Iina loi kuvat päivän mietelauseisiin

- Kuvien ja sanojen yhdistämisessä on tärkeintä jättää tilaa merkityksille. Kuva ei saa syödä tekstiä eikä teksti kuvaa, Iina Jussila pohtii mietelauseiden kuvittamista.
  Tämä haaste tuli Iinan eteen syksyn työssäoppimisjaksolla, kun hän pakkasi tavaransa ja lähti valokuvaajaksi Helsinkiin Ylen kulttuuri- ja viihdetoimitukseen.
  Iinan tehtäviin kuului erilaisten visuaalisten materiaalien tuottamista Ylen somekanaviin ja nettisivuille sekä kuvatoimittamista kulttuuriuutisiin.
  Laajin projekti oli kuitenkin Kirjojen Suomi -ohjelmasarjan mietelauseiden kuvittaminen. Teokset ilmestyvät Facebookissa joka päivä jouluun saakka, eli seuraajat saavat Iinan kuvista ja vaihtuvista mietelauseista ajatuksia herättävän joulukalenterin.

  - Kävimme läpi valtavan määrän erilaisia ideoita tiimin kanssa. Pohdimme eri päivien teemoja ja aiheita etukäteen ja yhteensä vaihtoehtoja tuli yli kahdeksankymmentä, Iina kertoo.
  - Opin tosi paljon siitä mitä on olla osana tiimiä ja työskennellä yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. 
  Iinan tehtävänä oli myös kuvata henkilöitä eri tapahtumista kertoviin uutisiin. Kuvattaviin kuului mm. Martti Syrjä, Pentti Arajärvi ja tanskalaisesta Vallan linnake -tv-sarjasta tunnetuksi tullut näyttelijäkuuluisuus Pilou Asbæk.
  Itsekin lukemista ja kirjoja rakastava Iina oli myös tuottamassa bannerikuvia äänikirjasivuille. 
  - Oli todella haastavaa suunnitella ja ideoida, millaisilla kuvilla kävijöitä houkutellaan sivulle. Työ opetti miettimään uudella tavalla kuvan viestejä, samoin kuin katsomaan kuvaa ulkopuolisen näkökulmasta.
  Käy katsomassa Iinan visualisointeja tästä linkistä.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Iina Jussila

Damaskusterästä kirjastoon

Eeron oma logo koristaa terää.

Luovan kampuksen opiskelijat toteuttavat Jyväskylän kaupunginkirjastoon näyttelyn, jossa opiskelijoiden valmistamat tuotteet ottavat vaikutteita Suomen itsenäisyyden satavuotiaasta historiasta. Mukana on tuotteita niin vaatetuksen, tekstiilin, puun kuin metallin taitajien käsistä.
 Opiskelijat ovat tutkineet eri vuosikymmenien tyyliä ja historiallisia tapahtumia ja pyrkineet sulauttamaan ajan henkeä omiin visioihinsa.
  Metalliartesaaniksi opiselevan Eero Heimosen tuote on damaskus-teräksestä valmistettu veitsi. Damaskus-, tai toiselta nimeltää damastiteräs, on ikivanha teräksen valmistustapa, jossa kuuennettu teräs taitetaan ja taotaan kerroksittaiseksi rakenteeksi. Tällä tavoin saadaan erittäin kestävää ja terävää ainesta esim. miekkojen ja veitsien teriin.
  - Kerroksia tuli kolmesataa kaksikymmentäneljä, Eero sanoo vaatimattomasti, kun kysyn montako siivua metallia on terässä.
  - Kuviointi syntyy hiiliteräksen ja nikkeliteräksen vaihtelusta, Eero valottaa damaskusteräkselle ominaista ulkonäköä.  Kahvan Eero tehnyt hirvensarvesta, jonka hän hankki ystävältään.
  Näyttely avataan 4.12. Jyväskylän kaupunginkirjaston tietotorille. Tervetuloa ihastelemaan.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Photoshop sai Hannan liekkeihin

Minja teki Hannasta Avatar-hahmon.

Luovan kampuksen toisen vuoden valokuvauksen opiskelijat päästivät mielikuvituksensa valloilleen ja kokeilivat luovia menetelmiä henkilökuvan muokkauksessa. Kuvankäsittelyn kurssilla opeteltiin kuvatasojen liittämistä ja sulauttamista toisiinsa erilaisia tekniikoita hyödyntäen.

Hannan hiukset alkoivat savuta Marin käsitelyssä.

