa vapaat kädet. Valmista lopputulosta sisko ei ole vielä nähnyt.
  - Takki voi näkyä minun itseni päällä, sen verran tyytyväinen olen lopputulokseen, Annika nauraa.
  Takki oli osa kulttuurilähtöisen valmistamisen -opintokokonaisuutta, jossa tuotteen suunnittelussa otetaan vaikutteita jostakin kulttuurista.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen