torstai 20. joulukuuta 2012

Kohtaamisesta syntyi kuvasarja

"Little Red Riding Hood"
Vuosi sitten kadulla kulkiessaan Nestori Lönngrén kiinnitti huomiota erään nuoren naisen tyyliin. Nestori pysäytti naisen ja kertoi olevansa valokuvaaja. Muutaman viikon kuluttua The New Era -kuvasarja oli saanut alkunsa.
  Viime vuonna Petäjävedeltä kuva-artesaaniksi valmistunut Nestori Lönngrén ja Eira Leikkainen suunnittelevat ja toteuttavat kuvasarjaa yhdessä ideoiden. He myös esiintyvät kuvissa. Ulkopuolisia kuvasarjassa ei tarvita, ei edes melko haastavissa toteutuksissa.
  - Pyrimme luomaan kuvasarjassa omaa maailmaa. Kuvissa on viittauksia populaarikulttuuriin ja satuihin, mutta ne eivät ole pääasia. Tärkeintä on kokeileminen ja tunnelman luominen valon avulla, Nestori kertoo periaatteista.
  Kuvasarja julkaistaan Nestorin blogissa ja Facebook-sivuilla. Ensimmäisessä postauksessa Nestori kuvailee sarjaa näin: "Ne ovat kieroutuneita, kauniita, surullisia, melankolisia, leikkisiä, yms.. Kuvien joukossa on todella paljon erilaisia tunnetiloja ja haluamme jokaisen niistä kertovan tarinan. Toivon kuviemme erottuvan joukosta persoonallisella kuvaustyylilläni."
  Kuvia on toteutettu Jyväskylän ja Imatran lähistöllä. Ympäri Suomea bändikuvauksissa liikkuessaan Nestori pitää silmänsä avoinna uusille kuvauspaikoille.
  Kuvasarjan ympärille on rakennettu Facebookiin myös arvonta, jonka palkintoina on painettuja kirjoja kuvista.
  Valokuvaajana Nestori suuntautuu bändi- ja hääkuvaukseen. Lopputyönään Nestori teki kuvakirjan Osmo's Cosmos -bändin arjesta. Tosin tällä hetkellä työkeikkojen ja omien kuvaideoiden toteuttamista hidastaa siviilipalvelus.
Teksti Mika Nykänen, kuva Nestori Lönngrén

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Esan lätkäfanit kansainväliseen voittoon

Voitonjuhlaa Torniossa.
Kuva-artesaani Esa Ylijääskö voitti kuvatoimisto Magnumin järjestämän Uplifting moments -kilpailun marraskuun osan. Kevään 2011 jääkiekon maailmanmestaruusjuhlia Torniossa ja Haaparannassa dokumentoivat kuvat saivat tuomari Jonathan Bellin valitsemaan Esan voittajaksi maailmanlaajuisessa kilpailussa. Kilpailun tarkoituksena on nostaa esille uusia alle 30-vuotiaita kuvaajia eri puolilta maailmaa.
  Magnum on toisen maailmansodan jälkeen perustettu kuvatoimisto, jonka pääfokus on kehittää dokumentaarista valokuvausta ja kuvajournalismia. Toimiston perustivat legendaariset dokumenttivalokuvaajat Henri Cartier-Bresson ja Robert Capa.
  Esa valmistui Petäjävedeltä kuva-artesaaniksi vuonna 2010. Tämän jälkeen Esa on toiminut freelancer-valokuvaajana sekä tuntiopettajana mm. Petäjävedellä.
Artesaanit onnittelevat Esaa!
Teksti Mika Nykänen, kuva Esa Ylijääskö

perjantai 14. joulukuuta 2012

Sielujen vieraina

Laura Laaksonen ihailee Tuomo
Rainion valokuvia.
Tuiskun ja kinosten läpi kävi ensimmäisen vuoden artesaaniopiskelijoiden matka Helsingin museoihin. Kaupunki oli peittynyt paksuun lumivaippaan kun Artesaanien bussi kaarsi torstaina rautatientorin luistinradan kupeeseen.
  Aamupäivän ohjelmassa oli tehtävien tekoa Ateneumin 52 sielua -näyttelyssä. Salit pullistelivat symbolismin merkkiteoksia, osa tuttuja taiteen tuntemuksen kurssilta.
  Joukossa oli maalauksia sellaisilta suuruksilta kuin Paul Gauguin, Emile Bernard ja Edvard Munch sekä tietenkin Vincent van Gogh. Myös tärkeät kotimaiset nimet Hugo Simberg, Akseli Gallen-Kallela ja Ellen Thesleff olivat edustettuina laajassa teosjoukossa.
  Opiskelijat saivat etsiä näyttelystä visuaalisia vaikutteita ja tehdä niistä luonnoksia.
  Iltapäivästä tutustuttiin nykytaiteeseen Kiasman suojissa. Kun arkkitehtuurin ihastelusta oli selvitty, tehtävänä oli ryhtyä nykytaiteen tulkiksi. Opiskelijat etsivät käsiinsä näyttelyn kiinnostavimman teoksen ja kirjoittivat siitä analyysin.
  Kiasman kattauksessa oli taidetta, joka tutkii todellisuuden esittämistä. Ikivanha aihe siis, mutta tuoreesti käsiteltynä. Valokuvauksen opiskelijoita viehätti erityisesti oman välineen vahva panos teoksissa. Omana osuutenaan esillä olleet Osmo Rauhalan graafiset eläinaiheiset maalaukset saivat ainakin tekstiilipuolen opiskelijat hyrisemään uusista ideoista.
  Matkalla tehtailtiin myös ennätyksiä. Yhdeksän retkibanaania Oriveden ja Petäjäveden välillä jää odottamaan haastajaa.
Teksti Mika Nykänen, kuva Raimo Kosonen

maanantai 10. joulukuuta 2012

Luukorujen lumoissa

Koru sai vaikutteita lumihiutaleesta. 
Vaatetuksen toisen vuoden opiskelija Laura Vepsä oli pitkään ihaillut luonnonmateriaaleista valmistettuja koruja ja haaveillut niiden tekemisestä. Tilaisuus uusiin materiaaleihin tutustumiseen tuli artesaanien valinnaiskursseilla, kun korutaiteilija Helena Vienola toi mukanaan poron- ja hirvenluuta ja aimo annoksen tietotaitoa niiden työstämiseen.
  Laura toteutti viikon aikana korvakorut, sydänriipuksen ja kuvassa olevan ison riipuksen, joka sai innoituksen talvisesta aiheesta.
  - Katselin erilaisia malleja lumihiutaleista ja muokkasin oman version korua varten. Lopputulos on juuri sellainen kuin halusin, Laura ihmetteli koruaan.
  Alun perin ajatuksena oli toteuttaa rintakoru valmisteilla olevaan talvitakkiin, mutta Laura ei halunnut pilata pitsimäistä korua raskaalla kiinnitysneulalla. Rintakorusta tuli riipus, johon Laura punoi punaisen nahkanauhan.
  Luun työstössä on omat haasteensa. Lauran riipusta piti keittää ja taivuttaa monta tuntia, jotta kaarevuus saatiin aisoihin. Myös kuvioiden sahaaminen vaatii tarkkuutta.
  - Porasin ensin reiät ja sahasin kultasepän sahalla kuviot. Työ vaatii kärsivällisyyttä. Teriä meni monta poikki, Laura kertasi tekovaiheita.
  Luu sai kuitenkin vaatetuksen opiskelijan pauloihinsa.
  - Ostin luuta kotiinkin. Jatkoa seuraa, Laura sanoi.
Teksti ja kuva Mika Nykänen

perjantai 30. marraskuuta 2012

Myötäsyyhyn veistokurssilla



Malli piirretään puun pintaan.
- Juju on syissä. Veistämisen pitää kulkea myötäsyyhyn, paljasti ensimmäisen vuoden puualan opiskelija Pietu Iitti koristeveistämisen salaisuudeksi. - Jos veistää väärään suuntaan, taltta ei nouse puusta ylös, vaan painuu aina vain syvemmälle. Silloin kaivertamisesta ei tule mitään.
  Vapaavalintaiselle koristeveistokurssille osallistunut Pietu veisti kellon pohjaa rokokoomallin mukaan. Lastujen peittämä puutyösali pullisteli erilaisia koristemalleja hyödyntäviä kellotauluja, talttoja ja piirroksia.
  Pietu kertoi, että koristeveistossa työvaiheet alkavat mallin piirtämisestä luonnolliseen kokoon paperille. Tämän jälkeen haluttu kuvio siirretään puun pintaan vaihe vaiheelta läpi piirtämällä tai vapaalla kädellä.
  - Vaikeinta tässä on hahmottaminen, mikä on koveraa, mikä kuperaa. Myös syvyysulottuvuus täytyy nähdä kuvasta, Pietu pohti hänelle uuden tekniikan haasteita.
  Veistomateriaalina oli lehmus, johon käytiin käsiksi kymmenellä erilaisella taltalla. Pöydällä odotti jo valmiiksi hankittu kellokoneisto, joka lopuksi upotetaan sille koverrettuun tilaan.
Teksti ja kuva Mika Nykänen

torstai 22. marraskuuta 2012

Damastia nimettömään


Damastin taikaa.
- Alussa on kuusi levyä hiiliterästä ja puhdasta rautaa hitsattuna päällekkäin. Sitten alkaa pakan takominen ja kerrosten kääntäminen päällekkäin. Kerrokset taitetaan päällekkäin kaiken kaikkiaan neljä kertaa. Siitä voi laskea kuinka monta kerrosta tässä on, Miika Ojanen kertoi ja näytti damastisormustaan.
  Kolmannen vuoden metallialan opiskelija Miika osallistui koruseppä Ville Hyvösen korupajaan valinnaisten opintojen viikolla ja teki neljä sormusta haastavalla tekniikalla. Ikivanha, pääasiassa teräaseissa käytetty damastitekniikka synnyttää Miika Ojasen sormuksiin kiehtovan kuvioinnin, joka elää kauniisti valon mukana.
Miikan tuotantoa.
  - Harvemmin olen nähnyt tätä koruissa. Vain muutamat sepät käyttävät damastia koruihin, koska se on niin työläs tekniikka.
  Damastiteräksen työstäminen valmiiksi materiaaliksi vie tunteja. Miikan käyttämässä tekniikassa damastista muodostuu lopulta tanko, johon porataan sormen mentävä reikä. Aivan viimeiseksi sormus upotetaan happoon, joka saa kuvioinnin tulemaan paremmin esille.
  Tekniikasta selvästi innostunut Miika suunnitteli haastattelupäivänä jo damastiteräkseen pohjautuvaa kihlasormusta, jota koristaa hopeareunus.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Miika Ojanen

perjantai 16. marraskuuta 2012

Koskettelukirjat maailmalle


Kaisa opastaa kirjan maailmaan.

 Aikuisartesaanien syksyn aikana työstämät koskettelukirjat pääsivät lukijoilleen keskiviikkona. Kouluttaja Kaisa Kotasen ohjaamat opiskelijat luovuttivat kirjat Jyväskylän näkövammaisten koulun viidesluokkalaisten oppilaiden tutkittaviksi ja luettaviksi. 
  - Kirjojen luovutus haluttiin toteuttaa Jyväskylän Näkövammaisten koulun kautta, jotta tekijät pääsevät näkemään, miten lapset lukevat koskettelukirjoja. Tilaisuus oli mukava ja antoisa sekä kirjojen tekijöille, että lapsille, jotka tekivät kirjojen ensi lukemisen hetkestä aidon ja lämminhenkisen. Kiitos siitä heille, Kaisa Kotanen kertoi päivän tunnelmista.
  Yhteisen lukuhetken jälkeen kirjat lähetettiin näkövammaisten kirjastoon Celiaan.
  - Opiskelijoille koskettelukirja projekti on ollut antoisa ja uusia näkökulmia avaava. On pitänyt ajatella ja miettiä esitettäviä asioita erilaisesta näkökulmasta kuin tavallisesti, Kaisa kertoi.
  Monivaiheinen projekti alkoi jo viime vuonna.
  - Opiskelijat halusivat lähteä projektiin mukaan, kun kuulivat, että koskettelukirjoista on pulaa. Viime keväällä asiasta päätettiin yhdessä kouluttajien kanssa ja syksyllä aloitettiin kirjojen suunnittelu ja valmistus. Projektin alussa Jyväskylän näkövammaisten koulu järjesti koulutuspäivän opiskelijoille, jossa he saivat tietoa näkövammaisuudesta ja koskettelukirjojen valmistuksesta, Kaisa kertoi.
Teksti Mika Nykänen, kuva Heidi Sinervä

torstai 15. marraskuuta 2012

Huopahattu päässä Reykjavikiin


Solveig ja Petäjävedellä
huovutettu hattu.

  - Kylmää ja märkää, kuin kotona Islannissa, Solveig Heimisdottir nauraa kun kysyn vaikutelmia Petäjävedeltä. Neljän viikon vaihtojakso Artesaanien 
luona alkaa olla ohi ja Solveig keräilee tavaroitaan koulun huovutustilassa. Vielä viimeiset huopapallot ja sitten takaisin Reykjavikiin.
  Petäjävedellä Solveig on pääasiassa osallistunut aikuisopiskelijoiden tekstiilipajoihin. Lähes kaikki tekstiiliin liittyvä tekeminen on ollut uutta.
  - Aivan aluksi pääsin värjäämään luonnonväreillä, sitten olen kutonut mattoa ja huovuttanut. Olen myös istunut luennolla, mutta se oli suomeksi enkä ymmärtänyt siitä mitään, Solveig nauraa.
  Erityisesti huovutus on ollut Solveigista mukavaa. Tuloksena siitä on muun muassa pari itse huovutettua hattua, joiden tyylisiä ei Islannista löydy. Solveig vie mukanaan myös suomalaista villaa, joka hänen mukaansa pehmeämpää kuin islantilainen. 
  Solveig opiskelee Hafnarfjordurin Teknisen opiston taide ja design -osastolla toista vuotta. Opinnoissa korostuu tuotesuunnittelu sekä taiteen ja muotoilun historia. Kahden vuoden opintojen jälkeen opiskelijat taitavat tuotesuunnitteluprosessin luonnoksista prototyyppien valmistukseen. Koulutus antaa valmiudet muotoilun jatko-opintoihin tai suoraan työelämään.
  - Opiskelu painottuu suunnitteluun. Työpajoissa tutustumme puuhun, metalliin ja saveen tavoitteena prototyyppien valmistus. Tekstiiliä me emme opiskele ollenkaan, Solveig kertoo.
  Solveig on siitä erikoinen taidealan opiskelija, että hänellä on yliopistotutkinto markkinoinnista ja kansainvälisestä liiketoiminnasta.
  - Ehkä tulevaisuudessa yhdistän nämä alat ja luon uran, jossa voin hyödyntää molempia, Solveig pohtii ja suuntaa kohti Islantia.
Teksti ja kuva Mika Nykänen
 

