Vappukuva opettaja-oppilaan, hänen opettajansa ja opettajan yhteistyönä

Opettaja, opettaja-oppilas ja opettaja valitsevat vappukuvia.

Luontokuvaus oli ollut Sirpa Sergejeffille suuri intohimo jo vuosia mutta ajatus valokuvauksen opinnoista ei ollut tullut mieleen ennen kuin valokuvauksen lehtori Simo Peteri kysyi, olisiko aika siirtyä harrastuksesta ammattiin.
  - No totta kai, Sirpa sanoi ja palasi omien oppilaittensa pariin Luovan kampuksen metallityösaliin ajattelematta, mitä oli edessä.
  Media-alan ammattitutkinnossa ei nimittäin pärjää pelkillä luontokuvilla, sillä tutkinnossa pitää osoittaa valokuvaksen laaja-alaista osaamista.
  - Pitää pystyä ymmärtämään mikä on ammattilaisuuden taso ja pyrkiä siihen, Simo Peteri tiivistää.
  Ihmisten kuvaaminen oli täysin vierasta eikä studiossa Sirpa ollut koskaan käynytkään, joten opinnoissa oli monta uutta asiaa opelteltavana.

Ope-oppilas kameran takana, ope edessä.

  - Meni puoli vuotta ennen kuin uskalsin katsoa ihmistä kameran läpi. Olin tuijotellut vain eläimiä ennen kuin aloitin opinnot. Pelkäsin myös salamavalojen käyttämistä. Opinnoissa kuitenkin tajusin, että salamalla voi olla oma paikkansa valokuvauksessa.
  Opinnot ovat lähteneen lentoon myös kannustavan porukan siivittämänä.
  - Meillä on huikea porukka kasassa. Tekemisen meininki vie eteenpäin. 
  Sirpan kuvaajaprofiili on muuttunut totaalisesti kuluneen vuoden aikana. 
  - Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen. Aiemmin olen istunut jossakin itärajalla piilokojussa odottamassa karhuja ja kurkia ja nyt olen vain sulkeutunut studioon kuvaamaan ihmisiä.
  - Ennätykseni on muuten 54 eri karhua yhden yön aikana, Sirpa kertoo luontokuvauskeikoistaan.
  Vappukuvan ottaminen lähti Sirpan aloitteesta.
  - Sain idean, kun kävin ostamassa serpentiiniä. Ajattelin, että kuvisopemme Anni osaa maalata omat kasvonsa ja taustan serpentiinien väriseksi. Tästä sitten suuntasimme studioon ja kuva oli valmis.
  - Muah, muah! Sirpa on ihana kuvaaja, Anni sanoo kuvaussessiosta ja tekee lentosuukkoeleitä. - Sirpa luo rennon ja inspiroivan ilmapiirin kuvauksiin.

 Hauskaa vappua kaikille Luovan kampuksen seuraajille!

 
Teksti ja kuvat Mika Nykänen (myös opettaja-oppilas)

Taidemuseo antoi innoituksen kuviin

Arina Bashlova Mari Tammisen mallina.

Luovan kampuksen valokuvaajat ovat ammentaneet innoitusta Jyväskylän taidemuseolta jo pitkään erilaisten yhteistyöprojektien kautta. Opiskelijat käyvät säännöllisesti näyttelyissä sekä taidemuseon Holvissa että Ratamon galleriassa, ja hankkivat osaamista työssäoppimalla museon valokuvaajana. Tätä kautta erilaiset valokuvasarjat ovat myös linkittyneet taidemuseon toimintaan tai taiteilijoihin.
  Mari Tamminen toimi kevään taidemuseon valokuvaajana ja dokumentoi museon näyttelyiden rakentamista ja avajaisia sekä loihti luovia esitekuvia museon käyttöön. Työssäoppimisen oheessa Mari kehitti oman projektin, jossa hän käytti museon tiloja hyväkseen.
  - Halusin kuvata museota nuoren silmin. Mallina toimi työkaverini Arina Bashlova, joka oli myös työharjoittelussa matkailualan opintoihin. Museon taiteelliset vessat antoivat ympäristön kuville, Mari kertoo.
  Juliaana Strandman puolestaan löysi aiheen dokumentaarisen valokuvauksen projektityöhön taidemuseon Generation -näyttelystä. Näyttelyssä esillä olleen Säde Rinteen kirjontatekniikalla tehdyt eroottiset kuvat tekivät vaikutuksen Juliaanan tabuja rikkovalla ennakkoluulottomuudellaan.

Säde Rinne Juliaanan kuvaamana.

  - Kuvat pysäyttivät aiheen ja tekniikan ristiriidan vuoksi. Halusin tutustua niiden tekijään, Juliaana kertoo.
  Juliaana otti yhteyttä Aalto yliopistossa kuvataidetta opiskelevaan Rinteeseen ja sopi tapaamisen Helsinkiin Rinteen kotiin. Koko päivän kestäneen tapaamisen aikana Juliaana otti valokuvia ja haastatteli Rinnettä sekä ihmisenä että taiteilijana.
  - Ihmistä on helpompi kuvata, jos tuntee häntä enemmän.
  Kuvia otettiin Rinteen kotona, kasvitieteellisessä puutarhassa ja Hakaniemen rannassa.
  - Säde näytti, mitkä paikat ovat hänelle tärkeitä tai inspiroivia. Säde oli niin avoin ja samalla tavalla herkkä ja utelias kuin minäkin, Juliaana kertoo kohtaamisesta.

Iina loi kuvat päivän mietelauseisiin

- Kuvien ja sanojen yhdistämisessä on tärkeintä jättää tilaa merkityksille. Kuva ei saa syödä tekstiä eikä teksti kuvaa, Iina Jussila pohtii mietelauseiden kuvittamista.
  Tämä haaste tuli Iinan eteen syksyn työssäoppimisjaksolla, kun hän pakkasi tavaransa ja lähti valokuvaajaksi Helsinkiin Ylen kulttuuri- ja viihdetoimitukseen.
  Iinan tehtäviin kuului erilaisten visuaalisten materiaalien tuottamista Ylen somekanaviin ja nettisivuille sekä kuvatoimittamista kulttuuriuutisiin.
  Laajin projekti oli kuitenkin Kirjojen Suomi -ohjelmasarjan mietelauseiden kuvittaminen. Teokset ilmestyvät Facebookissa joka päivä jouluun saakka, eli seuraajat saavat Iinan kuvista ja vaihtuvista mietelauseista ajatuksia herättävän joulukalenterin.

  - Kävimme läpi valtavan määrän erilaisia ideoita tiimin kanssa. Pohdimme eri päivien teemoja ja aiheita etukäteen ja yhteensä vaihtoehtoja tuli yli kahdeksankymmentä, Iina kertoo.
  - Opin tosi paljon siitä mitä on olla osana tiimiä ja työskennellä yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. 
  Iinan tehtävänä oli myös kuvata henkilöitä eri tapahtumista kertoviin uutisiin. Kuvattaviin kuului mm. Martti Syrjä, Pentti Arajärvi ja tanskalaisesta Vallan linnake -tv-sarjasta tunnetuksi tullut näyttelijäkuuluisuus Pilou Asbæk.
  Itsekin lukemista ja kirjoja rakastava Iina oli myös tuottamassa bannerikuvia äänikirjasivuille. 
  - Oli todella haastavaa suunnitella ja ideoida, millaisilla kuvilla kävijöitä houkutellaan sivulle. Työ opetti miettimään uudella tavalla kuvan viestejä, samoin kuin katsomaan kuvaa ulkopuolisen näkökulmasta.
  Käy katsomassa Iinan visualisointeja tästä linkistä.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Iina Jussila

Photoshop sai Hannan liekkeihin

Minja teki Hannasta Avatar-hahmon.

Luovan kampuksen toisen vuoden valokuvauksen opiskelijat päästivät mielikuvituksensa valloilleen ja kokeilivat luovia menetelmiä henkilökuvan muokkauksessa. Kuvankäsittelyn kurssilla opeteltiin kuvatasojen liittämistä ja sulauttamista toisiinsa erilaisia tekniikoita hyödyntäen.

Hannan hiukset alkoivat savuta Marin käsitelyssä.

  Minja Möttönen ja Mari Tamminen ottivat lähtökohdakseen luokkakaverinsa Hanna Hämäläisen ja kuvasivat häntä studiossa suunniteltu kuva mielessään. Marin mielessä oli kuva hahmosta, jonka pää olisi savun ja liekkien peitossa, kun taas Minja halusi siirtää Hannan Avatarin maailmaan.
  - Vaihdoin taustavärin sekä hameen värin, lisäsin liekit ja valohohdetta liekkien ympärille ja iholle, Minja kertoo.
  Mari puolestaan väritti kynnet ja huulet ja rakensi hahmon silmät kokonaan uudestaan. Hiusten päälle Mari loihti erilaisista liekkikuvista fantasiahiukset, joista nousee savua.

Marin kasvot Clara espanjalaisen päässä.

  Toinen tehtävä oli liittää luokkakaverin kasvot vanhaan maalaukseen. Hanna valitsi pohjaksi Frans Pourbousin muotokuvan Isabella Clara Eugenia espanjanlaisesta ja liitti siihen studiossa kuvatut Marin kasvot. 
  - Kasvot piti kuvata samassa kulmassa kuin maalauksessa. Samoin valon tuli olla voimakkuudeltaan ja suunnaltaan vastaavanlainen, Hanna kertoo.
  Kun kasvot oli irrotettu omasta taustastaan, ne siirrettiin maalauksen päälle ja skaalattiin sopivan kokoisiksi.
  Tämän lisäksi kasvojen väriä ja kontrastia piti muokata pohjakuvaan sopivaksi, mikä saatiin aikaan erilaisilla säätötasoilla.
  Viimeisenä vaiheena valokuvattujen kasvojen päälle liitettiin maalauskankaan tekstuuria luomaan aitouden vaikutelmaa.
 
Teksti Mika Nykänen, kuvat Minja Möttönen, Mari Tamminen ja Hanna Hämäläinen

Huippukuvaaja opastaa Luovan kampuksen opiskelijoita

Tunnelmia perjantain aloitustapahtumasta. Henkilökuvassa 

Jesper Bange (Bond), Simo Peteri (JAO), sekä Rami Hanafi.

