maanantai 24. toukokuuta 2021

Kalusteet kansainvälisille vieraille

Väliseinä tuo yksityisyyttä.
Luovan kampuksen puualan opiskelijat Niko Eskelinen ja Marikki Jaatinen suunnittelivat ja toteuttivat kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden huoneen kalustuksen Priimuksen majoitustiloihin.  

Tarkoituksena oli luoda pieneen hotellihuoneeseen kalusteratkaisu, jossa toteutuisi asukkaiden yksityisyys ja tasavertaisuus esimerkiksi luonnonvalon ja tilan käytön osalta. Suunnittelussa piti ottaa myös huomioon kestävän kehityksen periaatteet ja ekologisuus. 

- Projekti oli tosi mielenkiintoinen ja monipuolinen. Käytimme runsaasti aikaa suunnitteluun ja erilaisten vaihtoehtojen pohtimiseen, mikä on todella tärkeää näissä opinnoissa, Marikki Jaatinen kertoo. 

- Suunnittelun haasteita olivat tilan pienuus ja käyttäjien erilaiset tarpeet. Miten samaan huoneeseen majoitettavaa kaksi täysin vierasta ihmistä saavat oman tilan, jossa voi rentoutua? Myös säilytystilan integrointi kalusteisiin oli oma haasteensa. Marikki kertoo.

Päätyseinän takapuolelle on kiinnitetty hyllytasoja vieraiden tavaroita varten. 

Pöytätasolla voi pitää läppäriä.
Koska huonetta käytetään kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden majoittamiseen, mukaan oli hyvä saada tuulahdus keskisuomalaista atmosfääriä.

- Koivuvanerin avulla toimme metsän ja puun tunnun huoneeseen. Pintaan tuli vain vahakäsittely, jotta se olisi mahdollisimman luonnollinen. 

Käytännöllinen yksityiskohta on myös irrotettavat pöytätasot, joiden päälle voi laittaa vaikka läppärin tai muuta rentoutumisessa tarvittavaa tavaraa. 

- Väliseinä on äänieristetty tuulensuojalevyillä, ettei kaikki pienimmät kahinat tule läpi. Sängyt jätettiin irti rakennelmasta, jotta kylkeään kääntävä seinänaapuri ei heiluta myös toveriaan, Marikki kertoo.  

Teksti Mika Nykänen, kuvat Mika Nykänen ja Marikki Jaatinen

torstai 25. maaliskuuta 2021

Kestävän kehityksen pöllö laskeutuu Luovalle kampukselle

Tästä se alkaa. Pöllön silmät näkyvät.

Metallijätteeksi muuntuneet rikkinäiset autonosat saavat uuden elämän kun Trash Design -ryhmä luo niistä veistoksen Luovan kampuksen pihalle. Muun muassa Tähtiautosta ja OK-autosta kerätyt kytkimet, alatukivarret ja raidetangot muuntuvat pöllön kehon osiksi kierrätysmateriaaleihin erikoistuneen opiskelijaryhmän käsissä. 

Pöllön on tarkoitus valmistua viimeistään toukokuussa mutta valmista voi tulla jo aiemminkin - sen verran hyvään vauhtiin ryhmä on päässyt yhteisprojektissaan.

Pöllön suunnittelu alkoi hakemalla vaikutteita oikeista pöllöistä, toki kuvien avulla, sillä Luovalla kampuksella ei toistaiseksi ole elävää lintua saatavilla. 

Pöllön siiven rakenne selvitettiin anatomisten piirrosten avulla, jotta autonosat saadaan oikealla tavalla järjestykseen. Silmien virkaa saavat toimittaa entiset kytkimet.

Trash Design -ryhmä aloitti opiskelunsa viime syksynä ja valmistuminen häämöttää juhannuksena. Ryhmän kouluttaja Ismo Immonen kertoo, että ryhmän sisällä on jo hautumassa käsityöalan yrityksiä, jotka tulevat tuottamaan sekä tarve- että koriste-esineitä kestävällä tavalla.  

Katso lisää kuvia Facebook-sivultamme

Teksti ja kuvat Mika Nykänen



torstai 28. tammikuuta 2021

Luova kampus valloitti Kiinan

Ruutukaappaus oppitunnista.
Luovan kampuksen muotiosaaminen on valloittanut Kiinan. Vaatetusalan kouluttajat Sirpa Sivander ja Eija Varis vetivät stailauksen ja visualisoinnin opintokokonaisuuden Shanghain johtavassa tekstiili- ja vaatetusalan Qunyi -oppilaitoksessa.
  - Lähtökohtana koulutukselle oli tutustuttaa kiinalaisia kollegoita Suomessa järjestettävään ammatilliseen koulutukseen ja tekstiili- ja muotialan tutkintoihin. Lähinnä esittelimme perustutkintoa ja ammattitutkintoa kokonaisuudessaan, Sirpa ja Eija kertovat.
  Sirpa ja Eija valitsivat opetettavaksi tutkinnon osaksi tekstiili- ja muotialan ammattitutkinnosta stailauksen ja visualisoinnin, koska se oli helpompi toteuttaa etätoteutuksena. Opetusmateriaali oli hyvin visuaalista ja tehtävissä shanghailaiset opettajat pystyivät hyödyntämään verkkokauppojen tuotteita etsiessään vaatteita pyydettyihin käyttötarkoituksiin ja kokonaisuuksiin.
  - Meidän näkökulmana on hyvin asiakaslähtöinen näkemys muodista ja stailauksesta, siksi opintojakson nimenä onkin Customer-Centered Approach to Fashion and Styling. Se osoittautuikin hyväksi näkökulmaksi, koska monet opetusaiheemme olivat heille lähes kokonaan uusia, Sirpa ja Eija kertovat.
Rehtori Pirjo Kauhanen tervehtii kumppaneita.
  Koulutuksessa Eija ja Sirpa kävivät läpi tutkinnon perusteiden mukaisia teemoja ja työkaluja, joita Luovalla kampuksella käytetään asiakaspalvelun apuna.
  - Avasimme myös suomalaista näyttöprosessia, kuinka näytöt täällä toteutetaan ja arvioidaan työelämän kanssa yhteistyössä.

Yli kulttuuristen haasteiden

Mutta miten kiinalainen kulttuuri piti konkreettisesti huomioida suunnittelussa?
  - Tärkeimpinä asioina on huomaavaisuus, joustavuus ja kohteliaisuus kaikessa toiminnassa. Pauliina Holmilta saimme paljon hyviä vinkkejä, mitä tulisi huomioida.
  Kouluttajien piti piti myös huomioida se, kuinka erilaisessa tilanteessa suomalainen tekstiili- ja muotiala on tällä hetkellä suhteessa kiinalaiseen tekstiili- ja muotialaan, koska suurin osa länsimaisesta vaatetuotannosta on siirtynyt juuri Aasiaan. Toimintatapoja pitää peilata kiinalaisiin tarpeisiin. 
  - Haastavinta oli vuorovaikutus online -toteutuksen aikana. Ainoastaan muutama 14 opettajasta osasi englantia, joten kiinalainen tulkki oli erittäin tärkeässä asemassa. Tulkkimme Sara olikin todella ammattitaitoinen ja hänen ystävälliset kasvonsa ruudulla kannustivat meitäkin opetuksen aikana. Sirpa ja Eija pohtivat.
- Meillä oli kolme isompaa tehtäväkokonaisuutta, joihin olimme tehneet valmiit PowerPoint -pohjat ja niihin opettajat hakivat vaatteita verkkokaupoista. Palautettujen tehtävien läpikäymiseen meni myös aikaa, kun jokainen kommentoi ja perusteli omia valintojaan ja sai saman tien palautteen tekemästään tehtävästä.
  Qunyi -koulussa oli yhteystyöhenkilö, joka hoiti käytännön asiat Kiinan suuntaan ja kaikki materiaali kulki hänen kauttaan. Myös kaikki opetussessiot nauhoitettiin koulun käyttöön.

