Lahjakassit kypsyvät

Vaikutteita Vanhasta kirkosta.

Lahjakassien valmistus etenee tasaisin askelin. Eilen ensimmäisen vuoden tekstiiliopiskelijat painoivat kuviot ulkomaisille vieraille annettaviin lahjakasseihin. Lokakuussa Petäjävedelle laskeutuva kymmenen unkarilaisen opettajan delegaatio saa käsiinsä lahjakassit, jotka on täytetty koulussa valmistetuilla tuotteilla. Jokainen osasto valmistaa jotakin pientä tuliaista, joka antaa maistiaisia suomalaisesta käsityöperinteestä.  

  Vaikutteet kassien kuvioihin on otettu Petäjäveden vanhasta kirkosta. Muun muassa kellotornia ja kirkon ovia on käytetty aiheina.

  Lahjakassien tuotanto on upotettu osaksi tuotteen suunnittelu ja valmistus kurssia. Painamisen jälkeen opiskelijat ompelevat kankaista olalle istuvia kauppakasseja.

Katseita seiniltä

Venetsialaista tyyliä.

Ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat riisuivat viimeinkin naamionsa ja nostivat ne seinille muiden nähtäväksi. Kuvan toteuttamisen ja kolmiulotteisen muotoilun kurseilla valmistunut muhkea naamiokokoelma koostuu kaikista mahdollisista naamiomalleista venetsialaisista scifi-henkisiin kasvosuojuksiin.
  Anni Honkalan vetämä naamiopaja käsitti opiskelijoita niin puu-, tekstiili-, vaatetus ja metalliosastolta kuin valokuvauksestakin. Naamioiden runkomateriaaleina käytettiin mm. liisteröityä paperia ja kipsidettä. Värit saatiin akryylimaaleista.
  Koulun kahviogalleriaan mahtui parikymmentä näytettä esille sopivasti kotiväenillan kunniaksi.
  Näin tyylikkäiden naamioiden keskellä herää väistämättä kysymys, järjestääkö opiskelijayhdistys tänä vuonna naamiaiset?




Roswell kävi täällä?



Opiskelijat ohjaavat perinteisiin



Vapaapistoa Suomen käsityön

museolla.



Aikuiskoulutuksen artesaaniopiskelijat vaihtavat roolia opiskelijasta opettajaan. Syksyn aikana he ohjaavat kädentaitoja Suomen käsityön museossa ja Jyväskylän kansalaisopistossa järjestettävissä pajoissa. Kurssit liittyvät Esiäitien kädenjäljillä -kokonaisuuteen, joka käsittelee obinukrilaista ornamentiikkaa ja sen merkityksiä muinaisten esiäitien arjessa.

  Ensimmäisenä pajan aiheena Käsityön museolla oli vapaapistokirjonta. Käytännön työtä edelsi elämänpuuta ja sukupuuta käsittelevä luento. Lokakuussa artesaanit ohjaavat alike- ja päällikeompelua samassa paikassa. Marraskuussa ohjelmassa on mm. parsimista ja paikkaamista muinaisten tähtikuvioiden innoittamana.

  Lisätietoja kursseista saa Jyväskylän kansalaisopistosta, Suomen käsityön museosta ja artesaanikoulutuksesta Marjo Tuhkaselta 040 341 5068.

  Katso Salla Mikkolan kuvasarja keskiviikolta 12.9.2012 Suomen käsityön museosta.



Nypläämällä koulutus tutuksi



Jenni Jääskeläinen neuvoo,

Elzbieta Dudek oppii.

Suomalainen nypläys lähti luistamaan Elzbieta Dudekin käsissä, kun  toisen vuoden tekstiilialan opiskelijan Jenni Jääskeläinen näytti ensin mallia. Puolalaiset koulutusalan vieraat piipahtivat tiistana Petäjävedelle tutustumaan artesaanikoulutukseen. Nypläämisen lisäksi vieraat saivat kokeilla huovutusta. Jotta meno ei olisi ollut liian kevyttä, metalliosastolla vieraille annettiin leka käteen ja he pääsivät takomisen makuun.
  Swietokrzyskien opettajankoulutuslaitoksessa hallintojohtajana työskentelevä Elzbieta oli tullut Jyväskylään tutustumaan suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Viikon mittaiseen vierailuun kuuluu Petäjäveden artesaanikoulutukseen lisäksi tutustumista mm. Kintauden peruskouluun, yliopiston opettajankoulutukseen ja kulttuurialan toimijoihin. Petäjävedellä vierailu ulottui tietenkin myös Vanhaan kirkkoon.
  Kaiken kaikkiaan ryhmään kuuluu 13 koulutusalan ammattilaista. Vierailu on osa Comenius Region "Café Culture" -ohjelmaa.

Kuviot muistoista

Tiina Ekosaaren kankaita.

Tekstiilialan artesaaniksi valmistuva Tiina Ekosaari esittelee kankaitaan Jyväskylän kaupunginkirjaston ala-aulassa osana opintojaan. Verhotekstiilit ovat esillä syyskuun loppuun saakka.

  Näyttelyn Muistimaisema-nimi tulee siitä, että Tiina on luonut kuviot kankaisiin omista hetkellisistä muistikuvistaan. Lopulliset kankaat ovat hyvinkin erilaisia kuin alkuperäiset muistikuvat. Työskentelyvaiheessa Tiina nimesi muistikuvat; sitruunaperhonen, sadetta lammella ja kaupunkiheijastus. Itse tekstiilit ovat nimettömiä.

  Kankaat on painettu näyttelyä varten mutta ne tulevat verhoiksi eri koteihin.

  - Tärkeintä on ollut oman suunniteluprosessin kehittäminen ja rutiinien selkeyttäminen painotyöskentelyssä, Tiina kertoo.

  Hollannissa työssäoppimisjaksolla työskenteli Marina Exceptional Textiles -tekstiilistudiossa. Tiina dokumentoi harjoitteluaan blogissaan, johon voit tutustua täällä.

Kuva: Tiina Ekosaari

Tiina Ekosaari

Muistimaisema

10.9.–29.9.2012
Aulagalleria, Jyväskylän kaupunginkirjasto
Avoinna ma–pe klo 9–20, la 11–16

Lehvämatto juhlapäivään

Lehvämatto aulatilassa.

Vihreitä lehtiä ja mehukkaita pihlajanmarjoja järjestyksessä lattialla, huumaava puutarhan tuoksu. Mistä on kysymys? Juhlapäivän lehvämatosta tietenkin.

  Ensimmäisen ja toisen vuoden tekstiilialan opiskelijat asettelivat ryhmätyönä ympäri koulua lehvämattoja kotiväen illan kunniaksi. Opiskelijoiden läheiset saivat näin tilaisuuden todistaa vanhaa juhlatapaa.

  - Lehvämatto on ikivanha tapa koristaa tila juhlallisuuksia varten. Esimerkiksi Englannin hovissa oli 1500-luvulla virkamies, jonka tehtävänä oli huolehtia lehvämattojen suunnitelusta ja toteutuksesta. Suomessa havujen ja olkien levittäminen lattialle on ajanut samaa asiaa, tekstiilialan lehtori Irma Laaksonen kertoi.
  Opiskelijoille lehvämattojen teko antoi myös mahdollisuuden tutustua muihinkin kuin oman ryhmän opiskelijoihin.

Fossiileista polaroideihin

Sanna-Mari kuvaa ideoita

Habitaressa.

”Kuumaisuus, elegantti muotoilu, ikään kuin purtu.”
  Tässä puualan opiskelijoiden Sanna-Mari Jalosen ja Sandra Puurits-Virtasen perusteluita, miksi he valitsivat Mikko Hannulan Fossiili-tuolin kiinnostavimmaksi esineeksi Habitaren valtavan huonekalutarjonnan seasta.
  Fanny Renko viehättyi Jukka Lommin suunnittelemasta Koura Armless-tuolista, jota hän kehui ilmavaksi ja mukavaksi istua.
  Toisen ja kolmannen vuoden artesaaniopiskelijoiden vuotuinen opintomatka kohdistui tällä kertaa Habitaren lisäksi Design museoon, missä oli esillä mm. suomalaisen muotoilun ”kultakausi” Nanny Stilleineen ja Tapio Wirkkaloineen.
  Rautaisannos designia purettiin tehtävillä, joissa opiskelijoiden tuli etsiä omalta suuntautumisalalta tuotteita, jotka inspiroivat ja antavat ideoita omaan työskentelyyn.
  Valokuvauksen opiskelijat vierailivat valokuvataiteen museossa ja Kiasmassa. Polaroid-näyttelyn parissa opiskelijoiden tuli pohtia valokuvailmaisun ulottuvuuksia ja etsiä valokuvaajia, joiden tuotannosta voisi löytää rakennusaineksia omaan lopputyöhön.

Miri ja Riikka polaroidien 

äärellä.

  - Tässä on sopivaa tunnelmaa, Heta Hakamäki ihasteli Perttu Saksan jättipolaroidkameralla kuvaamia otoksia.
  Päivään kuului tietysti perinteiset eväiden mutustelut bussissa, muutama myöhästyminen ja tällä kertaa myös erään opettajan unohtaminen Design museoon. Lopulta kuitenkin kaikki saatiin onnellisesti koottua kotimatkalle.
  Illalla, neljätoista tunnin retkeilyn jälkeen, opiskelijoiden tunnelmat olivatkin melkoisen seestyneitä. Opettajat sen sijaan aloittivat seuraavan matkan suunnittelun jo ennen Mäntsälää.
  Aikuisopiston opiskelijat nousivat bussiin perjantaiaamuna Habitare kohteenaan. Hyvää matkaa!

Pronssi taipui spiraaliksi



Pronssilangan taikaa.



- Äidille nämä on menossa, hän ei vain vielä tiedä sitä, Kati Keränen paljasti, kun kysyin korujen tulevaisuutta.

  Kati oli tehnyt riipuksen, sormuksen ja korvakorut pronssilankatekniikalla, jota vierailevaksi opettajaksi saapunut budapestilainen koruseppä Zoltan Kriski oli opettanut. Zoltanin kurssilla pronssilankaa kierrettin spiraaleille, hehkutettiin ja viilattiin parin viikon ajan. Lopputuloksena oli laaja kattaus erilaisia metallilankakoruja.

  Uutta Katille oli nimenomaan kierretekniikan hienoudet. Hän oli tehnyt ketjuja langasta aiemmin, mutta spiraalitekniikka oli uusi aluevaltaus.

  - Zoltan opetti monia uusia kikkoja. Vaikka kielimuuri välillä hidasti kommunikaatiota, Zoltan näytti käsillään miten toimia.
  Katin mielestä ulkomaiset vieraat ovat tarpeellisia. Vierailijat tuovat mukanaan uusia tapoja ja uusia ideoita. Zoltanin opeissa oli paljon sellaista, mitä Kati aikoo käyttää jatkossakin.
  - Nyt opin tekemään korvakorujen koukut uudella tavalla.

Lupiinia lankoihin

Hämmennys meneillään.

- Aluna avaa kuidut, kertoi tekstiilialan opiskelija Elina Kautto värjäämön kattiloiden äärellä, kun kyselin sokerilta näyttävän jauheen merkitystä. Ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat uppoutuneet kasvivärjäyksen saloihin osana tuotteen valmistuksen kurssia. Padoissa kiehui opiskelijoiden keräämän lupiinin lisäksi horsmaa ja pihlajanlehtiä.   - Pihlaja on meidän omasta pihasta. 

Matkalla lankakarttaan.

  Villakuitu "avautuu" värille tunnin kestävässä alunakäsittelyssä. Kuitujen avaamista kutsutaan myös puretukseksi. Alunan jälkeen langat nostetaan kasvien sekaan värinesteeseen, missä ne saavat poreilla tunnin verran. Osa langoista siiretään erilliseen värinesteeseen, johon on lisätty rautavitriiliä, joka tunnetaan myös vihtrillinä. Rautajauhe saa värin tummumaan.

  Osa langoista värjätään vielä jälkiväreillä, eli jo kerran käytetyllä värinesteellä. Tällä keinolla saadaan kolmas haaleampi sävy samasta liemestä. 

  - Keltaiset värisävyt oli tehty naavan ja kanervan avulla. Punaista saadaan mm. veriseitikistä, Elina kertoi.

  Opiskelijat tekevät värjäytyistä langoista lankakartan, jonka toimii eräänlaisena reseptinä tuleville värjäyksille. Karttaan merkitään ylös lankalaadun lisäksi kasvin poimimisaika, keittoajat, lisätyt aineet ja liemisuhteet.

  Lopuista langoista opiskelijat kutovat vapaavalintaisen tuotteen, vaikka kaulaliinan.