torstai 20. joulukuuta 2018

Kaaospunonta kaunistaa lentoaseman

Hymy herkässä työn jälkeen.
Tikkakosken lentokentän kahvila-ravintola Sky Cafe and Food sai jouluksi uudet ikkunatekstiilit.
  Pyöreät Ilmatar-ikkunatekstiilit on huovutettu ja kirjottu ja Utu- ikkunatekstiilit on kudottu. Ilmattarien somisteena olevat ympyrät on toteutettu kaaospunonnalla. Materiaaleina tekstiileissä on käytetty pääasiassa villaa ja pellavaa. 
  Tekstiilien suunnittelussa oli lähtökohtana se, että ne sijoittuvat lentokentälle. Teemoina oli suomalaisuus – lähteminen ja saapuminen. Puhdas luonto ja talvinen Suomi haluttiin nostaa tekstiilien väritysten kautta esille. 
  Projekti alkoi lokakuussa, kun opiskelijat kävivät lentokentällä katsomassa kahvilaravintolan tilaa ja sinne aiemmin oppilaitoksessa valmistettuja tekstiilejä. Tulevien tekstiilien tuli jatkaa samaa linjaa, missä näkyisi suomalaisuus, suomalainen kulttuuri ja luonto. Tekstiilit ovat jatkoa vuonna 2015 valmistetulle tekstiilisarjalle, mikä myöskin valmistettiin asiakastyönä opiskelijoidemme toimesta.
  Tekstiilialan opiskelijat Pirta Ala, Laura Lappi, Sari Nyman, Erika Sipilä, Saana Härkönen sekä Ritva Puumalainen toteuttivat asiakastyönä valmistetut tekstiilit kutoen ja huovuttaen. Lisäksi tekstiileissä käytettiin erikoistekniikoita, kuten esimerkiksi kirjontaa ja kaaospunontaa. 

  Teksti ja kuvat Kaisa Kotanen

torstai 13. joulukuuta 2018

Lasitaide valtasi Luovan kampuksen

Jussi Paavolainen puhaltaa.
- Lasissa kiehtoo sen muovautuvuus, Jussi Paavolainen sanoo, kun kysyn, miksi kalustealan artesaaniopiskelija hikoilee keskellä päivää kuumuutta hohtavan lasiuunin äärellä liekit silmissä loimottaen. - Lasi voisi olla mielenkiintoinen materiaali myös kalusteiden näkökulmasta, Jussi pohtii ja puhaltaa putkeen.
  Vesa Välikankaan vetämä kierrätyslasin puhalluskurssi täytti toistamiseen Luovan kampuksen ahjotilan innokkaista opiskelijoista. Kurssi on osa Luovan kiertotalouden hankekokonaisuutta, jota Luova kampus vetää yhdessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa.
  - Olen tehnyt lasihelmiä, pallokoristeita ja kaatimia, Jussi kertoo uunin vierellä. - Kaatimet tulevat kotona heti käyttöön.
  Kurssilaiset pääsivät perehtymään lasinpuhaltamisen ja -muovaamisen saloihin alan todellisen pioneerin ohjauksella. Välikangas aloitti lasitaiteen tekemisen jo neljäkymmentä vuotta sitten Jyväskylän juomatehtaalla amerikkalaisen lasitaiteilijaystävän innoittama.
  - Menin kirjastoon ja aloin opiskella alaa omatoimisesti. Siitä kaikki lähti liikkeelle, Vesa kertoo. 
  Nopeasti Välikankaan maine kiiri ympäri Suomen ja häntä alettiin kutsua opettamaan eri puolille valtakuntaa.
Vesa Välikangas näyttää mallia.
  - Olen ollut ainoa kiertävä opettaja Suomessa kolmekymmentä vuotta, Vesa kertoo.
  Vierimaa on kehitellyt kiertäävään opetustudioon sopivan välineistön uuneista lähtien.
  - Kaasulla lämmitettävä uuni on yksinkertaisin mutta käytän myös jätepuuta lämmittämiseen. Hiilijalanjälki saadaan näin pienemmäksi. Lasina käytän aina kierrätystavaraa, vaikka olen kursseilla kokeillut myös lasin valmistamista alusta lähtien hiekasta.
  Ja lisää on luvassa. Keväällä on tarkoitus järjestää kurssi, jossa opiskelijat tekevät lasia varten puusta muotit, ja tämähän tarkoittaa sitä, että lasikurssin paikat menevät varmasti kuin kuumille kiville.
  Lue lisää Luova kiertotaloushankkeesta täältä.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Turve taipuu takiksi