tiistai 13. marraskuuta 2012

Mistä idea? Osa 3

Reikäompelua pellavalla.
- Tiibetiläisestä lootusaiheesta, Hilda Mikkonen kertoi kun kysyin mistä hän oli saanut idean juhlaliinansa koristekuvioihin.
  Kun kulttuurilähtöisen tuotteen kurssilla piti valita jokin kulttuuri, Hilda päätyi Tiibetiin. Kirjaston kirjoista löytyi tietoa Tiibetin kulttuurista ja buddhalaisuudesta sekä kuvia tiibetiläisestä koristemaailmasta. Varsinkin eräs lootusaihe sai Hildan sormet syyhyämään.
- Lootuskukka oli eräässä buddhalaisessa kuviossa. Otin siitä perusmallin ja yksinkertaistin sitä hieman. Siitä tuli keskikuvio omaan työhöni, Hilda kertoi.
  Hildan työssä lootuksella ei ole uskonnollista merkitystä. Buddhalaisille lootuskukka symboloi tietämättömyyden tilasta nousevaa valaistumista ja puhtautta. Lootuksen juurethan ovat mudassa veden alla ja kukka veden päällä valossa. Laajasti ottaen lootus merkitsee ruumiin, puheen ja ajattelun puhtautta. Buddhan jalanjäljistä kerrottiin kasvaneen lootuskukkia.
  - Valitsin lootusaiheen puhtaasti siksi, että se oli sopivan koristeellinen liinaa varten.
  Liinan tilaaja esitti myös omat vaatimuksensa. Liinan tuli olla kauttaaltaan vaalea. Tämän vuoksi pellava olikin sopiva materiaali. Asiakas myös lopulta päätti, mikä Hildan piirtämistä lootusaiheisista koristeista valittiin.
  Kuvion toteuttamisessa on käytetty reikäompelua, nypläystä ja konekirjontaa. Hilda ei ollut harrastanut kirjontaa ennen tätä työtä. Haastavinta olikin juuri ajan varaaminen uusien tekniikoiden kokeilemiseen ja omaksumiseen.
  - Pari viikkoa sain tehdä töitä. Jatkossa ehkä hyödynnän oppimiani tekniikoita muissa tuotteissa, Hilda kertoi tyytyväisenä työnsä äärellä.
Teksti ja kuva Mika Nykänen

perjantai 9. marraskuuta 2012

Pyrografiaa ja tasoja

Sandra ja tasokas pöytä.
Sivupöytä ja liikuteltava taso. Pyrografiaa ja skandinaavista tyyliä. Siinä määritelmiä Sandra Puurits-Virtasen asiakastyönä valmistamalle pöydälle.
  - Asiakas halusi skandinaavista tyyliä. Minä halusin geometristä koristelua ja polttokynällä tehdyn kuvion, Sandra kertoi.
  Sandra katseli erilaisia geometrisiä malleja ja muokkasi sitten mieluisan Photoshopin avulla. Kuvion polttamiseen polttokynällä meni lopulta viisi tuntia. Koko pöydän valmistaminen vei pari viikkoa. Rakenteen monimutkaisuus asetti omia haasteita.
Kuvio on toteutettu polttokynällä.
Pöytätason kehystä voidaan nimittäin säätää pystysuunnassa, mikä tekee pöydästä hauskalla tavalla mekaanisen. Jalkarakenteeseen sijoitetut tapit pitävät tason halutulla korkeudella.
  Suunnitelmissa Sandralla on kokonainen sarja huonekaluja, joissa hyödynnetään pyrografiaa.  
  Alun perin virolainen Sandra tuli Petäjävedelle valmistuttuaan puolitoista vuotta sitten Tarton taidekoulusta, Tartu Kunsti Koolista. 2011 keväällä Petäjävedellä vietetyt kaksi kuukautta vaihtojaksolla saivan Sandran muuttamaan kokonaan kotimaata.
  - Täällä pääsin työstämään puuta aivan eri tavalla kun Tartossa, Sandra kertoi.
  Tulevaisuuden suunnitelmissa on valmistuminen keväällä ja käsityöläisten osuuskuntaan liittyminen.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Artesaanit Höyrygalleriassa


Sari Linna ja Jouni Viinikainen.
 Kalustepuolelta 2011 artesaaneiksi valmistuneet Sari Linna ja Jouni Viinikainen esittelevät tuotantoaan Höyrygalleriassa Korpilahdella. Näyttely kuuluu Höyrygallerian stipendiaattiohjelmaan. Artesaanikaksikolta on esillä mm. kalusteita, valaisimia, koruja ja veistoksia.
  Sari työskentelee kierrätysmateriaalien, puun ja metallien parissa. Galleriaan hän on tuonut mm. Korppi-veistoksen ja valaisimia.
  Jouni työstää pääasiassa terästä. Höyrygalleriassa esillä on mm. kurki- ja rukoilijasirkkaveistokset sekä valaisimia.
  Lisää tietoa Höyrygallerian sivuilta.

Sirkka on täyttä terästä.
 Teksti Mika Nykänen, kuva Sirpa Sergejeff

tiistai 6. marraskuuta 2012

Kalustepuolen osaamista esillä Fiskarsissa

Simo Heikkilä, Tuomas Pynnönen,
Mika Virta ja Antti Koivisto
valikoimassa puutavaraa pöytää varten.
Kalustepuolen opiskelijoiden Simo Heikkilälle toteuttama pöytä on esillä Fiskarsissa marraskuun loppupuolelle saakka. Simo Heikkilän tuotantoa esittelevä näyttely on esillä Kantti-galleriassa Onoma Shopin yhteydessä 30.9.2012 - 25.11.2012. Aikuispuolen artesaaniopiskelijat Antti Koivisto ja Tuomas Pynnönen valmistivat Hiekkilän suunnitelmien pohjalta pöydän. 
Katso lisätietoa Fiskarsin sivuilta.

Teksti Mika Nykänen, kuva Sirpa Sergejeff

torstai 25. lokakuuta 2012

Kuvablogit innostavat

Heidin blogista.
Blogien pitäminen innostaa valokuvauksen opiskelijoita. Blogeihin tarttuu kuvia omasta elämästä, studiosta ja myös koulutehtävät saattavat päätyä julkiseen esitykseen.
  Muiden muassa Heidi Talvilahti ja Miri Laulajainen aloittivat valokuvabloginsa viime vuonna tullessaan opiskelemaan valokuvausta.
  - Halusin saada kommentteja ja kritiikkia kuvistani ja seurata kehitystäni blogin edetessä, Heidi kertoi blogin perustamisesta.
  Palaute voi olla myös yllättävää.
  - Ihanimpia ovat positiiviset palautteet, mutta on myös hienoa saada muunlaista kommenttia. Joku voi pitää jostain kuvasta, missä itse ei nähnyt mitään hienoa. Sitten sitä tajuaa itse katsoa eri näkökulmasta.
  Yksi nykyblogien keskeinen aihe, eli pukeutuminen, kuuluu myös valokuvaajien valikoimaan. Heidi ja erityisesti toisen vuosikurssin opiskelija Mikko Puttonen ovat laajentaneet blogiensa kuvamaailmaa muodin suuntaan. Mikolle siitä on tullut keskeinen aihe luovien muotokuvien lisäksi.
  Heidi suosittelee blogien perustamista muillekin.
  - Joku tuntematon täti voi selata blogiasi, ihastua kuviin ja haluta sinut kuvaamaan häitään, Heidi nauraa.

