perjantai 4. joulukuuta 2015

Henkilökunta tutustui Luovan kampuksen tiloihin

Nyt se on totta. Luovan kampuksen tilat ovat valmiina ottamaan vastaan opiskelijat ja opettajat tammikuun alusta. Perjantaina henkilökunta vaelsi räntäsateen läpi ensimmäistä kertaa uudenkarheista ovista sisään ja näki tulevat työtilansa.
Luovan kampuksen käytävällä.
  Kuten arvata saattaa, hämmästys oli melkoinen. Suurin osa opettajista ei ollut nähnyt rakennuksen sisään sen jälkeen kun remontti alkoi. Muutos kylmästä betonihallista moderneiksi opetustiloiksi olikin valtava. Vaikka tiloja on tarkasteltu piirustuksista lukemattomia kertoja, näytti kaikki erilaiselta todellisuudessa. Entisestä on muistuttamassa ainoastaan ulkoikkunoiden ristikot ja muutama karheampi seinäpinta. Kiiltävät laitteet, tahrattomat seinät ja lattiat luovat tunteen, että koko rakennus on uusi.
  Suurimmat työkoneet on jo asennettu paikoilleen ja puutyösalissa on jopa höyläpenkit paikoillaan. Ahjo odottaa hiiliä ja takojia omassa huoneessaan. Muuttoa vailla ovat ainoastaan kannettavien koneet ja kalusteet. Joulukuun aikana loputkin tavarat löytävät perille. Seuraavat viikot sisältävät kiireisiä päiviä tavaroiden pakkaamisen ja Kankaalle kuljettamisen parissa.
  Tammikuun ensimmäinen työpäivä tehdäänkin sitten Luovalla kampuksella. Kaikille uudesta kampuksesta kiinnostuneille on luvassa avoimien ovien päivä, jonka tarkka ajankohta ilmoitetaan myöhemmin.
  Katso lisää kuvia Facebook-sivultamme.
Kuva ja teksti Mika Nykänen
 

perjantai 27. marraskuuta 2015

Artesaanit toteuttivat valoinstallaation Jyväskylän IKEA-toimipisteeseen

Muutoksen majakassa on käytetty
IKEA Led-valoja.
Artesaanien Muutoksen majakka-installaatio on julkistettu Jyväskylän IKEA-toimipisteessä. Artesaanit osallistuivat IKEAn järjestämään Valaistuminen-yhteistyökampanjaan, joka toteutettiin kuudella Suomen IKEA-paikkakunnalla yhtäaikaa.
  Jyväskylästä, Espoosta, Vantaalta, Kuopiosta, Tampereelta ja Raisiosta kutsuttiin mukaan muotoilu- ja suunnittelualan opiskelijoita suunnittelemaan paikalliseen IKEA-pisteeseensä valon merkitystä kuvastava valoinstallaatio. 
  Artesaanien installaation kokoavaksi teemaksi valikoitui muutos. 
  - Teoksemme Muutoksen majakka kuvastaa toivoa, joka ihmisissä loistaa paremman ympäröivän maailman saavuttamiseksi, kuvailee artesaanien tuotesuunnittelun ja visuaalisten aineiden opettaja Anni Honkala. 
  Artesaanien installaatiota olivat tekemässä puualan ensimmäisen vuoden opiskelijat Tuuli Halmesaari, Henrik Lilja, Jenna Martikainen, Otto Mattila ja Lauri Puranen.
  Syksyn mittaan opiskelijat ovat Anni Honkalan johdolla kokoontuneet työpajaan suunnittelemaan installaatiotaan. Ideoista tehtiin käsitekarttoja, piirroksia ja 3D-mallinnoksia ennen kuin lopullinen versio valittiin toteutettavaksi. 
  - Teoksen näkyvän osan muodostavat IKEA-valaisimet, jotka opiskelijat kiinnittivät rakentamaansa runkoon, Anni Honkala kertoo.
  Lue lisää IKEA-yhteistyökampanjasta ammattiopiston sivuilta ja katso valokuvia artesaanien Facebook-sivulta ja IKEAn Facebookista.


Teksti IKEA ja Mika Nykänen, kuva Anne Kalliola


tiistai 17. marraskuuta 2015

Kuvakudokset matkalla myymälään

- Tämä on ensimmäinen koskaan tekemäni kuvakudos, Sarita Harjunen kertoo ja näyttää värikästä korentokudostaan.
Sarita Harjunen ja Irma Laaksonen 
kudontakehyksen äärellä. 
  Ensimmäisen vuoden tekstiilialan opiskelijat ottivat syksyllä rohkeasti haasteen vastaan ja lähtivät toteuttamaan kuvakudoksia myyntituotteiksi Sepän yrityspajan myymälään. Parin viikon ajan kudontakehykset ovat suhisseet Kivääritehtaan työtiloissa, kun opiskelijat ovat harjoitelleet kudosten tekemistä Irma Laaksosen johdolla. Valmiita tuotteita pitäisi olla myynnissä ennen joulua.
  - Kävimme Keski-Suomen museossa Aino Kajaniemen näyttelyssä ja taiteilija itse johdatti meidät kuvakudosten maailmaan, Irma kertoo.
  - Koululla valitsimme kuva-aiheita ja aloimme tehdä luonnoksia työtä varten, Sarita jatkaa. - Itse halusin tehdä jonkinlaisen eläimen ja pidän sudenkorennoista, Sarita kertoo aihevalinnastaan.
  Työn alla oleva korentokudos on vasta harjoitelma, jonka jälkeen alkaa varsinaisen myyntituotteen valmistaminen.
  - Olen suunnitellut kutovani kuvaparin. Toisessa korento nähdään ilmasssa ja toisessa sen varjo lankeaa lumpeenlehden päälle, Sarita kertoo ja näyttää upeita piirroksiaan.
  Kuvakudokset tullaan kehystämään puualan opiskelijoiden valmistamilla kehyksillä, jollon ne ovat valmiita seinälle ripustettaviksi.
  Oma vaikutuksensa uusien myyntituotteiden syntymiseen on ollut väliaikaistilojen aiheuttamalla tilanahtaudella.
  - Meillä ei ollut mahdollisuutta käyttää kangaspuita koko ajan, joten päätimme ottaa tämän tilaisuutena ja aloitimme opinnot luovasti uudella projektilla, Irma Laaksonen kertoo.
  Kuvakudosten tekoa voi tulla seuraamaan ammattiopiston avoimien ovien päiville 26.-28.11. Viitaniemeen sekä Oranssin myrskyn tapahtumaan Käsityön museolle perjantaina 28.11.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Muutto lähestyy

Jakkarat odottavat lähtöä Kankaalle.
Kankaan kampuksen rakennustyöt ovat edenneet jo sisätilojen pintatöihin. Käytännössä kaikki työsalit ja luokkahuoneet ovat saaneet jo muotonsa ja suurimmat koneet on laskettu paikoilleen odottamaan kytkemistä.

  Parhaillaan tiloihin asennetaan sähkökaapeleita ja valaistusta. Opettajat ja tiloihin muuttava henkilökunta miettivät jo kuumeisesti, miten käytössä olevat tavarat ja huonekalut siirretään uusiin tiloihin. Uusia laitteita sijoitellaan myös pohjakuviin.
  Luova Kampus on muuttunut konkreettiseksi aivan yhtäkkiä. Siinä missä vielä vähän aikaa sitten kuviteltiin epämääräistä tulevaisuutta kaukaisessa Kankaan haavemaailmassa, nyt pitää miettiä muun muassa, mitä tapahtuu tammikuun ensimmäisellä viikolla, kun opiskelijat tulevat sisään.  Ylipäänsä, osaavatko opiskelijat oikealle ovelle?
  Henkilökunta on pohtinut perjantaitapaamisissa uuden työympäristön asettamia haasteita ja mahdollisuuksia. Käsiteltäviä aiheita ovat olleet mm. millaisia yhteisiä tapahtumia tullaan järjestämään, miten yhteistyö organisoidaan ja jopa se, mihin kellonaikaan kahvitauot sijoitetaan.
  Suunnitelmissa on, että valokuvauksen opiskelijat kävisivät lähiaikoina kuvaamassa tiloja, jolloin nekin, jotka eivät pääse paikalle näkisivät, mitä punatiiliverhouksen sisällä tapahtuu. Niitä kuvia on lupa odottaa tähänkin blogiin.
  Katso myös Keskisuomalaisen juttu Kankaan muusta rakentamisesta.

Kuva ja teksti Mika Nykänen


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Valokuvaajat piirtämisen pauloissa

Verneri Linna ja Heidi Reinikainen keskittyvät.
Sen lisäksi, että valokuvauksen opiskelijat ovat syksyn aikana perehtyneet valokuvauksen saloihin, ovat he opetelleet myös piirtämään ja maalaamaan monella eri tavalla.
  - Ohjelmassa on ollut muun muassa luonnostelua, mallipiirtämistä, vesivärimaalausta ja kuvittamista. On tehty kollaaseja ja tutkittu ihmisen mittasuhteita, kuvallisen ilmaisun opettaja Anni Honkala luettelee syksyn satoa.
  Piirtäminen ja maalaaminen harjaannuttavat valokuvaajia kohti visuaalisen näkemisen taitoja, joita tarvitaan valokuvaajan työssä. Muun muassa sommittelua, värien käyttöä ja havaitsemista on harjoiteltu erityyppisillä tehtäväkokonaisuuksilla.  
  - Opiskelijat ovat esimerkiksi kuvittaneet sadun jollakin ennalta arvotulla tyylillä. Tyyli saattoi olla esimerkiksi realistinen, tyttömäinen, pelottava, kubistinen tai surrealistinen. Lopputulokset olivat huikeita, Anni kertoo.
  Visuaalisella alalla kohteen piirteiden tutkiminen on tärkeää.
  - Tyylittelytehtävässä valokuvatusta kohteesta poimitaan ole
ellinen ja lähdetään sekä pelkistämään että rikastamaan mallia. Myös ornamentteja on piirretty, Anni kertoo ja näyttää opiskelijoiden tuotoksia.
  Piirtämisen ja maalaamisen opinnot kuuluvat kuvan toteuttamisen tutkinnonosaan, joka on yksi yhdeksästä suoritettavasta ammatillisesta kokonaisuudesta. Tähtäimessä on kuvan toteuttamisen näyttötehtävä, jossa jokaisen opiskelijan tulee toteuttaa kuvataiteellinen teos.  
  Katsele opiskelijoiden tuotoksia artesaanien Facebook-sivulla.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

maanantai 19. lokakuuta 2015

Puusormus sai lautanauhakääreen

Pyökki kohtaa lautanauhan.
- Halusin yhdistää perinteistä lautanauhaa johonkin epätyypilliseen yhteyteen, johonkin missä lautanauhaa ei ole ennen nähty, Anne Hänninen kertoo tekstiiliä ja puuta yhdistelevän sormuksensa ideasta.
  Alkusysäys sormukselle tuli kiertopajajaksolta, jossa opiskelijoiden tuli suunnitella koriste jollekin tietylle ihmiselle. Anne otti kohteen läheltä, eli itsensä, ja asetti tavoitteet.
  - Sormuksen tulisi sopia arkeen ja juhlaan.
  Lautanauhan kuvio löytyi vanhasta lautanauhakirjasta, jota Anne oli tutkinut toisen vuoden opiskelijoiden vetämän lautanauhakurssin jälkeen. Lautanauha olikin vasta toinen, jonka Anne on tehnyt.
  - Ensimmäinen oli kurssityö. Toinen tuli sitten heti tähän sormukseen.
   Oman haasteensa lautanauhan tekoon antoi sormuksen pieni koko.
  - Minun oli löydettävät mahdollisimman ohutta lankaa, jotta nauha mahtui sormukseen. Ihmeellisesti se onnistui heti ensimmäisellä kerralla.
  Lautanauha on upotettu sormukseen sorvattuun uraan. Liima pitää nauhan paikoillaan. Pyökkisten puuosien valmistamisessa tekstiilialan opiskelija käytti opettaja Manu Semannin avustusta.
  - En ollut koskaan tehnyt mitään puutöitä tai sorvannut, ompelijaksi jo aiemmin Joensuusta valmistunut Anne kertoo.
  Uudet ideat pyörivät Annen mielessä koko ajan. Parhaillaan uusia ornamentteja suunnitteleva Anne on erityisen innoissaan kasvivärjäyksestä ja kankaanpainannasta. Myös sormuksen jatkokehittely pyörii mielessä.
  - Tällä idealla voisi valmistaa myös rannerenkaan jolloin lautanauhan koko voisi olla suurempi, Anne visioi.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

maanantai 5. lokakuuta 2015

Suojeluslintu vei yleisön sydämen

Suojeluslintu tähyää maailmaa voittoisasti
koivun oksalta.
Meiju Kilpeläisen, Matias Saarmanin, Jatta Skyttenin ja Vilja Virtakaisen Suojeluslintu-teos vei ykkössijan perjantaina Valo Virtaa -tapahtumassa järjestetyssä yleisöäänestyksessä. Koivun ympärille pyrstönsä kietonut ja korkealta oksalta maailmaa tähyävä sininen fantasialintu vei yleisön sydämen kierrätysaiheisella teemallaan. Voittajille on luvassa koulutuspäällikkö Helena Kunnaksen luovuttama erikoispalkinto maineen ja kunnian lisäksi.
  Erittäin niukasti ja hyväksi kakkoseksi sijoittui Tuuli Halmesaaren, Reetta Hytösen, Sanna-Mari Keräsen ja Krista Paanasen Haamulinnut, jossa pitkäkaulaiset linnut hoivaavat maailmanrauhaa symboloivaa maapalloa. Sarita Harjusen, Carola Häkkisen, Helena Rapun, Akseli Saarenkedon ja Essi Turtian Kahlittu kauneus, jonka luurankomainen olemus sai yleisön hyrisemään mielihyvästä pronssisijan arvoisesti.
  Äänestys oli tasainen ja kaikki teokset saivat kannattajia monisatapäisestä yleisöstä. Siitäkin huolimatta, että pimeydessä äänestäminen oli yllättävän vaikeaa, ääniä annettiin 215. Tämän lisäksi tekijät saivat runsaasti suoraa ja positiivista palautetta katsojilta.
  Toivottavasti tästä tapahtumasta tulee perinne artesaanien vuoteen.
  Katso kaikki teokset Facebook-sivultamme.
Teksti ja kuva Mika Nykänen

perjantai 25. syyskuuta 2015

Artesaanit keskiajan tunnelmissa

Alli Poikolainen ja Terhi Brander näyttävät, kuinka
viitelöidään.
Hansapiha täyttyi taas viime viikonloppuna keskiajan tunnelmaa etsivistä ihmisistä. Myös artesaanit olivat paikalla omalla osastollaan. Tekstiiliopiskelijat myivät muinaisilla tekniikoilla valmistettuja tuotteita sekä antoivat työnäytöksiä, joissa yleisö pääsi kokeilemaan kädentaitoja.
  Ihmisillä riitti kysyttävää tuotteista ja vanhoista tekniikoista ja kojulla olikin kuhinaa koko viikonlopun. Opiskelijat jakoivat myös tietoa artesaanikoulutukselle vuodenvaihteessa valmistuvista uusista tiloista Kankaan kampuksella. 
  Tapahtuma tarjosi valokuvauksen ensimmäisen vuoden opiskelijoille tilaisuuden päästä kuvaamaan yleisötapahtumaa, jossa oli monenlaista nähtävää.
  Katso valokuvaopiskelijoiden kuvakavalkadi Facebook-sivultamme.

