keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Veisto vei opettajan mestariksi

Alpo Kangas ja mestarin näyte.
Intohimo koristeveistoon houkutti Alpo Kankaan vaihtamaan roolinsa opettajasta opiskelijaksi ja
hyppäämään takaisin koulun penkille. Jo lähes kaiken koristeveistoalan koulutuksen käyneenä Alpon viimeisenä haasteena oli mestarinimikkeen saavuttaminen.
  - Arvostan kädentaitoja niin paljon, että halusin haastaa itseni koristeveistäjänä. Haluan, että tämä taito näkyy myös konkreettisesti jossakin, puualan opettajana Luovalla kampuksella toimiva Alpo pohtii motiivejaan.
  Ainoa ongelma oli, että Luovalla kampuksella ei ole aiemmin toteutettu erikoisammattitutkintoa koristeveistossa.
  - Kysyin aikuisopiston kouluttajilta, olisiko heillä mitään mahdollisuutta järjestää erikoisammattitutkinnon suorittamista koristeveiston alalta, vuosia sitten myös muotoilijaksi valmistunut Alpo kertoo.
  Pienen selvittelyn jälkeen homma lähti käyntiin käsityöntekijän erikoisammattitutkinnon alaisuudessa. Koulutuksen organisoijaksi valikoitui Satu Tammikari ja opinto-ohjelma rakennettiin Alpon opetustyön ehdoilla.
  - Onhan tässä vähän haastetta ollut sovittaa aikataulut yhteen, Alpo kertoo.
  Syksyllä aloittettu tutkinnon suorittaminen huipentuu tämän kevään päätteeksi mestarintyön esittelyyn ja arvioimiseen. Ohjaavat opettajat ja arvioijat ovat tunnustettuja alan ammattilaisia eri puolilta Suomea.
  Alpon ura veistäjänä alkoi jo 90-luvulla Teuvassa ja Jurvassa käydyissä koulutuksissa kuuluisien veistäjien Oiva Kentan ja Matti Konstetin oppilaana. Sieltä tie on vienyt muotoilijan koulutukseen ja lopulta opettajaksi Luovalle Kampukselle, missä Alpo on erityisesti levittänyt koristeveiston ilosanomaa nuorisolle.
  - Koristeveisto on käsityön ytimessä mutta nykyään sitä on näkyvillä niin vähän, Alpo harmittelee.
  Itse mestarityö on rokokootyylisesti veistetty vaatetelineen ja tuolin yhdistelmä.
  - Rokokoo on veistäjälle se tyylisuunta, jossa on eniten opittavaa, Alpo kertoo tuolin tyylistä. - Ja miellyttäähän se silmää myös.
  Tuoli tulee saamaan paikkansa kotoa makuuhuoneesta sängyn vierestä.
  -  Vähän on ollut kotona puhetta, että nuo vaatteet pitäisi laittaa johonkin telineeseen, Alpo hymyilee.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