Katso opiskelijoiden blogeja:
http://heiditalvilahti.blogspot.fi/
http://pictureputtonen.com/
http://silminnahtya.blogspot.fi/
http://timerunaway.blogspot.fi

Teksti Mika Nykänen, kuva Heidi Talvilahti

perjantai 12. lokakuuta 2012

Mistä idea? Osa 2

Aura matolla.
- Kiinalaisesta mattoperinteestä, Aura Paananen sanoi, kun kysyin geometrisen maton lähtökohtia. Varmuudeksi sanoilleen Aura näytti portfoliota, johon hän oli dokumentoinut koko valmistusprosessin ensimmäisistä ideoista viimeisteltyihin mallikuviin.
  Porfoliosta paljastui, että idea pohjautuu 1796-1820 väliseen Chia-Ch´ing -kauteen, jolloin lohikäärmeiden ja geometristen kuvioiden joukossa oli eräs T-raita-kuvio. Aura oli poiminut T-raidan hengen ja yhdistänyt sen tilaajan vaatimusten mukaisesti 80-lukulaisen videopelin hahmoon.
  - Space Impact tai jokin sellainen avaruuspeli, Aura nauroi.
  Tilaajan vaatimuksiin kuului myös, että maton tuli olla pieni ja neliönmuotoinen. Eli melkoinen yhdistelmä erilaisia lähtökohtia ja vaikutteita.
  Portfolion ideaosastossa oli myös värikkäitä kasviaiheisia suunnitelmia mutta asiakkaan vaatimuksesta lopputulos oli mustavalkoinen.
  Auran työ kuului kulttuurin tuntemus -kurssiin, jossa ideoinnin ja suunnittelun lähtökohdaksi otetaan jokin kulttuurialue. Samaan tehtävään yhdistetään asiakaslähtöisen tuotteen valmistus, kertoi lehtori Irma Laaksonen.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

torstai 11. lokakuuta 2012

Koskettelukirjat loppusuoralla

 

Pyykit koneeseen ja luukku kiinni.
Aikuisopiston artesaanien koskettelukirjaprojekti etenee hyvää vauhtia kohti julkaisupäivää. Suurin osa kirjojen sivuista on valmiina ja parhaillaan on menossa viimeistely ja kirjojen sitominen selattavaan kuntoon. Tavoitteena on, että kirjat olisivat luovutuskunnossa Celialle syysloman jälkeen, kouluttaja Satu Tammikari kertoi.
  Kirjojen tarinoiden suhteen ryhmä päätyi kirjoittamaan omat tarinansa sen sijaan, että aiheeksi olisi valittu valmis satu. Ryhmän yhteisenä tuotoksena syntyi kaksi tarinaa: Pikku pisaran matka sekä Saaran ja Sulon iloinen pyykkipäivä. 
  Pyykkipäivän tarina etenee vaatteiden pesusta vohveleiden syöntiin. Löytyypä kirjasta koululla testattu vohvelireseptikin. Pikku pisaran tarinassa puolestaan seurataan vesipisaran matkaa koskien ja pilvien kautta takaisin maahan. 


Pisarat liikkuvat lankoja pitkin.

Toiminnallisuutta sivuilla
Kirjat on suunniteltu eskari-ikäisille lukijoille. Näkövammaisten kirjaston Celian toiveisiin kuului, että tarinat olisivat opettavaisia ja auttaisivat hahmottamaan esimerkiksi mittasuhteita. Myös toiminnallisuus oli tärkeä osa kirjojen lukemistapahtumaa. Lähes jokaisella sivulla on tehtäviä, joita lukija voi tehdä. Esimerkiksi pyykkikoneeseen voi lastata tavaraa. Lukija saa myös tarkistaa, ovatko sukat samaa paria. Pisaraa voi liikutella pilvestä maahan.
  Kirjojen tekstisivujen päälle tullaan liimaamaan vaihdettavat pistekirjoitustekstit.
  Katso myös juttua projekti alkuvaiheesta.

 Kuvat ja teksti Mika Nykänen






 






keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Unkarilaiset mestarit vieraana


Benö Tamas näyttää nahkatyön
saloja.

Unkarilaisia keramiikkaa, tinavalua, parkkinahan ompelua, huovutusta ja kaiken päälle kansantanssia. Tällaisen päivän järjestivät unkarilaiset vieraamme keskiviikkona artesaaniopiskelijoille ja -opettajille.
  Nadudvarin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen väki on kahden viikon tutustumiskäynnillä Suomessa osana Da Vinci -ohjelman opettajavaihtoa. Maanantaina opettajaryhmä kävi tutustumassa artesaanien toimintaan ja tänään oli heidän vuoronsa näyttää, mitä Unkarissa osataan. Opiskelijat saivat kokeilla kuinka syntyy taidokas nahkapunos tai punasavinen kukkopilli. Huovutuspajassa syntyi ruusuja ja huopakaulakoruja.

Fazekas Ferenc taituroi, Nadja Arppe
tallentaa.
  Debrecenin lähistöllä sijaitseva Nadudvarin koulu on erikoistunut perinteisiin työtapoihin ja esineisiin. Koulussa kiinnitetään huomiota myös perinteisiin juhliin, joita opettajat viettävät yhdessä opiskelijoiden kanssa. Erikoisuutena voi pitää sitä, että samassa koulussa opetetaan myös ruuanlaittoa ja kansantansseja. Tästä osaamista saimme tuta, kun Gyori Balaz laittoi meidät tanssitunnille.
  Unkarilaisten vieraiden viikko kuluu tutustumisessa suomalaiseen koulutukseen ja käsi- ja taideteollisuusalan toimijoihin. Jyväskylästä matka jatkuu Ouluun, missä delegaatio viettää toisen viikon. 

Kuvat ja teksti Mika Nykänen
Gyori Balaz opettaa unkarilaista
kansantanssia.



perjantai 5. lokakuuta 2012

Essusta tuli asuste


Esiliinat esiintyvät.
 - Lähdin tekemään pelkkää esiliinaa mutta siitä tulikin asuste, Tiina Turunen hämmästeli omaa valmista tuotostaan.
  Vaatetuspuolen opiskelijat esittelivät perjantaina toisilleen valmiit esiliinat ja koko valmistusprosessin dokumentoivat portfoliot. Tuotteen valmistus -opintokokonaisuuteen kuuluva esiliinaprojekti sisälsi tuotteen suunnittelua, piirtämistä, kankaanpainantaa ja ompelua.
  - Tässä sai konkreettisen kuvan tuotteen valmistamisen kokonaisuudesta, Tiina mietti.
  Ideoinnissa ja suunnittelussa opiskelijoille annettiin vapaat kädet.
  - Haastavaa oli valita kaikista ideoista se lopullinen versio, Laura Lindeman sanoi.
  - Kankaan ja väriaineiden menekin arvioiminen oli vaikeaa, Tiina jatkoi.
  Valeria Wiik oli vaikuttunut yksinkertaiselta kuulostavan tehtävän monipuolisuudesta.
  - En olisi arvannut kuinka monia taitoja tällaisessa tuotteessa tarvitaan. Tehtävä yhdisti monen eri kurssin sisällöt yhdeksi projektiksi.
Esiliinoja odottaa tulevaisuus totisessa käytössä.
  - Ajattelin antaa lahjaksi. Itse olen katsellut tätä jo vähän liikaa Laura nauroi.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Työkalut laatikkoon