Korujen kanssa...
Uudet materiaalit tekevät tuloaan muodin ja vaatetuksen maailmaan. Ekologisuuden ja kierrätettävyyden vaatimukset läpäisevät poikkeuksetta kaikki tulevaisuuden trendit tavalla tai toisella ja Luovan kampuksen opiskelijat ovat tämän kehityksen kärjessä. Luovan kiertotalouden projekteissa opiskelijat luovat ennakkoluulottomasti tuotteita, joita ei muualla ole nähty.
  Yksi tällainen on Minna Karhunheimon turvevillasta tehty jakku.
  - Olen aina haaveillut luonnonmateriaalien käyttämisestä. Turvevilla sopii tähän erinomaisesti, Minna kertoo projektinsa alkutahdeista.
  Kun Luovan kiertotaloushankkeen vetäjä Sirpa Vauhkala tilasi koululle kasan turvevillaa, Minna tarttui toimeen.
  - Lähdin suunnittelemaan monikäyttöistä takkia, joka sopisi erilaisiin tilanteisiin. Halusin sen olevan muunneltava, jotta takki soveltuisi sekä miehille että naisille. Minna Karhunheimo kertoo.
  Turvevilla on biopohjainen materiaali, jonka valmistamisedellytykset Suomessa ovat mitä parhaimmat. Tämän lisäksi sen erityisominaisuudet tekevät siitä monin tavoin miellyttävän käyttää.
  - Turvevilla sitoo kosteutta, hajuja ja suoloja sekä neutraloi ihon eritteitä. Se ei myöskään ärsytä ihoa joten se sopii herkkäihoisille, Sirpa Vauhkala kertoo.
...tai ilman. Enni Tulla mallina.
  Rouhean rakenteensa vuoksi turvevilla ei kuitenkaan sovellu ihan kaikkeen vaatetukseen.
  - Turvevilla on materiaalina hieman haastava sen kudoksen takia. Se käyttäytyy hieman kuin säkkikangas, joten rakennetta pitää testata ennen valmistusta, Minna kertoo kokemuksistaan.
  Erilaiset materiaalit ovat saaneet Minnan pauloihinsa totaalisesti.
  - Jatkossa haluaisin nimenomaan tehdä kokeellisia projekteja luonnonmateriaalien kanssa, Minna kertoo.
  Minnan suunnitelmissa siintää jo iltapuku, joka olisi tehty kokonaan metsäisistä materiaaleista.
  - Käpyjä, mustikkaa, kaarnaa, kanervaa. Niistä se syntyy, Minna visioi.
  Lue lisää Minnan ennakkoluulottomista kokeiluista Luovan kiertotaloushankkeen sivuilta.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Annie Aksela

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kielirumpujen ääni valloitti puusepän

