keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Auroran biisi antoi innoituksen sadetakkeihin

Mallina Pinja.
Raikkaita värejä, laskeutuvia helmoja ja hupullinen liiviosa. Siinä resepti tyylikkäisiin sadetakkeihin, jotka Melissa Kuisma ja Reetta Immonen suunnittelivat ja toteuttivat Budapestissa  Euroskills 2018 -ammattitaitokilpailuissa Suomen joukkueen edustajina.
  Kilpailun aiheena oli sadetakki, johon jokainen joukkue sai sadeteemaisen musiikin innoittajaksi. Melissalle ja Reetalle arvottiin norjalaisen artistin Auroran kappale Runaway, joka siivitti kaksikon neljän takin kokonaisuuteen.
   Ja mikä parasta, nämä takit ovat myytävinä. Tasarahalla 100 euroa pääset tämän luomuksen omistajaksi. Koot ovat n. 38-40 joten ne sopivat monelle. Ota yhteyttä Heli Mäkiseen p. 040 341 5566 ja sovi tapaaminen. Vielä on syksyä jäljellä!
  Katso koko mallisto Facebook-sivuiltamme.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

torstai 11. lokakuuta 2018

Kankaan liikennemerkeille uusi elämä

Elisa Aho muunsi liikennemerkit kalusteiksi.
Kankaan tehdasrakennuksia puretaan ja uusia taloja nousee tilalle kuin sieniä syyssateella. Kaikki ei kuitenkaan katoa historian mustaan aukkoon (kaatopaikalle), vaan kiertää kulutuksen suuressa karusellissa takaisin käyttöön.
  Tätä on kiertotalous parhaimmillaan ja sen ovat mahdollistaneet Luovan kampuksen kalustealan opiskelijat Elisa Aho, Milla Holopainen, Eija Hyvönen ja Wille Naukkarinen yhdessä kouluttajansa Sirpa Sergejeffin ohjaamana.
   - Sirpa otti liikennemerkit talteen nyt jo puretusta paperitehtaasta ja antoi ne meille ideoitavaksi, Elisa kertoo projektin taustoja.
  Ryhmä otti liikennemerkit tarkasteluun ja päätti tehdä niistä pihakalusteet Luovan kampuksen etupihalle. Liikennemerkit hyödynnettiin putkivarsineen jolloin kalusteisiin ei tarvittu mitään muuta uutta materiaalia kuin muutama ruuvi ja betonvalu jalkaan.
  - Tuolien ohuet jalat on kierrätetty koulun vanhoista luokkatuoleista, Elisa kertoo.
  Haastetta projektiin antoi vieraat materiaalit.
  - Alumiini oli melko hankala käsitellä ja yhdistää muihin elementteihin. Sementin valaminen sen sijaan oli hauskaa ja helppoa, Elisa kertoo.
  Kierrättäminen saa jatkoa sekä Luovalla kampuksella että Elisan tuotannossa.
  - Kierrättämällä saa persoonallisia ja yksilöllisiä kalusteita, enkä halua levittää kulutuskeskeistä ajattelua, Elisa kertoo omasta käsityöläisyydestään. 
  Lue lisää kiertotaloudesta hankkeen blogista. Luova kampus on osallisena Jyväskylän koulutuskuntayhtymän ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoimassa kiertotalouden projektissa, joka jatkuu vuoteen 2020 saakka pyrkimyksenä juurruttaa rerurssiviisas tuotanto käytäntöön.

 Teksti Mika Nykänen, kuva Oona Kauppinen
  

torstai 4. lokakuuta 2018

Vaihtojakso huipentui Pimeeseen touhuun

Kävelytie ja valotornit perjantaina.
Valokäytävä johdattaa kohti Luovaa kampusta perjantai-illan hämärtyvässä valossa. Kujan reunoilla seisoo värikkäitä lasitorneja, jotka valaisevat vain tätä iltaa varten rakennettua kävelytietä. On Luovan kampuksen Pimeetä touhua-ilta, joka kylpee värivaloissa Valon kaupungin kunniaksi.
  Tornien tekijät ovat Tshekistä, Liberecin muotoiluoppilaitoksesta Luovalle kampukselle kahdeksi viikoksi saapuneet opiskelijat Jan Machalek, Nicola Malisova ja Petr Kratky.
  - Manu löysi nämä vanhat ikkunat jostakin täältä Kankaan alueelta ja antoi ne meille ideoitavaksi, Jan esittelee valotorneja viitaten puualan opettajan Manu Semaniin.
  - Aluksi ajattelimme rakentaa niistä lasimuurin mutta päädyimme lopulta tornimalliin. Väritimme ruudut sateenkaaren väreillä, jotta niistä tulisi iloisemmat.
Petr, Nicola ja Jan työpajassa.
  Yhteensä kahdeksan tshekkiopiskelijan ryhmä muodosti kolme yksikköä, jotka jokainen suunnitteli ja toteutti oman teoksen osaksi Valon kaupungin ja Pimeetä touhua -tapahtuman ohjelmaa. Lasitornien lisäksi Luovalla kampuksella saatiin ihastella kierrätysvalaisimista muokattua hopeista palloa, jonka sisältä kurkisteli roskia sekä ilmapallojen varassa leijuvaa valolankojen sommitelmaa.
  -Suunnittelu tehtiin SketchUpilla ja toteutus on ollut raakaa käsityötä, Jan kertoo.
  Liberecin muotoiluoppilaitoksessa sisustusarkkitehtuuria ja muotoilua opiskeleva nuori mies on kokenut Luovan kampuksen tavan työskennellä mielenkiintoisena ja antoisana.
  - Me emme käytä Liberecissä laadukasta puuta tuotteidemme tekemiseen, koska ne ovat vain prototyyppejä. Täällä olemme päässeet tutustumaan eri puulajeihin ja niiden ominaisuuksiin, Jan kertoo.
  Olo Jyväskylässä ei ole ollut pelkästään ahertamista Luovan kampuksen työsalissa. Opiskelijat ovat retkeilleet ympäri kaupunkia ja tutustuneet etenkin Alvar Aallon tuoantoon. Myös Suomen luonto on tullut tutuksi retkien myötä. 
  - Kävimme kiertelemässä järvellä ja tunnelma oli uskomattoman hieno, Jan kertoo ja sytyttää valot värikkääseen torniin.
 
Teksti Mika Nykänen, kuvat Annie Aksela ja Mika Nykänen

maanantai 17. syyskuuta 2018

Luova kampus sukeltaa pimeyden ytimeen

Noel Väänäsen valaisin on melkein pimeä.
Luova kampus ei olisi luova, ellei se kääntäisi Jyväskylän Valon kaupunki -tapahtuman ideaa päälaelleen (kysyä voi, onko se sitten luovaa?). Siinä missä muut sytyttävät valot juhlistaakseen valon kaupungin ideaa, Luova kampus vetää töpselin seinästä, hukkaa sulakkeet, kääntää pääkytkimestä, piilottaa paristot tai sanotaanko vaikka, vähentää valaistusta ja pimenee, paitsi että ei aivan kokonaan, sillä luovuuden kauneimpien kukkasten terälehdiltä löytyy kiteytyneitä valonsäteitä, jotka pirskahtelevat luovan kampuksen työsaleihin, työpajoihin, näytöksiin ja teoksiin luoden lumovoimaista ja intensiivistä taidekokemusta, jonka läpi elettyään vieras voi vain todeta yksituumaisesti, että hän ei ole enää entisensä, vaan henkisen ja esteetillisen transformatsioonin koettama, uudestisyntynyt, eheytynyt inehmo, minkä vaikutuksen alaisuudessa hän löytää rakkaan kotikaupunkinsa ja Kankaan, tuon modernin ja tulevaan aikaan tähyävän tai katsantonsa luovan mahtavuuskertymän, jossa uljaat, arkkitehtien toteutuneet visiot koristavat ja ylevöittävät näkökenttää, uudelleen, kuin kauan sitten kadonneen aartehen.
  On taontaa. 
  Saa kuvata. 
  Löytyy evästä. 
  Voi värjätä. 
  Näkee valoja.
  Kuvaile mielessäsi, miltä näyttäisi, jos edessäsi olisi fotografisti, joka valoa komentaen loihtisi valokuvauskojeeseen mystillisen ja värillisiä muotoja sisältävän kuvarunoelman, jossa itse pääosassa olet kera taustalla valohuntuna liikehtivien, tanssillisten hahmojen, tai ulos kylmään ja koleaan syysilman syliin langetessasi mehuaroman ihanaisen tuoksu-maku-atmosfäärin elvyttämänä uuden alun iltaasi saanet, kuin Orfeus manalasta nousenneena, ellet sitten polkuasi luo kohden kasvis- ja herbaariovärien salaisuuksien haltijoiden patoja, joista nousee maagillisesti reformatsioituneita elämänlankoja ja kuolemankuteita, joista aiemmassa elämässäsi harhaillessasi sait vihiä Luovan kampuksen eläväisiltä ja loistokkailta, pimeässä vaeltavan kansan keskelle laskeutuneilta airueilta.
  Avoinna kansalle 28.9. klo 18-23. 
Kuva Anne Aksela, teksti Pimeetä Touhua -työryhmä

