perjantai 22. helmikuuta 2013

Tölkit taipuivat taiteeksi

Rautalankarunko pitää 
tölkit ruodussa.
Riina Leppäsen taidekäsityön kurssilla valmistama teoskokonaisuus lähti hahmottumaan kollaasikokeilujen jälkeen. Materiaalit alkoivat tuottaa merkityksiä.
- Leikkelin erilaisia materiaaleja, yhdistelin niitä ja idea alkoi syntyä, Riina kertoo asetellessaan teostaan koulun vitriiniin.
  Oluttölkkien ja tupakka-askien yhdistelmien keskellä Riina huomasi, että teoksen teema oli riippuvuus.
  - Laajensin puvun sanomaa valokuvakollaasilla ja teksteillä, joissa käsitellään riippuvuuksia ja niiden seurauksia.
  Taidekäsityön kurssilla valmistetuilta tuotteilta ei vaadita ehdotonta käytännöllisyyttä, vaikka puvun hahmo on selkeästi lähtökohtana. Riinan puku ei taivu ihan helposti päälle.
  - Puku on kuositeltu niin, että se sopisi minulle, mutta rautalankarunko tekee siitä melko epämukavan. Olen kyllä suunnittellut muutokset ja vuorauksen, joiden avulla pukua voisi käyttää, Riina kertoo.
Tupakka-askien palaset on
ommeltu toisiinsa.
  Tölkkejä puvun etumukseen meni koko mäyräkoirallinen, tupakka-askeja vajaa parikymmentä. Hameen takaosa on suikaloituja jätesäkkejä. Kaulakääty puolestaan on valmistettu oluttölkkien sokista, jotka on yhdistetty rautalangalla.
  - Tölkkejä ei ole tyhjennetty koulussa, Riinaa nauraa.
  Työhön kuuluu myös esillepano, johon Riina on hankkinut lisää asiankuuluvaa rekvisiittaa.
  - Taidekäsityössä on hauskaa se, että jokainen materiaali ja palanen merkitsee jotakin.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Huovutusta lukion vieraille

Laure Barbier.
Rina Putteman, Lynse Veerick ja Laure Barbier saivat keskiviikkona artesaaneilta pikakurssin huovuttamisen saloihin. Belgian Brugesista Petäjävedelle lukion toisen vuosikurssin vieraiksi saapuneet neitoset rullasivat huopapötkylöitä kädet mäntysuovasta liukkaina tavoitteena saada aikaan tuliaisia kotiin.
  - Olemme käyneet Vanhalla kirkolla, kiertäneet Jyväskylän museot ja tarkoitus on vielä järjestää muotinäytöskin, Petäjäveden lukion englannin, ruotsin ja ranskan opettaja Kaisa Hölttä kertoi vierailusta.
  Artesaanien luona vietetyn aamupäivän jälkeen vieraat lähtivät harrastamaan talviurheilua aurinkoisessa säässä.
  Belgialaisten vierailu kuuluu opiskelijoiden kansainvälistä vaihtoa tukevaan Comenius -projektiin, jossa Petäjäveden lukio on mukana. Ohjelman periaatteen mukaan Petäjäveden lukion toisen vuosikurssin oppilaat lähtevät vastavuoroisesti Belgiaan.
Lynse Veerick ja Rina 
Putteman.
  Sunnuntaista perjantaihin kestävän vierailun aikana opiskelijat ja isännät järjestävät workshoppeja mm. politiikasta, ruuasta ja muodista.
  - Muotinäytös on workshopin tulosta. Teemana on 60-luvun muoti, Kaisa Hölttä kertoi.

Kuvat ja teksti Mika Nykänen


torstai 14. helmikuuta 2013

Neuleliivi koneella

Marita Kinnunen ja liivi.
- Hupullinen neuleliivi, vaatetusalan opiskelija Marita Kinnunen määrittelee ensimmäisen koneellisesti neulotun työnsä.
  Lähtökohtana itselle suunnittelussa liivissä oli se, että siinä tuli olla huppu ja napitettu pääntie. Myös pituutta tuli olla reilusti.
  - Halusin vähän kasvunvaraa, perheenlisäystä kun on tulossa, Marita hymyilee.
  Materiaalina on tuttu Seitsemän veljestä, jonka Marita värjäsi happoväreillä. Itse värjäysprosessi monine vaiheineen tuotti yllätyksiä mutta lopputulos oli juuri sitä, mitä alunperin oli lähdetty tavoittelemaan.
  - Välillä liivi oli harmaa ja välillä musta, mutta kuivuessaan väri tuli esiin.
  Aikaa ensimmäiseen koneneuleeseen meni kuusikymmentä tuntia, josta suunnittelua, kaavoittamista ja laskemista oli yli puolet. Neulekurssilla opiskelijat tekevät täydellisen tuoteportfolion, johon kuuluu mm. neulontaohjeet, kaavat, materiaalit sekä hoito-ohjeet, mikä aiheutti paljon työtä.
  Aiemmin paljon käsin neulonut Marita löysi uuden maailman koneneulonnasta. Innostus siivittää Maritan kohti uusia kokeiluja koneneulonnan parissa.
  - Kyllä tästä jäi sellainen olo, että lisää neuleita on tulossa. Vaikka monta kertaa hermot meni koneen kanssa taistellessa, Marita nauraa.
  Marita vaihtoi syksyllä vaatetusompelijan opinnot artesaanikoulutukseen juuri luovuuden vuoksi.
  - Haluan enemmän suunnitella itse tuotteita, Marita kertoo.

Kuva Nestori Lönngrén, teksti Mika Nykänen

perjantai 8. helmikuuta 2013

Piirustuspöytä tulevalle puusepälle

Käsin kaiverrettuja yksityiskohtia.
Kun tehtäväksi annettiin pöytä, Juha Pihlainen päätti tehdä jotakin, mitä ei ihan jokaisesta huonekaluliikkeestä saa. Keuruulainen nuorimies toteutti piirustuspöydän, jonka avulla pitkäaikainen harrastus on entistäkin mukavampaa.
  - Olen piirtänyt pienestä pitäen. Nyt ei tarvitse köyristellä pöydän päällä. Tässä pöydän kulman voi säätää sopivaksi ja asento paljon mukavampi, Juha esittelee piirustuspöytäänsä.
  Pöydän alareunaan liitetty kouru pitää kynät ja tarvikkeet käden ulottuvilla. Kolme kaltevuusssäätöä takaavat sopivan kulman jokaiseen piirustusasentoon.
Kynät kouruun.
  Pöydän mallissa tärkeintä oli funktionaalisuus. Se on tehty käyttöä varten. Perustukevaa runkoa koristelee alasarjan taivutukset sekä käsinkaiverretut aaltoilevat säätölovet.
  - Merkkasin ensin kohdat ja porasin oikeaan syvyyteen. Sitten hahmottelin lovien ääriviivat puuhun ja naputtelin taltalla ja vasaralla muodot esiin, Juha selostaa toteutusta.
  Pöytä on Juhan ensimmäisiä tehtäviä puuosastolla. Juha tuli kouluun vasta marraskuussa mutta on päässyt nopeasti vauhtiin.
  - Suunnitteilla on penkkejä, tuoleja, lipastoja ja lisää pöytiä. Huonekalut nimenomaan kiinnostavat, Juha kertoo.
  Juhan matka Petäjävedellä kävi monen mutkan kautta. Peruskoulussa Juha oli kiinnostunut teknisistä töistä ja halusi opiskelemaan alaa. Hän pääsikin puualan oppilaitokseen, mutta syksyllä oli edessä ikävä yllätys. Koko koulutusta ei aloitettu ja Juhan oli mentävä minne siinä vaiheessa pääsi. Datanomin opinnot eivät kuitenkaan motivoineet vaan alkuperäinen haave kummitteli taustalla. Tänä syksynä paikka Petäjävedellä avautui ja Juha palasi alkuruutuun.
- Hyvältä tuntuu, Juha hymyilee.

