perjantai 21. helmikuuta 2014

Mestari palasi kotiahjon ääreen

Gabor neuvoo Tuja Hämäläistä taonnassa.
- Tämä oli kuin kesäloma minulle keskellä talvea, seppämestari Gábor Szombathy nauraa valmistellessaan paluuta kotiinsa Unkariin. Petäjävedellä vietetyt kuusi viikkoa ovat ohi ja on aika jättää hyvästit opiskelijoille ja opettajatovereille, joiden parissa aika on vierähtänyt nopeasti. Edessä odottaa sepän arkinen aherrus Budapestissa.
  Gáborin vierailuista alkaa tulla traditio, sillä tämä kerta oli jo kolmas, kun hän tuli artesaanien vieraaksi Petäjävedelle. Gábor on käynyt Suomessa myös Lahdessa ja Savonlinnassa opettamassa paikallisia sepänalkuja.
  Gáborin vierailu osui tuotteen valmistuksen opintojaksolle, mikä mahdollisti hyvin yksilöllisen opiskelijan ohjaamisen.
  - Kysyin, mitä he halusivat tehdä. Annoin jokaisen valita oman aiheen ja opetin heille työhön sopivaa tekniikkaa ja työskentelytapaa, Gábor kertaa kurssin etenemistä.
  - Oli mukava työskennellä motivoituneiden nuorten kanssa, Gabor kehuu oppilaitaan.
  Gábor arvostaa vanhaa mestari-kisälli menetelmää, jossa oppilaat työskentelevät mestarin näyttämän esimerkin mukaisesti.
   - Sepän taidot ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia niin kuin aakkoset. Kyse on siitä, miten niitä aakkosia käyttää, Gábor miettii ja painottaa perustaitojen kertaamisen tärkeyttä.
  Gábor on kansainvälisestikin tunnustettu taideseppä. Jo vuonna 1988 hän sai Unkarissa soveltavan kansantaiteilijan arvonimen ja on tämän jälkeen ollut perustamassa erilaisia seppäliittoja ja tapahtumia, jotka keräävät mestareita ympäri maailmaa. Gábor on opettanut myös Japanissa, missä hän erityisesti vaikuttui japanilaisten tavasta paneutua työhönsä.
  - Annoin opetusta perjantai-iltapäivisin ja muun ajan oppilaat tekivät projekteja. Oppilaat todella keskittyivät työskentelyyn ja jälki oli sen mukaista, Gábor muistelee Japanin aikaansa.
  - Mutta Suomeen on aina mukava tulla. Täällä ihmiset luottavat toisiinsa eikä aika kulu turhaan byrokratiaan.
  Kotona Budapestissä odottavat perhe ja oma paja sekä tietenkin sepän ikuinen kilpailu tehdasvalmisteisen tuotannon kanssa.
  - Sepän on itse etsittävä asiakkaat, jotka ovat valmiita maksamaan henkilökohtaisesti suunnitellusta tuotteesta ja laadusta, Gábor sanoo ohjeeksi nuorille.
  Gáborin kotisivut: www.kovacsmuvesz.hu

Teksti ja kuva Mika Nykänen

torstai 13. helmikuuta 2014

Rento liivi neulekurssilta

Reetta Vanhanen talviauringossa.
Kahden viikon urakka on ohi ja Reetta Vanhanen voi tyytyväisenä vetää hupparin ylleen. Omiin mittoihin valmistettu vaate oli Reetan ensimmäinen neulekoneella valmistama tuote.
  - Kaksi viikkoa hurahti suunnitelmat ja tilkut mukaan lukien koko projektissa, Reetta laskee.
  Opiskelijat tekivät neulekurssin aluksi koetilkkuja erilaisilla menetelmillä ja valitsivat vasta lopuksi valmistettavan tuotteen: villaneuleita, huppareita, slipovereita. Reetta päätyi hupulliseen liiviin.
  - Kotona minulla on kankaasta valmistettu huppari ja halusin vastaavan salmiakkikuviolla koristellusta neuleesta, Reetta kuvailee työtään.
  Kaavat valmistettiin Reetan mittojen mukaan ja sitten alkoi neuleen testitilkkujen tekeminen.
  - Valitusta langasta tehtiin tilkku, josta laskettiin silmukoiden ja kerrosten määrä. Tästä pääteltiin, miten oikeat mitat rakentuvat, Reetta kertaa prosessia.
  Lopputulos oli juuri sellainen kuin Reetta oli kuvitellut.
  - Olen tyytyväinen. Liivistä tuli lämmin ja rento.
  Liivin lisukkeeksi Reetta virkkasi kaulahuivin, jonka langat Reetta oli itse värjännyt aiemmin kasvivärikurssilla.
  - Olen neulonut paljon mutta virkkaaminen on jäänyt kokonaan. Ihan haasteen ja oppimisen vuoksi valitsin tekniikaksi virkkaamisen, Reetta sanoo ja näyttää hurmaavan kirkkaissa väreissä loistavaa huiviaan.
  - Käsin olisin neulonut tämän nopeammin, ensimmäistä vuotta vaatetuksessa opiskeleva Reetta vertailee koneellisen ja käsinneulomisen eroja. - Neulekoneella työskentelyssä silmukoiden laskeminen ja koukkujen asetteleminen on työlästä ensikertalaiselle, Reetta kertoo mutta ilmeestä päätellen vaivannäkö kannatti.