Laatikko ja ylpeä omistaja.
  - Sellainen laatikko, jonka päällä voi istua, Juho Hyvönen sanoi kun kysyin millaisia vaatimuksia laatikolle tehtävässä annettiin.
  - Toinen vaatimus oli, että avopakki mahtuu laatikkoon.
  Puuosaston ensimmäisen vuoden opiskelijat tekivät ensimmäisenä tehtävänä avopakin ja säilytyslaatikon omille työkaluilleen. Tehtävässä tutustuttin puutöiden perusteisiin puulevyjen valmistamisesta liitosten tekemiseen. Lohenpyrstöliitokset olivat Juholle ennestään tuntemattomia.
  - Vaikeinta oli nimenomaan saada liitokset täsmäämään, Juho pohti työn haasteita.
  Kukin opiskelija sai muokata laatikkoaan. Juho laittoi laatikkoon pyörät alle, vetokahvat ja iskunvaimentimen kanteen.
  - High tech-laatikoksi sitä on nimitetty, Juho hymyili.
Viimeisenä osiona tehtäväkokonaisuudessa on teknisten piirrosten tekeminen. Juho suoritti tarkistusmittaukset valmiista laatikosta.
  - Vähän ne mitat muuttuivat työpiiruustuksista.

torstai 27. syyskuuta 2012

Lahjakassit kypsyvät

Vaikutteita Vanhasta kirkosta.
Lahjakassien valmistus etenee tasaisin askelin. Eilen ensimmäisen vuoden tekstiiliopiskelijat painoivat kuviot ulkomaisille vieraille annettaviin lahjakasseihin. Lokakuussa Petäjävedelle laskeutuva kymmenen unkarilaisen opettajan delegaatio saa käsiinsä lahjakassit, jotka on täytetty koulussa valmistetuilla tuotteilla. Jokainen osasto valmistaa jotakin pientä tuliaista, joka antaa maistiaisia suomalaisesta käsityöperinteestä.  
  Vaikutteet kassien kuvioihin on otettu Petäjäveden vanhasta kirkosta. Muun muassa kellotornia ja kirkon ovia on käytetty aiheina.
  Lahjakassien tuotanto on upotettu osaksi tuotteen suunnittelu ja valmistus kurssia. Painamisen jälkeen opiskelijat ompelevat kankaista olalle istuvia kauppakasseja.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Katseita seiniltä

Venetsialaista tyyliä.
Ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat riisuivat viimeinkin naamionsa ja nostivat ne seinille muiden nähtäväksi. Kuvan toteuttamisen ja kolmiulotteisen muotoilun kurseilla valmistunut muhkea naamiokokoelma koostuu kaikista mahdollisista naamiomalleista venetsialaisista scifi-henkisiin kasvosuojuksiin.
  Anni Honkalan vetämä naamiopaja käsitti opiskelijoita niin puu-, tekstiili-, vaatetus ja metalliosastolta kuin valokuvauksestakin. Naamioiden runkomateriaaleina käytettiin mm. liisteröityä paperia ja kipsidettä. Värit saatiin akryylimaaleista.
  Koulun kahviogalleriaan mahtui parikymmentä näytettä esille sopivasti kotiväenillan kunniaksi.
  Näin tyylikkäiden naamioiden keskellä herää väistämättä kysymys, järjestääkö opiskelijayhdistys tänä vuonna naamiaiset?


Roswell kävi täällä?


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Opiskelijat ohjaavat perinteisiin


Vapaapistoa Suomen käsityön
museolla.

Aikuiskoulutuksen artesaaniopiskelijat vaihtavat roolia opiskelijasta opettajaan. Syksyn aikana he ohjaavat kädentaitoja Suomen käsityön museossa ja Jyväskylän kansalaisopistossa järjestettävissä pajoissa. Kurssit liittyvät Esiäitien kädenjäljillä -kokonaisuuteen, joka käsittelee obinukrilaista ornamentiikkaa ja sen merkityksiä muinaisten esiäitien arjessa.
  Ensimmäisenä pajan aiheena Käsityön museolla oli vapaapistokirjonta. Käytännön työtä edelsi elämänpuuta ja sukupuuta käsittelevä luento. Lokakuussa artesaanit ohjaavat alike- ja päällikeompelua samassa paikassa. Marraskuussa ohjelmassa on mm. parsimista ja paikkaamista muinaisten tähtikuvioiden innoittamana.
  Lisätietoja kursseista saa Jyväskylän kansalaisopistosta, Suomen käsityön museosta ja artesaanikoulutuksesta Marjo Tuhkaselta 040 341 5068.
  Katso Salla Mikkolan kuvasarja keskiviikolta 12.9.2012 Suomen käsityön museosta.


Nypläämällä koulutus tutuksi


Jenni Jääskeläinen neuvoo,
Elzbieta Dudek oppii.
Suomalainen nypläys lähti luistamaan Elzbieta Dudekin käsissä, kun  toisen vuoden tekstiilialan opiskelijan Jenni Jääskeläinen näytti ensin mallia. Puolalaiset koulutusalan vieraat piipahtivat tiistana Petäjävedelle tutustumaan artesaanikoulutukseen. Nypläämisen lisäksi vieraat saivat kokeilla huovutusta. Jotta meno ei olisi ollut liian kevyttä, metalliosastolla vieraille annettiin leka käteen ja he pääsivät takomisen makuun.
  Swietokrzyskien opettajankoulutuslaitoksessa hallintojohtajana työskentelevä Elzbieta oli tullut Jyväskylään tutustumaan suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Viikon mittaiseen vierailuun kuuluu Petäjäveden artesaanikoulutukseen lisäksi tutustumista mm. Kintauden peruskouluun, yliopiston opettajankoulutukseen ja kulttuurialan toimijoihin. Petäjävedellä vierailu ulottui tietenkin myös Vanhaan kirkkoon.
  Kaiken kaikkiaan ryhmään kuuluu 13 koulutusalan ammattilaista. Vierailu on osa Comenius Region "Café Culture" -ohjelmaa.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Kuviot muistoista

Tiina Ekosaaren kankaita.
Tekstiilialan artesaaniksi valmistuva Tiina Ekosaari esittelee kankaitaan Jyväskylän kaupunginkirjaston ala-aulassa osana opintojaan. Verhotekstiilit ovat esillä syyskuun loppuun saakka.
  Näyttelyn Muistimaisema-nimi tulee siitä, että Tiina on luonut kuviot kankaisiin omista hetkellisistä muistikuvistaan. Lopulliset kankaat ovat hyvinkin erilaisia kuin alkuperäiset muistikuvat. Työskentelyvaiheessa Tiina nimesi muistikuvat; sitruunaperhonen, sadetta lammella ja kaupunkiheijastus. Itse tekstiilit ovat nimettömiä.
  Kankaat on painettu näyttelyä varten mutta ne tulevat verhoiksi eri koteihin.
  - Tärkeintä on ollut oman suunniteluprosessin kehittäminen ja rutiinien selkeyttäminen painotyöskentelyssä, Tiina kertoo.
  Hollannissa työssäoppimisjaksolla työskenteli Marina Exceptional Textiles -tekstiilistudiossa. Tiina dokumentoi harjoitteluaan blogissaan, johon voit tutustua täällä.
Kuva: Tiina Ekosaari
Tiina Ekosaari
Muistimaisema
10.9.–29.9.2012
Aulagalleria, Jyväskylän kaupunginkirjasto
Avoinna ma–pe klo 9–20, la 11–16