JAO:n valokuvauksen opiskelijoille avautui perjantaina asiantuntijaluentojen myötä ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua ja osallistua ison yrityksen kuvabrändäykseen. Bond-agency, valokuvaaja Rami Hanafi ja JAO toteuttavat syys-lokakuun aikana uuden oppilaitoksemme Gradian näkyvyyssuunnitelman.
   Rami mursi opiskelijoiden jännitystä kertomalla kuviensa kautta omasta urastaan. Suurin kiittäminen ja motivaattori uralle on ollut oma äiti. Suomen parhaimmistoon kuuluva kuvaaja peräänkuulutti rajojen rikkomista ja totesi että liian usein kuvaukset tehdään tutusti ja turvallisesti. Tällöin lopputulemana kuvista tulee tylsiä.
  JAO:n kuvaajat aloittavat kuvaustehtävien toteuttamisen tällä viikolla ja tulevat saamaan häneltä kuun lopussa välikritiikkiä ja lisää ohjeita työtään helpottamaan.


Teksti ja kuvat Anne Haimakainen

Esikuvan jäljillä opintojen alkuun

Valokuvauksen opiskelijat Ratamossa.

Luovan kampuksen lukukausi on taas pyörähtänyt käyntiin täydellä tohinalla. Uudet ryhmät ovat löytäneet perille Kankaan rakennustyömaiden läpi ja aloittaneet matkan kohti luovien taitojen maailmaa. Ohjelmassa on ollut orientaatiota alalle ja tutustumista Jyväskylän tarjoamiin museoihin ja näyttelyihin.

  Käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijat kävivät tutkimassa Suomen käsityön museon aarteita ja piirsivät inspiraation aiheita tuleviin töihinsä. 

  Valokuvauksen opiskelijat puolestaan ottivat startin opinnoilleen tutustumalla Esa Ylijääskön November is a beginning -näyttelyyn galleria Ratamossa. Esa on valmistunut samasta opinahjosta vuonna 2010 ja tarjoaa oivan esikuvan alalle tuleville nuorille valokuvaajanaluille.
  Syyrian sotaa Turkkiin paenneiden kurdien elämää Istanbulissa kuvaava näyttely veti opiskelijoiden ilmeet vakaviksi.

Kuva syyrialaistytöstä kiinnitti Jessen
huomion.

  - Näyttely inspiroi valokuvaamaan, ehdottomasti, Jesse Liimatainen pohti kuvien äärellä. - Tämä on tunteita herättävää valokuvausta maailman ongelmista.

  Äänekoskelta kotoisin oleva Jesse tuli opiskelemaan valokuvausta, koska haluaa kehittää kuvallista osaamistaan. Monia taiteenlajeja hallitsevan nuoren miehen tavoitteena on löytää elanto monialaisen sisällöntuotannon saralta. 

  Ylijääskön kuvista yksi nousi Jessen mielessä ylitse muiden.
  - Ilme kiinnitti huomiota. Siinä on suruun ja kurjuuteen tottuneen lapsen ilme. Taustalla oleva tyhjä seinä ja hienosti koristellut vaatteet tuovat esiin kasvot, jotka eivät poseeraa, Jesse pohti syyrialaistytön kuvan äärellä.
  Myös Milja Linna on vaikuttunut näkemästään.
  - Näyttelyssä on pysäyttävä tunnelma, Milja mietti ja muu ryhmä oli samaa mieltä.

  Näyttelyn jälkeen opiskelijat tutustuivat vielä Luovan valokuvauksen runsaaseen toimintaan Anna-Leena Pesosen johdatuksella. Ratamolla opiskelijoilla on mahdollisuus hankkia lisäoppia monelta valokuvauksen alalta. Kannattaa tarttua tilaisuuteen.

  Tutustu Esa Ylijääskön näyttelyyn täältä.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Matka valokuvaajaksi alkoi kirjapinon äärellä

Tiina Lemettinen kirjojen takana.

Hiirenhiljaisen luokan pöydät notkuvat valokuvakirjoista. Silmät skannaavat sivuille piirtyviä valokuvahistorian tunnetuimpia kuvia. Mihin katse tarttuu?

  - Robert Mapplethorpen kuvat kiinnostavat. Olen katsellut niitä aiemminkin, Tiina Lemettinen

kertoo kuuluisan ihmiskehon ja kukkien kuvaajan kirjan äärellä.

  Ensimmäistä kurssiaan kuvallisen ilmaisun perustutkinnossa tekevä Tiina on kahlannut aamun aikana läpi kymmeniä valokuvaajia etsiessään ideoita keskustelufoorumiin, jossa ryhmä nostaa esille omia suosikkejaan ja mielenkiintoisia ilmiöitä valokuvakirjojen uumenista.

  - Käymme aluksi läpi valokuvan historiaa ja tutustumme kuvallisen ilmaisun eri medioissa, valokuvauksen opettaja Esko Varesvuo kertoo ensimmäisen kurssin sisällöstä.

  Myöhemmin ryhmä ottaa kamerat käteen ja jokainen kuvaa oman kuvasarjan, jossa keskitytään oman ilmaisun kehittämiseen. Tästä alkaa tie valokuvaajaksi.

  - Valokuvailmaisu on kurssin keskiössä. Tarkoitus on, että jokainen opiskelija lähestyy ilmaisua omista lähtökohdistaan, Esko kertoo.

