Tuolit valmistuivat kansainvälisellä yhteistyöllä

Tekijät seisovat tuolinsa takana - 

kirjaimellisesti.

Marcela Hofmannová ja Teresa Babcická nostavat pajuilla koristellun baarituolin lamppujen eteen ja asettuvat kuvaan Anne-Mari Heinosen ja Juha-Matti Leppäsen kanssa. Katse kameraan, poseeraus ja kamera naksahtaa. Kahden viikon vierailu on lopussa ja on aika katsoa, mitä on saatu aikaan.
  Marcela ja Teresa ovat Liberecin muotoiluoppilaitoksen opiskelijoita ja he tulivat Petäjävedelle kalustealan artesaanien organisoimaan tuoliprojektiin. Muotoilijoita kun ovat, tshekkläiset vieraat saivat suunnitella tuolit, jotka suomalaiset kollegat puolestaan valmistivat.
  Vierailu alkoi ryhmiin jakaantumisilla ja yhteisillä ideointitunneilla, minkä jälkeen tshekkiläiset piirsivät tuoliehdotuksia. Ryhmän päästyä yksimielisyyteen tuolin mallista siirryttiin pajan puolelle, missä suomalaiset ottivat ohjat käsiin. Valmiissa lopputuloksessa on näkyvissä kaikkien ryhmäläisten kädenjälki.
  Marcelan, Teresan, Anne-Marin ja Juha-Matin ryhmä päätyi lopulta neliskulmaiseen pohjaratkaisuun, jossa istuinlevyn reunat on jätetty rouhean hiomattomiksi. Tuolin malli soveltuu baarikäyttöön tai sitten korkeammaksi keittiöntuoliksi. Toinen erikoisuus löytyy istuinlevyn alta.

  - Juha-Matti ehdotti, että laittaisimme jotain istuinlevyn alle. Sitten hän kävi järven rannassa keräämässä oksat, Marcela ja Teresa kertovat.  

  - Tuolin alle voi myös varastoida tavaraa, esimerkiksi viinipullon, tytöt näyttävät. 

  Liberecin muotoiluoppilaitoksessa opiskelijat keskittyvät huonekalujen suunnitteluun. Nelivuotisessa koulutuksessa opiskelijat käyvät työpajoissa tutustumassa puun käsittelyyn mutta tuotteiden valmistaminen omin käsin ei kuulu opiskeltaviin asioihin. Siksi tytöt ovatkin innoissaan Petäjäveden kokemuksista.
  - Saimme käsitellä metallia ensimmäistä kertaa koko opiskeluaikana.
  Tshekkiläiset ovat asuneet vierailunsa ajan Jyväskylässä hotellissa. Vapaa-aikana ryhmä on kiertänyt ympäri kaupunkia tutustumassa erityisesti Alvar Aallon arkkitehtuuriin. Petäjäveden kirkkokin tuli nähtyä sisältä ihan viime metreillä.
  Tytöt ovat yhtä mieltä siitä, että työskentely suomalaisten kanssa oli hieno kokemus. Keskustelu käytiin englanniksi mutta suomeakin tytöt ehtivät oppimaan.
  - Suomen kieli on niin hassun kuuloista, tytöt nauravat ja imitoivat suomenkielisiä sanoja.
  Käy katsomassa lisää tuoleja Facebook-sivullamme.
Kuvat ja teksti Mika Nykänen

Opinnäytteet esittelyssä

Tero esittelee katanan ominaisuuksia.