Lehvämatto juhlapäivään

Lehvämatto aulatilassa.
Vihreitä lehtiä ja mehukkaita pihlajanmarjoja järjestyksessä lattialla, huumaava puutarhan tuoksu. Mistä on kysymys? Juhlapäivän lehvämatosta tietenkin.
  Ensimmäisen ja toisen vuoden tekstiilialan opiskelijat asettelivat ryhmätyönä ympäri koulua lehvämattoja kotiväen illan kunniaksi. Opiskelijoiden läheiset saivat näin tilaisuuden todistaa vanhaa juhlatapaa.
  - Lehvämatto on ikivanha tapa koristaa tila juhlallisuuksia varten. Esimerkiksi Englannin hovissa oli 1500-luvulla virkamies, jonka tehtävänä oli huolehtia lehvämattojen suunnitelusta ja toteutuksesta. Suomessa havujen ja olkien levittäminen lattialle on ajanut samaa asiaa, tekstiilialan lehtori Irma Laaksonen kertoi.
  Opiskelijoille lehvämattojen teko antoi myös mahdollisuuden tutustua muihinkin kuin oman ryhmän opiskelijoihin.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Fossiileista polaroideihin

Sanna-Mari kuvaa ideoita
Habitaressa.
”Kuumaisuus, elegantti muotoilu, ikään kuin purtu.”
  Tässä puualan opiskelijoiden Sanna-Mari Jalosen ja Sandra Puurits-Virtasen perusteluita, miksi he valitsivat Mikko Hannulan Fossiili-tuolin kiinnostavimmaksi esineeksi Habitaren valtavan huonekalutarjonnan seasta.
  Fanny Renko viehättyi Jukka Lommin suunnittelemasta Koura Armless-tuolista, jota hän kehui ilmavaksi ja mukavaksi istua.
  Toisen ja kolmannen vuoden artesaaniopiskelijoiden vuotuinen opintomatka kohdistui tällä kertaa Habitaren lisäksi Design museoon, missä oli esillä mm. suomalaisen muotoilun ”kultakausi” Nanny Stilleineen ja Tapio Wirkkaloineen.
  Rautaisannos designia purettiin tehtävillä, joissa opiskelijoiden tuli etsiä omalta suuntautumisalalta tuotteita, jotka inspiroivat ja antavat ideoita omaan työskentelyyn.
  Valokuvauksen opiskelijat vierailivat valokuvataiteen museossa ja Kiasmassa. Polaroid-näyttelyn parissa opiskelijoiden tuli pohtia valokuvailmaisun ulottuvuuksia ja etsiä valokuvaajia, joiden tuotannosta voisi löytää rakennusaineksia omaan lopputyöhön.
Miri ja Riikka polaroidien 
äärellä.
  - Tässä on sopivaa tunnelmaa, Heta Hakamäki ihasteli Perttu Saksan jättipolaroidkameralla kuvaamia otoksia.
  Päivään kuului tietysti perinteiset eväiden mutustelut bussissa, muutama myöhästyminen ja tällä kertaa myös erään opettajan unohtaminen Design museoon. Lopulta kuitenkin kaikki saatiin onnellisesti koottua kotimatkalle.
  Illalla, neljätoista tunnin retkeilyn jälkeen, opiskelijoiden tunnelmat olivatkin melkoisen seestyneitä. Opettajat sen sijaan aloittivat seuraavan matkan suunnittelun jo ennen Mäntsälää.
  Aikuisopiston opiskelijat nousivat bussiin perjantaiaamuna Habitare kohteenaan. Hyvää matkaa!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Pronssi taipui spiraaliksi


Pronssilangan taikaa.

- Äidille nämä on menossa, hän ei vain vielä tiedä sitä, Kati Keränen paljasti, kun kysyin korujen tulevaisuutta.
  Kati oli tehnyt riipuksen, sormuksen ja korvakorut pronssilankatekniikalla, jota vierailevaksi opettajaksi saapunut budapestilainen koruseppä Zoltan Kriski oli opettanut. Zoltanin kurssilla pronssilankaa kierrettin spiraaleille, hehkutettiin ja viilattiin parin viikon ajan. Lopputuloksena oli laaja kattaus erilaisia metallilankakoruja.
  Uutta Katille oli nimenomaan kierretekniikan hienoudet. Hän oli tehnyt ketjuja langasta aiemmin, mutta spiraalitekniikka oli uusi aluevaltaus.
  - Zoltan opetti monia uusia kikkoja. Vaikka kielimuuri välillä hidasti kommunikaatiota, Zoltan näytti käsillään miten toimia.
  Katin mielestä ulkomaiset vieraat ovat tarpeellisia. Vierailijat tuovat mukanaan uusia tapoja ja uusia ideoita. Zoltanin opeissa oli paljon sellaista, mitä Kati aikoo käyttää jatkossakin.
  - Nyt opin tekemään korvakorujen koukut uudella tavalla.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Lupiinia lankoihin

Hämmennys meneillään.
- Aluna avaa kuidut, kertoi tekstiilialan opiskelija Elina Kautto värjäämön kattiloiden äärellä, kun kyselin sokerilta näyttävän jauheen merkitystä. Ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat uppoutuneet kasvivärjäyksen saloihin osana tuotteen valmistuksen kurssia. Padoissa kiehui opiskelijoiden keräämän lupiinin lisäksi horsmaa ja pihlajanlehtiä.   - Pihlaja on meidän omasta pihasta. 
Matkalla lankakarttaan.
  Villakuitu "avautuu" värille tunnin kestävässä alunakäsittelyssä. Kuitujen avaamista kutsutaan myös puretukseksi. Alunan jälkeen langat nostetaan kasvien sekaan värinesteeseen, missä ne saavat poreilla tunnin verran. Osa langoista siiretään erilliseen värinesteeseen, johon on lisätty rautavitriiliä, joka tunnetaan myös vihtrillinä. Rautajauhe saa värin tummumaan.
  Osa langoista värjätään vielä jälkiväreillä, eli jo kerran käytetyllä värinesteellä. Tällä keinolla saadaan kolmas haaleampi sävy samasta liemestä. 
  - Keltaiset värisävyt oli tehty naavan ja kanervan avulla. Punaista saadaan mm. veriseitikistä, Elina kertoi.
  Opiskelijat tekevät värjäytyistä langoista lankakartan, jonka toimii eräänlaisena reseptinä tuleville värjäyksille. Karttaan merkitään ylös lankalaadun lisäksi kasvin poimimisaika, keittoajat, lisätyt aineet ja liemisuhteet.
  Lopuista langoista opiskelijat kutovat vapaavalintaisen tuotteen, vaikka kaulaliinan. 