  Tiina muutti Lahdesta Jyväskylään opiskelun perässä hakemaan uutta ammatillista suuntaa. Lähihoitajaksi kouluttauduttuaan Tiina havaitsi, että haluaa jotakin muuta.

  - Olin puoli vuotta lahtelaisessa valokuvastudiossa työssä ja tajusin, että tämä on minun juttuni, Tiina kertoo.

  Hyppääminen lähihoitajan varmasta työpaikasta valokuvaajan epävarmempaan asemaan ei Tiinaa huoleta.

  - Uskon, että onnistuminen on paljon kiinni siitä, onko valmis tekemään tosissaan töitä, Tiina sanoo ja avaa seuraavan kirjan. 

Teksti ja kuva Mika Nykänen

Vastasyntyneet näyttelyyn

Vastasyntyneiden kuvaamisessa huoneen lämpötilan tulee olla
tarpeeksi korkea.

- Pienet varpaat ja sormet koskettavat sydäntäni, Magdalena Dolecka sanoo, kun kysyn, mikä vastasyntyneiden kuvaamisessa kiehtoo.

  - Lapsi on vastasyntynyt vain kaksi viikkoa ja se on vanhemmille tärkeä vaihe. Haluan luoda unohtumattomia muistoja vanhemmille tuleville vuosille. Haluan, että aina kun he katsovat kuvaa, se koskettaa heitä, valokuvausta Luovalla kampuksella opiskeleva Magdalena kertoo.
  - Parasta vastasyntyneiden kuvaamisessa on se, kun he hymyilevät, Magdalena summaa.
  Magdalena aloitti vastasyntyneiden kuvaamisen puolitoista vuotta sitten ja on siitä lähtien kuvannut perhe- ja lapsikuvien ohella kymmeniä perheen tuoreimpia tulokkaita.
  Jokaista kuvaussessiota pitää valmistella huolellisesti, ovathan mallit melko vieraassa tilanteessa.
  - Kun vauva on syönyt hyvin, hän myös nukkuu hyvin. Käsittelen vauvaa aina varovasti ja rauhallisesti. Myös vanhemmat auttavat vauvan asettelemisessa. Kuvaushuoneen lämmittäminen on myös tärkeää, koska korkeampi lämpötila auttaa vauvaa paremmin nukkumaan. Tärkeää on myös, että vauvaa kosketellaan pehmeästi. Laitan aina käsineet päälle, koska omat käteni ovat yleensä kylmät, Magdalena kertoo kuvausjärjestelyistä.
  - Kuvaus vaati kärsivällisyyttä ja aikaa. Jokaisen vastasyntyneen kuvaamiseen menee kolmesta neljään tuntia, Magdalena kertoo.
  Yhdessä ja puolessa vuodessa materiaalia kertyi niin paljon, että Magdalena päätti järjestää kuvistaan näyttelyn. Näyttelyn avulla Magdalena myös suorittaa opintojaan, jotka ovat melkein loppusuoralla. Valmistumisen jälkeen vastasyntyneiden kuvaaminen jatkuu, totta kai.
  - Minulla on paljon uusia ideoita kuvia varten, Magdalena kertoo.

Vastasyntyneiden valokuvanäyttely Jyväskylän Kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenosastolla (Vapaudenkatu 39-41, 2. kerros) 6 - 20.9.2016. Näyttelyn avajaiset ovat tiistaina 6.9 klo 17.00.

Teksti Mika Nykänen, kuva Magdalena Dolecka

Kuvarekka parkkeeraa Yläkaupungin Yöhön

Jokainen kuvattava saa mukaan oman kuvansa.

Jyväskylän aikuisopiston valokuvaajan erikoisammattitutkinnon opiskelijat toteuttavat kesällä 2016 Kuvarekka-projektin. Opiskelijat haluavat päivittää suomalaisuuden kuvan tallentamalla rekkaan tehdyssä studiossa suomalaisten kasvoja valokuviin. Kuvarekka-projektissa otetuista valokuvista kootaan näyttely syksyllä 2016 yhteistyössä Keski-Suomen museon kanssa.
  Kuvarekka parkkeeraa ensimmäisen kerran Yläkaupungin Yössä lauantaina 21.5.2016 Ruusupuiston pihaan, jolloin kuvattavaksi voi tulla klo 12–16.00 ja klo 18–22.00. Lisäksi Kuvarekka on paikalla Kangastuksia-tapahtumassa Jyväskylän Kankaan alueella 12.6.2016 klo 12–16.00.
  Idea Kuvarekka-projektiin syntyi vanhoista torikuvaajista. Opiskelijat haluavat tuoda torivalokuvat projektin myötä tähän päivään. Kuvattavaksi voi tulla niin yksin, kaksin, ryhmässä kuin esimerkiksi perheen tai kaverin kanssa. Jokainen kuvattava saa kuvaustilanteesta muistoksi maksuttoman pikakuvatulosteen. Mikäli kuvattava haluaa, hänen kuvansa arkistoidaan myös museon kokoelmiin. Tuolloin kuvien käytöstä Keski-Suomen museossa tehdään kuvaustilanteessa erillinen sopimus.
  – Torivalokuvissa tavalliset ihmiset puhuvat tarinaansa suoraan katsojalle. Minä olen tässä, tällaisena. Tällainen valokuva on demokraattinen, jokainen tavallinen ihminen on valokuvan arvoinen, jokainen tavallinen elämä on tärkeä, kuvailee kouluttaja Simo Peteri Jyväskylän aikuisopistosta.
  Kuvarekka-projektin toteuttaa 14 opiskelijan ryhmä, joka opiskelee aikuisopistossa valokuvaajan erikoisammattitutkintoa. Opiskelu tapahtuu pääsääntöisesti työn ohessa ja joukossa on esimerkiksi ammattikuvaajia, jotka päivittävät osaamistaan tutkinnolla.
  Valokuvaajan erikoisammattitutkinnon opiskelijat tulevat eri puolilta Suomea aina Ivalosta Kouvolaan.
  – Opettelemme Kuvarekka-projektissa ison tapahtuman järjestämistä ja organisointia. Ryhmätyöskentely ja projektinhallinta ovat myös tärkeässä roolissa, kertoo opiskelija Esko Varesvuo.
  Valokuvaajan erikoisammattitutkinto on suunnattu lehtikuvaajille ja kuvajournalismia työssään tekeville ammattilaisille, jotka haluavat päivittää taitojaan ja syventää tietämystään lehtikuvauksen alalla. Se sopii myös valokuvaajan ammattitutkinnon suorittaneille sekä täydennyskoulutukseksi alan ammattilaisille.