Kielet ovat osa runkoa.
Hypnoottinen sointi leviää Luovan kampuksen käytäville, kun Tommi Hautala nostaa uunituoreen kielirumpunsa polvilleen ja alkaa taputella padouk-puusta valmistettuja kieliä. Ääni tuo mieleen jotakin hyvin vanhaa ja alkuperäistä, eikä ihmekään, sillä soittimen toimintaperiaate on ikivanha.
  - Tämä toimii samalla tavalla kuin ensimmäiset soittimet. Kielirumpu on idiofoni, eli soitin on yhtä kappaletta, sen runko on samaa ainetta kuin soiva osa. Ihmisen ensimmäiset soittimet olivat luultavasti tällaisia, Tommi kertoo luomuksestaan.
  Käsityöntekijän ammattitutkintoaan viimeistelevä Tommi on aloittanut kielirumpujen valmistamisen nollasta, eli kaikki tieto on itse ulkomaisista lähteistä hankittua ja sovellettua.
Kyljissä sapelimahonkia.
  - Suomessa ei kukaan muu tee kielirumpuja. Olen kerännyt kaiken tiedon ulkomaisilta puuseppäfoorumeilta ja soitinrakentajien yhteisöistä.
  Kielirummun valmistus on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa, sillä tekijän on saatava soitin vireeseen itse.
  - Kieliä veistetään taltalla yksi kerrallaan ja verrataan viritysmittarin lukemiin. Hankalaa siitä tekee sen, että yhden kielen virittäminen vaikuttaa muihinkin, Tommi kertoo.
  Tommin rummut on viritetty tiettyyn asteikkoon, jolloin niiden soittaminen on helpompaa.
Öljy riittää pintakäsittelyksi.
  Kielirumpuja näkee harvemmin esiintymislavoilla. Enemmänkin se on itsekseen soitettava soolosoitin.
  - Myös musiikkiterapiassa käytetään kielirumpuja.
  Tommin suunnitelmissa on aloittaa kielirumpujen kaupallinen valmistus valmistumisen jälkeen.
  - Tarkoitus on tutkia myös suomalaisten puulajien ominaisuuksia soittimen materiaalina. Tällä hetkellähän afrikkalaiset puulajit ovat suosituimmat.
  Padoukin lisäksi Tommi on käyttänyt sapelimahonkia ja saarnea soittimiensa materiaaleina.
  - Lapsille olen tehnyt mallin, jossa materiaalina on kirsikka.
Padoukin hohtoa

Kuuntele kielirummun sointia Facebook-sivultamme.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen  

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Auroran biisi antoi innoituksen sadetakkeihin

Mallina Pinja.
Raikkaita värejä, laskeutuvia helmoja ja hupullinen liiviosa. Siinä resepti tyylikkäisiin sadetakkeihin, jotka Melissa Kuisma ja Reetta Immonen suunnittelivat ja toteuttivat Budapestissa  Euroskills 2018 -ammattitaitokilpailuissa Suomen joukkueen edustajina.
  Kilpailun aiheena oli sadetakki, johon jokainen joukkue sai sadeteemaisen musiikin innoittajaksi. Melissalle ja Reetalle arvottiin norjalaisen artistin Auroran kappale Runaway, joka siivitti kaksikon neljän takin kokonaisuuteen.
   Ja mikä parasta, nämä takit ovat myytävinä. Tasarahalla 100 euroa pääset tämän luomuksen omistajaksi. Koot ovat n. 38-40 joten ne sopivat monelle. Ota yhteyttä Heli Mäkiseen p. 040 341 5566 ja sovi tapaaminen. Vielä on syksyä jäljellä!
  Katso koko mallisto Facebook-sivuiltamme.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

torstai 11. lokakuuta 2018

Kankaan liikennemerkeille uusi elämä

Elisa Aho muunsi liikennemerkit kalusteiksi.
Kankaan tehdasrakennuksia puretaan ja uusia taloja nousee tilalle kuin sieniä syyssateella. Kaikki ei kuitenkaan katoa historian mustaan aukkoon (kaatopaikalle), vaan kiertää kulutuksen suuressa karusellissa takaisin käyttöön.
  Tätä on kiertotalous parhaimmillaan ja sen ovat mahdollistaneet Luovan kampuksen kalustealan opiskelijat Elisa Aho, Milla Holopainen, Eija Hyvönen ja Wille Naukkarinen yhdessä kouluttajansa Sirpa Sergejeffin ohjaamana.
   - Sirpa otti liikennemerkit talteen nyt jo puretusta paperitehtaasta ja antoi ne meille ideoitavaksi, Elisa kertoo projektin taustoja.
  Ryhmä otti liikennemerkit tarkasteluun ja päätti tehdä niistä pihakalusteet Luovan kampuksen etupihalle. Liikennemerkit hyödynnettiin putkivarsineen jolloin kalusteisiin ei tarvittu mitään muuta uutta materiaalia kuin muutama ruuvi ja betonvalu jalkaan.
  - Tuolien ohuet jalat on kierrätetty koulun vanhoista luokkatuoleista, Elisa kertoo.
  Haastetta projektiin antoi vieraat materiaalit.
  - Alumiini oli melko hankala käsitellä ja yhdistää muihin elementteihin. Sementin valaminen sen sijaan oli hauskaa ja helppoa, Elisa kertoo.
  Kierrättäminen saa jatkoa sekä Luovalla kampuksella että Elisan tuotannossa.
  - Kierrättämällä saa persoonallisia ja yksilöllisiä kalusteita, enkä halua levittää kulutuskeskeistä ajattelua, Elisa kertoo omasta käsityöläisyydestään. 
  Lue lisää kiertotaloudesta hankkeen blogista. Luova kampus on osallisena Jyväskylän koulutuskuntayhtymän ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoimassa kiertotalouden projektissa, joka jatkuu vuoteen 2020 saakka pyrkimyksenä juurruttaa rerurssiviisas tuotanto käytäntöön.