  Minja Möttönen ja Mari Tamminen ottivat lähtökohdakseen luokkakaverinsa Hanna Hämäläisen ja kuvasivat häntä studiossa suunniteltu kuva mielessään. Marin mielessä oli kuva hahmosta, jonka pää olisi savun ja liekkien peitossa, kun taas Minja halusi siirtää Hannan Avatarin maailmaan.
  - Vaihdoin taustavärin sekä hameen värin, lisäsin liekit ja valohohdetta liekkien ympärille ja iholle, Minja kertoo.
  Mari puolestaan väritti kynnet ja huulet ja rakensi hahmon silmät kokonaan uudestaan. Hiusten päälle Mari loihti erilaisista liekkikuvista fantasiahiukset, joista nousee savua.

Marin kasvot Clara espanjalaisen päässä.

  Toinen tehtävä oli liittää luokkakaverin kasvot vanhaan maalaukseen. Hanna valitsi pohjaksi Frans Pourbousin muotokuvan Isabella Clara Eugenia espanjanlaisesta ja liitti siihen studiossa kuvatut Marin kasvot. 
  - Kasvot piti kuvata samassa kulmassa kuin maalauksessa. Samoin valon tuli olla voimakkuudeltaan ja suunnaltaan vastaavanlainen, Hanna kertoo.
  Kun kasvot oli irrotettu omasta taustastaan, ne siirrettiin maalauksen päälle ja skaalattiin sopivan kokoisiksi.
  Tämän lisäksi kasvojen väriä ja kontrastia piti muokata pohjakuvaan sopivaksi, mikä saatiin aikaan erilaisilla säätötasoilla.
  Viimeisenä vaiheena valokuvattujen kasvojen päälle liitettiin maalauskankaan tekstuuria luomaan aitouden vaikutelmaa.
 
Teksti Mika Nykänen, kuvat Minja Möttönen, Mari Tamminen ja Hanna Hämäläinen

Liberecistä Valon kaupunkiin

Metallipajassa tehtiin mm. rannekoruja Tanno

Tammisen johdolla.

Valon kaupungissa.

Viimeiset ryhmäkuvat ja sitten kohti Helsinkiä ja lentokenttää. Kahden viikon vierailu Luovalla kampuksella on ohi ja kahdeksalla tshekkiläisellä opiskelijalla on edessä paluu kotiin Liberecin huonekalu- ja sisustussuunnittelun oppilaitokseen. Päivät Jyväskylässä ovat olleet täynnä opiskelua ja suomalaiseen elämänmenoon tutustumista ja kaiken huippuna oli osallistuminen Valon kaupunkiin omilla teoksilla.
  - Meille oli suuri haaste päästä osaksi Valon kaupunki-tapahtumaa, ryhmän opettaja Jitka Madlova kertoo. - Oli mahtavaa nähdä kuinka ihmiset katselivat teoksiamme ja kuinka lapset leikkivät niillä.
  Työskentely valoteosten parissa mahdollisti uudenlaisen työskentelytavan, sillä Liberecissä opiskelussa painottuu pääasiassa suunnitteluun. Käytännön työ erilaisten materiaalien parissa oli opiskelijoille virkistävä kokemus.
  - Meillä projektit kestävät paljon pidempään ja niihin yhdistetään monenlaisia kursseja. Täällä pääsimme keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, joten työskentely oli paljon intensiivisempää.
Opiskelijat innostuivat käytännön pajatyöskentelystä niin kovasti, että opettaja metallialan opettaja Tanno Tamminen sai jäädä tunneiksi ylitöihin näyttämään takomisen saloja.
  - He eivät halunneet lähteä koulusta ennen kuin kaikki oli saatu valmiiksi, Jitka kertoo.
  Suurin osa ajasta meni puuosastolla, missä opiskelijat perehtyivät erilaisiin puulajeihin ja työstivät omat teoksensa Valon kaupunkia varten.
  - Opiskelijat saivat höylätä ensimmäistä kertaa ja kokeilla eri tekniikoita, puualan opettaja Manu Semann kertoo. 
  Höyläämisestä syntyi pallomainen Sun -teos, jonka pinta muodostuu ohuista lastuista ja niihin heijastetusta valosta.
  Muotoilualalle suuntautuvat opiskelijat tutustuivat Luovan kampuksen lisäksi myös tietenkin Alvar Aallon tuotantoon eri puolilla Jyväskylää mukaan lukien Säynätsalon kunnantalon ja Muuratsalon koetalon.
  - Jyväskylä on Alvar Aallon kaupunki ja me rakastamme Aallon arkkitehtuuria ja muotoilua, Jitka ihailee.
  Kotona Liberecissä odottavat opinnot, joiden jälkeen edessä on työelämä tai jatko-opinnot yliopistossa. Jyväskylä teki kuitenkin pysyvän vaikutuksen nuoriin. 
  - Tämä oli elämäni paras matka. Toivottavasti pääsen vielä joskus takaisin Suomeen, Katerine Hofmanova sanoo.