Linkkejä projektiin:
https://arkistoidu.wordpress.com,
www.facebook.com/arkistoidu,
Instagram #arkistoidu

Teksti Jyväskylän aikuisopiston viestintä, kuvat Jyväskylän aikuisopiston valokuvaajan erikoisammattitutkinnon opiskelijat

Värit hehkuvat kuvasarjoissa

Janika laittoi kuvat pyörimään Kankaan

sisäiseen televisioon. Taustalla mallina
toimi Malla la Donna.

Värit saivat luovaa kuvausprojektia tekevät valokuvauksen opiskelijat tänä keväänä pauloihinsa. Janika Höysniemi löysi aiheekseen öisen kaupungin neonvärit ja Karri Kinnunen viehättyi orkideoiden terälehtien rikkaasta värimaailmasta. 
  - Mainosvalot ovat aina saaneet minussa aikaan jonkin vaikutuksen. Samoin luonnon valot, kuten ”sininen hetki” sekä hämärän ja pimeän aika ovat aina kiinnostaneet minua väriensä puolesta, Janika pohtii luovan kuvausprojektinsa lähtökohtia.
  Netissä Janika törmäsi valokuvaajiin, jotka ovat tallentaneet kaupunkien värivaloja, ja sai heistä tukea omille ideoilleen.
  - Halusin näyttää, kuinka liikennevalot, kauppojen näyteikkunat ja katujen heijastukset saavat ehkä muuten niin synkän ja pimeän kaupungin näyttämään yhtäkkiä värikkäältä ja ihmeelliseltä, Janika kertoo. 
  Karri löysi orkideat alun perin koulutehtävän kautta ja huomasi, että niiden lehtien kuvaamisella sai aikaan mielenkiintoisia väriabstraktioita.
  - Menemällä tarpeeksi lähelle lehdistä alkaa muodostua värikkäitä kuvioita. Kehittelin ideaa eteenpäin ja päädyin esittävästä kuvasta täysin abstraktiin ilmaisuun, Karri kertoo.
  Saadakseen kuviin riittävää jännitettä Karri käytti niin voimakasta makro-objektiivia kuin mahdollista.


Karri käytti pelkästään orkideoita kuviensa aiheina.

  - Asettelin myös kukkia aivan linssiin kiinni luodakseni värihuntuja kuvan eri osiin, Karri kertoo. 

  Janikan ongelmaksi muodostui, yllätys yllätys, värivalojen vähäisyys. Esikuvien kuvat oli otettu amerikkalaisissa suurkaupungeissa, joissa ei ole puutetta neonvaloista. Kuvauspaikkoja oli haettava siis Jyväskylän lisäksi myös Helsingistä.

  Heijastusten lisäksi Janika halusi kuvata yön valoissa liikkuvia ihmisiä. Nämä kuvat vaativat malleja, jotka Janika löysi "Jyväskylän valokuvaajat & mallit" -facebook-ryhmästä. Seitsemästä ehdokkaasta valikoitui kolme erilaisissa projekteissa kokenutta mallia, joiden kanssa Janika lähti yöhön kuvaamaan.
  - Kuvaussää vaihteli kolmenkymmenen asteen pakkasesta lumimyrskyyn. Lopputulokseen sää ei vaikuttanut mutta vaikeutti mallien työtä, Janika muistelee talvista urakkaansa.
  Lopullisen kuvavalikoiman Janika taittoi valokuvakirjaksi.
  - Asettelin kuvat väriteeman mukaan. Palkitsevinta oli nähdä lopputulos valmiina.
  Karri on pohtinut kuvien hyödyntämistä myös kaupallisesti.
  - Abstraktit kukkataulut sopisivat hyvin myytäviksi sisustustauluiksi.


  Katso Janikan ja Karrin otoksia Facebook-sivultamme.


 Teksti ja kuva Mika Nykänen

Valokuvaajat museokierroksella

Iina koki pysäyttävän hetken valokuvataiteen museossa.

Valokuvauksen opiskelijat kävivät perjantaina perinteisellä Helsingin kierroksella tutustumassa oman alan pyhimpään, eli Valokuvataiteen museoon, sekä tarjolla oleviin näyttelyihin. Tällä kertaa matkassa olivat ensimmäisen ja kolmannen vuoden opiskelijat.

Pimiön punaisessa valossa.

  Valokuvataiteen museolla oli muhkea paketti kaikille perinteisestä valokuvauksesta kiinnostuneille, sillä salit oli täytetty pimiötekniikkaa esittelevällä materiaalilla. Mukana oli kuvien lisäksi valtava määrä suurennuskoneita ja kokonainen punavalolla valaistu pimiö, jossa oli mahdollista jopa haistella pimiön tuoksuja.

  Näyttelyn aihe sopi ensimmäisen vuoden opiskelijoille kuin nyrkki silmään, sillä he olivat juuri saanet valmiiksi perinteisen filmikuvauksen ja pimiötyöskentelyn opinnot. Museossa oli mielenkiintoista vertailla omia aikaansaannoksia mestareiden tuotoksiin.

Cartier-Bressonin jäljillä Ateneumissa.

  Astetta kovempi haaste odotti Ateneumissa, missä oli esillä kattava näyttely yhden ehkä kaikkien aikojen suurimman valokuvaajan Henri Cartier-Bressonin elämäntyöstä. Ratkaisevan hetken ja sommittelun mestarin tuotanto täytti koko Ateneumin keskikerroksen. Joukossa olivat kaikki legendaariset kuvat, joita valokuvan historian kirjat pullistelevat ja joista Cartier-Bresson on tullut suurelle yleisölle tutuksi. Erityisen hienoa oli nähdä alkuperäisvedoksia, joissa filmin ja valokuvapaperin kaunis piirto tuli hienosti esiin.

  Opiskelijoille matka oli melkoinen rautaisannos perinteistä mustavalkoista valokuvaa ja paluumatkalla olikin mukava katsella omia värillisiä kännykkäotoksia kohteista.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Otoksia ensimmäisestä päivästä

Otoksia Luovan kampuksen ensimmäisestä päivästä.

Valokuvauksen ensimmäisen vuoden opiskelijat tallensivat Luovan kampuksen ensimmäiset työpäivät valokuviksi. Kamerapartiot kiersivät osastoilla tutkimassa, miten opiskelut upouusissa tiloissa ovat lähdössä käyntiin.   Kuvasato paljastaa sen, että opiskelu on alkanut täydellä höyryllä käyntiin, vaikka muutto on vielä tietyiltä osin kesken. Tilat ovat mitä hienoimmat ja tässä vaiheessa ainakin tahrattomat. Kaikkia kalusteita ei vielä olla saatu paikoilleen mutta vähitellen tavarat löytävät paikkansa, kunhan kiire hellittää. Tietoverkon lähdettyä toimimaan normaali opetus on saatu käyntiin, sikäli kuin opettajat ovat löytäneet omat tavaransa muuttolaatikoista.
  Valokuvauksen opiskelijat ovat kotoutuneet omiin tiloihinsa ja paahtavat jo täyttä päätä uusien välineiden kimpussa. Uusien tilojen myötä myös kuvauskalustoa on uusittu sekä ohjelmistoja päivitetty. Ohessa olevat kuvien käsittelyä on innoittanut aloittavien opiskelijoiden ensikosketus Lightroom-kuvankäsittelyohjelmaan.
  Kuvaajina ovat toimineet KUVA 15 opiskelijat Nelli Hartikainen, Miisa Kaipainen, Marianne Kouvo, Verneri Linna, Juuni Makkonen, Adéle Nurmela, Sanni Paananen, Emmi Paavola, Sara Parviainen, Milla Ristikangas, Viivi Salminen, Sara Valta ja Sinikka Ylönen.
  Facebook-sivullamme on yksittäisiä otoksia kollaasista irrotettuna.


Teksti Mika Nykänen

Valokuvaajat piirtämisen pauloissa

Verneri Linna ja Heidi Reinikainen keskittyvät.

Sen lisäksi, että valokuvauksen opiskelijat ovat syksyn aikana perehtyneet valokuvauksen saloihin, ovat he opetelleet myös piirtämään ja maalaamaan monella eri tavalla.

  - Ohjelmassa on ollut muun muassa luonnostelua, mallipiirtämistä, vesivärimaalausta ja kuvittamista. On tehty kollaaseja ja tutkittu ihmisen mittasuhteita, kuvallisen ilmaisun opettaja Anni Honkala luettelee syksyn satoa.

  Piirtäminen ja maalaaminen harjaannuttavat valokuvaajia kohti visuaalisen näkemisen taitoja, joita tarvitaan valokuvaajan työssä. Muun muassa sommittelua, värien käyttöä ja havaitsemista on harjoiteltu erityyppisillä tehtäväkokonaisuuksilla.  

  - Opiskelijat ovat esimerkiksi kuvittaneet sadun jollakin ennalta arvotulla tyylillä. Tyyli saattoi olla esimerkiksi realistinen, tyttömäinen, pelottava, kubistinen tai surrealistinen. Lopputulokset olivat huikeita, Anni kertoo.

  Visuaalisella alalla kohteen piirteiden tutkiminen on tärkeää.

  - Tyylittelytehtävässä valokuvatusta kohteesta poimitaan ole

ellinen ja lähdetään sekä pelkistämään että rikastamaan mallia. Myös ornamentteja on piirretty, Anni kertoo ja näyttää opiskelijoiden tuotoksia.

  Piirtämisen ja maalaamisen opinnot kuuluvat kuvan toteuttamisen tutkinnonosaan, joka on yksi yhdeksästä suoritettavasta ammatillisesta kokonaisuudesta. Tähtäimessä on kuvan toteuttamisen näyttötehtävä, jossa jokaisen opiskelijan tulee toteuttaa kuvataiteellinen teos.  
  Katsele opiskelijoiden tuotoksia artesaanien Facebook-sivulla.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Photographing Syrian Refugees with Esa Ylijaasko

Lue alla olevasta linkistä Photoblographerin juttu entisestä opiskelijastamme Esa Ylijääsköstä, joka on parhaillaan Turkissa kuvaamassa Syyrian tilannetta ja syyrialaispakolaisten elämää.

Photographing Syrian Refugees with Esa Ylijaasko

Valokuvaajat ulkomailla työssäoppimassa

Iidan otos talvisesta Chigagosta.

Kolme valokuvauksen opiskelijaa on taas ulkomailla haistelemassa kansainvälistä työssäoppimista.
  Milena Ainali on tutustumassa virolaiseen elämänmenoon Tartossa, Iida Lndeman Michiganissa ameriikan mantereeseen ja Wilma Tyni Puolassa.
  Lue oheisista linkeistä kuulumisia:
Milena 
Iida
Wilma

Kuva-artesaanit mukana AO-Uutisissa

Julia Merta oli myös yksi ohjelman haastatelluista.

Kolmannen vuoden kuva-artesaaniopiskelijat osallistuivat AO-uutisten tuotantoon vuoden alussa toteutetussa erityisprojektissa. Artesaanit tuottivat haastatatteluja, inserttejä ja kuvamateriaalia 12.2. lähetettyyn masiiniohjelmaan, joka käsitteli opiskelumahdollisuuksia ammattiopistossa.
  Päävastuun viisikymmenminuuttisen ohjelmakokonaisuuden toteuttamisesta kantoivat Ammattiopiston tuotantopalveluiden työssäoppijat.
  Ohjelman erityisenä kohderyhmänä ovat peruskoululaiset, jotka miettivät tulevia jatko-opintojaan. Aiheet käsittelevät esimerkiksi Jyväskylän ammattiopiston eri opiskelualoja ja kansainvälistä työssäoppimista.
  Katso ohjelma oheisesta linkistä:
  https://www.youtube.com/watch?v=ivjjSUuTcMI

Artesaanin arki kuvissa

Joona kuvien keskellä.

Valokuvauksen ensimmäisen vuoden opiskelijat ottivat opiskelijatoverinsa kameran linssin eteen ja kuvasivat artesaanin arkista aherrusta opintojen äärellä. Dokumentaation kohteeksi valikoitui malleja kaikilta osastoilta metallista tekstiiliin. Tehtävänä oli kuvata viiden kuvan sarja, jossa näkyy erilaisia vaiheita opiskelijan päivässä.
  Joona Yli-Sorvarin malliksi valikoitui Onerva Luoma, joka opiskelee vaatetusalaa. Joona seurasi Onervaa pari päivää ja tallensi erilaisia hetkiä työsalista kahvitunnille.
  - Kuvaamisessa meni melko kauan siksi, että Onervalla oli kuvauksellisesti hankala työvaihe meneillään. Pari päivää meni kankaan leikkaamisessa, ja siitä oli vaikea saada kiinostavia kuvia. Yritin saada tallennettua useampia työvaiheita. Ennakoiminen oli vaikeaa koska en tiennyt miten työ etenee, Joona kertaa projektiaan.
  Joona on päässyt vauhdikkaasti alkuun valokuvaajan opinnoissaan. Portfoliosta löytyy jo useampi asiakastyö, vaikka opintoja on takana vasta muutama kuukausi. Asiakkaina on ollut mm. Jyväskylän ammattikorkeakoulun Pörssi-osuuskunta.
  Joona tuli Petäjävedelle Seinäjoelta automaatioasentajan tutkinto taskussaan. Tiiviin kahden vuoden opintopuristuksen jälkeen olisi tarkoitus päästä kiinni valokuvausalaan joko työn tai jatko-opintojen kautta.
  - Studiokuvaus kiinnostaa erityisesti. Ehkä siitä voisi tulla ammattini, Joona miettii tulevaisuuttaan.
  Koulun muutto ensi syksynä Jyväskylään saa Joonalta hyväksynnän.
  - Jyväskylässä asuvana matka tietenkin lyhenee. Sen lisäksi on helpompi jäädä koulun jälkeen tekemään töitä koulun studioon, Joona visioi tulevaisuutta.
  Joonan blogiin tästä ja Onervan blogiin tästä

Teksti ja kuva Mika Nykänen

Halloween kuviksi

Laura Pentikäinen zoomaa malliaan. 

