tiistai 19. helmikuuta 2019

Korutaiteilija ottaa vastaan toimistossa

Mari Rinkinen päivätyössään.
Jos tulet asioimaan Luovan kampuksen toimistossa, voit samalla tehdä upeita hopeakoruostoksia suoraan niiden tekijältä. Miten tämä on mahdollista? No siten, että korutaiteilija Meeri Koru on myös meidän ihana opintosihteerimme.
  Meeri, arkinimeltään Mari Rinkinen, tekee koruja ja käyttöesineitä kierrätyshopeasta mottonaan "siivet täysin auki".
  - Olen päivätöissäni kiinni ohjeissa ja rajoituksissa, joten korujen kanssa haluan toteuttaa itseäni täysin vapaasti, Meeri eli Mari sanoo.
  Aina itseään kädentaidoilla ilmaissut Mari löysi hopean kymmenen vuotta sitten ja alkoi perehtyä metallintyöstöön erilaisilla kursseilla Aiviassa ja kansalaisopistossa.
  - Olen käynyt lukemattomilla kursseilla eri oppilaitoksissa. Kansalaisopistolta tulostettu lista käymistäni kursseista on monta sivua pitkä, Mari nauraa.
  Viime vuonna harrastus otti askeleen kohti vakavampaa tekemistä, sillä Mari perusti toiminimen ja alkoi kiertää messuilla ja myyjäisissä tuotteittensa kanssa. Tuotteet Mari tekee kierrätyshopeasta ja erityisesti hopealusikoista. Valikoimassa on laaja repertuaari koruista käyttöesineisiin.
  - Haluan kuitenkin pitää kiinni omasta vapaudestani korujen tekijänä, joten en kahlitse itseäni myyntitavoitteisiin, Meeri/Mari sanoo tulevaisuudesta koruyrittäjänä.
  Se, että Mari on löytänyt hopean omaksi materiaalikseen ei ole sattumaa. Kimaltavien esineiden ja korujen lumo on Marilla syvällä dna:ssa.
  - Äitini työskenteli kultasepänliikkeessä ja vietin aikaa lapsena paljon korujen kimalteen keskellä, Mari muistelee lapsuuttaan.
  Klikkaa tästä Meeri Korun Facebook-sivulle, jolta löydät lisää kuvia ja voit ottaa yhteyttä upeiden korujen tekijään.
Kuva ja teksti Mika Nykänen

maanantai 4. helmikuuta 2019

Kolme Luovalta kampukselta finaaliin

Tiia piiloutui essun taakse ja se hymyilyttää.
Luovan kampuksen joukkue rynni joukolla Taitaja 2019 -finaaliin vaatteenvalmistuksen sarjassa. Tiensä 21.-23.5. Joensuussa pidettävään loppukilpailuun selvittävät Tiia Moilanen, Ella Ross ja Enni Tulla. Määrä on suurin kaikista Suomen muotialan oppilaitoksista.
  Erikoista kolmikon menestyksessä on myös se, että he kaikki opiskelevat Luovalla kampuksella eri tutkintoa, vaikka samassa salissa työskentelevätkin. Enni opiskelee toista vuotta vaatetusalan artesaaniksi, Ella on ensimmäisen vuoden muotialan opiskelija ja Tiia suorittaa vaatturin tutkintoa ensimmäistä vuotta.
  Kilpailutehtävänä oli valmistaa haalariesiliina kierrätysfarkuista. Valmistusohje ja materiaalit tulivat järjestäjältä, joten kilpailussa mitattiin opiskelijoiden kykyä valmistaa laadukas tuote määrätyssä ajassa, joka ei ollut ruhtinaallinen.
  - Suuri osa kilpailijoista ei ehtinyt saada tehtävää valmiiksi. Jo se, että työn sai loppuun oli hyvä edellytys finaaliin pääsyyn, Enni kertoo.
  Oleellista kilpailuissa on kyky keskittyä paineen alla oleelliseen.
  - Vedin hupparin hupun päähän, suljin ympäröivän hälyn pois ja keskityin vain omaan suoritukseeni, Tiia kertoo. - Pääsin jonkinlaiseen flow-tilaan ja sen jälkeen kaikki stressi katosi.
  Kilpailutilanne opettaa myös uudenlaista asennetta omaan tekemiseen.
  - Kilpailussa on pakko tinkiä omasta perfektionismista ja painettava eteenpäin. Jokaista virhettä ei voi korjata vaikka mieli tekisi, sillä aika loppuu kesken jos jää hieromaan liikaa, Enni ja Tiia kertovat.
  - Itsellä semifinaali oli melkoista taistelua paineen kanssa, Ella kertoo. - Olen varmaankin koko kilpailun nuorin ja kokemattomin osallistuja ja aika paljon jännitin, miten pärjään muiden kanssa.
  Lopputulos oli kuitenkin loistava sekä henkilökohtaiselta että joukkueen osalta.
  Kierrätysfarkut eivät ole mitä helpoin materiaali ommeltavaski. 
  - Haastetta riitti materiaalissa. Farkut olivat eri paksuisia ja eri tavalla venyneitä, joten niiden yhteen sovittamisessa oli tekemistä, Ella, Enni ja Tiia kertovat.
  Valmistautuminen toukokuun finaaliin alkaa heti, kun kilpailutehtävä tulee julkiseksi.
  - Viimeisellä viikolla ennen kilpailua treenataan joka päivä, Enni kertoo. 
  Ja mikä on tavoite?
  - Voittoa kohti, Tiia sanoo välittömästi.
Luova kampus toivottaa onnea kilpailuun koko joukkueelle!

Teksti ja kuva Mika Nykänen

torstai 20. joulukuuta 2018

Kaaospunonta kaunistaa lentoaseman

Hymy herkässä työn jälkeen.
Tikkakosken lentokentän kahvila-ravintola Sky Cafe and Food sai jouluksi uudet ikkunatekstiilit.
  Pyöreät Ilmatar-ikkunatekstiilit on huovutettu ja kirjottu ja Utu- ikkunatekstiilit on kudottu. Ilmattarien somisteena olevat ympyrät on toteutettu kaaospunonnalla. Materiaaleina tekstiileissä on käytetty pääasiassa villaa ja pellavaa. 
  Tekstiilien suunnittelussa oli lähtökohtana se, että ne sijoittuvat lentokentälle. Teemoina oli suomalaisuus – lähteminen ja saapuminen. Puhdas luonto ja talvinen Suomi haluttiin nostaa tekstiilien väritysten kautta esille. 
  Projekti alkoi lokakuussa, kun opiskelijat kävivät lentokentällä katsomassa kahvilaravintolan tilaa ja sinne aiemmin oppilaitoksessa valmistettuja tekstiilejä. Tulevien tekstiilien tuli jatkaa samaa linjaa, missä näkyisi suomalaisuus, suomalainen kulttuuri ja luonto. Tekstiilit ovat jatkoa vuonna 2015 valmistetulle tekstiilisarjalle, mikä myöskin valmistettiin asiakastyönä opiskelijoidemme toimesta.
  Tekstiilialan opiskelijat Pirta Ala, Laura Lappi, Sari Nyman, Erika Sipilä, Saana Härkönen sekä Ritva Puumalainen toteuttivat asiakastyönä valmistetut tekstiilit kutoen ja huovuttaen. Lisäksi tekstiileissä käytettiin erikoistekniikoita, kuten esimerkiksi kirjontaa ja kaaospunontaa. 