Teksti Mika Nykänen, kuva Saara Koskinen 

maanantai 10. helmikuuta 2014

Jee, me ollaan mukana Jyväskylän asuntomessuilla ensi kesänä!

Kierto-kotiin suunnitellut ja kudotut räsymatot.
Sisustamme aikuisopiston opiskelijoiden kanssa Kierto - asunnon, joka sijaitsee Maailman Pylväässä Jyväsjärven rannalla. Maailman Pylväs on  13. kerroksinen YIT:n rakentama kerrostalo, mistä on huikeat näköalat kaupungin ylle. 
  Kierto-koti on täynnä tarinoita. Kolmihenkisen perheen koti on sisustettu muistorikkailla lapsuuden kodista saaduilla kalusteilla, käsintehdyillä tuotteilla ja kierrätysaarteilla. Perhe arvostaa yhdessäoloa ja he liikkuvat paljon luonnossa. Kestävä kehitys, kierrätys ja kädentaidot ovat arvoja, jotka näkyvät perheen elämässä kuin myös kodin sisustuksessa.
  Lisää projektin vaiheista täällä blogissa ja oppilaitoksen facebook –sivuilla kevään aikana.

Teksti Kaisa Kotanen, kuva Virpi Nieminen

tiistai 4. helmikuuta 2014

Paikallinen on globaalia

Simo Heikkilä kertoi myös Pökkelö-
projektista, jossa valkoiset sukkahousut
maalattiin koivunrungon näköisiksi.
- Suomalainen luonto ja perinne. Ne ovat tärkeimmät innoittajani, Simo Heikkilä tiivisti omat vaikuttimensa kertoessaan artesaaneille urastaan kansainvälisenä muotoilijana ja muotoilun opettajana.
  Auditorio Miiluun kerääntynyt yleisö sai nauttia Heikkilän hersyvistä tarinoista, jotka avasivat näkymän yhden suomalaisen muotoilun viimeisten vuosikymmenien keskeisimmän tekijän tuotantoon. Otsikoksi Heikkilä on valinnut Back to local - takaisin paikallisuuteen, millä hän tarkoitti innoituksen etsimistä suunnittelijan omasta ympäristöstä ja perinteestä.
  Yhtenä esimerkkinä paikallisen perinteen hyödyntämisestä Heikkilä käytti suomalaista heinäseivästä, jonka rakennetta varioimalla Heikkilä kehitti modernin nojatuolin. Reikä ja tappi oli lähtökohtana teräsrakenteiselle tuolille, jonka ulkomuoto ei millään tavoin muistuttanut alkuperäistä lähdettään.
  Heikkilä kertoi tarkkailevansa vanhoja esineitä, joissa korostuu käytännöllisyys ja kestävyys. Esimerkiksi puuveneessä hankaimeksi asetettu oksan kainalo kestää kaarevan syyrakenteensa vuoksi loputtomiin. Mikä voisi olla nerokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa muotoilua?
  Heikkilä kertasi uransa vaiheita eri projektien kautta. Yksi esimerkki muotoilun perusasioiden äärelle asettumisesta oli Aalto-yliopistossa Heikkilän vetämä kurssi, jossa kyselytutkimusten perusteella oli valikoitu 40 tärkeintä esinettä. Kärjessä tällä listalla oli patja. Heikkilä on myös suunnitellut ruokailuvälineillä ja astioilla varustetun keittiön, joka riittää tyydyttämään yhden ihmisen tarpeet.
  Nimenomaan tarpeiden mukainen muotoilu onkin Heikkilän sydäntä lähellä. Muotoilun tulisi aina lähteä ihmisen tarpeista ja käyttötarkoituksesta, ei siitä mitä ihmisille voitaisiin myydä.
  Heikkilä kertoi hylkivänsä tietokoneita suunnittelytyössään.
- Sadasta harakanvarpaasta, eli luonnoksesta, pari päätyy prototyypiksi ja yksi ehkä tuotantoon, Heikkilä kertoi suunnitteluprosessistaan.
Simo Heikkilän kotisivuille

Teksti ja kuva Mika Nykänen