Työ palkitsi

Ihan tuosta vain opintokokonaisuus ei muuntunut kansainväliseen kontekstiin.
  - Pelkästään materiaalien kääntäminen etukäteen vei todella paljon aikaa, jotta löysimme ammatillisesti oikeat sanat ja ilmaisut. Ja myös puhuminen jännitti etukäteen, mutta hyvin tehdyt materiaalit auttoivat paljon ja kun sanasto tuli tutuksi, puhuminenkin alkoi jo sujumaan. Myös Pauliinan apuun pystyimme luottamaan, jos ongelmatilanteita olisi tullut ja hänen mahtava kannustuksensa muutenkin auttoi luottamaan omiin taitoihimme, Sirpa ja Eija kertovat.
- Parasta varmaankin oli se, että valitsemamme aiheet olivat kiinalaisten kollegoiden mielestä tarpeellisia ja erittäin mielenkiintoisia. Muotiin liittyvien visuaalisten aiheiden lisäksi myös kestävän kehityksen näkökulma koettiin erittäin tärkeäksi. Tavoitteenamme oli antaa heille uusia, asiakaslähtöisiä näkökulmia muotiin ja siinä koimme onnistuneemme hyvin.
 - Se, että uskalsimme ottaa tämmöisen haasteen vastaan antoi paljon uutta näkemystä myös meille. Vieraaseen kulttuuriin tutustuminen, englanniksi opettaminen ja digiopettaminen kiinalaisella oppimisalustalla olivat kaikki palkitsevia kokemuksia, Eija ja Sirpa sanovat.

Teksti Sirpa Sivander, Eija Varis ja Mika Nykänen, kuvat Pauliina Holm

maanantai 14. joulukuuta 2020

Joonas teki maailman kalleimman lasinalusen

Jos olet aina halunnut laittaa 250 euroa lasinaluseen, tilaisuutesi on tullut. Joonas Raistakka on tehnyt
Pysäytyskuva Joonaksen videolta.

sinulle juuri sellaisen. Omintakeista puun kerrostamistekniikkaa hyödyntämällä Joonas on nostanut halpatuotteena yleensä pidetyn lasinalusen uudelle tasolle - sekä esteettisesti että hinnaltaan.  

Pysäytyskuva Joonaksen videolta.
- Lyhyesti kutsun tekniikkaani "hienoviilutukseksi", Joonas kertoo. - En varmastikaan ole keksinyt viilun käyttöä puuhommissa alusta asti itse, mutta tykkään ajatella, että tapani hyödyntää sitä on kuitenkin uusi.

Joonas on testaillut viilun käyttämistä visuaalisena elementtinä opintojeni alustä lähtien ja alkanut pikkuhiljaa soveltaa sitä erilaisin tavoin.

- Vaikka tekniikka onkin periaatteessa ihan tavallista liimalevyn tekemistä on se silti todella raskas; pelkästään tuon videolla nähtävän viilutetun levyn tekemiseen meni työtunteja noin 40 - vasta sen jälkeen pääsee tekemään itse lasinalusia tai mitä kyseisestä viilupuusta onkaan tekemässä, Joonas kertoo.

Joonaksen käyttämässä menetelmässä puuta liimataan värillisen kerroksen kanssa kerta toisensa jälkeen vähän samalla tavalla kuin torttutaikinaa valmistetaan: kaulitaan ja käännetään.

Videolla nähtävän puun Joonas on viiluttanut 9 kertaa. Lasinalusen suhteellisen suolainen hinta johtuu nimenomaan valtavasta määrästä työtunteja, joita tähän kerrostamiseen tarvitaan.

- Vaikken hirveämmin pidäkään sanasta "taiteilija" minun on pakko tunnustaa, että olen artesaanina ehkä enemmän kallellaan sen suuntaan kuin mihinkään muuhun. Työni ovat aina jossain määrin "epäkäytännöllisiä", jos ajatellaan, että niitä pitäisi myydä eteenkinpäin, Joonas hymyilee.