Valokuvauksen opiskelijat vierailivat hius- ja kauneuspuolen opiskelijoiden luona Viitaniemessä Halloweenin merkeissä. Mukana oli tietenkin kamerat, joilla opiskelijat tallensivat kampaajien ja kosmetologien Halloween-tapahtuman, jossa luotiin kaupungin hienoimmat maskeeraukset ja kampaukset.
  Valokuvaajat olivat jakautuneet kahteen ryhmään. Toisen tehtävänä oli tallentaa muuntautumisen etenemistä toisen ryhmän keskittyessä ottamaan muotokuvia valmiista maskeerauksista.
  Kuvien valikoinnin ja käsittelyn jälkeen valokuvaajat lähettivät valmiit kuvat malleilleen,jotka saavat hyödyntää niitä omissa portfolioissaan.
  Päivä oli mitä antoisin kaikille opiskelijoille ja jatkoa varmaan seuraa muiden vastaavanlaisten tapahtumien merkeissä.
  Katso kuvia oheisista linkeistä. Joona Yli-Sorvarin kuvasarja löytyy täältä, Anniina Lampisen kuvat täältä, Ella Torniaisen täältä sekä Iina Jussilan täältä.
  Facebook-sivuillamme on lisää tunnelmia tapahtumasta.
Teksti ja kuva Mika Nykänen

Näppäilykuvien päällä

Erik Kesselsin teos mykisti opiskelijat.

- Tuntuu kauhealta kävellä näiden päällä, Noora Ojanperä sanoi astellessaan Erik Kesselsin 24hrs in photos -teoksen päällä. Teos koostuu kuvapalvelu Flickriin yhden vuorokauden aikana ladatuista kuvista, jotka on tulostettu ja kasattu museon lattialle. Yhteensä kuvia on - paljon.  
  Valokuvaajien syksyn opintomatka suuntautui perinteisesti Helsinkiin. Tällä kertaa ohjelmassa olivat Valokuvataiteen museon Snapshot-näyttely ja Sanomatalon torille pystytetty World Press Photo kilpailun katselmus. Mahtui ohjelmaan toki myös rakkaan pääkaupunkimme katutunnelman vapaata aistimista.
  Snapshot-näyttelyssä opiskelijat saivat nauttia laajan kattauksen ns. näppäilynkuvan (ei ammattimaisen valokuvauksen/albumikuvauksen) eri lajityyppejä. Mukaan oli mahdutettu mm. kaikki nykyaikaiset sosiaalisen median kuvatyypit "duckfacesta" "flexingiin". Näyttely esitteli myös maailmaa muuttaneita harrastajakuvaajien aikaansaannoksia, mm. Abu Ghraibin vankilakuvia.
  Suurin hitti taisi kuitenkin olla Meme Booth, jossa näyttelyvieraat saivat ottaa itsestään kuvia tekstien kanssa ja jakaa ne museon Twitter-tilillä.
  Siinä missä Snapshot aiheutti hilpeyttä, World Press Photo veti ilmeet vakavaksi. Väkivaltaiset yhteenotot, kuolema ja kärsimys toistuvat useassa kilpailun loppusuoralle nostetussa kuvasarjassa.
  - Kylmät väreet tulivat, kun tajusin, mitä kuva esittää, Aki Laukkanen tiivisti Christopher Vanegasin meksikon huumesodan uhreja kuvaavan otoksen äärellä.

Teksti Mika Nykänen, kuva Raimo Kosonen

Eläinten vanhuus kuviksi

Uneton yö. Valo siivilöityy sälekaihtimien välistä huoneeseen. Netta Saikkonen katsoo vanhaa, sairastelevaa koiraansa ja tajuaa sen harmaantuneen yhtäkkiä.
  - Siinä se oli, silmieni edessä.  Täydellinen lopputyön aihe oli löytynyt. Halusin kuvata vanhoja eläimiä ja tallentaa niiden kauneuden viimeisiltä elinvuosiltaan, Netta kertaa opinnäytetyönsä syntyhistoriaa.
  Netta alkoi kartoittaa tuttavapiiriään eläinvanhusten löytämiseksi. Nopeasti kasassa oli yhdeksän elämänsä loppusuoraa kulkevaa eri eläinlajin edustajaa.
  Netta pohti tapaa, jolla hän saisi kuviin haluamaansa arvokkuutta.
  - Halusin tietää, onko eläinvanhuksista mahdollista saada yhtä kauniita ja arvokkaita kuvia kuin ihmisistä.
  Kokeilujen jälkeen Netta päätyi käyttämään mustaa taustakankasta ja kahden salaman valaisulaitteistoa.
  - Halusin, että eläin olisi pääosassa.

  Oman haasteensa kuvien toteuttamiseen toi iäkkäiden mallien väsyminen.
- Mallini olivat eläinvanhuksia, joten kuvaustilanteesta ja -ympäristöstä oli tehtävä mahdollisimman stressitön. Siksi kuvasin eläimet niiden omassa ympäristössä keikkasetin avulla, Netta kertoo.
  Toinen syy liikuteltavan valaisulaitteiston käyttöön oli se, että kuvattavia oli liskoista hevoseen, joiden tuominen studioon olisi ollut mahdotonta.
  Netta rakensi taustakankaan ja salamalaitteiden avulla studion jopa keskelle sohjoista pihaa saadakseen eläimistä toivotunlaisia kuvia. Apuna käytettiin myös erilaisia makupaloja ja eläinten omistajien ohjausta.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Netta Saikkonen