maanantai 15. toukokuuta 2017

Puuartesaani rauhoittui Tiibetissä

Saara remontoimassa ikkunoita.
Miltä tuntuisi tehdä puusepän töitä susien, lumileopardien, karhujen ja korppien keskellä kolmen kilometrin korkeudessa? Ilman sähköä. Artesaani Saara Taipale tietää.
  Kaksi vuotta sitten puualan artesaaniksi valmistunut Saara päätyi Kiinaan suuntautuneella reppureissulla Khampan ekologiseen vaellus- ja taidekeskukseen keskelle Tiibetin vuoristoylänköä. Keskus on käytännössä amerikkalaisen Angela Lankfordin ja tiibetiläisen Djarga Miran ylläpitämä majatalo, johon matkailijat voivat tulla nauttimaan Tiibetin vuoristotunnelmasta ja oppimaan erilaisia käsityötaitoja.
  Saatuaan tietää, että Saara oli puuseppä, Angela pyysi Saaraa tekemään taloon lattian.
  - Melko soveltavaa meininkiä se oli. Kaikki koneet ja välineet olivat ihan vieraita, puulajeista ei ollut mitään tietoa, Saara kertoo. -Ilmeisesti jokin kiinalainen versio männystä oli käytössä.
  Sen verran hyvin Saara sai työn kuitenkin tehtyä, että Angela pyysi Saaraa palaamaan seuraavassa maaliskuussa jatkamaan töitä.
Maisemat maailman katolta.
  - Jos joku tarjoaa työtä jostakin Tiibetistä, niin on siitä vaikea kieltäytyä, Saara nauraa.
  Toisella reissulla, joka siis oli tänä keväänä, Saaran tehtävä oli valmistaa kalusteita majataloon. Chengduun lentämisen, junamatkan ja mopoilla vuorille nousemisen jälkeen koitti karu tilanne.
  - Aluksi ei ollut mitään työkaluja. Laittelin remonttitarpeita valmiiksi ja kuivattelin lautoja. Vähitellen pääsin entisöimään ja korjailemaan lipastoja ja hyllyjä. Autoin samalla remontissa, hioin seiniä ja pätkin lautoja.
  Suurimmaksi yksittäiseksi urakaksi muodostui ruokasalin suuri pöytä.
Khampan majatalo ja taidekeskus.
  - Tein kaiken käsityökaluilla ilman sähköä, joten aikaa meni todella kauan. Käytössä oli kiinalaiset taltat ja japanilainen saha. Puut piti suoristaa käsin höyläämällä ja kaikki liitokset tein taltalla.
  Saara työskenteli pihan kasvihuoneessa, jotta valoa oli mahdollisimman paljon käytössä.
  - Työpäivä alkoi auringonnoususta ja päättyi auringonlaskuun.
  Työtapa opetti Saaralle ongelmanratkaisukykyä.
  - Puuseppänä sain kokemuksen millaista on työskennellä ilman sähköä. Jouduin ikään kuin ajassa taaksepäin. Sain itse miettiä kaikki ratkaisut uusiksi, koska en voinut soveltaa täällä Suomessa opittua ilman samoja laitteita.
  Korkea ilmanala asetti myös haasteita.
  - Kolmessa kilometrissä ilma on selvästi ohuempaa. Ensimmäisellä reissulla kaverini oksenteli ja itsellä jäsenet puutuivat. Yöunet eivät alussa olleet parhaimpia mutta vähitellen kunto kasvoi.
  Kevät karussa vuoristossa ilman sähköä muutti Saaran tavan havainnoida ympäristöä.
  - Alussa tuntui, että missään ei ollut mitään ärsykkeitä. Kuukauden jälkeen pää tottui rytmiin. Sitä alkoi vähitellen kiinnittää huomiota uusiin asioihin, lintuihin ja kasveihin. Seurasin, kuinka ruoho päivä päivältä vihersi enemmän.
Saara teki ruokapöydän majataloon.
  Luonto ja eläimet tulivat konkreettisesti lähelle.
  - Polulla susi tuli kymmenen metrin päähän eikä lähtenyt karkuun. Minä lähdin. Kaikkien sääntöjen vastaisesti juosten.
  Ennen pitkää Tiibet oli jätettävä ja edessä oli kohtiipaluu. Suomi ja kaupunki oli shokki.
  - Palatessa painuin heti mökille ja olin siellä kolme viikkoa. Se oli tavallaan pehmeä laskeutuminen takaisin.
  Hiljaisuus ja äärimmäiset olosuhteet eivät kuitenkaan päästä Saaraa pihdeistään. Nuori artesaani on jatkamassa matkojaan.
  - Lähden Norjaan töihin, rauhaan. 
Tutustu tästä Saaran tukikohtaan Tiibetissä ja tästä paikan Facebook-sivuihin.

Teksti Mika Nykänen, kuva Saara Taipale ja Khampa Nomad Eco Lodge and Arts Center.


torstai 13. huhtikuuta 2017

Tunnelmia Kankaan Taitopäiviltä

Luovalla kampuksella vietettiin Kankaan Taitopäiviä 10.-12.4. Ohjelmassa oli näyttelyitä, työpajoja ja mm. maailman pisin luento. Valokuvauksen opiskelijat kiertelivät vieraiden joukossa ja kyselivät tunnelmia. Tässä Katrina Hämäläisen raportti kohtaamisista.