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Kokeilemalla alkuun

Sini Kunnilan hedelmävati.
Käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijat ovat aloittaneet syksyn tutustumalla kaikkiin niihin mahdollisuuksiin, jotka Luova kampus heille opiskelijoina tarjoaa. Tutuksi ovat tulleet niin huovuttaminen, puun työstö kuin takominenkin. Jokainen opiskelija kiertää osastot läpi ja suunnittelee ja valmistaa tuotteen siitä materiaalista, mikä on tarjolla. Jokaisella osastolla vietetään viikko, jonka aikana materiaali tulee tutuksi erilaisten harjoitusten avulla.
  Kiertopajojen tarkoitus on avata eri materiaalien mahdollisuuksia kaikille riippumatta siitä, mille alalle tai materiaaliin opiskelija tulee myöhemmissä opinnoissa keskittymään. Eihän käsi- ja taideteollisuus alan tuotteet aina ole vain yhdestä materiaalista valmistettuja. Esimerkiksi puualan opiskelija voi perehtyä verhoiluun tai metalliosien lisäämiseen omiin tuotteisiinsa samoin kuin puukontekijän on osattava valmistaa puinen kahva ja kenties nahkainen tuppikin.
Janne Hokkasen pannunalusta
  Kiertopajojen jälkeen koittaa hetki, jolloin oma suuntautumisala lopullisesti valitaan. Opiskelijat ovat kouluun hakiessaan ilmoittaneet oman toiveensa suuntautumisalasta mutta totuuden hetki koittaa vasta sitten, kun kaikkia materiaaleja on kokeiltu. Joskus metallia opiskelemaan tulleen mieli on muuttunut, kun on päässyt kokeilemaan vaikkapa huovuttamsen saloja. Tällöin on mahdollista vaihtaa suuntautumisalaa tai laatia oma henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, johon voi ottaa mukaan muitakin opintoja kuin mitä on alunperin suunnitellut.
  Tehtävänä metalliosastolla oli kulhon tai hedelmätarjottimen suunnittelu ja valmistus, kun taas puupuolella lähdettiin pohtimaan pannunalustan mahdollisuuksia. Ohessa muutama esimerkki työpajojen tuotoksista.
  Katso lisää tuotteita ja tunnelmia kiertopajoista Facebook-sivultamme.
Teksti Mika Nykänen, kuvat opiskelijoilta.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Taidemuseo antoi innoituksen kuviin

Arina Bashlova Mari Tammisen mallina.
Luovan kampuksen valokuvaajat ovat ammentaneet innoitusta Jyväskylän taidemuseolta jo pitkään erilaisten yhteistyöprojektien kautta. Opiskelijat käyvät säännöllisesti näyttelyissä sekä taidemuseon Holvissa että Ratamon galleriassa, ja hankkivat osaamista työssäoppimalla museon valokuvaajana. Tätä kautta erilaiset valokuvasarjat ovat myös linkittyneet taidemuseon toimintaan tai taiteilijoihin.
  Mari Tamminen toimi kevään taidemuseon valokuvaajana ja dokumentoi museon näyttelyiden rakentamista ja avajaisia sekä loihti luovia esitekuvia museon käyttöön. Työssäoppimisen oheessa Mari kehitti oman projektin, jossa hän käytti museon tiloja hyväkseen.
  - Halusin kuvata museota nuoren silmin. Mallina toimi työkaverini Arina Bashlova, joka oli myös työharjoittelussa matkailualan opintoihin. Museon taiteelliset vessat antoivat ympäristön kuville, Mari kertoo.
  Juliaana Strandman puolestaan löysi aiheen dokumentaarisen valokuvauksen projektityöhön taidemuseon Generation -näyttelystä. Näyttelyssä esillä olleen Säde Rinteen kirjontatekniikalla tehdyt eroottiset kuvat tekivät vaikutuksen Juliaanan tabuja rikkovalla ennakkoluulottomuudellaan.
Säde Rinne Juliaanan kuvaamana.
  - Kuvat pysäyttivät aiheen ja tekniikan ristiriidan vuoksi. Halusin tutustua niiden tekijään, Juliaana kertoo.
  Juliaana otti yhteyttä Aalto yliopistossa kuvataidetta opiskelevaan Rinteeseen ja sopi tapaamisen Helsinkiin Rinteen kotiin. Koko päivän kestäneen tapaamisen aikana Juliaana otti valokuvia ja haastatteli Rinnettä sekä ihmisenä että taiteilijana.
  - Ihmistä on helpompi kuvata, jos tuntee häntä enemmän.
  Kuvia otettiin Rinteen kotona, kasvitieteellisessä puutarhassa ja Hakaniemen rannassa.
  - Säde näytti, mitkä paikat ovat hänelle tärkeitä tai inspiroivia. Säde oli niin avoin ja samalla tavalla herkkä ja utelias kuin minäkin, Juliaana kertoo kohtaamisesta.


tiistai 8. toukokuuta 2018

Surusta syntyi taidetekstiili

Seija Nurminen ja teos.
Jo kivikaudesta lähtien ihminen on lähestynyt taiteen avulla oman elämänsä keskeisiä kysymyksiä, elämää, kuolemaa, hengissä pysymistä, suhdetta tuonpuoleiseen. Seija Nurmisen taidekäsityön teos liittyy taiteen suureen jatkumoon saumattomasti.
  Teoksen nimeen "Tyylikäs selviytyminen 2018" kätkeytyy tasoja, joka avautuvat vasta, kun Seija kertoo mistä teos on saanut alkunsa.
  - Viimeinen vuosi on ollut melkoinen selviytymiskoe. Molemmat mummoni kuolivat viime syksynä. Äidin äitini oli minulle kuin oma äiti ja hänen kuolemastaan selviytyminen oli raskas prosessi. Kahden viikon sairausloman jälkeen palasin kouluun ja jatkoin opiskelua hammasta purren, Seija kertoo samalla kun ripustaa työtään Kankaan porttirakennuksen seinälle.
  - Koulussa opettajat tukivat ja antoivat minun haudutella töitäni omaan tahtiin, Seija kiittelee. 
  Marraskuussa elämä näytti toiset kasvonsa.
  - Minusta itsestäni tuli isoäiti.
  Seijan työ pohtii isoäitiyttä tekstiilitaiteen keinoin. Sen lisäksi, että työ kiteyttää Seijan kiinteän suhteen isoäitiinsä, siinä erilaiset mielikuvat mummoudesta tulevat tiivistetysti esiin. Katsoja voi nähdä isoäidin laukun, maton kutimia, verhotankoa ja retrovärejä menneestä maailmasta.
  Seija Nurmisen teos on yksi ”Portilla 2018” – näyttelyssä teoksista.  Luovalta kampukselta keväällä 2018 artesaaniksi valmistuvat aikuisopiskelijat esittelevät siinä taidekäsityötä monessa muodossa. Teosten valmistamiseen on käytetty kovia ja pehmeitä materiaaleja, kuten puuta, metallia sekä erilaisia tekstiilimateriaaleja. Opiskelijat vastaavat näyttelyn teosten lisäksi rakentamisesta, tiedottamisesta ja avajaisten järjestämisestä.
  Seijan matka artesaaniksi on tavanomaista pitempi. Hän pääsi opiskelemaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen jo kaksikymmentä vuotta sitten mutta elämä vei mukanaan eikä opintoja tullut tehtyä. Nyt, kolmanneksi ammatiksi, Seija suoritti tekstiilialan artesaanitutkinnon töiden ohella.
  Opinnot ovat olleet haastava matka omien kykyjen ja taipumusten rajoille.
  - Olen perfektionisti luonteeltani ja tämän vuoksi tehtäviin on saattanut mennä enemmän energiaa kuin tarpeeksi. Myös yrittäjyyteen suuntaumisen suuri määrä yllätti. En ole koskaan ajatellut ryhtyväni yrittäjäksi, mutta kaikki opinnoissa tähtää itsenäiseen yrittämiseen käsityöläisenä, Seija sanoo ja nostaa työnsävalokeilaan. 
Teksti ja kuvat Mika Nykänen