  Teksti ja kuvat Kaisa Kotanen

torstai 13. joulukuuta 2018

Lasitaide valtasi Luovan kampuksen

Jussi Paavolainen puhaltaa.
- Lasissa kiehtoo sen muovautuvuus, Jussi Paavolainen sanoo, kun kysyn, miksi kalustealan artesaaniopiskelija hikoilee keskellä päivää kuumuutta hohtavan lasiuunin äärellä liekit silmissä loimottaen. - Lasi voisi olla mielenkiintoinen materiaali myös kalusteiden näkökulmasta, Jussi pohtii ja puhaltaa putkeen.
  Vesa Välikankaan vetämä kierrätyslasin puhalluskurssi täytti toistamiseen Luovan kampuksen ahjotilan innokkaista opiskelijoista. Kurssi on osa Luovan kiertotalouden hankekokonaisuutta, jota Luova kampus vetää yhdessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa.
  - Olen tehnyt lasihelmiä, pallokoristeita ja kaatimia, Jussi kertoo uunin vierellä. - Kaatimet tulevat kotona heti käyttöön.
  Kurssilaiset pääsivät perehtymään lasinpuhaltamisen ja -muovaamisen saloihin alan todellisen pioneerin ohjauksella. Välikangas aloitti lasitaiteen tekemisen jo neljäkymmentä vuotta sitten Jyväskylän juomatehtaalla amerikkalaisen lasitaiteilijaystävän innoittama.
  - Menin kirjastoon ja aloin opiskella alaa omatoimisesti. Siitä kaikki lähti liikkeelle, Vesa kertoo. 
  Nopeasti Välikankaan maine kiiri ympäri Suomen ja häntä alettiin kutsua opettamaan eri puolille valtakuntaa.
Vesa Välikangas näyttää mallia.
  - Olen ollut ainoa kiertävä opettaja Suomessa kolmekymmentä vuotta, Vesa kertoo.
  Vierimaa on kehitellyt kiertäävään opetustudioon sopivan välineistön uuneista lähtien.
  - Kaasulla lämmitettävä uuni on yksinkertaisin mutta käytän myös jätepuuta lämmittämiseen. Hiilijalanjälki saadaan näin pienemmäksi. Lasina käytän aina kierrätystavaraa, vaikka olen kursseilla kokeillut myös lasin valmistamista alusta lähtien hiekasta.
  Ja lisää on luvassa. Keväällä on tarkoitus järjestää kurssi, jossa opiskelijat tekevät lasia varten puusta muotit, ja tämähän tarkoittaa sitä, että lasikurssin paikat menevät varmasti kuin kuumille kiville.
  Lue lisää Luova kiertotaloushankkeesta täältä.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Turve taipuu takiksi

Korujen kanssa...
Uudet materiaalit tekevät tuloaan muodin ja vaatetuksen maailmaan. Ekologisuuden ja kierrätettävyyden vaatimukset läpäisevät poikkeuksetta kaikki tulevaisuuden trendit tavalla tai toisella ja Luovan kampuksen opiskelijat ovat tämän kehityksen kärjessä. Luovan kiertotalouden projekteissa opiskelijat luovat ennakkoluulottomasti tuotteita, joita ei muualla ole nähty.
  Yksi tällainen on Minna Karhunheimon turvevillasta tehty jakku.
  - Olen aina haaveillut luonnonmateriaalien käyttämisestä. Turvevilla sopii tähän erinomaisesti, Minna kertoo projektinsa alkutahdeista.
  Kun Luovan kiertotaloushankkeen vetäjä Sirpa Vauhkala tilasi koululle kasan turvevillaa, Minna tarttui toimeen.
  - Lähdin suunnittelemaan monikäyttöistä takkia, joka sopisi erilaisiin tilanteisiin. Halusin sen olevan muunneltava, jotta takki soveltuisi sekä miehille että naisille. Minna Karhunheimo kertoo.
  Turvevilla on biopohjainen materiaali, jonka valmistamisedellytykset Suomessa ovat mitä parhaimmat. Tämän lisäksi sen erityisominaisuudet tekevät siitä monin tavoin miellyttävän käyttää.
  - Turvevilla sitoo kosteutta, hajuja ja suoloja sekä neutraloi ihon eritteitä. Se ei myöskään ärsytä ihoa joten se sopii herkkäihoisille, Sirpa Vauhkala kertoo.
...tai ilman. Enni Tulla mallina.
  Rouhean rakenteensa vuoksi turvevilla ei kuitenkaan sovellu ihan kaikkeen vaatetukseen.
  - Turvevilla on materiaalina hieman haastava sen kudoksen takia. Se käyttäytyy hieman kuin säkkikangas, joten rakennetta pitää testata ennen valmistusta, Minna kertoo kokemuksistaan.
  Erilaiset materiaalit ovat saaneet Minnan pauloihinsa totaalisesti.
  - Jatkossa haluaisin nimenomaan tehdä kokeellisia projekteja luonnonmateriaalien kanssa, Minna kertoo.
  Minnan suunnitelmissa siintää jo iltapuku, joka olisi tehty kokonaan metsäisistä materiaaleista.
  - Käpyjä, mustikkaa, kaarnaa, kanervaa. Niistä se syntyy, Minna visioi.
  Lue lisää Minnan ennakkoluulottomista kokeiluista Luovan kiertotaloushankkeen sivuilta.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Annie Aksela

