keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Taidemuseo antoi innoituksen kuviin

Arina Bashlova Mari Tammisen mallina.
Luovan kampuksen valokuvaajat ovat ammentaneet innoitusta Jyväskylän taidemuseolta jo pitkään erilaisten yhteistyöprojektien kautta. Opiskelijat käyvät säännöllisesti näyttelyissä sekä taidemuseon Holvissa että Ratamon galleriassa, ja hankkivat osaamista työssäoppimalla museon valokuvaajana. Tätä kautta erilaiset valokuvasarjat ovat myös linkittyneet taidemuseon toimintaan tai taiteilijoihin.
  Mari Tamminen toimi kevään taidemuseon valokuvaajana ja dokumentoi museon näyttelyiden rakentamista ja avajaisia sekä loihti luovia esitekuvia museon käyttöön. Työssäoppimisen oheessa Mari kehitti oman projektin, jossa hän käytti museon tiloja hyväkseen.
  - Halusin kuvata museota nuoren silmin. Mallina toimi työkaverini Arina Bashlova, joka oli myös työharjoittelussa matkailualan opintoihin. Museon taiteelliset vessat antoivat ympäristön kuville, Mari kertoo.
  Juliaana Strandman puolestaan löysi aiheen dokumentaarisen valokuvauksen projektityöhön taidemuseon Generation -näyttelystä. Näyttelyssä esillä olleen Säde Rinteen kirjontatekniikalla tehdyt eroottiset kuvat tekivät vaikutuksen Juliaanan tabuja rikkovalla ennakkoluulottomuudellaan.
Säde Rinne Juliaanan kuvaamana.
  - Kuvat pysäyttivät aiheen ja tekniikan ristiriidan vuoksi. Halusin tutustua niiden tekijään, Juliaana kertoo.
  Juliaana otti yhteyttä Aalto yliopistossa kuvataidetta opiskelevaan Rinteeseen ja sopi tapaamisen Helsinkiin Rinteen kotiin. Koko päivän kestäneen tapaamisen aikana Juliaana otti valokuvia ja haastatteli Rinnettä sekä ihmisenä että taiteilijana.
  - Ihmistä on helpompi kuvata, jos tuntee häntä enemmän.
  Kuvia otettiin Rinteen kotona, kasvitieteellisessä puutarhassa ja Hakaniemen rannassa.
  - Säde näytti, mitkä paikat ovat hänelle tärkeitä tai inspiroivia. Säde oli niin avoin ja samalla tavalla herkkä ja utelias kuin minäkin, Juliaana kertoo kohtaamisesta.


tiistai 8. toukokuuta 2018

Surusta syntyi taidetekstiili

Seija Nurminen ja teos.
Jo kivikaudesta lähtien ihminen on lähestynyt taiteen avulla oman elämänsä keskeisiä kysymyksiä, elämää, kuolemaa, hengissä pysymistä, suhdetta tuonpuoleiseen. Seija Nurmisen taidekäsityön teos liittyy taiteen suureen jatkumoon saumattomasti.
  Teoksen nimeen "Tyylikäs selviytyminen 2018" kätkeytyy tasoja, joka avautuvat vasta, kun Seija kertoo mistä teos on saanut alkunsa.
  - Viimeinen vuosi on ollut melkoinen selviytymiskoe. Molemmat mummoni kuolivat viime syksynä. Äidin äitini oli minulle kuin oma äiti ja hänen kuolemastaan selviytyminen oli raskas prosessi. Kahden viikon sairausloman jälkeen palasin kouluun ja jatkoin opiskelua hammasta purren, Seija kertoo samalla kun ripustaa työtään Kankaan porttirakennuksen seinälle.
  - Koulussa opettajat tukivat ja antoivat minun haudutella töitäni omaan tahtiin, Seija kiittelee. 
  Marraskuussa elämä näytti toiset kasvonsa.
  - Minusta itsestäni tuli isoäiti.
  Seijan työ pohtii isoäitiyttä tekstiilitaiteen keinoin. Sen lisäksi, että työ kiteyttää Seijan kiinteän suhteen isoäitiinsä, siinä erilaiset mielikuvat mummoudesta tulevat tiivistetysti esiin. Katsoja voi nähdä isoäidin laukun, maton kutimia, verhotankoa ja retrovärejä menneestä maailmasta.
  Seija Nurmisen teos on yksi ”Portilla 2018” – näyttelyssä teoksista.  Luovalta kampukselta keväällä 2018 artesaaniksi valmistuvat aikuisopiskelijat esittelevät siinä taidekäsityötä monessa muodossa. Teosten valmistamiseen on käytetty kovia ja pehmeitä materiaaleja, kuten puuta, metallia sekä erilaisia tekstiilimateriaaleja. Opiskelijat vastaavat näyttelyn teosten lisäksi rakentamisesta, tiedottamisesta ja avajaisten järjestämisestä.
  Seijan matka artesaaniksi on tavanomaista pitempi. Hän pääsi opiskelemaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen jo kaksikymmentä vuotta sitten mutta elämä vei mukanaan eikä opintoja tullut tehtyä. Nyt, kolmanneksi ammatiksi, Seija suoritti tekstiilialan artesaanitutkinnon töiden ohella.
  Opinnot ovat olleet haastava matka omien kykyjen ja taipumusten rajoille.
  - Olen perfektionisti luonteeltani ja tämän vuoksi tehtäviin on saattanut mennä enemmän energiaa kuin tarpeeksi. Myös yrittäjyyteen suuntaumisen suuri määrä yllätti. En ole koskaan ajatellut ryhtyväni yrittäjäksi, mutta kaikki opinnoissa tähtää itsenäiseen yrittämiseen käsityöläisenä, Seija sanoo ja nostaa työnsävalokeilaan. 
Teksti ja kuvat Mika Nykänen