Miekka viuhui ja kitara soi, kun artesaanit esittelivät opinnäytteitään Suomen käsityön museolla tiistaina. Runsaslukuinen yleisö sai nauttia informatiivisista esityksistä ja taidokkaista tuotteista käsityöläisten paraatipaikalla. Ohjelmassa oli neljä esitystä, joissa kaikissa lähestyttiin käsityöläisyyttä eri alojen näkökulmasta.
  Metallialan opiskelija Tero Rannila on ollut aina kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista ja päätti tehdä katana-miekan opinnäytteenään. Tunnetusti japanilaiset samuraimiekat ovat melkoisia käsityötaidon - ja varsinkin metallinkäsittelyn - näytteitä mutta Tero päätti ottaa haasteen vastaan koska halusi päästä sisälle monisatavuotiseen taitoon.
  - Ajatus oli kytenyt mielessä jo pitkään, Tero kertoi.
  Miekan suunnittelu alkoi koristekuvion hahmottelemisesta.
  - Käärmeaihe syntyi kun katselin piirtämääni koristeaihetta Itävallassa, missä olin työssoppimisjaksolla veitsisepän luona, Tero kertoi.
  Käärmeen silmää muistuttava kuvio johti eteenpäin ja jalostui miekan tsubaksi (kädensuoja kahvan etuosassa), joka sai käärmeen pään muodon. Käärmeteema sai lisää sisältöä kun Tero päätti päällystää kahvan aidolla pythonin nahalla. Kahvaan tuli myös käärmeen hampaita mukailevat pitonystyrät. Lopulta päätyi nimeämään miekkansa Cobraksi.

  Terä on valmistettu perinteiseen tapaa damasti-teräksestä, joka valmistetaan ahjohitsaamalla ja kääntämällä teräslaattoja päällekkäin niin, että ne muodostavat kerroksia. Teron miekan terässä kerroksia on sata.
  - Haastavinta työssä oli ahjohitsauksen viimeiset vaiheet, kun kerroksia alkoi olla niin paljon. Terän muoto myös on vaikea saada pysymään halutunlaisena. Takoessa teräs venyy ja aiheuttaa aihion kaareutumisen, Tero kertoi.
  Teron päätös keskittyä terien ja miekkojen maailmaan vain vahvistui Itävallan reissun jälkeen.
  - Tulin vakuuttuneeksi siitä, että tämä on minun juttuni, Tero kertoi.
  Puualan opiskelija Iiro Jokela esitteli seitsemänkielisen sähkökitaran, jonka hän oli valmistanut täysin omasta mallista. Seminaarissa kuultiin myös kuinka kitara soveltuu metallimusiikkiin: Iiro oli kuvannut videon, jossa hän soittaa soitintaan
  Hanna Partanen puolestaan näytti, miten lapinpuku valmistetaan ja kertoi ansiokkaasti saamelaisesta pukeutumisesta yleisemminkin. Laura Hänninen johdatti yleisön maailmanlopun maisemiin ja esitteli upean postapokalyptisen huppuliivin, johon hän ottanut vaikutteita mm. Mad Max -elokuvista.
  Suurkiitokset Suomen käsityön museon väelle hienoista järjestelyistä!
Opinnäyteseminaarit jatkuivat Petäjävedellä auditorio Miilussa. Katso lisää kuvia seminaareista facebook-sivultamme.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Kampuksen kangas alkuun

Kutojat opastettiin alkuun.

Kankaan luovien alojen kampukselle valmistettava tilataideteos polkaistiin viikonloppuna alkuun Jyväskylän kädentaitomessuilla.

  Jyväskylän aikuisopiston ja Jyväskylän ammattiopiston artesaanien messuosastolle pystytetyt kangaspuut houkuttelivat kävijöitä osallistumaan yhteisen tilataideteoksen luomiseen.

  Tekstiilialan opiskelijat valmistelivat kangaspuut työtä varten ja opastivat halukkaat kokeilijat kudonnan saloihin. Kutojat saivat itse valita värin, jolla jättivät kädenjälkensä Kankaan kankaaseen. Kahden päivän aikana kymmenet messuvieraat ottivat osaa tilataideteoksen luomiseen kutojien ikähaarukan jakautuessa melkein vauvasta vaariin.

  Kankaan kutomiselle kaavaillaan parhaillaan jatkoa. Suunnitelmissa on että kangaspuut löytävät tiensä yleisötapahtumiin kuluvan kevään ja ensi syksyn aikana.

  Ja valmistahan pitäisi olla viimeistään vuoden 2015 loppuun mennessä, jolloin teos asetetaan esille toimintansa aloittavalle Kankaan Luovalle kampukselle.

Teksti Mika Nykänen, Kuva Marjo Tuhkanen