perjantai 31. elokuuta 2012

Motivaatio löytyi Petäjävedeltä


Juho Rautiainen.
 Peruskoulun jälkeen Juho Rautiaisella oli pulma. Toiveena oli päästä opiskelemaan kotikaupunkiin Kajaaniin, mutta paikkaa ei kuitenkaan irronut. Katse oli suunnattava muihin vaihtoehtoihin Suomessa. Listalta löytyi paikkakunta nimeltä Petäjävesi.
  - Olin ihan että mikähän paikka tuokin on, mutta kun tulin valituksi, huomasin tämän olevan juuri sitä mitä tahdon, puualan artesaaniksi kolmatta vuotta opiskeleva Juho kertoo.
  Ensimmäinen vuosi meni Juhon mukaan ’lusmuillessa’, mutta motivaatio kasvoi taitojen mukana kakkosvuonna.
  - Ihmiset ovat täällä tosi avoimia ja kaikkien kanssa on helppo kommunikoida, Juho kertoo.
  Haastattelutilanteessa paikalla olleet artesaaniopiskelijat kehuvat myös Petäjäveden tiivistä yhteishenkeä ja tekemisen vapautta. Juho kiittelee erityisesti opetusta, joka antaa tilaa etsiä omaa tyyliä ja tapaa tehdä tuotteita.
  - Haaveissa minulla on ehkä jopa oma huonekalumallisto, miettii nuorimies. - Mutta en mä vielä tiedä mikä musta tulee isona!
  Työssäoppimisjaksolla Juho pääsi tekemään kuksia sydämensä kyllyydestä, ja nyt työn alla on tv-taso.
Teksti Riina Nygrén (kuva10), kuva Jennica Riikonen (kuva10)

torstai 30. elokuuta 2012

Mistä idea? Osa 1

Satulavyöpunos narulla.
Mistä artesaani saa ideat tuotoksiinsa? Mikä antaa alkusysäyksen työlle? Mistä esineiden muodot tulevat?
  Nämä kysymykset tulivat mieleeni, kun vaeltelin koulun työsaleissa puurtavien tulevien artesaanien keskellä ja katselin mitä erilaisimpien esineiden syntymää. Puutyösalin nurkassa eräs nuori mies puuhaili kiinnostavan näköisen tuolin parissa.
  - Katselimme teoriatunnilla kuvia Alvar Aallon huonekaluista. Yhdessä tuolissa oli mielenkiintoinen kangaspunos, jota halusin soveltaa, Juhani Nieminen kertoi.
  Juhani toteutti alunperin kankaisen satulavyöpunoksen sisalnarulla.
  - En ole aiemmin tehnyt mitään punoksia. Katselin kirjoista mallia ja aloitin ompelun.
  Juhani otti myös hieman sivuprofiilia Aallon tuolista. Lisukkeena on tukirakenne, joka antaa lisää vakautta selkänojalle. Materiaalina on koivu, tottakai.
Juhani Nieminen ja tuoli.
  - Ja lopuksi pinnalle lakkaa, Juhani kertoi ja jatkoi punoksen ompelemista.
  Aallon tuotannon tarkastelu paljastaa, että inspiraation lähde oli luultavasti tuoli 616, jonka mestari suunnitteli vuonna 1929. Tuoli kuuluu suomalaisen ja kansainvälisen funktionalismin helmiin. Kotimaisesta koivusta ja lämpimästä kankaasta valmistettu tuoli edusti skandinaavista pehmeää ja ihmisläheistä linjaa funktionalistien muutoin viileässä tyylissä.

maanantai 27. elokuuta 2012

Koruoppia Unkarista

Zoltán Kriski luennoi.
Mikä on sormuksen merkitys kantajalleen? Mikä on hyvä muoto? Mikä on kestävä idea sormuksessa? Näitä kysymyksiä pohti Zoltán Kriski maanantaina korusuunnittelijan näkökulmasta. Zoltan tuli Unkarista metallipuolen vierailevaksi opettajaksi parin viikon jaksolle. Zoltan toimii Budapestissa kultaseppänä ja vapaana opettajana.
  Ensimmäisenä aamupäivänä Zoltan keskittyi omien korujen esittelyyn ja suunnittelun peruskysymysten pohtimiseen. Zoltan kertoi itse saavansa vaikutteita koruihinsa viiden tuhannen vuoden ajalta. Taidehistoria on hänelle ideoiden valtakunta.
- Kaikki aikakaudet ovat läsnä samanaikaisesti. Egypti, antiikin Kreikka, Etruskivaltakunta, ne ovat kuin sade, joka valuu päälleni, kun katselen historiaa.
  Tiistaina Zoltan patistaa opiskelijat suunnittelemaan omia korujaan. Loppuviikosta päästään työstämään metallia ja ensi viikolla pitäisi olla valmista.
  Zoltan Kriski on taustaltaan arkkitehti. Koruissa häntä houkuttaa niiden nopea valmistaminen rakennuksiin verrattuna.
  - Saan idean ja seuraavana päivänä koru voi olla valmis. Rakennuksessa menee monta vuotta, Zoltan kertoi.

torstai 23. elokuuta 2012

Nuori artesaani aloitti yrittämisen

Iivari Pääkkönen
- Maitokärryjen korjaamisesta laatupuukkojen takomiseen, kertoi Iivari Pääkkönen, kun kysyin aloittelevan sepän työtilauksista. 
  Iivari Pääkkösen tietää nyt, millaisia ovat käsityöalan yrittäjän ensimmäiset askeleet. Viime keväänä metallipuolelta artesaaniksi valmistunut Iivari aloitti matkan kohti sepän ammattia kesän alussa Taitola-osuuskunnan jäsenenä. Osuuskunta tarjoaa mahdollisuuden yritystoimintaan ilman oman toiminimen tai yhtiön perustamista. Seppä tekee töitä osuuskunnan palkkalistoilla, vaikka hankkii asiakkaansa itse. Kirjanpito ja rahaliikenne hoituu osuuskunnassa alan ammattilaisten toimesta.
  Iivari osallistui opiskeluaikana Nuori Yrittäjä-opintoihin ja sai tätä kautta mahdollisuuden käyttää valmistumisen jälkeen koulun laitteita ja tiloja omaan toimintaan osuuskunnan jäsenenä. 
  - Tavoitteena on perustaa oma sepän paja pohjoiseen Keski-Suomeen, Saarijärveltä kotoisin oleva Iivari kertoi.
  Etelämpänä markkinoita hallitsee useita Petäjävedeltä valmistuneita ammattiseppiä omilla pajoillaan.
Tuohikahva
Kahvassa tuohta.
  - Kaikki ylijäävä tulo menee oman pajan valmisteluun, eli työvälineiden ja materiaalinen hankintaan, Iivari kertoi.
  Iivarin päätuote on puukot. Iivari valmistaa kaikki osat itse alusta loppuun, myös puuosat, joihin voi kuulua jopa tuohen käsittelyä.
  - Kaikki on vain täytynyt opiskella yrityksen ja erehdyksen kautta.
  Iivarin tie sepäksi ei ollut aivan mutkaton. Lukion jälkeen nuori mies meni yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa. Hän ajatteli tekevänsä käsillään asioita harrastusmielessä. Vuoden kuluttua raudan kutsu vei miehen mennessään. Iivari jätti yliopiston ja lähti Petäjävedelle.
  - Ajattelin, että miksi en tekisi sitä, mitä todella haluan. En ole katunut päivääkään.

tiistai 21. elokuuta 2012

Naamiohuveja

Siiri ja Heini kokeilevat.
Valokuvauksen opiskelijat vaihtoivat maanantaina kuvien tekemisen kolmiulotteiseen muotoiluun. Tehtävänä oli naamioiden valmistaminen paperista, liisteristä ja kipsinauhasta.Osa opiskelijoista otti vaikutteita afrikkalaisista, toiset venetsialaisista naamioista. Tarkoitus on toteuttaa seinällinen naamioita kaikkien ihailtavaksi.
  - Tehtävä auttaa valokuvaajia hahmottomaan kasvojen piirteitä kolmiulotteisesti, opettaja Anni Honkala sanoi.
  Tehtävä kuuluu osana kuvan toteuttamisen opintokokonaisuutta, joka johdattaa valokuvaajat kuvallisen kulttuurin ja ilmaisun lähteille.