maanantai 23. huhtikuuta 2018

Italian kevät vei Merin ja Pinjan

Meri Kuikka Trenton Centro Moda Canossassa.
Työssäoppiminen ulkomailla on yksi ammatillisen koulutuksen herkuista, joista lukuisat Luovan kampuksen opiskelijat pääsevät nauttimaan vuosittain. Tälläkin hetkellä onnekkaita opiskelijoita on vaihdossa mm. Newcastlessa, Milanossa ja Trentossa.
  Valokuvauksen opiskelija Pinja Taipale pääsi töihin studioon Milanoon Luovan kampuksen opettaja Anna Koiviston henkilökohtaisten kontaktien kautta. 
  Vaatetusalan opiskelija Meri Kuikka tekee aluksi projekteja Luovan kampuksen yhteistyöoppilaitoksesta Trenton Centro Moda Canossasta käsin ja siirtyy tämän jälkeen töihin viideksi viikoksi paikalliseen yritykseen.
  Pinjan työssaoppimispaikka Ubik Food Photography on valokuvaaja Maurizio Lodin ruokakuvaamiseen keskittynyt yritys Milanon ydinkeskustassa. Sen lisäksi että Ubik kuvaa ruokaa aikakauslehtiin, Lodin tuotantoon kuuluu myös mainoskuvaus sekä tuotteiden pakkauskuvien tuotanto.
  Pinja kuulumisten mukaan työhön on päästy käsiksi saman tien ja päivät venyvät iltaan saakka haastavien kuvausprojektien parissa. Suurkaupungissa liikkuminen on hieman tuottanut vaikeuksia mutta muutamaa eksymistä lukuunottamatta Pinja on löytänyt joka päivä itsensä oikeasta paikasta.
Pinja Taipale Studio Ubikissa.
  Studion henkilökunta on ottanut Pinjan osaksi perhettä ja vienyt häntä tutustumaan Milanon ympäristöön. Kulttuuriin tutustumista helpottaa myös se, että työtehtävien aiheena on italialainen ruoka, jonka oikeaoppisesta valmistamisesta hän saa myös asiantuntevaa ohjausta.
  Vaikka ensimmäinen viikko Pohjois-Italiassa on ollut melko sateista, kevät lämmittää jo mukavasti ja Meri ja Pinja saavat nauttia Italian tunnelmista vielä viikkoja ennen paluuta Suomeen.
  Lue Pinjan kuulumisista hänen instagram-tililtään.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Anne Haimakainen