Teksti ja kuva Mika Nykänen




Huippukuvaaja opastaa Luovan kampuksen opiskelijoita

Tunnelmia perjantain aloitustapahtumasta. Henkilökuvassa 

Jesper Bange (Bond), Simo Peteri (JAO), sekä Rami Hanafi.

JAO:n valokuvauksen opiskelijoille avautui perjantaina asiantuntijaluentojen myötä ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua ja osallistua ison yrityksen kuvabrändäykseen. Bond-agency, valokuvaaja Rami Hanafi ja JAO toteuttavat syys-lokakuun aikana uuden oppilaitoksemme Gradian näkyvyyssuunnitelman.
   Rami mursi opiskelijoiden jännitystä kertomalla kuviensa kautta omasta urastaan. Suurin kiittäminen ja motivaattori uralle on ollut oma äiti. Suomen parhaimmistoon kuuluva kuvaaja peräänkuulutti rajojen rikkomista ja totesi että liian usein kuvaukset tehdään tutusti ja turvallisesti. Tällöin lopputulemana kuvista tulee tylsiä.
  JAO:n kuvaajat aloittavat kuvaustehtävien toteuttamisen tällä viikolla ja tulevat saamaan häneltä kuun lopussa välikritiikkiä ja lisää ohjeita työtään helpottamaan.


Teksti ja kuvat Anne Haimakainen

Kirjastonäyttelyn suunnittelu alkoi

Joonas Järvisen ryhmä laatii julistetta 1960-luvusta.

Luovan kampuksen opiskelijat näyttävät joulukuussa, miten Suomen itsenäisyyden ajan vuosikymmenten tyylit inspiroivat heitä käsityöläisinä. Opiskelijat rakentavat Jyväskylän kaupunginkirjaston tietotorille omia tuotteita ja ajan henkeä esittelevän näyttelyn nimeltään "Tietoa ja muotoa - Satavuotias Suomi artesaaniopiskelijan silmin". Näyttely avataan itsenäisyyspäiväviikolla 4.12.2017.

  Opiskelijat hakevat innoitusta muotoilun ilmiöistä ja historian tapahtumista kukin tavallaan ja valmistavat oman alansa tuotteen. Näyttelyssä tuotteet ovat esillä eri vuosikymmenten muotoilua ja historiallisia tapahtumia esittelevien tarinoiden rinnalla.

  Näyttelyn suunnittelevat ja toteuttavat käsi- ja taideteollisuusalan toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat aikuisopiston pukeutumisneuvojien kanssa.

  Projekti alkoi vuosikymmenten arpomisella eri ryhmille, minkä jälkeen ryhmät ovat hankkineet tietoa omasta aikakaudestaan. Tietoa on haettu politiikasta, muotoilusta, kansan elämästä ja historiallisista tapahtumista. Kukin ryhmä siivilöi omasta mielestään tärkeimmät asiat ja kasaa posterin, joka muotoillaan aikakauden henkeä kuvastavaksi.

  Samalla jokainen ideoi ja suunnittelee omaa tuotetta, jossa aikakaudesta ponnahtanut ajatus tulee näkyväksi. Myöhemmin syksyllä nähdään, millaisia luomuksia he ovat saaneet aikaan.
  Kirjaston tilaama näyttely on suunnattu erityisesti Jyväskylän koululaisille, jotka saavat näyttelystä mielenkiintoisen vierailukohteen historiantunnille.
Teksti ja kuva Mika Nykänen


 

Esikuvan jäljillä opintojen alkuun

Valokuvauksen opiskelijat Ratamossa.

Luovan kampuksen lukukausi on taas pyörähtänyt käyntiin täydellä tohinalla. Uudet ryhmät ovat löytäneet perille Kankaan rakennustyömaiden läpi ja aloittaneet matkan kohti luovien taitojen maailmaa. Ohjelmassa on ollut orientaatiota alalle ja tutustumista Jyväskylän tarjoamiin museoihin ja näyttelyihin.

  Käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijat kävivät tutkimassa Suomen käsityön museon aarteita ja piirsivät inspiraation aiheita tuleviin töihinsä. 

  Valokuvauksen opiskelijat puolestaan ottivat startin opinnoilleen tutustumalla Esa Ylijääskön November is a beginning -näyttelyyn galleria Ratamossa. Esa on valmistunut samasta opinahjosta vuonna 2010 ja tarjoaa oivan esikuvan alalle tuleville nuorille valokuvaajanaluille.
  Syyrian sotaa Turkkiin paenneiden kurdien elämää Istanbulissa kuvaava näyttely veti opiskelijoiden ilmeet vakaviksi.

Kuva syyrialaistytöstä kiinnitti Jessen
huomion.