Teksti MIka Nykänen, kuva Pinja Eerola

tiistai 15. syyskuuta 2015

Viikinkisymboli piirtyi pronssiin

- Áegishjalmar on symboli, joka tarkoitus on herättää pelkoa vihollisessa, Erik Teittinen kertoo hymyillen kiiltävästä pronssiamuletistaan eikä näytä yhtään pelottavalta.
Erik ja Áegishjalmar.
  Erik teki korunsa artesaanien kiertopajajaksolla, jossa tehtävänä oli luoda koriste tai koru. Ensimmäisen vuoden artesaaniopiskelijat kiertävät opintojensa alkajaisiksi eri materiaalien parissa viikon kerrallaan ja kokeilevat taitojaan itselleen oudommassakin ympäristössä. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa opiskelijat kokeilisivat rohkeasti eri materiaalien yhdistelmiä omissa töissään. Tällä viikolla Erik kuitenkin pääsi mielipajaansa eli metalliin.
  - Tekstiili ei kyllä ollut minun juttuni, Erik nauraa.
  Erikin innostus metallitöihin sai alkunsa kotipuolessa Pieksämäellä, kun hän pääsi seppä Tero Vepsäläisen luo takomaan.
  - Tai oli sitä innostusta jo aiemminkin, Erik sanoo.
  Tämä on helppo uskoa, kun katsoo Erikin työtä. Amulettia varten Erik punoi pronssista kolmekymmensenttisen käädyn.
  - Kotona piti jatkaa kun koulussa ei ehtinyt kaikkea, Erik kertoo.
  Korua varten opiskelijat kehittivät tai etsivät asiakkaan. Työn suunnittelussa piti ottaa huomioon asiakkaan tarpeet ja olemus. Asiakkaat vaihtelivat kuvittellisista hahmoista omiin sukulaisiin ja ystäviin. Erikin asiakas oli luokkakaveri.
  - Vaikka kyllä minä tämän itse pidän, Erik nauraa.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

tiistai 1. syyskuuta 2015

Valoteoksien prototyypit testissä

Tästä se lähtee. Haamulintujen prototyypit päivänvalossa.
- Sen verran hyvä tästä pitää tulla, että kehtaa laittaa esille, Reetta Hytönen miettii asetellessaan Krista Paanasen ja Tuuli Halmesaaren kanssa valmistamaansa lintuveistoksen prototyyppiä Tourujoen rannalle.
  Kyseessä on Haamulinnut -niminen veistos, joka tullaan toteuttamaan osana Valon kaupunki -tapahtumaa lokakuun alussa. Ensimmäisen vuoden artesaaniopiskelijat ottivat haasteen vastaan, kun Tourujoen rannasta vapautui tilaa installaation rakentamiseen. Tarkoituksena on luoda joen kaupungin puoleiselle rannalle veistoksia, jotka valaistaan eri tavoin. Artesaanien teemaksi muodostui linnut ja lintujen elämä.
Ryhmät suunnittelivat, mihin veistoksensa sijoittavat.
  - Aloitimme erilaisista lintuhahmoista. Mukana oli koomisiakin lintuja mutta jotenkin ajauduimme unenomaisen linnun kuvaan, Reetta ja Krista kertovat. - Sitten siitä tuli Haamulintu.
  Ryhmän lintujen runko valmistetaan teräsverkosta ja se päällystetään läpikuultavalla materiaalilla. Valon lähde sijoitetaan lintujen sisälle ja ympärille tulee heijastavaa kimalletta. Lintujen keskellä on muna, jonka tarkoitus on kuvata maapalloa.
  Prototyyppien testauksen jälkeen ryhmät pääsevät toteuttamaan varsinaisia veistoksia,joiden valmistamisessa käytetään kaikkea mahdollista metallista paperiin. Ja lokakuussa pitäisi olla valmista. Luvassa on monennäköisiä lintuja ja linnun asumuksia.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

torstai 20. elokuuta 2015

Ornamenttien pauloissa

Koristenauhaa asfaltilla.
Ensimmäisenä tehtävänään tulevat artesaanit saivat koristella Kivääritehtaan asfaltin ryhmässä kehitellyillä ornamenteilla. Inspiraatiota koristekuvioihin opisikelijat hakivat kiertämällä kaupungin museoita piirustuslehtiö mukanaan. Ohjeistus oli yksinkertainen: etsi esineistä nauhaornamentteja ja piirrä niin monta kuin ehdit. Kivääritehtaan tiloissa opiskelijat muodostivat ryhmiä ja suunnittelivat asfaltille piirrettävät koristekuviot.
  Loppuviikko kului liidut kädessä asfalttia värittäen. Lopputuloksena oli monta kymmentä metriä ornamenttinauhaa, joka koristaa Kivääritehtaan ja rautatien välistä katua. Opiskelijat koristelivat myös ratapihan verkkoaitaa ympäristöstä haalitulla löytömateriaaleilla. Maanantaina työt arvioitiin koko porukan voimalla.
  Ensimmäisen ryhmäytymistehtävän jälkeen opiskelijat pääsevät tutustumaan kiertopajoihin, joissa jokainen opiskelija saa tuntuman eri materiaaleihin. Tarkoitus on, että jokaisesta pajasta opiskelija kävelee ulos valmis tuote kädessään.
 Katso kuvia facebookista.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Opinnot Jyväskylässä alkoivat museokierroksella

Nyt se on sitten totta. Artesaanikoulutus on siirtynyt Jyväskylään Petäjävedellä vietettyjen vuosikymmenten jälkeen. Yli sata vuotta sitten Keski-Suomen kiertävänä kotiteollisuuskouluna aloittanut koulutus on rantautunut eri puolille Jyväskylää odottamaan Kankaan kampuksen valmistumista.
Opiskelijat piirtämässä Keski-Suomen museossa.
  Tulokkaat ovat päässeet aloittamaan opintojaan Kivääritehtaan historiallisessa miljöössä yhdessä aikuisopiston tekstiilialan kanssa. 
  Jatkavat opiskelijat ovat puolestaan löytäneet paikkansa ammattiopiston ja aikuisopiston eri kampuksilta, ovatpa jotkut päässeet jo tutustumaan Kankaan miljööseen. Valokuvauksen opiskelijat ovat siirtäneet tavaransa ja osaamisensa Pitkäkadulle musiikin koulutuksen tiloihin.
  Ja mitä sitä tekisi kaupungissa ensimmäisenä? No, tutustuisi museoihin tietenkin. Ensitöikseen tiistaina artesaanien tuore joukko valtasi Suomen käsityön museon ja etsi itselleen inspiraatiota tuleviin töihin. Keskiviikkona vuorossa oli Keski-Suomen museo, jossa museolehtori Tuula Vuolio-Vallenius esitteli loistavaa ryijynäyttelyä ja kertoi museon tarjoamista mahdollisuuksista käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijoille. Näyttelyihin tutustumisen jälkeen opiskelijat etsivät kiinnostavia ornamentteja museon esineistä.
  Se, mitä museokierroksista jäi artesaanien käteen, tullaan näkemään loppuviikosta toteutettavissa projekteissa. Niistä myöhemmin.

Teksti ja kuva Mika Nykänen
  

maanantai 25. toukokuuta 2015

Jäähyväiset näyttelyn muodossa

Marica Mäntymäen "Uusi alku" kuvaa näyttelyn teemaa.
Jyväskylän aikuisopiston artesaanit järjestivät näyttelyn, jolla artesaanikoulutus jättää jäähyväiset Petäjäveden kunnalle.
Näyttelyn toteuttamisella Petäjävedellä haluttiin osoittaa arvostusta kädentaitojen opetuksen yli satavuotiselle perinteelle paikkakunnalla nyt uuden ajan äärellä ja muutosten tuulten puhaltaessa oppilaitoksen tulevaisuudessa.
LÄHDE -vahvat juuret, uudet tuulet” -näyttely kokoaa yhteen Jyväskylän aikuisopistosta keväällä ja syksyllä 2015 artesaaneiksi valmistuvien kädentaitajien töitä. Teosten valmistamisessa on hyödynnetty sekä kovia että pehmeitä materiaaleja kuten puuta, metallia ja erilaisia tekstiilimateriaaleja.
Aiheet töihin ovat syntyneet tekijöiden kokemuksista, kiinnostuksen kohteista sekä kunkin omista luovuuden lähteistä ja ilmaisevat tekijöidensä näköisiä monipuolisia ilmaisutyylejä.
Näyttely sulkeutui 22.5.2015 mutta työt ovat nähtävissä artesaanien Facebook-sivulla.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Martin teki penkit rehtorille

Martin rehtorin penkillä.
Martin Levinoks istahtaa penkille ja kasvoille leviää aurinkoinen hymy. Syytä hymyyn onkin. Penkki ei ole ihan mikä tahansa harjoitus, vaan itse ammattiopiston rehtorilta tullut tilaustyö.
  - Tämä on isoin ja vaativin työ, mitä olen opiskeluaikanani tehnyt Martin sanoo ja sivelee ylpeänä puun hyölänsileää pintaa.
  Meneillään on viimeistelytyöt hiomisineen ja pienten yksityiskohtien sovittamisineen. Sitten penkin pitäisikin olla valmis. Perjantaina on nimittäin Martinin viimeinen päivä artesaanien luona Petäjävedellä.
  Latvian Kuldigasta kotoisin oleva Martin tuli Petäjävedellä osana puualojen vaihto-ohjelmaa, jossa on mukana oppilaitoksia Latviasta, Suomesta, Hollannista ja Britanniasta. Martinin kanssa yhtäaikaa Petäjävedellä oli neljä hollantilaispoikaa, jotka jatkoivat työharjoitteluun alan yrityksiin Jyväskylässä.
  Martin suorittaa Kuldigan ammattioppilaitoksessa latvialaisen kaksoistutkinnon, jossa osa viikosta opiskellaan lukiossa ja osa ammattiopistossa. Neljän vuoden koulun jälkeen Martinista tulee ylioppilas ja huonekalupuuseppä.
  Martin oli omalla vuosikurssillaan ainoa, joka lähti kansainväliseen vaihtoon. Martinin oppilaitoksessa sovelletaan kahdeksantoista vuoden ikärajaa, jota ennen ei ole pääsyä ulkomaille. Täytettyään ensimmäisten joukossa ikärajan Martin nappasi vaihtopaikan.
  - Kyllä kannatti lähteä. Olen oppinut uusia asioita, nähnyt erilaisia paikkoja, tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut myös paljon englantia, Martin luettelee.
  - Ihmiset ovat olleet mukavia, muta sää on vain kylmempi kuin Latviassa Martin hymyilee.
  Koulujen eroja miettiessään Martin vakavoituu.
  - Täällä voi tehdä monipuolisemmin erilaisia asioita kuten esimerkiksi soittimia ja intarsiaa. Meillä keskitytään pelkästään huonekaluihin. Tutkinnon nimikin on huonekalupuuseppä, Martin pohtii.
  Samaan aikaan, kun juttelemme Martinin kanssa, muuttomiehet irroittelevat koneita puupajasta.
  - Olen kuullut että koulu muuttaa Jyväskylään. Uusi kampus kiinnostaa varmasti myös ulkomaisia opiskelijoita, Martin pohtii ja sovittelee istuinlautoja paikoilleen.
  - Penkin suunnittelussa teimme kansainvälistä yhteistyötä Manu Semannin kanssa. Mutta toteutus on minun käsialaa, Martin sanoo ja istahtaa rehtorin penkille.

  Lue myös kansainvälisyyskoulutus-blogista Joost Van Unnikin kokemuksista Petäjävedellä ja Jyväskylässä.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Ensimmäinen muuttokuorma lähti Kankaalle

Nyt se alkoi. Tiistaiaamuna koulutuskuntayhtymän muuttoautot ajoivat Miilutien kampuksen pihaan ja sisältä purkautui keltaisiin huomiohaalareihin sonnustanut muuttomiesten ja -naisten armeija.
  Yhden trukin ja parinkymmenen logistiikan opiskelijan avulla alkoi Petäjäveden työsalien koneiden nosto pihalla auringossa kylpevään kuorma-autoon.
Työ jatkuu ahjolla, vaikka tavarat lähtevät ympäriltä.
  Kyseessä on Kankaan kampuksen ensimmäinen muuttokuorma, johon kuuluu suurimpia työsalien koneita ja osa kudonnan kangaspuista. Koneet viedään syksyksi Kankaalle väistötilohin ja Kivääritehtalle odottamaan sijoitusta Kankaan kampuksen uusiin tiloihin.
  Tarpeettomat koneet oli laitettu myyntiin jo aiemmin ja tiistain aikana pihassa kävi pakettiautoja, jotka veivät myydyt tavarat uusiin osoitteisiin. Myytävään tavaraan kuului ompelukoneita, kangaspuita ja joitakin puun työstöön soveltuvia koneita.
  Samaan aikaan muualla talossa opettajat kävivät läpi komeroita ja varastoja ja erittelivät tavaraa muuttolaatikoihin. Niitä onkin varattu sata kuusikymmentä kappaletta.
  Katso lisää kuvia Facebook-sivultamme.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Tuolit valmistuivat kansainvälisellä yhteistyöllä

Tekijät seisovat tuolinsa takana - 
kirjaimellisesti.
Marcela Hofmannová ja Teresa Babcická nostavat pajuilla koristellun baarituolin lamppujen eteen ja asettuvat kuvaan Anne-Mari Heinosen ja Juha-Matti Leppäsen kanssa. Katse kameraan, poseeraus ja kamera naksahtaa. Kahden viikon vierailu on lopussa ja on aika katsoa, mitä on saatu aikaan.
  Marcela ja Teresa ovat Liberecin muotoiluoppilaitoksen opiskelijoita ja he tulivat Petäjävedelle kalustealan artesaanien organisoimaan tuoliprojektiin. Muotoilijoita kun ovat, tshekkläiset vieraat saivat suunnitella tuolit, jotka suomalaiset kollegat puolestaan valmistivat.
  Vierailu alkoi ryhmiin jakaantumisilla ja yhteisillä ideointitunneilla, minkä jälkeen tshekkiläiset piirsivät tuoliehdotuksia. Ryhmän päästyä yksimielisyyteen tuolin mallista siirryttiin pajan puolelle, missä suomalaiset ottivat ohjat käsiin. Valmiissa lopputuloksessa on näkyvissä kaikkien ryhmäläisten kädenjälki.
  Marcelan, Teresan, Anne-Marin ja Juha-Matin ryhmä päätyi lopulta neliskulmaiseen pohjaratkaisuun, jossa istuinlevyn reunat on jätetty rouhean hiomattomiksi. Tuolin malli soveltuu baarikäyttöön tai sitten korkeammaksi keittiöntuoliksi. Toinen erikoisuus löytyy istuinlevyn alta.
  - Juha-Matti ehdotti, että laittaisimme jotain istuinlevyn alle. Sitten hän kävi järven rannassa keräämässä oksat, Marcela ja Teresa kertovat.  
  - Tuolin alle voi myös varastoida tavaraa, esimerkiksi viinipullon, tytöt näyttävät. 
  Liberecin muotoiluoppilaitoksessa opiskelijat keskittyvät huonekalujen suunnitteluun. Nelivuotisessa koulutuksessa opiskelijat käyvät työpajoissa tutustumassa puun käsittelyyn mutta tuotteiden valmistaminen omin käsin ei kuulu opiskeltaviin asioihin. Siksi tytöt ovatkin innoissaan Petäjäveden kokemuksista.
  - Saimme käsitellä metallia ensimmäistä kertaa koko opiskeluaikana.
  Tshekkiläiset ovat asuneet vierailunsa ajan Jyväskylässä hotellissa. Vapaa-aikana ryhmä on kiertänyt ympäri kaupunkia tutustumassa erityisesti Alvar Aallon arkkitehtuuriin. Petäjäveden kirkkokin tuli nähtyä sisältä ihan viime metreillä.
  Tytöt ovat yhtä mieltä siitä, että työskentely suomalaisten kanssa oli hieno kokemus. Keskustelu käytiin englanniksi mutta suomeakin tytöt ehtivät oppimaan.
  - Suomen kieli on niin hassun kuuloista, tytöt nauravat ja imitoivat suomenkielisiä sanoja.
  Käy katsomassa lisää tuoleja Facebook-sivullamme.
Kuvat ja teksti Mika Nykänen