 Teksti Mika Nykänen, kuva Oona Kauppinen
  

torstai 4. lokakuuta 2018

Vaihtojakso huipentui Pimeeseen touhuun

Kävelytie ja valotornit perjantaina.
Valokäytävä johdattaa kohti Luovaa kampusta perjantai-illan hämärtyvässä valossa. Kujan reunoilla seisoo värikkäitä lasitorneja, jotka valaisevat vain tätä iltaa varten rakennettua kävelytietä. On Luovan kampuksen Pimeetä touhua-ilta, joka kylpee värivaloissa Valon kaupungin kunniaksi.
  Tornien tekijät ovat Tshekistä, Liberecin muotoiluoppilaitoksesta Luovalle kampukselle kahdeksi viikoksi saapuneet opiskelijat Jan Machalek, Nicola Malisova ja Petr Kratky.
  - Manu löysi nämä vanhat ikkunat jostakin täältä Kankaan alueelta ja antoi ne meille ideoitavaksi, Jan esittelee valotorneja viitaten puualan opettajan Manu Semaniin.
  - Aluksi ajattelimme rakentaa niistä lasimuurin mutta päädyimme lopulta tornimalliin. Väritimme ruudut sateenkaaren väreillä, jotta niistä tulisi iloisemmat.
Petr, Nicola ja Jan työpajassa.
  Yhteensä kahdeksan tshekkiopiskelijan ryhmä muodosti kolme yksikköä, jotka jokainen suunnitteli ja toteutti oman teoksen osaksi Valon kaupungin ja Pimeetä touhua -tapahtuman ohjelmaa. Lasitornien lisäksi Luovalla kampuksella saatiin ihastella kierrätysvalaisimista muokattua hopeista palloa, jonka sisältä kurkisteli roskia sekä ilmapallojen varassa leijuvaa valolankojen sommitelmaa.
  -Suunnittelu tehtiin SketchUpilla ja toteutus on ollut raakaa käsityötä, Jan kertoo.
  Liberecin muotoiluoppilaitoksessa sisustusarkkitehtuuria ja muotoilua opiskeleva nuori mies on kokenut Luovan kampuksen tavan työskennellä mielenkiintoisena ja antoisana.
  - Me emme käytä Liberecissä laadukasta puuta tuotteidemme tekemiseen, koska ne ovat vain prototyyppejä. Täällä olemme päässeet tutustumaan eri puulajeihin ja niiden ominaisuuksiin, Jan kertoo.
  Olo Jyväskylässä ei ole ollut pelkästään ahertamista Luovan kampuksen työsalissa. Opiskelijat ovat retkeilleet ympäri kaupunkia ja tutustuneet etenkin Alvar Aallon tuoantoon. Myös Suomen luonto on tullut tutuksi retkien myötä. 
  - Kävimme kiertelemässä järvellä ja tunnelma oli uskomattoman hieno, Jan kertoo ja sytyttää valot värikkääseen torniin.
 
Teksti Mika Nykänen, kuvat Annie Aksela ja Mika Nykänen