  - Näyttely inspiroi valokuvaamaan, ehdottomasti, Jesse Liimatainen pohti kuvien äärellä. - Tämä on tunteita herättävää valokuvausta maailman ongelmista.

  Äänekoskelta kotoisin oleva Jesse tuli opiskelemaan valokuvausta, koska haluaa kehittää kuvallista osaamistaan. Monia taiteenlajeja hallitsevan nuoren miehen tavoitteena on löytää elanto monialaisen sisällöntuotannon saralta. 

  Ylijääskön kuvista yksi nousi Jessen mielessä ylitse muiden.
  - Ilme kiinnitti huomiota. Siinä on suruun ja kurjuuteen tottuneen lapsen ilme. Taustalla oleva tyhjä seinä ja hienosti koristellut vaatteet tuovat esiin kasvot, jotka eivät poseeraa, Jesse pohti syyrialaistytön kuvan äärellä.
  Myös Milja Linna on vaikuttunut näkemästään.
  - Näyttelyssä on pysäyttävä tunnelma, Milja mietti ja muu ryhmä oli samaa mieltä.

  Näyttelyn jälkeen opiskelijat tutustuivat vielä Luovan valokuvauksen runsaaseen toimintaan Anna-Leena Pesosen johdatuksella. Ratamolla opiskelijoilla on mahdollisuus hankkia lisäoppia monelta valokuvauksen alalta. Kannattaa tarttua tilaisuuteen.

  Tutustu Esa Ylijääskön näyttelyyn täältä.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Veisto vei opettajan mestariksi

Alpo Kangas ja mestarin näyte.

Intohimo koristeveistoon houkutti Alpo Kankaan vaihtamaan roolinsa opettajasta opiskelijaksi ja
hyppäämään takaisin koulun penkille. Jo lähes kaiken koristeveistoalan koulutuksen käyneenä Alpon viimeisenä haasteena oli mestarinimikkeen saavuttaminen.
  - Arvostan kädentaitoja niin paljon, että halusin haastaa itseni koristeveistäjänä. Haluan, että tämä taito näkyy myös konkreettisesti jossakin, puualan opettajana Luovalla kampuksella toimiva Alpo pohtii motiivejaan.
  Ainoa ongelma oli, että Luovalla kampuksella ei ole aiemmin toteutettu erikoisammattitutkintoa koristeveistossa.
  - Kysyin aikuisopiston kouluttajilta, olisiko heillä mitään mahdollisuutta järjestää erikoisammattitutkinnon suorittamista koristeveiston alalta, vuosia sitten myös muotoilijaksi valmistunut Alpo kertoo.
  Pienen selvittelyn jälkeen homma lähti käyntiin käsityöntekijän erikoisammattitutkinnon alaisuudessa. Koulutuksen organisoijaksi valikoitui Satu Tammikari ja opinto-ohjelma rakennettiin Alpon opetustyön ehdoilla.
  - Onhan tässä vähän haastetta ollut sovittaa aikataulut yhteen, Alpo kertoo.
  Syksyllä aloittettu tutkinnon suorittaminen huipentuu tämän kevään päätteeksi mestarintyön esittelyyn ja arvioimiseen. Ohjaavat opettajat ja arvioijat ovat tunnustettuja alan ammattilaisia eri puolilta Suomea.
  Alpon ura veistäjänä alkoi jo 90-luvulla Teuvassa ja Jurvassa käydyissä koulutuksissa kuuluisien veistäjien Oiva Kentan ja Matti Konstetin oppilaana. Sieltä tie on vienyt muotoilijan koulutukseen ja lopulta opettajaksi Luovalle Kampukselle, missä Alpo on erityisesti levittänyt koristeveiston ilosanomaa nuorisolle.
  - Koristeveisto on käsityön ytimessä mutta nykyään sitä on näkyvillä niin vähän, Alpo harmittelee.
  Itse mestarityö on rokokootyylisesti veistetty vaatetelineen ja tuolin yhdistelmä.
  - Rokokoo on veistäjälle se tyylisuunta, jossa on eniten opittavaa, Alpo kertoo tuolin tyylistä. - Ja miellyttäähän se silmää myös.
  Tuoli tulee saamaan paikkansa kotoa makuuhuoneesta sängyn vierestä.
  -  Vähän on ollut kotona puhetta, että nuo vaatteet pitäisi laittaa johonkin telineeseen, Alpo hymyilee.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Puuartesaani rauhoittui Tiibetissä

Saara remontoimassa ikkunoita.

