Lupiinia lankoihin

Hämmennys meneillään.

- Aluna avaa kuidut, kertoi tekstiilialan opiskelija Elina Kautto värjäämön kattiloiden äärellä, kun kyselin sokerilta näyttävän jauheen merkitystä. Ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat uppoutuneet kasvivärjäyksen saloihin osana tuotteen valmistuksen kurssia. Padoissa kiehui opiskelijoiden keräämän lupiinin lisäksi horsmaa ja pihlajanlehtiä.   - Pihlaja on meidän omasta pihasta. 

Matkalla lankakarttaan.

  Villakuitu "avautuu" värille tunnin kestävässä alunakäsittelyssä. Kuitujen avaamista kutsutaan myös puretukseksi. Alunan jälkeen langat nostetaan kasvien sekaan värinesteeseen, missä ne saavat poreilla tunnin verran. Osa langoista siiretään erilliseen värinesteeseen, johon on lisätty rautavitriiliä, joka tunnetaan myös vihtrillinä. Rautajauhe saa värin tummumaan.

  Osa langoista värjätään vielä jälkiväreillä, eli jo kerran käytetyllä värinesteellä. Tällä keinolla saadaan kolmas haaleampi sävy samasta liemestä. 

  - Keltaiset värisävyt oli tehty naavan ja kanervan avulla. Punaista saadaan mm. veriseitikistä, Elina kertoi.

  Opiskelijat tekevät värjäytyistä langoista lankakartan, jonka toimii eräänlaisena reseptinä tuleville värjäyksille. Karttaan merkitään ylös lankalaadun lisäksi kasvin poimimisaika, keittoajat, lisätyt aineet ja liemisuhteet.

  Lopuista langoista opiskelijat kutovat vapaavalintaisen tuotteen, vaikka kaulaliinan.