Tuulikki Haapalo
MIKÄ ON NIMESI?
Tuulikki Haapalo
MIKÄ ALA KIINNOSTAA ENITEN?
Alasta en tiedä, mutta huovutus kiinnostaa, koska olen nuorena huovuttanut paljon.
VOISITKO NÄHDÄ ITSESI OPISKELEMASSA TÄÄLLÄ?
En enää tässä iässä.
MITÄ OLET PITÄNYT NÄKEMÄSTÄSI?
Täällä on paljon mielenkiintoisia ja erilaisia  asioita, en osannut odottaa, että täällä on näin paljon nähtävää.
MIKÄ ON LEMPIVÄRISI?
Violetti


Sirpa Metsäkoivu
MIKÄ ON NIMESI?
Sirpa Metsäkoivu
MIKÄ ALA KIINNOSTAA ENITEN?
Kaikki kiinnostaa, mutta metallialan korut kiinnittivät huomioni erityisesti.
VOISITKO NÄHDÄ ITSESI OPISKELEMASSA TÄÄLLÄ?
No ainahan sanotaan, ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan.
MITÄ OLET PITÄNYT NÄKEMÄSTÄSI?
Älyttömän hienoja töitä ja taitavia tekijöitä.
MIKÄ ON LEMPIVÄRISI?
No sanotaan punainen.


Teksti ja kuvat Katrina Hämäläinen, Kuva 16 B

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kotiinpaluu lähestyy

Katariina Leskisen ja Noora Virokannaksen Tshekin vaihtojakso Liberecin Skola Katerinkyssä lähestyy loppuaan.
Hiihtoloman alussa alkanut matkan viimeiset viikot ovat käsillä.
  Kalustealaa opiskeleva Katariina ja tekstiilialaa opiskeleva Noora ovat ovat tutustuneet monipuolisesti kädentaitoihin paikallisessa käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa Skola Katerinkyssa, jossa on laaja kirjo luovien alojen opintomahdollisuuksia. Opinahjossa on mm. sisustussuunnittelun, muodin ja verhoilun opintolinjat.
  Alla Katariinan lähettämiä kuulumisia:

  Harjoittelujakso Liberecissä lähenee loppuaan. Koti-ikävä alkaa olla melkoinen, mutta yhä tutummaksi tulleet huipputyypit ympärillämme houkuttaisivat jäämään vielä toviksi. Viimeiset viikot olemme opiskelleet verhoiluosastolla, josta kuvat. Kaikkinensa harjoittelujakso on ollut erittäin antoisa ja opettavainen.
T. Katariina

Katso lisää kuvia Facebook-sivultamme.
Jutun kokosi Mika Nykänen, kuvat Katariina Leskinen


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Katariina ja Noora uusien tekniikoiden äärellä

Noora intarsiatyön kimpussa.
Katariina Leskisen ja Noora Virokannaksen Tshekin seikkailu jatkuu. Vaihtojakso Liberecin Skola Katerinkyssä on edennyt uusiin teknisiin aluevaltauksiin mutta säät eivät ole suosineet. Alla kuulumisia:


Moi
  Muutamia kuvia ja kuulumisia viimeiseltä parilta viikolta.
  Toissa viikko opiskeltiin fashion designin parissa ja viime viikko puuosastolla tehden intarsia töitä.
   Vettä tulee taivaan täydeltä lähes päivittäin ja aurinko on näyttäytynyt vain muutamana päivänä.
   Kelien puolesta näyttäisi siellä Suomessa olevan asiat huomattavasti paremmalla tolalla, joten nauttikaahan kevätauringon paisteesta ja lämmöstä.
   Kuulemisiin,
   Katariina ja Noora



Kokosi Mika Nykänen, kuva Katariina Leskinen

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Opiskelijat loistavat blogeissaan