Miltä tuntuisi tehdä puusepän töitä susien, lumileopardien, karhujen ja korppien keskellä kolmen kilometrin korkeudessa? Ilman sähköä. Artesaani Saara Taipale tietää.
  Kaksi vuotta sitten puualan artesaaniksi valmistunut Saara päätyi Kiinaan suuntautuneella reppureissulla Khampan ekologiseen vaellus- ja taidekeskukseen keskelle Tiibetin vuoristoylänköä. Keskus on käytännössä amerikkalaisen Angela Lankfordin ja tiibetiläisen Djarga Miran ylläpitämä majatalo, johon matkailijat voivat tulla nauttimaan Tiibetin vuoristotunnelmasta ja oppimaan erilaisia käsityötaitoja.
  Saatuaan tietää, että Saara oli puuseppä, Angela pyysi Saaraa tekemään taloon lattian.
  - Melko soveltavaa meininkiä se oli. Kaikki koneet ja välineet olivat ihan vieraita, puulajeista ei ollut mitään tietoa, Saara kertoo. -Ilmeisesti jokin kiinalainen versio männystä oli käytössä.
  Sen verran hyvin Saara sai työn kuitenkin tehtyä, että Angela pyysi Saaraa palaamaan seuraavassa maaliskuussa jatkamaan töitä.

Maisemat maailman katolta.

  - Jos joku tarjoaa työtä jostakin Tiibetistä, niin on siitä vaikea kieltäytyä, Saara nauraa.
  Toisella reissulla, joka siis oli tänä keväänä, Saaran tehtävä oli valmistaa kalusteita majataloon. Chengduun lentämisen, junamatkan ja mopoilla vuorille nousemisen jälkeen koitti karu tilanne.
  - Aluksi ei ollut mitään työkaluja. Laittelin remonttitarpeita valmiiksi ja kuivattelin lautoja. Vähitellen pääsin entisöimään ja korjailemaan lipastoja ja hyllyjä. Autoin samalla remontissa, hioin seiniä ja pätkin lautoja.
  Suurimmaksi yksittäiseksi urakaksi muodostui ruokasalin suuri pöytä.

Khampan majatalo ja taidekeskus.

  - Tein kaiken käsityökaluilla ilman sähköä, joten aikaa meni todella kauan. Käytössä oli kiinalaiset taltat ja japanilainen saha. Puut piti suoristaa käsin höyläämällä ja kaikki liitokset tein taltalla.
  Saara työskenteli pihan kasvihuoneessa, jotta valoa oli mahdollisimman paljon käytössä.
  - Työpäivä alkoi auringonnoususta ja päättyi auringonlaskuun.
  Työtapa opetti Saaralle ongelmanratkaisukykyä.
  - Puuseppänä sain kokemuksen millaista on työskennellä ilman sähköä. Jouduin ikään kuin ajassa taaksepäin. Sain itse miettiä kaikki ratkaisut uusiksi, koska en voinut soveltaa täällä Suomessa opittua ilman samoja laitteita.
  Korkea ilmanala asetti myös haasteita.
  - Kolmessa kilometrissä ilma on selvästi ohuempaa. Ensimmäisellä reissulla kaverini oksenteli ja itsellä jäsenet puutuivat. Yöunet eivät alussa olleet parhaimpia mutta vähitellen kunto kasvoi.
  Kevät karussa vuoristossa ilman sähköä muutti Saaran tavan havainnoida ympäristöä.
  - Alussa tuntui, että missään ei ollut mitään ärsykkeitä. Kuukauden jälkeen pää tottui rytmiin. Sitä alkoi vähitellen kiinnittää huomiota uusiin asioihin, lintuihin ja kasveihin. Seurasin, kuinka ruoho päivä päivältä vihersi enemmän.

Saara teki ruokapöydän majataloon.

  Luonto ja eläimet tulivat konkreettisesti lähelle.
  - Polulla susi tuli kymmenen metrin päähän eikä lähtenyt karkuun. Minä lähdin. Kaikkien sääntöjen vastaisesti juosten.
  Ennen pitkää Tiibet oli jätettävä ja edessä oli kohtiipaluu. Suomi ja kaupunki oli shokki.
  - Palatessa painuin heti mökille ja olin siellä kolme viikkoa. Se oli tavallaan pehmeä laskeutuminen takaisin.
  Hiljaisuus ja äärimmäiset olosuhteet eivät kuitenkaan päästä Saaraa pihdeistään. Nuori artesaani on jatkamassa matkojaan.
  - Lähden Norjaan töihin, rauhaan. 
Tutustu tästä Saaran tukikohtaan Tiibetissä ja tästä paikan Facebook-sivuihin.

Teksti Mika Nykänen, kuva Saara Taipale ja Khampa Nomad Eco Lodge and Arts Center.

Tunnelmia Kankaan Taitopäiviltä

Luovalla kampuksella vietettiin Kankaan Taitopäiviä 10.-12.4. Ohjelmassa oli näyttelyitä, työpajoja ja mm. maailman pisin luento. Valokuvauksen opiskelijat kiertelivät vieraiden joukossa ja kyselivät tunnelmia. Tässä Katrina Hämäläisen raportti kohtaamisista.

Tuulikki Haapalo

MIKÄ ON NIMESI?
Tuulikki Haapalo
MIKÄ ALA KIINNOSTAA ENITEN?
Alasta en tiedä, mutta huovutus kiinnostaa, koska olen nuorena huovuttanut paljon.
VOISITKO NÄHDÄ ITSESI OPISKELEMASSA TÄÄLLÄ?
En enää tässä iässä.
MITÄ OLET PITÄNYT NÄKEMÄSTÄSI?
Täällä on paljon mielenkiintoisia ja erilaisia  asioita, en osannut odottaa, että täällä on näin paljon nähtävää.
MIKÄ ON LEMPIVÄRISI?
Violetti

Sirpa Metsäkoivu

MIKÄ ON NIMESI?
Sirpa Metsäkoivu
MIKÄ ALA KIINNOSTAA ENITEN?
Kaikki kiinnostaa, mutta metallialan korut kiinnittivät huomioni erityisesti.
VOISITKO NÄHDÄ ITSESI OPISKELEMASSA TÄÄLLÄ?
No ainahan sanotaan, ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan.
MITÄ OLET PITÄNYT NÄKEMÄSTÄSI?
Älyttömän hienoja töitä ja taitavia tekijöitä.
MIKÄ ON LEMPIVÄRISI?
No sanotaan punainen.


Teksti ja kuvat Katrina Hämäläinen, Kuva 16 B

Kotiinpaluu lähestyy

Katariina Leskisen ja Noora Virokannaksen Tshekin vaihtojakso Liberecin Skola Katerinkyssä lähestyy loppuaan.
Hiihtoloman alussa alkanut matkan viimeiset viikot ovat käsillä.
  Kalustealaa opiskeleva Katariina ja tekstiilialaa opiskeleva Noora ovat ovat tutustuneet monipuolisesti kädentaitoihin paikallisessa käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa Skola Katerinkyssa, jossa on laaja kirjo luovien alojen opintomahdollisuuksia. Opinahjossa on mm. sisustussuunnittelun, muodin ja verhoilun opintolinjat.
  Alla Katariinan lähettämiä kuulumisia:

  Harjoittelujakso Liberecissä lähenee loppuaan. Koti-ikävä alkaa olla melkoinen, mutta yhä tutummaksi tulleet huipputyypit ympärillämme houkuttaisivat jäämään vielä toviksi. Viimeiset viikot olemme opiskelleet verhoiluosastolla, josta kuvat. Kaikkinensa harjoittelujakso on ollut erittäin antoisa ja opettavainen.
T. Katariina

Katso lisää kuvia Facebook-sivultamme.
Jutun kokosi Mika Nykänen, kuvat Katariina Leskinen

Katariina ja Noora uusien tekniikoiden äärellä

Noora intarsiatyön kimpussa.

Katariina Leskisen ja Noora Virokannaksen Tshekin seikkailu jatkuu. Vaihtojakso Liberecin Skola Katerinkyssä on edennyt uusiin teknisiin aluevaltauksiin mutta säät eivät ole suosineet. Alla kuulumisia:

Moi
  Muutamia kuvia ja kuulumisia viimeiseltä parilta viikolta.
  Toissa viikko opiskeltiin fashion designin parissa ja viime viikko puuosastolla tehden intarsia töitä.
   Vettä tulee taivaan täydeltä lähes päivittäin ja aurinko on näyttäytynyt vain muutamana päivänä.
   Kelien puolesta näyttäisi siellä Suomessa olevan asiat huomattavasti paremmalla tolalla, joten nauttikaahan kevätauringon paisteesta ja lämmöstä.
   Kuulemisiin,
   Katariina ja Noora


Kokosi Mika Nykänen, kuva Katariina Leskinen

Opiskelijat loistavat blogeissaan

Inka Virtasen ompelutöitä.

Mikäli et ole vielä huomannut, Luovan kampuksen blogin oikeassa laidassa on valikoima opiskelijoiden omia blogeja. Sieltä löydät upeita kertomuksia tuotteiden suunnittelusta ja valmistamisesta, valokuvauksen saloista sekä pohdintaa opiskelusta Luovalla kampuksella.

  Suurin osa blogeista on syntynyt opiskelujen ensimmäisinä päivinä oppimispäiväkirjoiksi mutta osa on saanut alkunsa opiskelijan omista tarpeista. Esimerkiksi Inka Virtasen Bjarmiala-blogista löytyy myös opiskelujen ulkopuolisia projekteja. Käy ihastelemassa Inkan upeita ompelutöitä tästä linkistä.
  Vaatetusalan opiskelijan Elli-Noora Solismaan blogista löytyy tarkat kuvaukset tuotteen valmistuksen työvaiheista ja todella paljon valokuvia. Lauri Purasen blogissa voit käydä ihailemassa tyylikkäitä huonekaluja, jotka Lauri on valmistanut asiakkaille.

Adalmiina Vepsäläisen
blogista.

  Ensimmäisen vuoden valokuvauksen opiskelijan Adalmiina Vepsäläisen blogista löytyy henkilökuvien lisäksi romanttisia hääkuvia ja Linda Liposen blogissa on mukana myös koiravideoita. Mari Tammisen blogista löytyy rouheampia rock-henkisiä kuvia ja koulutehtäviä.

  Käytännössä kaikki opiskelijat käyttävät blogia opintojensa ajan omien tuotosten tallentamiseen ja esittelemiseen. Opintojen päätyttyä jokaisella on käsissään hieno portfolio omasta osaamisesta.

Teksti Mika Nykänen

Maailma nousi Onervan seinälle

Tanno, Jasmin ja Alpo polvistuivat kartan eteen.

Luovan kampuksen toteuttama maailmankartta julkistettiin tiistaina oppimis- ja ohjauskeskus Valterin Jyväskylän toimipisteessä Onervassa. Puu- ja metallialan artesaanien toteuttama kartta asetettiin koulun pääaulan viereen keskeiselle paikalle, jossa oppilaat voivat vapaasti tutustua kohokuvioin toteutettuun teokseen.

  - Erityisesti kartta palvelee oppilaita, joilla on näkemisen vaikeuksia, ohjaava opettaja Riitta Mecklin kertoi kartan tarkoituksesta.
  Kartan suunnittelusta vastasi tuotesuunnittelun opettaja Anni Honkala eri alojen opiskelijoiden kanssa. Kartan teknistä toteutusta olivat ohjaamassa puualan opettaja Alpo Kangas ja metallipuolelta Tanno Tamminen.
  Karttaa oli valmistamassa monihenkinen joukko opiskelijoita, joihin kuului mm. ulkomaisia vaihto-opiskelijoita. Suurimman työn ja viimeistelyn teki kuitenkin puualan artesaaniksi opiskeleva Jasmin Rissanen, joka oli mukana luovuttamassa valmista teosta Onervalle.

Kartta on sijoitettu kulkureitille.

  Tekijöiden kukituksen ja julkistamisen jälkeen Onervan oppilaat pääsivät kokeilemaan karttaa, joka on asetettu sopivalle korkeudelle lapsia ajatellen. Erityistä kiitosta kartta sai erilaisten materiaalien ja pinnanmuotojen käytöstä. Mantereiden ja vuorten muodot, jotka on toteutettu puusta, eroavat aaltoilevasta metallipinnasta, joka kuvaa merialueita.

  Eri maanosat on väritetty selkeästi erottuvilla sävyillä, mikä helpottaa kartan tarkastelua myös niiden osalta, joilla on muunlaisia hahmottamisen ongelmia. Kartan väreissä noudatellaan upean Onervan omaa värimaailmaa, joka on suunniteltu mahdollisimman informatiiviseksi.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Eveliina Matikainen
 

Vaihtojakso alkoi retkillä ja liitoksilla

Katariina ja Noora Liberecin
nähtävyyksien äärellä.

Onnellisesti perillä ja ensimmäinen viikko takana! Katariina Leskinen ja Noora Virokannas lähtivät hiihtoloman alkajaisiksi Libereciin Tshekkeihin vaihtojaksolle. Katariina opiskelee kalustealaa ja Noora tekstiilialaa Luovalla kampuksella.

   Liberecissä on tarkoituksena opiskella kädentaitoja paikallisessa käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa Skola Katerinkyssa, jossa on laaja kirjo luovien alojen opintomahdollisuuksia. Opinahjossa on mm. sisustussuunnittelun, muodin ja verhoilun opintolinjat.
   Tässä Katariinan lähettämiä ensivaikutelmia:
   ”Terveisiä keväisestä Liberecistä!
   Ensimmäinen viikko takana ja seuraavia innolla odotetaan. Skola Katerinky vaikuttaa oikein viihtyisältä ystävällisine opettajineen ja oppilaineen.
   Ensimmäisen viikon aikana teimme koulun retken Prahaan. Vierailun kohteena oli Dancing House (Frank Gehryn kuuluisa rakennus), Villa Müller ja New Living Center (sisustamisen ja muotoilun keskus). Kuvissa myös Liberecin kunnantalo.