Lisää Joonaksen töitä löytyy instagramista tunnuksella @adhdcarpentry

Teksti Joonas Raistakka ja Mika Nykänen, kuva Joonas Raistakka

Katso video tästä!

 

torstai 19. marraskuuta 2020

Sepän elämää

Hehkuvan raudan magiaa.
Oletko koskaan miettinyt, mitä sepät joskus muinoin tekivätkään pajojensa hämärässä? Tai miten nykypäivän sepät päivänsä viettävät? Entäpä oletko koskaan haaveillut toimivasi seppänä?

Seppien ammattikunta ei todellakaan ole kuollut tai kuihtunut olemattomiin, vaikka joku ehkä on näin luullutkin.

Sepän työtä opettavia seppiä on maassamme useita, jotka haluavat säilyttää yhden perinteisimmistä ammateista ja siirtää osaamistaan sitä haluaville.

Ammatikseen takovia seppiä on Suomessa useita kymmeniä ja oivan harrastuksen sepän hommista ovat saaneet sadat ihmiset ympäri tämän maan.

Gradia Jyväskylässä voi kouluttautua sepäksi Taideteollisuusalan ammattitutkinnossa. Opettajana on Sami ”rautakärpänen” Lehtomaa. Opetustyön ohella Sami suorittaa Seppämestarin erikoisammattitutkintoa.

Samin tarina sepäksi

Sami "Rautakärpänen" Lehtomaa.
Elokuussa 1998 Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen pajalla seisoi pienikokoinen nuori mies, käsissään pätkä puukkoterästä ja aivan liian painava vasara. Silloin löin ensimmäisen lyöntini alasimen äärellä ja sillä tiellä kuljen edelleen. 

Kolmantena koulupäivänä menin opettajieni luokse ja pontevasti ilmoitin: minusta tulee ammattiseppä. Fyysinen kokoni oli varsin hento, jonka johdosta huomautukseni aiheutti hilpeyttä opettajissa. En ollut siitä moksiskaan, koska halusin sepäksi ja hyvin nopeasti mieleeni iskostui ajatus tulevaisuudessa opettaa sepäntaitoja ja osaltani olla osa perinteen jatkumoa

Seppä minusta kasvoi ja siirrän tietojani ja taitojani erittäin mielelläni.

Teksti Sami " Rautakärpänen" Lehtomaa, Samin kuva Sirpa Sergejeff, taontakuva Lotta Niskanen


tiistai 17. marraskuuta 2020

Väriä epävarmaan maailmaan

Japanilaista vaikutetta.

Vielä ehtii tulla ihailemaan Jaana Mörskyn metallia ja tekstiiliä yhdisteleviä koruja Luovan kampuksen yläaulaan. Esillä on virkattuja mandaloita, korva- ja rintakoruja, isoäidinneliöitä kierrätysmateriaalikoruja.

Näyttelyn nimi viittaa nykyhetken tilanteeesen. 

- Väriä epävarmaan maailmaan siksi koska toivon värien tuovan iloa harmaaseen ja synkkään, tämänhetkiseen epävarmaan olotilaan maailmassa, Jaana kuvailee.  

Näyttely on samalla eräänlainen välitilinpäätös Jaanan käsityöläisen uralla. 

- Olen tehnyt tänä vuonna kymmenen vuotta koruja Metallin Kosketus -nimen alla, joten yhdistin nämä asiat nyt tähän näyttelyyn, Jaana kertoo.

Kipinä korujen tekemiseen syntyi alunperin kirjakaupassa.

Mandaloita on eri väreissä.

- Silmiini osui Linda Jonesin kirja Ihania Koruja helmistä ja metallilangasta. Ja siitä se sitten lähti. Innostuin metallilangan kieputtamisesta todella. Asuin silloin Helsingissä pienessä asunnossa - ja siitä lähtien metallilangat, kaikenlaiset helmet ja kivet ja työkalut valtasivat keittiönpöytäni siihen asti kunnes muutin isompaan asuntoon täällä Jyväskylässä, kotiseudullani. Nyt se sama pöytä on ainoastaan työpöytä, Jaana muistelee.

