Mitalisti Luovalta kampukselta. |
- Kyllä tässä täytyy alkaa uskoa, että on ihan hyvä omalla alallaan, Enni tokaisee vaatimattomasti mitali kaulassaan.
Kevään kokemukset ovat tuoneet uutta luottamusta Kangasniemeltä kotoisin olevaan Enniin.
- Tärkeintä varmaan on se, mitä olen oppinut itsestäni. Italiassa tajusin sen, että taidot ja kyvyt riittävät tälle alalle vaikka ei osaisi kieltäkään ja pronssimitali antaa itsevarmuutta, vaikka ihan tyytyväinen en olekaan kilpailusuoritukseen, Enni kertoo nauren.
Vicenzassa Enni suoritti työssäoppimisen jakson pienessä, yhden hengen yrityksessä, jossa tehtiin paljon naamiais- ja karnevaalipuvustuksia.
- Käytännön työ opetti nopeutta ja erilaisia kikkoja, joilla työ saatiin sujumaan tehokkaammin. Kommunikaatio hoidettiin pääasiassa eleillä ja käsimerkeillä, sillä työnantajani Roberta ei osannut englantia lainkaan. Itse kyllä sain hyvän italian peruskurssin kuuden viikon aikana, Enni kertoo.
Venetsian kanaaleja ihailemassa. |
- Jaoimme keittiön ja muut tilat emännän ja hänen lapsenlapsen kanssa, joten pääsimme mukavasti sisälle italialaiseen elämänmenoon. Ihmiset tuntuvat olevan avoimempia ja ottavat vastaan välittömästi. Pomokin vei lounaalle minut, vaikka emme pystyneet puhumaan mistään yhteisellä kielellä.
Todistusta juhlitaan parin päivän päästä mutta mielessä siintää jo tulevaisuuden haasteet.
- Kyllä jatko-opinnot ovat edessä, mutta en vielä tiedä missä ja millä asteella. Otan nyt itselleni aikaa ja annan ajatusten ja ideoiden kypsyä.
Ja niitähän riittää, sillä Ennin kesä kuluu ensin sekä Kangasniemessä Kenno ry:n teatterin näyttämöllä että puvustamossa minkä jälkeen on aika toteuttaa pitkään mielessä muhineet vaatetusideat.
- Olen kehittelemässä merenneitopukua, jonka materiaali vaatii tutkimista, minkä lisäksi aion tehdä vaatteita käyteyistä kravateista, Enni kertoo.
Katso tästä myös Ennin blogi, jossa hän esittelee erilaisia kouluprojekteja.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Enni Tulla ja Mika Nykänen