torstai 8. toukokuuta 2014

Eläinten vanhuus kuviksi


Uneton yö. Valo siivilöityy sälekaihtimien välistä huoneeseen. Netta Saikkonen katsoo vanhaa, sairastelevaa koiraansa ja tajuaa sen harmaantuneen yhtäkkiä.
  - Siinä se oli, silmieni edessä.  Täydellinen lopputyön aihe oli löytynyt. Halusin kuvata vanhoja eläimiä ja tallentaa niiden kauneuden viimeisiltä elinvuosiltaan, Netta kertaa opinnäytetyönsä syntyhistoriaa.
  Netta alkoi kartoittaa tuttavapiiriään eläinvanhusten löytämiseksi. Nopeasti kasassa oli yhdeksän elämänsä loppusuoraa kulkevaa eri eläinlajin edustajaa.
  Netta pohti tapaa, jolla hän saisi kuviin haluamaansa arvokkuutta.
  - Halusin tietää, onko eläinvanhuksista mahdollista saada yhtä kauniita ja arvokkaita kuvia kuin ihmisistä.
  Kokeilujen jälkeen Netta päätyi käyttämään mustaa taustakankasta ja kahden salaman valaisulaitteistoa.
  - Halusin, että eläin olisi pääosassa.

  Oman haasteensa kuvien toteuttamiseen toi iäkkäiden mallien väsyminen.
- Mallini olivat eläinvanhuksia, joten kuvaustilanteesta ja -ympäristöstä oli tehtävä mahdollisimman stressitön. Siksi kuvasin eläimet niiden omassa ympäristössä keikkasetin avulla, Netta kertoo.
  Toinen syy liikuteltavan valaisulaitteiston käyttöön oli se, että kuvattavia oli liskoista hevoseen, joiden tuominen studioon olisi ollut mahdotonta.
  Netta rakensi taustakankaan ja salamalaitteiden avulla studion jopa keskelle sohjoista pihaa saadakseen eläimistä toivotunlaisia kuvia. Apuna käytettiin myös erilaisia makupaloja ja eläinten omistajien ohjausta.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Netta Saikkonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti