keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Artesaanien arkiaherrus kuvablogeihin

Janika ja Wilma vaihteeksi kameran edessä.
- Ei mitään korjattavaa, Wilma Tyni ja Janika Höysniemi ilmoittavat ykskantaan artesaaniopiskelijan arkea tallentavien kuviensa äärellä. Nuoret kuvaajat ovat juuri saaneet valmiiksi ensimmäisen laajemman kuvasarjansa valokuvauksen opinnoissaan.
  Tehtävänantona oli seurata valittua artesaaniopiskelijaa usean päivän ajan ja tallentaa erilaisia hetkiä opiskelussa.
  - Aikataulu oli vähän tiukka. Aikaväli oli sen verran pieni, että erilaisten kuvien saaminen oli hankalaa, Janika mainitsee haasteena. Wilmalle eniten päänvaivaa aiheutti, ainakin hänen omien sanojensa mukaan, kuvien sommittelu.
  Kuvattava artesaani ei saanut olla tuttu, jolloin kuvaajan oli pakko ottaa kontaktia vieraaseen ihmiseen. Tällä opiskelijat pakotettiin aitoon kohtaamiseen.
  Kuvaamisen jälkeen raakatiedostot käsiteltiin tulostuskelpoisiksi kuviksi tavoitteena neutraali ja tasalaatuinen jälki. Opiskelijat myös tulostivat ja pohjustivat kuvat näyttelyä varten.
  Tehtävä oli osa valokuvan toteuttamisen opintokokonaisuutta, joka johdattaa opiskelijat valokuvaustekniikan ja kuvankäsittelyn saloihin. Kokonaisuudessa opiskellaan mm. kameratekniikkaa, valaisua, salamalaitteiden käyttöä ja kuvankäsittelyä.
  Tutustu Wilman ja Janikan sekä muiden KUVA13-ryhmän opiskelijoiden kuvasarjoihin alla olevista linkeistä!

Blogit aakkosjärjestyksessä:
Milena Ainali
http://milenaphoto.blogspot.fi/
Janika Höysniemi:
http://fotojanika.blogspot.fi/
Janina Kastikainen
http://janinanomablogi.blogspot.fi/
Karri Kinnunen
http://www.3kblogi.blogspot.fi/
Aki Laukkanen
http://akipetteri.blogspot.fi/
Noora Ojanperä
http://nooraojanpera.tumblr.com/
Mari Pullinen
http://kuvamaailmoja.blogspot.fi/
Wilma Tyni:
http://wilmanvalokuvaus.blogspot.fi/

Teksti ja kuva Mika Nykänen

torstai 16. tammikuuta 2014

Naamiosta tuli muotti

- Jollekin voi aiheuttaa, Pentti vastaa
myhäillen kun kysyn, eikö muottina
toimiminen aiheuta ahtaan paikan kammoa.
Kun metalli- ja puualan opiskelijat ryhtyivät tekemään naamioita, metalliartesaaniksi opiskeleva Pentti Lahtinen päätti ottaa ylimääräisen haasteen vastaan. Pentti ei tyytynyt pelkkään kasvonaamioon, vaan koko päästä otettiin muotti.
  - Tavoitteena on tehdä metallinen näköisveistos omasta päästä, Pentti kertoo.
  Sitten kun kipsimuotti on valmis, Pentti upottaa muotin hiekkaan ja valuttaa täyteen alumiinia. Tässä tapauksessa hiekka toimii tukena, koska itse muotti tuhoutuu sulan alumiinin poltteessa.
  - Sitten minulla on työkalu, jolla voin tehdä mitä vain, Pentti kertoo suunnitelmistaan.
  Naamiot ovat osa tuotteen suunnittelun opintokokonaisuutta, jossa kolmiulotteisen muodon saloja tutkitaan mm. naamioiden avulla. Naamioiden valmistamiseen käytetään kipsinauhaa tai paperimassaa, jota tasoitellaan pintasilotteella. Raskaampiin naamoihin laitetaan kanaverkkoa tueksi.
  Ihmismuottien lisäksi naamioita valmistettiin myös muovailuvahan avulla, tai toisten veistosten. Egyptin kuuluisin nainen Nefertitikin sai uuden naamarin peittämään ikuisia kasvojaan. Katso kuvat Facebook-sivultamme

Teksti Mika Nykänen, kuvat Anni Honkala

perjantai 3. tammikuuta 2014

Artesaanien romut alkoivat soida

Juho-Eetu Rautiaisen torvi.
Sinkkiämpäri ja ilmastointiputki syntyivät uudelleen muhkeaksi alppitorveksi, kun metallialan opiskelija Juho-Eetu Rautiainen päästi sisäisen soitinrakentajansa valloilleen. Syy tähän aluevaltaukseen oli Jyväskylän ammattiopiston musiikin ja tanssin perusopetuksen Kuule-Koske-Katso -lastenkonsertti, johon tarvittiin soittimia. Erityisvaatimus soittimille oli se, että lapsiyleisö saattoi turvallisesti kokeilla niitä omin käsin.
  - Lisäksi soitinten tuli ulkonäöltään olla sellaisia, että ne kiinnostavat lapsia, tuotesuunnittelun opettaja Anni Honkala kertoo.
  Anni aloitti opiskelijoiden johdattamisen soitinrakennuksen maailmaan esittelemällä Skiffle-soittimien kirjoa kenkälaatikkobassoista pyykkilautoihin.
  - Tästä edettiin tehtäviin, joissa jokainen teki kymmenen erilaista luonnosta kierrätysteemaisesta soittimesta.
  Vaikka kyse oli käyttöön tulevista soittimista, ääniominaisuuksia ei korostettu liikaa.
  - Konsertin keskeinen idea oli, että lapset tulevat lavalle kokeilemaan soittimia esityksen jälkeen. Tärkeintä oli se, että soittimet ovat kiinnostavia ja kestävät kovakouraisenkin käsittelyn, Anni kertoo.
  Lopputuloksena oli koko orkesterin soitinvalikoima narubassoineen, rumpuineen ja erilaisine helistimineen. Materiaaleja etsittiin roskalaatikoista ja opiskelijoiden omista kaapeista. Uuden elämän saivat niin polkupyörän tarakka kuin erilaiset peltipurkit.
  Konsertti oli osa Jyväskylän kaupungin kulttuuripalvelujen järjestämää Lasten lysti -tapahtumasarjaa.

Teksti ja kuva Mika Nykänen