torstai 5. huhtikuuta 2018

Opiskelijaparlamentti sanoi mielipiteensä

Ryhmässä jaetaan ideoita.
Tiistaina 20.3.2018 Kankaalla järjestettiin toista kertaa opiskelijaparlamentti, jonka tarkoituksena on saada opiskelijoiden ääntä kuuluviin heitä koskevissa asioissa ja mukaan suunnitteluun. Parlamenttiin oli kutsuttu kaikista luokista edustaja ja mukana oli myös tekstiili-alan opettaja Satu Tammikari, koulutuspäällikkö Maija Ketola ja nuoriso-ohjaaja Heli Metsänen.
  Satu Tammikari sanookin parlamentin olevan keino parantaa viihtyvyyttä koulussa ja viedä opiskelijoiden viestiä eteenpäin henkilökunnalle.  
  - Parlamentti helpottaa myös palautteen antamista ja vastaanottamista molemmin puolin. Toivon mukaan saadaan myös parannettua meidän toimintaamme palautteen ja kommenttien perusteella. On tärkeää, että kaikilla kankaalla on hyvä yhteishenki, Satu sanoo. 
  Kankaalla opiskeleva Katariina Vatanen pitää myös opiskelijaparlamenttia tärkeänä ja hyvänä keinona päästä kertomaan ja antamaan palautetta. 
Katariina Vatanen toimi kirjurina.
   - Joskus tuntuu, että opettajalle annetut viestit jäävät tänne ns. viestiviidakkoon ja asiaa ei saa heti vietyä opettajalle. Tällaisissa tilaisuuksissa viestin vieminen on helpompaa ja tavoittaa varmana oikean henkilön, Katariina kertoo.
  Ennen kuin päästiin tositoimiin, Maija kertoi viime opiskelijaraadissa nousseita aiheita ja kertoi tarkemmin parlamentin kulusta. Esille viimeksi oli noussut monia hyviä asioita, ja samaa Maija toivoo nytkin. Lisäksi paikalla olijat esittäytyivät toisille ja tutustuivat toinen toisiinsa.  
  Parlamentissa jaettiin opiskelijat kolmeen ryhmään ja ryhmässä pääsivät kehittelemään ideoita esimerkiksi tulevista tapahtumista, tai miten parannetaan viihtyvyyttä koulussa. Ilmoille nousi valmistuvien oma juhla ja miten saataisiin enemmän esille opiskelijatöitä koululla. Lisäksi yhteisöllisyyttä tahdottaisiin lisätä ja saada ylä- ja alakerta tutummiksi toisilleen.  
  Kankaan Hyvinvointiryhmä HYRY käy läpi parlamentissa tulleita ajatuksia ja katsoo, pystyttäisiinkö asioille tekemään jotain.
Teksti ja kuvat Milla Ristikangas

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Kierrätysdesign yhdisti opiskelijat

Jan Mach, Katerina Jandova ja Wille Naukkarinen.  
- Kaikki on mahdollista, Katerina Jandova ja Jan Mach kertovat yhdestä suusta, kun kysyn, mitä he ovat oppineet kahden viikon vaihtojaksolla Luovalla kampuksella. No, jos vähän tarkennetaan, niin puhe on muotoilusta ja esinesuunnittelusta.
  Tshekin Liberecistä tulleet vaihto-opiskelijat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet yhdessä Luovan kampuksen kalusteopiskelijoiden kanssa tuotteita kierrätykseen viedyistä luentosalituoleista. Tuloksena oli upeita esineitä: Kahvipöytä, kaksi valaisinta, hylly ja viinipulloteline.
  Katerina ja Jan saivat työtovereikseen Wille Naukkarisen ja Kimmo Heiskasen, joiden kanssa he päätyivät luomaan tuoleista kahvipöydän.
  - Me muutimme suunnitelmia kerta toisensa jälkeen ja pohdimme loputtomiin eri vaihtoehtoja, Katerina kertoo. - Wille ja Kimmo olivat tosi mahtavia työkavererita ja oli ilo tehdä tätä heidän kanssaan. 
Koko porukka ryhmäkuvassa.
  Sen lisäksi että ryhmätyöskentely oli uutta, tshekit pääsivät työstämään metallia ensimmäistä kertaa.
  - Meillä ei käsitellä metallia itse. Teemme malleja ainoastaan puusta, Katerina ja Jan kertovat kalustesuunnittelun opinnoistaan Liberecissä.
  Kalusteiden suunnitelun ohella Katerina ja Jan ovat opiskelleet suomen kieltä ja kulttuuria.
  - Uratappi, sanoo Katerina selvällä Keski-Suomen aksentilla ja lisää heti perään tärkeän sanan. - Niin.
  Kaksiviikkoinen vierailu päättyi tuotteiden kritiikkitilaisuuteen, jonka yhteydessä nautittiin herkullinen mämmiplöräys vaniljakastikkeessa.
  - Kerro rehellisesti, miltä tämä näyttää, Wille kysyy Katerinalta mämmiannoksen äärellä mutta Katerina vain hymyilee.
  Katso luomukset Facebook-sivultamme. 
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