Inka Virtasen ompelutöitä.
Mikäli et ole vielä huomannut, Luovan kampuksen blogin oikeassa laidassa on valikoima opiskelijoiden omia blogeja. Sieltä löydät upeita kertomuksia tuotteiden suunnittelusta ja valmistamisesta, valokuvauksen saloista sekä pohdintaa opiskelusta Luovalla kampuksella.
  Suurin osa blogeista on syntynyt opiskelujen ensimmäisinä päivinä oppimispäiväkirjoiksi mutta osa on saanut alkunsa opiskelijan omista tarpeista. Esimerkiksi Inka Virtasen Bjarmiala-blogista löytyy myös opiskelujen ulkopuolisia projekteja. Käy ihastelemassa Inkan upeita ompelutöitä tästä linkistä.
  Vaatetusalan opiskelijan Elli-Noora Solismaan blogista löytyy tarkat kuvaukset tuotteen valmistuksen työvaiheista ja todella paljon valokuvia. Lauri Purasen blogissa voit käydä ihailemassa tyylikkäitä huonekaluja, jotka Lauri on valmistanut asiakkaille.
Adalmiina Vepsäläisen
blogista.

  Ensimmäisen vuoden valokuvauksen opiskelijan Adalmiina Vepsäläisen blogista löytyy henkilökuvien lisäksi romanttisia hääkuvia ja Linda Liposen blogissa on mukana myös koiravideoita. Mari Tammisen blogista löytyy rouheampia rock-henkisiä kuvia ja koulutehtäviä.
  Käytännössä kaikki opiskelijat käyttävät blogia opintojensa ajan omien tuotosten tallentamiseen ja esittelemiseen. Opintojen päätyttyä jokaisella on käsissään hieno portfolio omasta osaamisesta.
Teksti Mika Nykänen

torstai 9. maaliskuuta 2017

Maailma nousi Onervan seinälle

Tanno, Jasmin ja Alpo polvistuivat kartan eteen.
Luovan kampuksen toteuttama maailmankartta julkistettiin tiistaina oppimis- ja ohjauskeskus Valterin Jyväskylän toimipisteessä Onervassa. Puu- ja metallialan artesaanien toteuttama kartta asetettiin koulun pääaulan viereen keskeiselle paikalle, jossa oppilaat voivat vapaasti tutustua kohokuvioin toteutettuun teokseen.
  - Erityisesti kartta palvelee oppilaita, joilla on näkemisen vaikeuksia, ohjaava opettaja Riitta Mecklin kertoi kartan tarkoituksesta.
  Kartan suunnittelusta vastasi tuotesuunnittelun opettaja Anni Honkala eri alojen opiskelijoiden kanssa. Kartan teknistä toteutusta olivat ohjaamassa puualan opettaja Alpo Kangas ja metallipuolelta Tanno Tamminen.
  Karttaa oli valmistamassa monihenkinen joukko opiskelijoita, joihin kuului mm. ulkomaisia vaihto-opiskelijoita. Suurimman työn ja viimeistelyn teki kuitenkin puualan artesaaniksi opiskeleva Jasmin Rissanen, joka oli mukana luovuttamassa valmista teosta Onervalle.
Kartta on sijoitettu kulkureitille.
  Tekijöiden kukituksen ja julkistamisen jälkeen Onervan oppilaat pääsivät kokeilemaan karttaa, joka on asetettu sopivalle korkeudelle lapsia ajatellen. Erityistä kiitosta kartta sai erilaisten materiaalien ja pinnanmuotojen käytöstä. Mantereiden ja vuorten muodot, jotka on toteutettu puusta, eroavat aaltoilevasta metallipinnasta, joka kuvaa merialueita.
  Eri maanosat on väritetty selkeästi erottuvilla sävyillä, mikä helpottaa kartan tarkastelua myös niiden osalta, joilla on muunlaisia hahmottamisen ongelmia. Kartan väreissä noudatellaan upean Onervan omaa värimaailmaa, joka on suunniteltu mahdollisimman informatiiviseksi.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Eveliina Matikainen