torstai 16. huhtikuuta 2015

Opinnäytteet esittelyssä

Tero esittelee katanan ominaisuuksia.
Miekka viuhui ja kitara soi, kun artesaanit esittelivät opinnäytteitään Suomen käsityön museolla tiistaina. Runsaslukuinen yleisö sai nauttia informatiivisista esityksistä ja taidokkaista tuotteista käsityöläisten paraatipaikalla. Ohjelmassa oli neljä esitystä, joissa kaikissa lähestyttiin käsityöläisyyttä eri alojen näkökulmasta.
  Metallialan opiskelija Tero Rannila on ollut aina kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista ja päätti tehdä katana-miekan opinnäytteenään. Tunnetusti japanilaiset samuraimiekat ovat melkoisia käsityötaidon - ja varsinkin metallinkäsittelyn - näytteitä mutta Tero päätti ottaa haasteen vastaan koska halusi päästä sisälle monisatavuotiseen taitoon.
  - Ajatus oli kytenyt mielessä jo pitkään, Tero kertoi.
  Miekan suunnittelu alkoi koristekuvion hahmottelemisesta.
  - Käärmeaihe syntyi kun katselin piirtämääni koristeaihetta Itävallassa, missä olin työssoppimisjaksolla veitsisepän luona, Tero kertoi.
  Käärmeen silmää muistuttava kuvio johti eteenpäin ja jalostui miekan tsubaksi (kädensuoja kahvan etuosassa), joka sai käärmeen pään muodon. Käärmeteema sai lisää sisältöä kun Tero päätti päällystää kahvan aidolla pythonin nahalla. Kahvaan tuli myös käärmeen hampaita mukailevat pitonystyrät. Lopulta päätyi nimeämään miekkansa Cobraksi.
  Terä on valmistettu perinteiseen tapaa damasti-teräksestä, joka valmistetaan ahjohitsaamalla ja kääntämällä teräslaattoja päällekkäin niin, että ne muodostavat kerroksia. Teron miekan terässä kerroksia on sata.
  - Haastavinta työssä oli ahjohitsauksen viimeiset vaiheet, kun kerroksia alkoi olla niin paljon. Terän muoto myös on vaikea saada pysymään halutunlaisena. Takoessa teräs venyy ja aiheuttaa aihion kaareutumisen, Tero kertoi.
  Teron päätös keskittyä terien ja miekkojen maailmaan vain vahvistui Itävallan reissun jälkeen.
  - Tulin vakuuttuneeksi siitä, että tämä on minun juttuni, Tero kertoi.
  Puualan opiskelija Iiro Jokela esitteli seitsemänkielisen sähkökitaran, jonka hän oli valmistanut täysin omasta mallista. Seminaarissa kuultiin myös kuinka kitara soveltuu metallimusiikkiin: Iiro oli kuvannut videon, jossa hän soittaa soitintaan
  Hanna Partanen puolestaan näytti, miten lapinpuku valmistetaan ja kertoi ansiokkaasti saamelaisesta pukeutumisesta yleisemminkin. Laura Hänninen johdatti yleisön maailmanlopun maisemiin ja esitteli upean postapokalyptisen huppuliivin, johon hän ottanut vaikutteita mm. Mad Max -elokuvista.
  Suurkiitokset Suomen käsityön museon väelle hienoista järjestelyistä!
Opinnäyteseminaarit jatkuivat Petäjävedellä auditorio Miilussa. Katso lisää kuvia seminaareista facebook-sivultamme.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

torstai 2. huhtikuuta 2015

Kampuksen kangas alkuun

Kutojat opastettiin alkuun.
Kankaan luovien alojen kampukselle valmistettava tilataideteos polkaistiin viikonloppuna alkuun Jyväskylän kädentaitomessuilla.
  Jyväskylän aikuisopiston ja Jyväskylän ammattiopiston artesaanien messuosastolle pystytetyt kangaspuut houkuttelivat kävijöitä osallistumaan yhteisen tilataideteoksen luomiseen.
  Tekstiilialan opiskelijat valmistelivat kangaspuut työtä varten ja opastivat halukkaat kokeilijat kudonnan saloihin. Kutojat saivat itse valita värin, jolla jättivät kädenjälkensä Kankaan kankaaseen. Kahden päivän aikana kymmenet messuvieraat ottivat osaa tilataideteoksen luomiseen kutojien ikähaarukan jakautuessa melkein vauvasta vaariin.
  Kankaan kutomiselle kaavaillaan parhaillaan jatkoa. Suunnitelmissa on että kangaspuut löytävät tiensä yleisötapahtumiin kuluvan kevään ja ensi syksyn aikana.
  Ja valmistahan pitäisi olla viimeistään vuoden 2015 loppuun mennessä, jolloin teos asetetaan esille toimintansa aloittavalle Kankaan Luovalle kampukselle.

Teksti Mika Nykänen, Kuva Marjo Tuhkanen

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kankaan väki yhteisellä matkalla

Vesa Purokuru johti keskustelua.
Uusia ihmisiä, innostavia ideoita ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelua. Tätä kaikkea tarjosi Kankaan kampuksen henkilöstön kahden päivän mittainen retki kevätauringossa kylpevään Anttolanhoviin.
Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kaikki Jyväskylän ammattiopiston ja Jyväskylän aikuisopiston opettajat ja tukihenkilöt kokoontuivat kerralla samaan huoneeseen pohtimaan, miltä yhteinen elämä Kankaalla voisi näyttää.
  Kouluttaja Vesa Purokurun johdolla vedettyjen harjoitusten avulla saatiin rutkasti uusia ideoita ja näkemystä siitä, miten yhteistä ympäristöä voitaisiin hyödyntää.
Ryhmien tuotokset seinällä.
  Ryhmätyöskentelyn avulla toisilleen tuntemattomat ihmiset pääsivät tustumaan tuleviin työkavereihin ja esittelemään erilaisia näkemyksiä tulevasta Kankaan hengestä. Suunnitelmat jaetuista projekteista ja yhteisistä tapahtumista sinkoilivatkin rennossa ilmapiirissä ja synnyttivät lukuisia uusia aloitteita.
... ja lattialla.
  Kahden päivän työskentelyn päätteeksi ryhmien ideoista koottiin tiivistelmä, joka varmasti tulee antamaan suuntaviivoja kampuksen kehittämiseen. Keskeisinä teemoina tulevassa kampuksessa nähtiin mm. opiskelijoiden persoonalliset opinpolut, kansainvälisyys, yrittäjyyden valjastamisen opintojen ytimeen, opiskelijan mahdollisuus suunnitella omia opintojaan, perinteestä ammentava luovuus, vahvan yhteisön antama voima sekä luottamus omaan tekemiseen. 
  Toisin sanoen, kaikki jakoivat saman tahtotilan, jonka voimalla synnytetään kansallisesti ja kansainvälisesti kiinnostava Luova kampus.
  Ja jottei kokoontuminen olisi ollut pelkkää työtä, Anttolanhovi tarjosi herkullista ruokaa ja virkistäytymismahdollisuuksia. Rohkeimmat kävivät jopa kastautumassa Saimaassa. Yhteinen illallinen tunnelmallisessa kotaravintolassa Vesa Purokurun teatteriesityksen jälkeen oli elämys.
  Ja kuin kirsikkana kokouskakussa perjantain auringonpimennys hiljensi väen luonnonihmeen äärelle. 
Teksti ja kuvat Mika Nykänen
www.jao.fi/luovakampus


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Photographing Syrian Refugees with Esa Ylijaasko

Lue alla olevasta linkistä Photoblographerin juttu entisestä opiskelijastamme Esa Ylijääsköstä, joka on parhaillaan Turkissa kuvaamassa Syyrian tilannetta ja syyrialaispakolaisten elämää.