Uusia ammattitutkintoja

Kohti uutta tutkintoa.
Petäjävedellä aloitti elokuun 9.päivä 14 uutta aikuisopiskelijaa käsityöntekijän ja tekstiilialan ammattitutkintojen valmistavan koulutuksen. Käsityöntekijän ammattitutkinnon valmistava koulutus käynnistyi ensimmäisen kerran historiassaan. Molemmat opinnot suoritetaan monimuoto-opiskeluina ja opiskelijoita ryhmissä on ympäri Suomen. Opiskelijoiden joukosta löytyy muun muassa seppiä, nukentekijöitä, tekstiilialan yrittäjiä ja puuseppiä.
  Ensimmäisen päivän päätteeksi ryhmä harjoitti yhteistyötaitojaan ja souti vanhalla kirkkoveneellä tutustumaan Petäjäveden Vanhaan kirkkoon ja sen historiaan. Yhteistyö oli saumatonta ja matka taittui joutuisasti.
  Seuraavalla lähijaksolla syyskuussa paneudutaan käsityön ja käsityöyrityksen toiminnan laatuun sekä itse yrittäjyyteen. Lisäksi tuolloin luvassa on myös opintomatka Habitareen.
  Katso lisätietoja käsityöntekijän ammattitutkinnosta ja tekstiilialan ammattitutkinnosta.

maanantai 20. elokuuta 2012

Pyhimyksiä ja kaleeriorjia

Kristoforos ja Sanna.
Perjantaina ensimmäisen vuoden opiskelijat irrottautuivat hetkeksi opinnoista retkeilyn merkeissä. Puu- ja metallialan opiskelijat kävivät soutamassa kirkkoveneellä ja valokuvauksen opiskelijat piipahtivat Petäjäveden maailmankuulussa Vanhassa kirkossa.
  Retket olivat osa opiskelijoiden tutustumista opiskelupaikkakuntaansa, ja tietysti myös toisiinsa.
  Kirkkoveneet tekivät lähes kymmenen kilometrin matkan Karikkosillan saareen, missä opiskelijat hengähtivät nuotion ääressä.
Valmiina soutamaan.
  Valokuvaajien retkikohteessä ihasteltiin sileiksi kuluneita lattialankkua ja hellyttäviä pyhimysten kuvia. Vuonna 1765 valmistunut hirsikirkko on yksi seitsemästä Suomen maailmanperintökohteesta ja ehdoton käyntikohde jokaiselle Petäjäveden vieraalle.
Kuvat: Anni Honkala ja Jere Nieminen

torstai 16. elokuuta 2012

Kokeile penkkejä ja pergolaa Fiskarsissa

Samuli Naamangan penkit.
Fiskarsissa voi kokeilla syyskuun loppuun saakka aikuispuolen kalusteopiskelijoiden toteuttamia tuotteita. Samuli Naamangan suunnittelemat penkit ja Linda Bergrothin pergola on sijoitettu Fiskarsin alueelle kaikkien vierailijoiden nautittavaksi.
  Tuotteet kuuluvat Fiskarsin Keidas ja kelluvat puutarhat -näyttelyyn, joka on osa Helsingin Designpääkaupunkivuoden 2012 ohjelmaa.
Tuotteet on valmistettu Petäjävedellä viime keväänä Sirpa Sergejeffin ohjaamien aikuisopiskelijoiden yhteisprojektina.
  - Projekti tarjosi mahdollisuuden nähdä, mikä on tämän hetken kansainvälisten huippumuotoilijoiden suunta, Sirpa kertoi.
Linda Bergrothin pergola.
  Aikuispuoli on tehnyt ennenkin yhteistyötä tunnettujen muotoilijoiden kanssa. Esimerkiksi Simo Heikkilä on pitkäaikainen yhteistyökumppani.
  - Jatkossa on tarkoitus hankkia lisää nimekkäitä suunnittelijoita esimerkiksi kesäisin pidettäviin workshopeihin. Tavoitteena on, että Petäjävedestä tulee paikka, jossa suunnittelijat ja käsityöläiset kohtaavat.
  Samuli Naamanka on kansainvälisesti tunnustettu sisustusarkkitehti ja teollinen muotoilija. Linda Bergroth valittiin vuoden 2012 nuoreksi muotoilijaksi.
  Onoman sivuilta löydät lisää tietoa Fiskarsin näyttelystä. Ja tästä voit tutustua Fiskarsin omaan tiedotteeseen.
  Kuvat: Sirpa Sergejeff

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Hätätilaverhot!

Hädässä verhot maalataan!
Elokuun helle yllätti opettaja Anni Honkalan ja opiskelijat. Porottava aurinko uhkasi kuumentaa verhottoman luokan sietämättömäksi pätsiksi.
  Vaatetuspuolen opiskelijat Laura Lindeman ja Nina Nieminen saivat kiirellisenä tehtävänä maalata piirustus- ja maalaustilaan uudet verhot.
  - Teema ja aihe vapaa. Tärkeintä on saada verhot ikkunaan, Anni Honkala opasti.
  Pikatehtävä kuului tuotteen suunnittelu opintokokonaisuuden aloittavaan luonnostelu ja piirtäminen -osioon. Verhojen valmistuttua opiskelijat palaavat kynän varteen ja piirtävät muun muassa elävää mallia.

Sormenpäät oppivat näkemään

Opiskelijat keskittyvät.
Opiskelijat kumartuivat pöytien ääreen silmät suljettuina. Kädet liikkuivat tilkkujen pinnalla. Luokassa täydellinen hiljaisuus.
  Tälläinen oli näky, jonka kohtasin astuessani koulun ovesta sisään tiistaina. Kyseessä ei kuitenkaan ollut meditaatiohetki, vaan aikuispuolen opiskelijat Minna Laitinen, Pia Niininen ja Katri Suosara tutkivat materiaaleja näkövammaisille lapsille suunniteltavaa koskettelukirjaa varten. 
  - Helposti alkaa arvailla, mikä materiaali on kyseessä, eikä ajattele miltä materiaali tuntuu, opiskelijat pohtivat näytteiden äärellä ja jatkoivat muistiinpanojen kirjoittamista.
  Testattavana oli yli kolmekymentä materiaalinäytettä. Joukossa oli mm. kangasta, pahvia, keinomateriaaleja, puuta, villaa ja hiekkaa. Tarkoitus oli eläytyä näkövammaisen rooliin ja oppia tuntemaan materiaalin antamia vaikutelmia. Myöhemmin näitä havaintoja käytetään itse kirjan suunnittelussa.
  - Kaikki opiskelijat ovat olleet innostuneita tästä projektista, kouluttajat Kaisa Kotanen ja Marjo Tuhkanen kertoivat.
Kaarnaa, oksia, kuorta.
  - Opiskelijat kirjoittavat itse tai valitsevat valmiin tarinan, jota lähdetään toteuttamaan.
  Aloite kirjan suunnittelusta tuli näkövammaisten koulusta. Suunnitteluun on varattu yksi ja valmistukseen neljä viikkoa. Opiskelijat valmistavat kirjasta useita kappaleita, jotka annetaan näkövammaisten kirjastoon Celiaan. Kirjojen toteutuksessa käytetään kaikenlaisia tekniikoita huovutuksesta kudontaan ja ompelusta kankaanpainantaan.
  - Yleensä artesaanit keskittyvät visuaaliseen puoleen. Nyt meillä on tilaisuus ottaa uudet aistit käyttöön.
  Katso tästä Celian ohjeita koskettelukirjan tekijöille.