Turve taipuu takiksi

Korujen kanssa...

Uudet materiaalit tekevät tuloaan muodin ja vaatetuksen maailmaan. Ekologisuuden ja kierrätettävyyden vaatimukset läpäisevät poikkeuksetta kaikki tulevaisuuden trendit tavalla tai toisella ja Luovan kampuksen opiskelijat ovat tämän kehityksen kärjessä. Luovan kiertotalouden projekteissa opiskelijat luovat ennakkoluulottomasti tuotteita, joita ei muualla ole nähty.
  Yksi tällainen on Minna Karhunheimon turvevillasta tehty jakku.
  - Olen aina haaveillut luonnonmateriaalien käyttämisestä. Turvevilla sopii tähän erinomaisesti, Minna kertoo projektinsa alkutahdeista.
  Kun Luovan kiertotaloushankkeen vetäjä Sirpa Vauhkala tilasi koululle kasan turvevillaa, Minna tarttui toimeen.
  - Lähdin suunnittelemaan monikäyttöistä takkia, joka sopisi erilaisiin tilanteisiin. Halusin sen olevan muunneltava, jotta takki soveltuisi sekä miehille että naisille. Minna Karhunheimo kertoo.
  Turvevilla on biopohjainen materiaali, jonka valmistamisedellytykset Suomessa ovat mitä parhaimmat. Tämän lisäksi sen erityisominaisuudet tekevät siitä monin tavoin miellyttävän käyttää.
  - Turvevilla sitoo kosteutta, hajuja ja suoloja sekä neutraloi ihon eritteitä. Se ei myöskään ärsytä ihoa joten se sopii herkkäihoisille, Sirpa Vauhkala kertoo.

...tai ilman. Enni Tulla mallina.

  Rouhean rakenteensa vuoksi turvevilla ei kuitenkaan sovellu ihan kaikkeen vaatetukseen.
  - Turvevilla on materiaalina hieman haastava sen kudoksen takia. Se käyttäytyy hieman kuin säkkikangas, joten rakennetta pitää testata ennen valmistusta, Minna kertoo kokemuksistaan.
  Erilaiset materiaalit ovat saaneet Minnan pauloihinsa totaalisesti.
  - Jatkossa haluaisin nimenomaan tehdä kokeellisia projekteja luonnonmateriaalien kanssa, Minna kertoo.
  Minnan suunnitelmissa siintää jo iltapuku, joka olisi tehty kokonaan metsäisistä materiaaleista.
  - Käpyjä, mustikkaa, kaarnaa, kanervaa. Niistä se syntyy, Minna visioi.
  Lue lisää Minnan ennakkoluulottomista kokeiluista Luovan kiertotaloushankkeen sivuilta.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Annie Aksela