Kuvat ja teksti Mika Nykänen

perjantai 1. helmikuuta 2013

Surmansilmukoista koruja

Suvi Salmelan koru.
Hevosenhäntäsolmuja, surmansilmukoita, kylkiluusolmuja, silmusolmuja. Kaikkia näitä sisältää makramee, solmuihin ja silmukoihin perustuva punontatekniikka. Artesaanit pääsivät kokeilemaan arabialaista alkuperää olevaa makrameeta erikoistekniikoiden jaksolla tammikuussa ja tuloksena oli koristeellisia tuotteita koruista kauluksiiin.
  Toisen vuoden teksiiliopiskelija Suvi Salmelalle tekniikka oli uusi tuttavuus. 
  - Aloitimme tutustumalla erilaisiin näytteisiin. Mukana oli muun muassa käpypitsiä, kirjontaa, haarukkapitsiä ja makrameeta. Makrameessa kiinnosti sen välineettömyys, eli kaikki voidaan tehdä pelkillä käsillä, Suvi kertoo.
  Suvi teki lukuisan määrän kokeiluja ja päätyi lopulta valmistamaan kaulakorun, jonka pohjarunkona toimii juuttinaru. Päälle on kiedottu ja solmittu pellavanarua ja lankaa. Viimeisen silauksen antaa muovihelmet. 
  - Omaan työhön tuli ainakin silmusolmuja ja tasosolmuja sekä omia sovelluksia, Suvi laskeskelee. 
  Koru meni näytille Next step-messuille ja sen jälkeen Sepän myymälään Jyväskylään. 
  Jatkossa Suvia kiinnostaa yhdistää makrameeta huovutukseen. 
  - Makrameella voisi tehdä esimerkiksi erilaisia verkkoja tyynyyn, Suvi pohtii.
  Parhaillaan Suvia työllistää lähestyvä lopputyö. Ammattikorkeakoulussa graafista suunnittelua opiskellut Suvi haluaisi tehdä omia kuoseja kankaanpainannalla.  
 - Ja sitten työelämään, Suvi suunnittelee.

Teksti ja kuva Mika Nykänen


Runolliset tuolit veivät yrittäjäksi

Teija Ässämäki ei kauan epäröinyt, kun sai tekstiilialan artesaanin paperit käteen aikuiskoulutuksesta keväällä 2011. Hän perusti saman tien oman yrityksen nimeltään Runotuoli. Runotuoli verhoilee huonekaluja, auton penkkejä sekä ompelee veneiden pressuja.
  - Yhdistän tekstiiliartesaanin koulutusta verhoiluun tekemällä mm. tuoleja, joihin värjään itse kankaat. Teen myös tuoleja, joihin yhdistelen painettua tekstiä, Teija kertoo.
  Valmistumisen jälkeen Teijalla oli "nyt tai ei koskaan -fiilis" päällä, ja kun starttiraha järjestyi nopeasti, yrityksen perustamisessa ei kauan nokka tuhissut. Siitä lähtien Runotuoli on täyttänyt Teijan elämän. Runotuolin toimitilat ovat nyt Toivolan vanhalla pihalla Jyväskylässä, mikä tarjoaa erinomaisen ympäristön käsityöalan yrittäjälle.
  Teija muistelee opiskeluaikaa tyytyväisenä.
  - Petäjävesi antoi paljon. Opiskelu samanhenkisten ihmisten kanssa oli nautinnollista. Ja itse opetus oli erinomaista, Teija kehuu.
  - Kyllä nyt ajattelen, että ilman Petäjäveden antamaa koulutusta ei olisi myöskään Runotuolia.
  Teijan koulutehtävät toimivat hyvin ponnahduslautana yrittäjyyteen.
  - Viimeiseen näyttöön tekemäni tuoli oli esillä Tikkakosken kädentaitajien näyttelyssä sekä Laukaan Kretliinissä. Molempien kautta tuli asiakkaita, Teija kertoo.
  Nykyisille opiskelijoille Teija haluaa antaa luottamusta omaan intuitioon ja näkemykseen.
  - Mutta kuunnelkaa korvat tarkkana kommentteja - tuotteita pitää kehittää koko ajan, Teija muistuttaa.

  Katso Swan Median tuottama video Teijasta.



Teksti Mika Nykänen, video Swan Media Oy