perjantai 23. helmikuuta 2018

Suomalainen kirves kädessä takaisin Münchenin metsiin

Roman ja Bernhard tekivät kirveet.
- Tämä kädessä ei ehkä kannata pyrkiä lentokoneeseen, Bernhard Klotz ja Roman Bertl pohtivat Luovan kampuksen auringon raidoittamassa puutyösalissa itse taotut ja veistetyt kirveet kädessään. - Mutta kun päästään kotiin, tätä täytyy testata metsässä.
  Poikien kaksiviikkoinen vaihtojakso on lopussa ja on aika jättää hyvästit Luovan kampuksen monipuoliselle opetukselle. Pojat ovat ehtineet kokeilla puukontekoa, pronssivalua, puutöitä ja suurimpana projektina Bernhard ja Roman tekivät elämänsä ensimmäiset kirveet alusta loppuun. Oppaana kirveen terien takomisessa oli toisen vuosikurssin metallialan opiskelija Eero Heimonen, joka on erikoistunut nimenomaan terien valmistukseen.
  Ohjelmassa oli myös koko päivän vierailu Toivolan vanhalle pihalle Manalan pajaan, missä pojat pääsivät paikallisen ammattisepän kisälleiksi asiakkaiden valvovan katseen alla.
  Suomalaisen koulutuksen vapaus yllätti nuoret miehet Münchenista.
  - Täällä opiskelijat voivat tehdä monenlaisia asioita eri osastoilla ja eri materiaaleista vapaasti.
Päijänteen hangilla.
  Kuten tiedetään, Saksassa ammattikoulutuksessa sovelletaan oppisopimuksen kaltaista järjestelmää, jossa ensimmäiseksi hankitaan työpaikka, joka vastaa käytännön opetuksesta.
  - Meillä opinnot on sidottu tiukasti työpaikan vaatimuksiin. Emme saa tehdä omia projekteja, vaan kaikki työtehtävät tulevat yrityksen tarpeista ja tilauksista, Bernhard ja Roman kertovat.
  Ja jottei vierailu olisi ollut pelkkää vakavaa puurtamista, puualan opettaja ja poikien vierailun järjestäjä Manu Semann vei pojat kalastamaan ja moottorikelkkasafarille Päijänteen pakkashangille.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Mika Nykänen ja Manu Semann 

perjantai 9. helmikuuta 2018

Kuldiga Euroopan kartalle

Klāvs ja Ilva, Latvian Kuldigasta.
- Uskomatonta, miten nopeasti aika meni, Klāvs Grīninš ihmettelee samalla, kun sahaa vanerille painamansa Euroopan kartan reunoja suoraan. Klāvsin ja Ilva Hofmanen neljän viikon vaihtojakso Luovalla kampuksella alkaa olla ohi ja on aika pakata laukut kotiinlähtöä varten. Sitä ennen on vielä porattava reikä Euroopan karttaan kotikaupungin eli Latvian Kuldigan kohdalle.
  Gradian Roland-akatemian kanssa toteutettu kartta laitetaan koulun seinälle ja tästä eteenpäin jokainen vaihto-opiskelija merkitsee kotikaupunkinsa reijällä.
  Neljässä viikossa Klāvs ja Ilva ovat kartan lisäksi myös rakentaneet Luovan kampuksen opiskelijoiden taukotilaan roskavaunun, jonka kyljissä on syksyllä vaihtojaksolla käyneiden tshekkiopiskelijoiden valmistamat kuvataulut, jotka myös toteutettiin yhteistyössä Roland-akatemian kanssa.
 Huonekalusuunnittelua Kuldigassa opiskelevat Ilva ja Klāvs ovat oppineet Luovalla kampuksella lisää itsenäistä työskentelyä ja koneiden käyttöä.
  - Olen oppinut tekemään erilaisia liitoksia koneilla, kun Latviassa olemme tehneet niitä vain käsityökaluilla. Muutoin opiskelu täällä on melko samantyyppistä kuin kotona, Ilva ja Klāvs kertovat.
  Opiskelujen oheessa Klāvs ja Ilva ovat tutustuneet Jyväskylän museotarjontaan ja tietenkin Alvar Aallon arkkitehtuuriin. Eksoottisin retki oli kuitenkin opettaja Manu Semannin järjestämä.
  - Manu vei meidät pilkkimään Säynätsaloon. Emme olleet koskaan kalastaneet jään päältä, Klāvs ja Ilva kertovat. - Vähän oli kylmä mutta äkkiä me totuimme.
  - Koko matka on ollut mahtava kokemus. Tämä on kasvattanut meitä ihmisinä valtavasti, Ilva ja Klāvs sanovat samaan ääneen.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen