Liberecistä Valon kaupunkiin

Metallipajassa tehtiin mm. rannekoruja Tanno

Tammisen johdolla.

Valon kaupungissa.

Viimeiset ryhmäkuvat ja sitten kohti Helsinkiä ja lentokenttää. Kahden viikon vierailu Luovalla kampuksella on ohi ja kahdeksalla tshekkiläisellä opiskelijalla on edessä paluu kotiin Liberecin huonekalu- ja sisustussuunnittelun oppilaitokseen. Päivät Jyväskylässä ovat olleet täynnä opiskelua ja suomalaiseen elämänmenoon tutustumista ja kaiken huippuna oli osallistuminen Valon kaupunkiin omilla teoksilla.
  - Meille oli suuri haaste päästä osaksi Valon kaupunki-tapahtumaa, ryhmän opettaja Jitka Madlova kertoo. - Oli mahtavaa nähdä kuinka ihmiset katselivat teoksiamme ja kuinka lapset leikkivät niillä.
  Työskentely valoteosten parissa mahdollisti uudenlaisen työskentelytavan, sillä Liberecissä opiskelussa painottuu pääasiassa suunnitteluun. Käytännön työ erilaisten materiaalien parissa oli opiskelijoille virkistävä kokemus.
  - Meillä projektit kestävät paljon pidempään ja niihin yhdistetään monenlaisia kursseja. Täällä pääsimme keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, joten työskentely oli paljon intensiivisempää.
Opiskelijat innostuivat käytännön pajatyöskentelystä niin kovasti, että opettaja metallialan opettaja Tanno Tamminen sai jäädä tunneiksi ylitöihin näyttämään takomisen saloja.
  - He eivät halunneet lähteä koulusta ennen kuin kaikki oli saatu valmiiksi, Jitka kertoo.
  Suurin osa ajasta meni puuosastolla, missä opiskelijat perehtyivät erilaisiin puulajeihin ja työstivät omat teoksensa Valon kaupunkia varten.
  - Opiskelijat saivat höylätä ensimmäistä kertaa ja kokeilla eri tekniikoita, puualan opettaja Manu Semann kertoo. 
  Höyläämisestä syntyi pallomainen Sun -teos, jonka pinta muodostuu ohuista lastuista ja niihin heijastetusta valosta.
  Muotoilualalle suuntautuvat opiskelijat tutustuivat Luovan kampuksen lisäksi myös tietenkin Alvar Aallon tuotantoon eri puolilla Jyväskylää mukaan lukien Säynätsalon kunnantalon ja Muuratsalon koetalon.
  - Jyväskylä on Alvar Aallon kaupunki ja me rakastamme Aallon arkkitehtuuria ja muotoilua, Jitka ihailee.
  Kotona Liberecissä odottavat opinnot, joiden jälkeen edessä on työelämä tai jatko-opinnot yliopistossa. Jyväskylä teki kuitenkin pysyvän vaikutuksen nuoriin. 
  - Tämä oli elämäni paras matka. Toivottavasti pääsen vielä joskus takaisin Suomeen, Katerine Hofmanova sanoo.

Teksti ja kuva Mika Nykänen




Koskettelukirjat maailmalle



Kaisa opastaa kirjan maailmaan.



 Aikuisartesaanien syksyn aikana työstämät koskettelukirjat pääsivät lukijoilleen keskiviikkona. Kouluttaja Kaisa Kotasen ohjaamat opiskelijat luovuttivat kirjat Jyväskylän näkövammaisten koulun viidesluokkalaisten oppilaiden tutkittaviksi ja luettaviksi. 

  - Kirjojen luovutus haluttiin toteuttaa Jyväskylän Näkövammaisten koulun kautta, jotta tekijät pääsevät näkemään, miten lapset lukevat koskettelukirjoja. Tilaisuus oli mukava ja antoisa sekä kirjojen tekijöille, että lapsille, jotka tekivät kirjojen ensi lukemisen hetkestä aidon ja lämminhenkisen. Kiitos siitä heille, Kaisa Kotanen kertoi päivän tunnelmista.

  Yhteisen lukuhetken jälkeen kirjat lähetettiin näkövammaisten kirjastoon Celiaan.

  - Opiskelijoille koskettelukirja projekti on ollut antoisa ja uusia näkökulmia avaava. On pitänyt ajatella ja miettiä esitettäviä asioita erilaisesta näkökulmasta kuin tavallisesti, Kaisa kertoi.

  Monivaiheinen projekti alkoi jo viime vuonna.

  - Opiskelijat halusivat lähteä projektiin mukaan, kun kuulivat, että koskettelukirjoista on pulaa. Viime keväällä asiasta päätettiin yhdessä kouluttajien kanssa ja syksyllä aloitettiin kirjojen suunnittelu ja valmistus. Projektin alussa Jyväskylän näkövammaisten koulu järjesti koulutuspäivän opiskelijoille, jossa he saivat tietoa näkövammaisuudesta ja koskettelukirjojen valmistuksesta, Kaisa kertoi.

Teksti Mika Nykänen, kuva Heidi Sinervä

Koskettelukirjat loppusuoralla

 



Pyykit koneeseen ja luukku kiinni.

Aikuisopiston artesaanien koskettelukirjaprojekti etenee hyvää vauhtia kohti julkaisupäivää. Suurin osa kirjojen sivuista on valmiina ja parhaillaan on menossa viimeistely ja kirjojen sitominen selattavaan kuntoon. Tavoitteena on, että kirjat olisivat luovutuskunnossa Celialle syysloman jälkeen, kouluttaja Satu Tammikari kertoi.

  Kirjojen tarinoiden suhteen ryhmä päätyi kirjoittamaan omat tarinansa sen sijaan, että aiheeksi olisi valittu valmis satu. Ryhmän yhteisenä tuotoksena syntyi kaksi tarinaa: Pikku pisaran matka sekä Saaran ja Sulon iloinen pyykkipäivä. 

  Pyykkipäivän tarina etenee vaatteiden pesusta vohveleiden syöntiin. Löytyypä kirjasta koululla testattu vohvelireseptikin. Pikku pisaran tarinassa puolestaan seurataan vesipisaran matkaa koskien ja pilvien kautta takaisin maahan. 





Pisarat liikkuvat lankoja pitkin.



Toiminnallisuutta sivuilla

Kirjat on suunniteltu eskari-ikäisille lukijoille. Näkövammaisten kirjaston Celian toiveisiin kuului, että tarinat olisivat opettavaisia ja auttaisivat hahmottamaan esimerkiksi mittasuhteita. Myös toiminnallisuus oli tärkeä osa kirjojen lukemistapahtumaa. Lähes jokaisella sivulla on tehtäviä, joita lukija voi tehdä. Esimerkiksi pyykkikoneeseen voi lastata tavaraa. Lukija saa myös tarkistaa, ovatko sukat samaa paria. Pisaraa voi liikutella pilvestä maahan.

  Kirjojen tekstisivujen päälle tullaan liimaamaan vaihdettavat pistekirjoitustekstit.

  Katso myös juttua projekti alkuvaiheesta.



 Kuvat ja teksti Mika Nykänen













 











Sormenpäät oppivat näkemään

Opiskelijat keskittyvät.

Opiskelijat kumartuivat pöytien ääreen silmät suljettuina. Kädet liikkuivat tilkkujen pinnalla. Luokassa täydellinen hiljaisuus.
  Tälläinen oli näky, jonka kohtasin astuessani koulun ovesta sisään tiistaina. Kyseessä ei kuitenkaan ollut meditaatiohetki, vaan aikuispuolen opiskelijat Minna Laitinen, Pia Niininen ja Katri Suosara tutkivat materiaaleja näkövammaisille lapsille suunniteltavaa koskettelukirjaa varten. 
  - Helposti alkaa arvailla, mikä materiaali on kyseessä, eikä ajattele miltä materiaali tuntuu, opiskelijat pohtivat näytteiden äärellä ja jatkoivat muistiinpanojen kirjoittamista.
  Testattavana oli yli kolmekymentä materiaalinäytettä. Joukossa oli mm. kangasta, pahvia, keinomateriaaleja, puuta, villaa ja hiekkaa. Tarkoitus oli eläytyä näkövammaisen rooliin ja oppia tuntemaan materiaalin antamia vaikutelmia. Myöhemmin näitä havaintoja käytetään itse kirjan suunnittelussa.
  - Kaikki opiskelijat ovat olleet innostuneita tästä projektista, kouluttajat Kaisa Kotanen ja Marjo Tuhkanen kertoivat.

Kaarnaa, oksia, kuorta.

  - Opiskelijat kirjoittavat itse tai valitsevat valmiin tarinan, jota lähdetään toteuttamaan.
  Aloite kirjan suunnittelusta tuli näkövammaisten koulusta. Suunnitteluun on varattu yksi ja valmistukseen neljä viikkoa. Opiskelijat valmistavat kirjasta useita kappaleita, jotka annetaan näkövammaisten kirjastoon Celiaan. Kirjojen toteutuksessa käytetään kaikenlaisia tekniikoita huovutuksesta kudontaan ja ompelusta kankaanpainantaan.
  - Yleensä artesaanit keskittyvät visuaaliseen puoleen. Nyt meillä on tilaisuus ottaa uudet aistit käyttöön.
  Katso tästä Celian ohjeita koskettelukirjan tekijöille.