Liitosten lumoissa Skola Katerinkyssä.

   Viikon ohjelmaan kuului myös erilaisten liitosten harjoittelu käsityökaluilla. Opettajina toimivat David Belsan, Vaclav Kulhanek ja kolmannen vuoden opiskelija Jan Willer.

   T. Katariina ja Noora”

   Lisää kuulumisia kevään etenemisestä on luvassa jatkossa.
  
Jutun kokosi Mika Nykänen. Kuvat ovat peräisin Katariina Leskisen kamerasta. Katso lisää Facebook-sivultamme.

Kuvioista tuoteperheeksi

Painaisitko pääsi tällaiseen tyynyyn?

Värit loistavat heleinä ja taidokkaat kuviot vangitsevat katseen kankaanpainantapöydän päälle levitetyillä kankailla. Viivat ja muodot loihtivat kasveja, geometrisiä ornamentteja ja erilaisia eläimiä, kuten esimerkiksi koiria ja kirahveja.
  - Eikö olekin hienoja kuvioita, tekstiilialan kouluttaja Marjo Tuhkanen ihailee ylpeänä opiskelijoidensa tuotoksia.
  Kyseessä on syksyllä aikuisopiston tekstiilialan artesaanikoulutuksen aloittaneiden opiskelijoiden ensimmäiset kankaanpainantatyöt. Kurssi kuuluu tuotteen valmistus -opintokokonaisuuteen, jossa käydään läpi erilaisia tekniikoita.
  - Kuvioita on lähdetty kehittämään erilaisilla tekniikoilla. Olemme käyttäneet valokuvia, leimasimia, maalaamista filmille, rasterointia sekä pelkistämistä ja rikastamista, Marjo kertoo.
  Leimasimen tuottama kuvio löytyy esimerkiksi viereisen kuvan saniaiskuviosta.Valokuvatekniikkaa edustaa koiratekstiili. 
  Painokuvioiden kuivuessa on aika miettiä, millaiseen tuotteeseen kuvioita käytetään.
  - Samasta kuviosta tehdään kokonainen tuoteperhe. Vaihtoehtoina on esimerkiksi tyynyliinat ja kaitaliina tai vaikka paneeliverhot, Marjo kertoo.
  - Myöhemmin tuotteista järjestetään näyttelyn Luovan kampuksen tiloihin, Marjo kertoo.
Katso kuviot Facebook-sivultamme.
Teksti ja kuva Mika Nykänen

Pöytälankut löytyivät riihestä

Pöytä on katettu.

Harvoin puuseppä saa tilauksen mukana materiaalit, joista itse tuote tehdään. Näin kävi Henrik Liljalle syksyllä, kun häneltä tilattiin kahdentoista hengen pöytä kelohirsitaloon. Tilauksen mukana tuli mahdollisuus käyttää tilan riihestä löytyviä ikivanhoja lankkuja.
  - Itse tila on ollut olemassa jo 1800-luvulla. Lankut ovat peräisin talon omasta metsästä ja ne ovat odottaneet riihessä talon isännän Martin koko eliniän, siis ainakin 65 vuotta. Kukaan ei tiedä milloin ne on sahattu, eli ne voivat olla todella vanhoja. Henrik kertoo.
  Henrik toi riihen orsilla vuosikymmenet odottaneet lankut pajaan ja liimasi niistä pöydän kannen.
  - Liimauksen jälkeen ne hieman vielä taipuivat, Henrik kertoo vanhan puun käyttäytymisestä.
  Henrik suunnitteli pöytään ns. norjalaisen nurkkasalvoksen, jota käytettiin norjalaistaloissa sen tiiveytensä takia.
  - Kuivuessaan salvos tiivistyy lukoksi ja paino tekee siitä vielä tiukemman. Valitsin sen myös siksi, että pöytä on purettavissa, onhan sen siirtäminen suuren koon vuoksi hankalaa, Henrik kertoo.

Lankut pajan lattialla.

  Pöydän lopullinen sijoituspaikka antoi raamit Henrikin suunnittelutyöhön. Talon päärakennuksen harmaat kelohirret ovat vanhimmillaan yli neljäsataa vuotta vanhat.

  - Tilaaja halusi pöydän olevan harmaa, joten lakkasin sen sävytetyllä lakalla. Pinta kestää pidempään lakattuna, koska mänty itsessään naarmuuntuu helposti.
  Lopputuloksena on talon omasta metsästä kaadetuista puista tehty juhlapöytä, jossa mennyt aika herää henkiin uudistuneessa muodossa.
  - Hain hieman modernia tyyliä tekemällä jaloista yhtä leveät kuin pöytätason, Henrik kertoo.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Henrik Lilja