Photographing Syrian Refugees with Esa Ylijaasko

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Myyttisen kehrääjän jäljillä

Satu Soutolahti kertoo, miten lanka syntyy.
  - Tarkoitus ei ole tuottaa tiettyä määrää lankaa. Laatu on tärkeämpää. Ja nimenomaan tekemisen laatu, kehruun opettaja Satu Soutolahti kertoo. - Kehräämisessä tärkeää on kehrääminen itsessään.
  Vilkaisu ympärille vahvistaa Sadun sanat. Opiskelijoiden tarkkaavaisuus on keskittynyt täydellisesti työhön eikä valokuvaaminenkaan saa heitä irrottamaan katsettaan rullaan kehräytyvästä langasta.
  - Kehrääminen on tie henkiseen kasvuun. Nykyihmiselle kehrääminen on tavallaan tahdon kouluttamista. Se on itsensä työstämistä. Ehkä kehrääjä tasoittaa itseään samalla kun hän pyrkii saamaan langasta mahdollisimman tasaista, Satu pohtii.
  - Minua kiehtoo kehräämisen meditatiivisuus. Siinä on oma rytminsä ja rentouttava vaikutuksensa. Toisaalta haluan välittää perinnettä eteenpäin nykyaikaan.
  Satu on painottanut kurssilla erityisesti kehräämisen historiaa ja mytologiaa. Oppilaat kirjoittavat oppimispäiväkirjaa, jossa käydään läpi tarinoiden ja myyttien merkitystä.
  - Kehräämisen mytologin tausta on kiinnostanut minua aina. Vanhoissa myyteissä Skandinaviassa ja antiikin Kreikassa kehräämisellä on erityinen merkitys ja kehrääjät rinnastetaan jumaluuksiin. Roomassa värttinää ei saanut näyttää julkisella paikalla, Satu kertoo.
  Satu oppi kehräämisen taidon aikoinaan Kajaanin kansalaisopiston kurssilla ja on siitä lähtien vetänyt itsekin kehruukursseja. Päivätyökseen Satu on opettajana Steiner-koulussa, missä omin käsin tekeminen kuuluu olennaisena osana opetussuunnitelmaan.
  - Nykyaika ei kannusta rauhalliseen tekemiseen. Käsityön kautta voi löytää itsensä, oman tavan toimia, Satu sanoo.
  Kurssilla on käyty läpi koko langan valmistuksen prosessi keritsemisestä karstaamiseen.
  Satu on opettanut kehruuta myös kansalaisopistoissa ja tavallisissa lukioissa. Kurssit ovat aina olleet suosittuja.
  - Jopa hevipojatkin ovat innostuneet kehräämisestä, Satu nauraa.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Valokuvaajat ulkomailla työssäoppimassa

Iidan otos talvisesta Chigagosta.
Kolme valokuvauksen opiskelijaa on taas ulkomailla haistelemassa kansainvälistä työssäoppimista.
  Milena Ainali on tutustumassa virolaiseen elämänmenoon Tartossa, Iida Lndeman Michiganissa ameriikan mantereeseen ja Wilma Tyni Puolassa.
  Lue oheisista linkeistä kuulumisia:
Milena 
Iida
Wilma

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Materiaalit tarinoiden lähteenä

Pirre Heinonen venyttää pitsiä. 
Tekstiilitaiteilija Raija Jokisen vetämällä "Koskettava materiaali" -kurssilla opiskelijat katsovat materiaaleja uudesta näkökulmasta.  Sen sijaan, että materiaali olisi väline tuotteen tekemiseen, sitä tarkastellaan kertovana elementtinä.
  Kurssin ennakkotehtäväksi Raija pyysi opiskelijoita tuomaan kolme jollakin tavalla koskettavaa materiaalia tai esinettä.
  - Se saattoi olla esimerkiksi jotakin, joka oli jäänyt kesken, jotakin, joka kulkee elämässä mukana tai jotakin, joka on etäistä tai vastenmielistä. Lähdimme pohtimaan merkityksiä ja sitä, miten merkitykset muokkaavat käsitystämme materiaaleista, Raija kertoo.
  Kurssin yksi tarkoitus onkin oppia ymmärtämään materiaaleja uudella tavalla.
  - Tekstiili on perinteisesti hyvin aikaa vievä materiaali. Esimerkiksi kudonta on hidasta erilaisine vaiheineen. Tällä kurssilla käytämme valmista materiaalia ja muokkaamme sitä epätavallisilla keinoilla, kuten maalaamalla päälle tai liimaamalla siihen vieraita esineitä.  Tavallaan rikomme sääntöjä vastaan, Raija kertoo.
  Raija haluaa myös kannustaa käsityöntekijöitä luopumaan liiallisesta itsekritiikistä.
  - Opettelemme uutta puhetapaa, joka hakee enemmän mahdollisuuksia kuin ongelmia.
  Kurssi on osa taidekäsityö-kokonaisuutta, jossa opiskelijat tuottavat kokeellisia teoksia, jotka toimivat enemmän näyttelyesineinä kuin käyttötavaroina.
  Tekstiili- ja vaatetusalan artesaaniksi opiskeleva Pirre Heinonen toi kurssille läjän piikkilankaa ja pitsiä ja alkoi pohtia, millaisia ideoita ne herättäisivät.
Piikkilangan ja pitsin kontrasti.
  - Olen tehnyt aiemminkin vähän tämän tyyppisiä töitä mutta nyt tarkoitus oli mennä pois omalta mukavuusalueelta ja käyttää materiaaleja, jotka eivät ole niin tuttuja. Halusin kokeilla mahdollisimman erilaisia materiaaleja, Pirre kertoo.
  - Kurssin lähtökohta minulle on siinä, millaisia tunteita ja ajatuksia materiaalit herättävät, mikä on materiaalin historia ja tarina. Materiaali tavallaan kertoo itse mitä se haluaa, Pirre kertoo lähtökohdistaan solmiessaan pitsiä piikkilankakehykseen.
  Piikkilanka ja pitsi ovat saanet lisukkeeksi foliota, joka tuo oman kontrastinsa perinteisiin materiaaleihin. Kokonaisuus on muotoutunut Pirren käsissä veistokseksi, jonka voi ripustaa seinälle tai asettaa jalustalle.
  - Eräällä tavalla tässä on hämähäkin seittiä muistuttava rakenne. Toisaalta kehämuodossa on jotakin noitarumpumaista, Pirre nauraa.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen
Vieraile Raija Jokisen nettisivuilla tästä

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Kitarasankarit pajassa

Iiro ja valkoinen pitkäkaula.
Soitinrakentamiskuume leviää opiskelijoiden keskuudessa. Jo kaksi uutta tapausta on paikallistettu höyläpenkkien ääreltä kuusikieliset käsissään.
  Puualan opiskelija Iiro Jokela päätti tehdä vähän erikoisemman soittopelin jo omistamiensa kitaroiden jatkoksi.
  - Halusin ihan uniikin mallin, sellaisen, jota en ole vielä muilla nähnyt, Iiro kertoo.
  Persoonallisen lopputuloksen saavuttamiseksi Iiro tutki erilaisia kitaramalleja ja päätti lopulta yhdistää kaksi legendaarisinta kitaraa eli Gibson Les Paulin ja Fender Stratocasterin.
  - Rungon yläosa on Les Paulista ja alaosa Stratosta.
  Kaula sen sijaan ihan jotain muuta kuin perinteisissä kitaroissa on totuttu näkemään.
  - Siinä on kaksi täyttä oktaavia, Iiro esittelee soittopeliään.
  Pidennetty kaula aiheuttaa sen, että nauhojen välejä täytyy venyttää kaulan loppuosassa. Se vaatii soittajan sormilta hieman sopeutumista. Myös kielille pituus tuottaa lisävaatimuksia.
  - Kielten tulee olla paksumpia kuin normaalissa kitarassa.
Iiro aikoo virittää kitaransa ns. droppivireeseen, jossa viritystä lasketaan alemmas, tässä tapauksessa täydet kaksi sävelaskelta. Melkoista mörinää on siis luvassa, kun Iiro kytkee kitaransa vahvistimeen. Raskaista äänistä pitävät huolen myös metallin soittamiseen soveltavat Seymour Duncanin mikit.
  Erikoista on myös se, että Iiron kitaran kaula ja runko ovat koivua.

Aukustin Gibson SG.
  Aukusti Jaatisen Gibson SG -mallinen kitara sai alkunsa puhtaasti käsityöläisen haasteena.
  - Otin kitaran työn alle ihan mielenkiinnosta tämän tyyppistä tekemistä kohtaan. Soittimen valmistamisessa joutuu opettelemaan vaikeaa tekniikkaa ja mittojen kanssa pitää olla todella tarkkana. Kitarassa ei saa olla millinkään virhettä, aikuispuolella opiskeleva Aukusti kertoo.
  Aukustin kitaran kaula on vaahteraa ja otelauta ruusupuuta.
  - Niin kuin Gibsonin alkuperäisissä malleissa.
  Seymour Duncanin mikrofonit Aukusti sai kitaristi-enoltaan.
  - Hyvin tämä tuntuu sopivan kitaristin käteen, Aukusti kertoo.
- Pari ammattisoittajaa on kokeillut ja kehunut peliä.
  Vaikka näin hienon kitaran valmistikin, itse Aukusti ei ole aemmin instrumenttia soittanut.
  - Mutta nyt aloitan. Vahvistinta olen jo katsellut, Aukusti kertoo.
  Tiedoksi vain naapureille.

  Teksti Mika Nykänen, kuvat Mika Nykänen ja Sirpa Sergejeff

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kuva-artesaanit mukana AO-Uutisissa

 Katso uutiset
Julia Merta oli myös yksi ohjelman haastatelluista.
Kolmannen vuoden kuva-artesaaniopiskelijat osallistuivat AO-uutisten tuotantoon vuoden alussa toteutetussa erityisprojektissa. Artesaanit tuottivat haastatatteluja, inserttejä ja kuvamateriaalia 12.2. lähetettyyn masiiniohjelmaan, joka käsitteli opiskelumahdollisuuksia ammattiopistossa.
  Päävastuun viisikymmenminuuttisen ohjelmakokonaisuuden toteuttamisesta kantoivat Ammattiopiston tuotantopalveluiden työssäoppijat.
  Ohjelman erityisenä kohderyhmänä ovat peruskoululaiset, jotka miettivät tulevia jatko-opintojaan. Aiheet käsittelevät esimerkiksi Jyväskylän ammattiopiston eri opiskelualoja ja kansainvälistä työssäoppimista.
  Katso ohjelma oheisesta linkistä:
  https://www.youtube.com/watch?v=ivjjSUuTcMI



keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Pergola odottaa kevättä

Pyöreä kurkistusaukko.
Antti Koiviston teräksinen pergola on vaikuttava näky koulun käytävällä. Rakennelma täyttää aulatilan niin täysin, että ohikulkija lipsahtaa sisälle melkein vahingossa. Sisältä ulos katsellessa saakin ihailla Antin loihtimaa teräksistä puutarhaa: jokaisella seinällä on ikään kuin viivapiirroksina kasvavat puut.
  - Piirsin liiduilla lattiaan sommitelman ja aloin asetella terästä viivojen päälle, Antti kertaa tekovaiheita.
  Pergolan seinillä kohoavat puut näyttävät äkkiseltään symmetrisiltä mutta tarkempi katsominen paljastaa muuta.
  - Epäsymmetrisyys tuo pergolaan lisää katsottavaa. Ja eihän yksikään puu ole luonnossa symmetrinen, Antti miettii.
  Katolle Antti on loihtinut tähden, johon köynnökset lopulta kietoutuvat.
  Antti hitsasi seinän kerrallaan lattialla ja kiinnitti ne toisiinsa irrotettavilla koukuilla. Myös katto nostettavissa irti,
  - Silti elementtien suuri koko tuotti ongelmia. Säänkestävä maalaus täytyi tehdä käsin, koska elementit eivät mahtuneet pulverimaalausuuniin, Antti kertoo.
Seinät ja katto ovat irrotettavissa.
  - Ja onhan tätä hieman hankala liikutella.
  Pergolan matka jatkuu keväällä koululta Jyväskylän Holstiin omakotitalon pihalle, missä se istutetaan puiselle patiolle. Päätyyn Antti suunnittelee puisen multalaatikon, josta köynnökset lähtevät kasvamaan.
  Oviaukkojen päällä ja "ikkunan" karmissa on ulokkeet, joihin köynnökset muodostavat katoksen.
  - Kasvit muuntavat pergolan seinät kolmiulotteiseksi.

Teksti ja kuva Mika Nykänen


torstai 29. tammikuuta 2015

Aikuisartesaanit työssäoppimassa ulkomailla

Näkymiä Rotterdamista.
Tänä keväänä aikuispuolelta artesaaneiksi valmistuvat tekstiilialan opiskelijat ovat parhaillaan työssäoppimisjaksolla. Suurin osa opiskelijoista työskentelee Keski-Suomessa alan yrityksissä tai kädentaitojen ohjaukseen liittyvissä organisaatioissa.
  Muutama on kuitenkin ottanut pidemmän loikan työelämään ja etsinyt paikan itselleen ulkomailta. Marjaana Niskanen hakeutui Rotterdamilaiseen Lile Sadi -studioon, joka suunnittelee tekstiilejä, tapetteja, lasten vaatteita ja asusteita. Lile Sadi korostaa erityisesti korkealuokkaista käsityön laatua. Ideaali paikka siis kunnianhimoiselle tekstiilialan artesaanille.
  Marjaana löysi paikan ystävän vinkin kautta. Portfolion lähettämisen jälkeen tuli tervetulotoivotus Rotterdamiin. Marjaanan toiveissa oli löytää paikka, jossa hän pääsee tekemisiin suunnittelun ja tuotannon kanssa erityisesti kankaanpainannan alalla.  
Anna-Maria Huuskosen kuvaama kutoja
aDelhissä.
  Marjaana kertoilee blogissaan työkuulumisia ja yleisiä tunnelmia Hollanista. Viikon sisällä Marjaana on jo käynyt tutustumassa Haagin tunnelmaan ja alan putiikkeihin.
  Anna-Maria Huuskonen puolestaan on lennähtänyt vieläkin kauemmas, eli Nepalin Kathamanduun saakka. Anna-Maria työskentelee Nepalin Fidassa ja ohjaa ompeluopetusta paikallisille nuorille naisille sekä tutustuu Nepalilaiseen käsityöperinteeseen. Mukanaan Anna-Maria vei ompelutarvikesettejä, joita hän voi hyödyntää toiminnassa. Ohjaustoiminnan ohella Anna-Marian on tarkoitus verkostoitua ja etsiä yhteistyökumppaneita käsityötuotteiden ja -materiaalien maahantuonnin saralla. 
  Blogissaan Anna-Maria kuvailee elämää ja käsityöläisyyttä Nepalissa. Ensivaikutelmien perusteella käsityökulttuuri on tehnyt vaikutuksen Anna-Mariaan. Blogissa on myös hienoja kuvia paikallisista ihmisistä ja uskomattomasta arkkitehtuurista. 
Anna-Marian blogi
Teksti Mika Nykänen, kuva Anna-Maria Huuskonen

tiistai 27. tammikuuta 2015

Vanhasta uutta perinteisillä menetelmillä

Entisöijät työn äärellä. Pietu Iiitti ja Juho Hyvönen. 
Vanhan huonekalun entisöinnissä ei saa tuhota alkuperäisen esineen luonnetta. Tämä sääntö oli Pietu Iitillä ja Juho Hyvösellä kirkkaana mielessä, kun he ryhtyivät asiakkaiden aarteiden entisöimiseen.
  Pietun jyväskyläläinen asiakas lähetti kuvan lipastosta, jonka pinta ja osa koristeveistosta oli kärsinyt. Kuvan nähtyään Pietu ei epäröinyt hetkeäkään ottaa työtä vastaan.
  Tutkimuksen jälkeen Pietu päätteli lipaston olevan erilaisia tyylejä mukaileva teollisesti 1900-luvun puolessa välissä valmistettu huonekalu. Liitokset näyttivät koneellisesti valmistetuilta, samoin lakan koostumus oli peräisin toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta.
Pietun urakan lopputulos.
  Urakka alkoi lipaston purkamisella ja rungon liitosten vahvistamisella perinteisillä menetelmillä. Vuosien varrella liima oli antanut paikoitellen periksi ja peruskorjaus oli paikallaan.
-  Yksi laatikko oli viilutettava uudelleen irronneiden palasten takia. Myös osa koristeveistosta oli pudonnut pois, Pietu kertaa työvaiheita.
  - Poistin vanhan lakan ja petsasin spriin avulla pinnat uusiksi. Sävytyksen sain aikaan kolminkertaisella petsauksella ja hankauksella.
  - Perinteisen nitroselluloosalakan hankinta oli yllättävän hankalaa, sitä kun ei saanut enää kaupasta, Pietu kertoo.
  Juhon työ on vielä vielä alkuvaiheessa. Muiden projektien oheessa Juho on purkanut ja tutkinut haapamäkeläisen Vaissin kartanon sohvaa, jonka Juho arvelee olevan peräisin 1800-luvun puolelta.
  - Näyttää vähän siltä, että sohva on alun perin ollut maalattu mutta jossakin vaiheessa se on hiottu puhtaaksi ja lakattu.
Nauloja ja hapertunutta puuta. 
  Suunnitelmissa on, että sohva saa uuden lakkapinnan.
  - Entistän sen nykyiseen ulkonäköönsä, koska täyttä varmuutta ei ole siitä, miltä se on näyttänyt alun alkaen, Juho miettii.
  Sohvaan pitää valmistaa uusia osia, koska vuosien saatossa kertyneet virheelliset korjausmenetelmät ovat tehneet tuhojaan.
  - Vaikenta tässä projektissa on varmaan purkaminen ilman että tuhoaa sohvaa lisää, Juho miettii. - Naulojen ja ruuvien aiheuttamat jäljet pitää varmaan korjata uusilla osilla.
  Poikien mielestä entisöinti sopii puualan artesaanin työnkuvaan mainiosti.
  - Entisöinti kiinnostaa ehdottomasti, Juho ja Pietu lausuvat yhteen ääneen. - Tulen tekemään tätä jatkossakin, Juho sanoo.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Mika Nykänen ja Pietu Iitti

tiistai 20. tammikuuta 2015

Tekstiilit asiakastyönä lentoasemalle

Suomalaisia tunnelmia lentoasemalla.
Jyväskylän aikuisopiston tekstiilipuolen opiskelijat valmistivat syksyn aikana Jyväskylän lentoaseman Sky cafe & Foodiin  sisustustekstiilejä. Lentokentän kahvila ja ravintolatilat kaipasivat uutta ilmettä ja piristystä. Artesaaniopiskelijat toteuttivat tekstiilit opintoihin kuuluvana asiakaslähtöisenä projektina. Asiakkaan toiveena oli, että tekstiileissä näkyisi teemoina suomalaisuus ja ilmailu.
  Kahvilan iso peräseinä sai uuden kolmiosaisen tekstiilisarjan, kahvilan ikkunat pellavaiset ikkunatekstiilit ja pöydille valmistettiin kauniit huopakukat. Lisäksi lasten nurkkaus sai uuden, raikkaan ja lennokkaan ilmeen uusilla tekstiileillä.
  Jyväskylän aikuisopiston kahvila-ravintola Sky Cafe & Food toimii Jyväskylän lentoasemalla Tikkakoskella. Sky Cafe & Foodin koko toiminta toteutetaan aikuisopiskelijoiden työelämälähtöisenä oppimisympäristönä.
  Kahvila-ravintolapalveluiden ohella on tarjolla kokouspalveluita. Lisäksi opiskelijaryhmät toteuttavat lentoasemalla vuoden mittaan myös erilaisia teematapahtumia tilauslentojen aikataulujen puitteissa.
  Kuvassa kahvilan seinälle ripustettuna kolmiosainen huovutettu ja kudottu tekstiiliteos "Unelmointia taivaansinessä".  Teoksen ovat suunnitelleet ja valmistaneet Marita Airola, Ritva Pitkänen, Pirkko Kujala ja Antti Koivisto (puuosat).    

Teksti Kaisa Kotanen, kuva Riku Luomaa

torstai 15. tammikuuta 2015

Kangas häämöttää jo!

Lisää kuvateksti
Alle vuosi aikaa muuttoon! Aamukampa napsahtelee, kunnes Kankaan ovet avautuvat luoville ihmisille ja ideoille. Samalla Kankaan luovan kampuksen identiteetti hahmottuu pala palalta. Työ on haastava - onhan kyseessä ainutlaatuinen hanke valtakunnan tasolla. Paljon on jo tehty mutta suurin urakka on vielä edessä.
  Kankaalle muuttavat koulutusalat ovat kokoontuneet muutaman kerran suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta uudessa ympäristössä. Torstaina 15.1. erityisenä pohdinnan kohteena oli Kankaan kampuksesta tiedottaminen ja viestintä tuleville opiskelijoille ja yhteistyökumppaneille.    Koulutuskuntayhtymän viestintäsuunnittelija Niina Koskela esitteli kattavan työkalupakin, jonka avulla Kankaasta kerrotaan maailmalle. Valikoimasta löytyy printtimainontaa, radioaikaa ja tietenkin sosiaalisen median hyödyntämistä eri muodoissa.
  Yhtenä viestinviejänä on tietenkin oma nettisivu, johon voit tutustua täältä ja tämän blogin sivupalkista. Sivulla kerrotaan perustiedot Kankaalle sijoittuvasta opetuksesta ja toiminnasta.
  Parhaillaan opettajat pohtivat arkkitehtien kanssa tilojen järkevää järjestämistä ja muuton konkreettista toteuttamista. Mihin sijoitetaan mikäkin kone, mihin rakennetaan kaapit, mihin näyttelytilat? Kysymyksiä riittää myös tällä saralla.
  Opiskelijoita tuleva muutto ei ole vielä työllistänyt, mitä nyt muutama on joutunut uhraamaan aikaansa kameran edessä mallin tehtävissä. Tästä esimerkki ylempänä.
  Käy myös katsomassa Jyväskylän Kankaan sivuja.
  Hyvältä siis näyttää Kampuksen synnytys!
  Teksti Mika Nykänen, kuva Ida Jouttunpää ja Siru Heinovirta