Sepän elämää

Hehkuvan raudan magiaa.

Oletko koskaan miettinyt, mitä sepät joskus muinoin tekivätkään pajojensa hämärässä? Tai miten nykypäivän sepät päivänsä viettävät? Entäpä oletko koskaan haaveillut toimivasi seppänä?

Seppien ammattikunta ei todellakaan ole kuollut tai kuihtunut olemattomiin, vaikka joku ehkä on näin luullutkin.

Sepän työtä opettavia seppiä on maassamme useita, jotka haluavat säilyttää yhden perinteisimmistä ammateista ja siirtää osaamistaan sitä haluaville.

Ammatikseen takovia seppiä on Suomessa useita kymmeniä ja oivan harrastuksen sepän hommista ovat saaneet sadat ihmiset ympäri tämän maan.

Gradia Jyväskylässä voi kouluttautua sepäksi Taideteollisuusalan ammattitutkinnossa. Opettajana on Sami ”rautakärpänen” Lehtomaa. Opetustyön ohella Sami suorittaa Seppämestarin erikoisammattitutkintoa.

Samin tarina sepäksi

Sami "Rautakärpänen" Lehtomaa.

Elokuussa 1998 Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen pajalla seisoi pienikokoinen nuori mies, käsissään pätkä puukkoterästä ja aivan liian painava vasara. Silloin löin ensimmäisen lyöntini alasimen äärellä ja sillä tiellä kuljen edelleen. 

Kolmantena koulupäivänä menin opettajieni luokse ja pontevasti ilmoitin: minusta tulee ammattiseppä. Fyysinen kokoni oli varsin hento, jonka johdosta huomautukseni aiheutti hilpeyttä opettajissa. En ollut siitä moksiskaan, koska halusin sepäksi ja hyvin nopeasti mieleeni iskostui ajatus tulevaisuudessa opettaa sepäntaitoja ja osaltani olla osa perinteen jatkumoa

Seppä minusta kasvoi ja siirrän tietojani ja taitojani erittäin mielelläni.

Teksti Sami " Rautakärpänen" Lehtomaa, Samin kuva Sirpa Sergejeff, taontakuva Lotta Niskanen