Materiaalit tarinoiden lähteenä

Pirre Heinonen venyttää pitsiä. 

Tekstiilitaiteilija Raija Jokisen vetämällä "Koskettava materiaali" -kurssilla opiskelijat katsovat materiaaleja uudesta näkökulmasta.  Sen sijaan, että materiaali olisi väline tuotteen tekemiseen, sitä tarkastellaan kertovana elementtinä.
  Kurssin ennakkotehtäväksi Raija pyysi opiskelijoita tuomaan kolme jollakin tavalla koskettavaa materiaalia tai esinettä.
  - Se saattoi olla esimerkiksi jotakin, joka oli jäänyt kesken, jotakin, joka kulkee elämässä mukana tai jotakin, joka on etäistä tai vastenmielistä. Lähdimme pohtimaan merkityksiä ja sitä, miten merkitykset muokkaavat käsitystämme materiaaleista, Raija kertoo.
  Kurssin yksi tarkoitus onkin oppia ymmärtämään materiaaleja uudella tavalla.
  - Tekstiili on perinteisesti hyvin aikaa vievä materiaali. Esimerkiksi kudonta on hidasta erilaisine vaiheineen. Tällä kurssilla käytämme valmista materiaalia ja muokkaamme sitä epätavallisilla keinoilla, kuten maalaamalla päälle tai liimaamalla siihen vieraita esineitä.  Tavallaan rikomme sääntöjä vastaan, Raija kertoo.
  Raija haluaa myös kannustaa käsityöntekijöitä luopumaan liiallisesta itsekritiikistä.
  - Opettelemme uutta puhetapaa, joka hakee enemmän mahdollisuuksia kuin ongelmia.
  Kurssi on osa taidekäsityö-kokonaisuutta, jossa opiskelijat tuottavat kokeellisia teoksia, jotka toimivat enemmän näyttelyesineinä kuin käyttötavaroina.
  Tekstiili- ja vaatetusalan artesaaniksi opiskeleva Pirre Heinonen toi kurssille läjän piikkilankaa ja pitsiä ja alkoi pohtia, millaisia ideoita ne herättäisivät.

Piikkilangan ja pitsin kontrasti.

  - Olen tehnyt aiemminkin vähän tämän tyyppisiä töitä mutta nyt tarkoitus oli mennä pois omalta mukavuusalueelta ja käyttää materiaaleja, jotka eivät ole niin tuttuja. Halusin kokeilla mahdollisimman erilaisia materiaaleja, Pirre kertoo.
  - Kurssin lähtökohta minulle on siinä, millaisia tunteita ja ajatuksia materiaalit herättävät, mikä on materiaalin historia ja tarina. Materiaali tavallaan kertoo itse mitä se haluaa, Pirre kertoo lähtökohdistaan solmiessaan pitsiä piikkilankakehykseen.
  Piikkilanka ja pitsi ovat saanet lisukkeeksi foliota, joka tuo oman kontrastinsa perinteisiin materiaaleihin. Kokonaisuus on muotoutunut Pirren käsissä veistokseksi, jonka voi ripustaa seinälle tai asettaa jalustalle.
  - Eräällä tavalla tässä on hämähäkin seittiä muistuttava rakenne. Toisaalta kehämuodossa on jotakin noitarumpumaista, Pirre nauraa.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen
Vieraile Raija Jokisen nettisivuilla tästä