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kielirumpujen ääni valloitti puusepän

Kielet ovat osa runkoa.
Hypnoottinen sointi leviää Luovan kampuksen käytäville, kun Tommi Hautala nostaa uunituoreen kielirumpunsa polvilleen ja alkaa taputella padouk-puusta valmistettuja kieliä. Ääni tuo mieleen jotakin hyvin vanhaa ja alkuperäistä, eikä ihmekään, sillä soittimen toimintaperiaate on ikivanha.
  - Tämä toimii samalla tavalla kuin ensimmäiset soittimet. Kielirumpu on idiofoni, eli soitin on yhtä kappaletta, sen runko on samaa ainetta kuin soiva osa. Ihmisen ensimmäiset soittimet olivat luultavasti tällaisia, Tommi kertoo luomuksestaan.
  Käsityöntekijän ammattitutkintoaan viimeistelevä Tommi on aloittanut kielirumpujen valmistamisen nollasta, eli kaikki tieto on itse ulkomaisista lähteistä hankittua ja sovellettua.
Kyljissä sapelimahonkia.
  - Suomessa ei kukaan muu tee kielirumpuja. Olen kerännyt kaiken tiedon ulkomaisilta puuseppäfoorumeilta ja soitinrakentajien yhteisöistä.
  Kielirummun valmistus on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa, sillä tekijän on saatava soitin vireeseen itse.
  - Kieliä veistetään taltalla yksi kerrallaan ja verrataan viritysmittarin lukemiin. Hankalaa siitä tekee sen, että yhden kielen virittäminen vaikuttaa muihinkin, Tommi kertoo.
  Tommin rummut on viritetty tiettyyn asteikkoon, jolloin niiden soittaminen on helpompaa.
Öljy riittää pintakäsittelyksi.
  Kielirumpuja näkee harvemmin esiintymislavoilla. Enemmänkin se on itsekseen soitettava soolosoitin.
  - Myös musiikkiterapiassa käytetään kielirumpuja.
  Tommin suunnitelmissa on aloittaa kielirumpujen kaupallinen valmistus valmistumisen jälkeen.
  - Tarkoitus on tutkia myös suomalaisten puulajien ominaisuuksia soittimen materiaalina. Tällä hetkellähän afrikkalaiset puulajit ovat suosituimmat.
  Padoukin lisäksi Tommi on käyttänyt sapelimahonkia ja saarnea soittimiensa materiaaleina.
  - Lapsille olen tehnyt mallin, jossa materiaalina on kirsikka.
Padoukin hohtoa

Kuuntele kielirummun sointia Facebook-sivultamme.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen  

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Auroran biisi antoi innoituksen sadetakkeihin

Mallina Pinja.
Raikkaita värejä, laskeutuvia helmoja ja hupullinen liiviosa. Siinä resepti tyylikkäisiin sadetakkeihin, jotka Melissa Kuisma ja Reetta Immonen suunnittelivat ja toteuttivat Budapestissa  Euroskills 2018 -ammattitaitokilpailuissa Suomen joukkueen edustajina.
  Kilpailun aiheena oli sadetakki, johon jokainen joukkue sai sadeteemaisen musiikin innoittajaksi. Melissalle ja Reetalle arvottiin norjalaisen artistin Auroran kappale Runaway, joka siivitti kaksikon neljän takin kokonaisuuteen.
   Ja mikä parasta, nämä takit ovat myytävinä. Tasarahalla 100 euroa pääset tämän luomuksen omistajaksi. Koot ovat n. 38-40 joten ne sopivat monelle. Ota yhteyttä Heli Mäkiseen p. 040 341 5566 ja sovi tapaaminen. Vielä on syksyä jäljellä!
  Katso koko mallisto Facebook-sivuiltamme.

Teksti ja kuva Mika Nykänen