keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kulttuurit kohtaavat kalustenäyttelyssä

Ali Korhosen Sydänpuu-senkki.
Kalustealan artesaanit esittelevät loistavaa osaamistaan yleisölle. Tänä keväänä valmistuva opiskelijaryhmä laittoi viimeisistä näyttötöistään näyttelyn pystyyn Jyväskylän aikuisopiston aulaan. Kokonaisuuden nimeksi opiskelijat antoivat Kulttuurit kohtaavat siksi, että työt tuovat esille vaikutteita erilaisista kulttuurisista lähtökohdista.
  Sebastian Bergin renginkaappi uudistaa vanhaa suomalaista perinnettä skeittilaudoista kierrätetyllä materiaalilla. Värikäs raidoitus puupinnalla tuo raikkaa tuulahduksen urbaanista miljööstä.
  Mirva Miettisen kubistinen pöytä on hauska kolmiulotteinen sommitelma valkoisine ja mustine palikoineen, jotka loistavat lasikannen alta. Anna Kauppilan Art Eco pöytä hyödyntää kierrätystavaraa vanhasta putkesta välioveen. Lasikannen alle mahtuu myös kuvia.
  Australiasta lähtöisin olevan Nick Couttsin olohuoneen pöytä ottaa vaikutteita maorikulttuurista. Pöydän leikkauksessa toistuva muoto tuottaa hyvää onnea maorisymboliikassa. Jarkko Perälä puolestaan on muotoillut baaripöytäänsä intarsialeikkauksella kukan, joka loistaa puun lämpimissä väreissä.
  Ali Korhosen senkki hyödyntää puumateriaalin monia ulottuvuuksia. Hiotun pinnan lisäksi oven peilikoristelussa on raidan sisälmys rehevine syineen. Siitä senkki on saanut nimekseen Sydänpuu.
  Töissään artesaanit ovat antaneet ammattiosaamisen näyttöjä taidekäsityön ja kulttuurilähtöisen tuotteen opintokokonaisuuksissa. Yksi arvioinnin osa on myös tuotteiden esillepano, mikä näkyy näyttelyn harkittuna ulkoasuna.
  Upeat kalusteet sulostuttavat aikuistopiston aulaa Viitaniementie 1:ssä vain toukokuun loppuun saakka, joten ne, jotka eivät ehdi paikalle, joutuvat tyytymään kuviin Facebook-sivullamme.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

torstai 22. toukokuuta 2014

Iiro kehitti jousimallit työpajaan

Venyy muttei katkea. 
- Ei ehkä ihan normipuusepän hommia, mutta mielenkiintoinen kokemus, toisen vuoden puualan opiskelija Iiro Jokela kertoo työssäoppimisjaksollaan kehittelemistään jousimalleista.
  Viiden viikon työharjoittelusta tuli nimittäin hieman erilainen kuin kurssikavereilla, jotka olivat pestautuneet huonekaluja tai keittiönkaappeja valmistaviin puusepänverstaisiin. Iiron tehtäväksi tuli kehittää Jyväskylän käsityökoulun opetuskäyttöön soveltuvia jousimalleja.
  - Olen harrastanut jonkin verran jousiammuntaa ja tehnyt erilaisia jousipyssyjä jalkajousista varsijousiin. Ehdotin, että voisin kehittää malleja, jotka soveltuisivat oppilaiden tehtäväksi.
  Viiden viikon aikana Iiro kehitti jalka-, pistooli-, vastakaari- ja pitkäjousen mallit, joita käsityökoulu voi hyödyntää.
  Yksi Iiron kehittelemä jousimalleista on yhdistelmä vanhaa vastakaarijousta ja modernimpaa kilpajousista tuttua muotoa.
  - Tekniikka perustuu tavallaan laminointiin. Vastakaaren muottiin puristetaan useita viilukerroksia, joista syntyy jousen lapa, Iiro kertoo käyttämästään tekniikasta.
Nahkatyöt ovat myös Iiron omaa tuotantoa. Opin
nahkatöihin hän on saanut suutari-isältään. 
  - Tässä mallissa etu on se, että sitä voidaan muokata. Lapoja voidaan ohentaa ja paksuntaa, lyhentää ja pidentää ampujan koon ja voiman mukaan. Siksi se sopii malliksi työpajaan, Iiro esittelee joustaan.
  Iiro ehti työharjoittelunsa aikana toimia myös apuopettajana lasten käsityöpajassa. Siellä hän sai opastaa oman jalkajousimallin valmistajia.
  - Oli hauskaa olla pienten opettajana. Siitä sai monipuolista kokemusta, Iiro pohtii.
  Tulevaisuudessa käsityökoulun oppilaat voivat valmistaa jousen vapaavalintaisena projektityönä.
Pistoolijousi pölkyllä.
Teksti Mika Njkänen, Kuvat Pertti Tuukkanen



perjantai 16. toukokuuta 2014

Kierto-koti alkoi elämään

Näin raikkailta näyttävät Satu Tervon 
valmistamat lastenhuoneen tekstiilit.
Tällä viikolla se vihdoinkin koitti, ensimmäinen sisustuspäivä Jyväskylän asuntomessuilla Maailmanpylväässä. Tätä hetkeä on odotettu hartaasti ja jännittyneenä. Pitkin kevättä ollaan mietitty, millaisen kokonaisuuden kalusteet ja tekstiilit muodostavat? Ovatko värit, muodot ja mallit oikeita ja sopivia asuntoon?  Miltä kaikki näyttää paikan päällä?
  Ja hienoltahan kaikki näytti. Kokonaisuudesta tulee upea. Tuotteet, tekstiilit ja kalusteet näyttävät tyylikkäiltä ja laadukkailta. Tuskin maltetaan odottaa, kun saadaan kaikki valmiiksi.
  Hommia jäi vielä ensi viikollekin. Emme saaneet vielä kaikkea sisutusta valmiiksi, kun asunnossa on vielä jotain viimeistelyjä tekemättä. Mutta nyt jo tuntuu mukavalta, kun näkee, että koko talven tehty työ näyttää hyvältä!

Teksti Kaisa Kotanen, kuvat Suvi Kotiranta
Virpi ja Oili-Säde asettelemassa Virpin 
valmistamia tekstiilejä. 

torstai 8. toukokuuta 2014

Eläinten vanhuus kuviksi


Uneton yö. Valo siivilöityy sälekaihtimien välistä huoneeseen. Netta Saikkonen katsoo vanhaa, sairastelevaa koiraansa ja tajuaa sen harmaantuneen yhtäkkiä.
  - Siinä se oli, silmieni edessä.  Täydellinen lopputyön aihe oli löytynyt. Halusin kuvata vanhoja eläimiä ja tallentaa niiden kauneuden viimeisiltä elinvuosiltaan, Netta kertaa opinnäytetyönsä syntyhistoriaa.
  Netta alkoi kartoittaa tuttavapiiriään eläinvanhusten löytämiseksi. Nopeasti kasassa oli yhdeksän elämänsä loppusuoraa kulkevaa eri eläinlajin edustajaa.
  Netta pohti tapaa, jolla hän saisi kuviin haluamaansa arvokkuutta.
  - Halusin tietää, onko eläinvanhuksista mahdollista saada yhtä kauniita ja arvokkaita kuvia kuin ihmisistä.
  Kokeilujen jälkeen Netta päätyi käyttämään mustaa taustakankasta ja kahden salaman valaisulaitteistoa.
  - Halusin, että eläin olisi pääosassa.

  Oman haasteensa kuvien toteuttamiseen toi iäkkäiden mallien väsyminen.
- Mallini olivat eläinvanhuksia, joten kuvaustilanteesta ja -ympäristöstä oli tehtävä mahdollisimman stressitön. Siksi kuvasin eläimet niiden omassa ympäristössä keikkasetin avulla, Netta kertoo.
  Toinen syy liikuteltavan valaisulaitteiston käyttöön oli se, että kuvattavia oli liskoista hevoseen, joiden tuominen studioon olisi ollut mahdotonta.
  Netta rakensi taustakankaan ja salamalaitteiden avulla studion jopa keskelle sohjoista pihaa saadakseen eläimistä toivotunlaisia kuvia. Apuna käytettiin myös erilaisia makupaloja ja eläinten omistajien ohjausta.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Netta Saikkonen