Jaana teki aluksi koruja itselleen ja lahjoiksi ja myi niitä myös erilaisissa myyjäisissä. Jonkin aikaa hänellä oli myyntiä myös verkkokaupassa Etsyssä.
- Abby Hookin kirja Wirejewelry Masterclass innosti minua myös yhä enemmän metallilankorujen tekemiseen, Jaana kertoo.

Youtubesta Jaana bongasi Christina Larsonin metallilankakoruvideot. Larson tekee metallilankakoruja monilla eri tekniikoilla ja hänen ansiostaan Jaana löysi kumihimon, japanilaisen nyörinpunontatekniikan. 

Näyttely on osa käsityöntekijän ammattitutkintoa.

Jaana aloitti viime vuoden syksyllä -19 käsityöntekijän ammattitutkinnon opinnot Luovalla kampuksella.

- Täällä Kankaalla innostuin ikivanhasta lautanauhatekniikasta, jota olen yhdistänyt jonkin verran tekemiini koruihin ja koristeisiin. Innostuin myös luovasta kiertotaloudesta ja olen yhdistänyt kierrätysmateriaaleja ja taloudellisesti kestäviä materiaaleja koruihini. 

- Olin jo kiertotalouskoruihin kokeillut yhdistää virkkausta koruihin ja virkkaus on tuttua minulle muutenkin vuosikymmenten takaa, Jaana kertoo.

Kun Suomi ja maailma menivät kiinni pandemian vuoksi keväällä, Jaana alkoi virkkaamaaan. 

- Rakastuin erilaisten lankojen väreihin ja väriyhdistelmiin! 

Jaana opiskeli erilaisia virkkaustekniikoita, otti haltuun isoäidinneliöt ja laajensi osaamistaan mandaloihin, joita löytyy myös näyttelylystä. Nyt tuotannossa on koruja, koristeita ja asusteita. 

Näyttely on avoinna jokainen arkipäivä klo 9-16 aina 27.11. saakka.

Ota yhteyttä somessa tai sähköpostilla, jos olet kiinnostunut jostain korusta tai mandalasta:

Instagram: @jkristm / touchofthemetal@gmail.com  

Teksti Jaana Mörsky ja Mika Nykänen, kuvat Jaana Mörsky


keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Luova kiertotalous omassa näyttelyssä

Luova kiertotalous-hankkeen tuotteita voi ihailla nyt nettigalleriassa. Esillä on runsas valikoima tuotteita, jotka on valmistettu kiehtovista kierrätysmateriaaleista ja innovatiivisista biomateriaaleista.

Näyttely esittelee Gradian taideteollisuusalan sekä tekstiili- ja muotialan opiskelijoiden ideoimia ja valmistamia protoja ja tuotteita.

Biopohjaisista materiaaleista valmistetuissa tuotteissa on käytetty sellua, Woodcastia tai 3D-tulostusfilamentteja, kierrätyshuopaa ja korkkia sekä biopohjaista linoleumia.

Kierrätysmateriaalituotteissa on käytetty metalli- ja kalusteteollisuuden ylijäämiä ja sivuvirtoja sekä erilaisia kierrätystekstiilejä.

Tuotteiden valokuvaamiseen ovat osallistuneet Gradian lehtori Sirpa Sergejeff sekä media-alan ja kuvallisen ilmaisun opiskelijat Linnea Koivu, Jenna Lindroos, Eveliina Rintala, Jurian Törnroth ja Sampo Vuori. Näyttelyn valokuviin on lisätty tuotteen ja valmistajan nimi sekä tiedot tuotteessa käytetyistä materiaaleista.

Näyttelyn on koonnut Luova Kiertotalous-hankkeen koordinaattori Sirpa Vauhkala.

Käy ihailemassa mahtavia tuotteita täällä!

https://luovakiertotalous.wixsite.com/intoa 

Teksti Sirpa Vauhkala ja Mika Nykänen