Joonas teki maailman kalleimman lasinalusen

Jos olet aina halunnut laittaa 250 euroa lasinaluseen, tilaisuutesi on tullut. Joonas Raistakka on tehnyt

Pysäytyskuva Joonaksen videolta.

sinulle juuri sellaisen. Omintakeista puun kerrostamistekniikkaa hyödyntämällä Joonas on nostanut halpatuotteena yleensä pidetyn lasinalusen uudelle tasolle - sekä esteettisesti että hinnaltaan.  

Pysäytyskuva Joonaksen videolta.
- Lyhyesti kutsun tekniikkaani "hienoviilutukseksi", Joonas kertoo. - En varmastikaan ole keksinyt viilun käyttöä puuhommissa alusta asti itse, mutta tykkään ajatella, että tapani hyödyntää sitä on kuitenkin uusi.

Joonas on testaillut viilun käyttämistä visuaalisena elementtinä opintojeni alustä lähtien ja alkanut pikkuhiljaa soveltaa sitä erilaisin tavoin.

- Vaikka tekniikka onkin periaatteessa ihan tavallista liimalevyn tekemistä on se silti todella raskas; pelkästään tuon videolla nähtävän viilutetun levyn tekemiseen meni työtunteja noin 40 - vasta sen jälkeen pääsee tekemään itse lasinalusia tai mitä kyseisestä viilupuusta onkaan tekemässä, Joonas kertoo.

Joonaksen käyttämässä menetelmässä puuta liimataan värillisen kerroksen kanssa kerta toisensa jälkeen vähän samalla tavalla kuin torttutaikinaa valmistetaan: kaulitaan ja käännetään.

Videolla nähtävän puun Joonas on viiluttanut 9 kertaa. Lasinalusen suhteellisen suolainen hinta johtuu nimenomaan valtavasta määrästä työtunteja, joita tähän kerrostamiseen tarvitaan.

- Vaikken hirveämmin pidäkään sanasta "taiteilija" minun on pakko tunnustaa, että olen artesaanina ehkä enemmän kallellaan sen suuntaan kuin mihinkään muuhun. Työni ovat aina jossain määrin "epäkäytännöllisiä", jos ajatellaan, että niitä pitäisi myydä eteenkinpäin, Joonas hymyilee.

Lisää Joonaksen töitä löytyy instagramista tunnuksella @adhdcarpentry

Teksti Joonas Raistakka ja Mika Nykänen, kuva Joonas Raistakka

Katso video tästä!

 

Sepän elämää

Hehkuvan raudan magiaa.

Oletko koskaan miettinyt, mitä sepät joskus muinoin tekivätkään pajojensa hämärässä? Tai miten nykypäivän sepät päivänsä viettävät? Entäpä oletko koskaan haaveillut toimivasi seppänä?

Seppien ammattikunta ei todellakaan ole kuollut tai kuihtunut olemattomiin, vaikka joku ehkä on näin luullutkin.

Sepän työtä opettavia seppiä on maassamme useita, jotka haluavat säilyttää yhden perinteisimmistä ammateista ja siirtää osaamistaan sitä haluaville.

Ammatikseen takovia seppiä on Suomessa useita kymmeniä ja oivan harrastuksen sepän hommista ovat saaneet sadat ihmiset ympäri tämän maan.

Gradia Jyväskylässä voi kouluttautua sepäksi Taideteollisuusalan ammattitutkinnossa. Opettajana on Sami ”rautakärpänen” Lehtomaa. Opetustyön ohella Sami suorittaa Seppämestarin erikoisammattitutkintoa.

Samin tarina sepäksi

Sami "Rautakärpänen" Lehtomaa.

Elokuussa 1998 Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen pajalla seisoi pienikokoinen nuori mies, käsissään pätkä puukkoterästä ja aivan liian painava vasara. Silloin löin ensimmäisen lyöntini alasimen äärellä ja sillä tiellä kuljen edelleen. 

Kolmantena koulupäivänä menin opettajieni luokse ja pontevasti ilmoitin: minusta tulee ammattiseppä. Fyysinen kokoni oli varsin hento, jonka johdosta huomautukseni aiheutti hilpeyttä opettajissa. En ollut siitä moksiskaan, koska halusin sepäksi ja hyvin nopeasti mieleeni iskostui ajatus tulevaisuudessa opettaa sepäntaitoja ja osaltani olla osa perinteen jatkumoa

Seppä minusta kasvoi ja siirrän tietojani ja taitojani erittäin mielelläni.

Teksti Sami " Rautakärpänen" Lehtomaa, Samin kuva Sirpa Sergejeff, taontakuva Lotta Niskanen

Väriä epävarmaan maailmaan

Japanilaista vaikutetta.

Vielä ehtii tulla ihailemaan Jaana Mörskyn metallia ja tekstiiliä yhdisteleviä koruja Luovan kampuksen yläaulaan. Esillä on virkattuja mandaloita, korva- ja rintakoruja, isoäidinneliöitä kierrätysmateriaalikoruja.

Näyttelyn nimi viittaa nykyhetken tilanteeesen. 

- Väriä epävarmaan maailmaan siksi koska toivon värien tuovan iloa harmaaseen ja synkkään, tämänhetkiseen epävarmaan olotilaan maailmassa, Jaana kuvailee.  

Näyttely on samalla eräänlainen välitilinpäätös Jaanan käsityöläisen uralla. 

- Olen tehnyt tänä vuonna kymmenen vuotta koruja Metallin Kosketus -nimen alla, joten yhdistin nämä asiat nyt tähän näyttelyyn, Jaana kertoo.

Kipinä korujen tekemiseen syntyi alunperin kirjakaupassa.

Mandaloita on eri väreissä.

- Silmiini osui Linda Jonesin kirja Ihania Koruja helmistä ja metallilangasta. Ja siitä se sitten lähti. Innostuin metallilangan kieputtamisesta todella. Asuin silloin Helsingissä pienessä asunnossa - ja siitä lähtien metallilangat, kaikenlaiset helmet ja kivet ja työkalut valtasivat keittiönpöytäni siihen asti kunnes muutin isompaan asuntoon täällä Jyväskylässä, kotiseudullani. Nyt se sama pöytä on ainoastaan työpöytä, Jaana muistelee.

Jaana teki aluksi koruja itselleen ja lahjoiksi ja myi niitä myös erilaisissa myyjäisissä. Jonkin aikaa hänellä oli myyntiä myös verkkokaupassa Etsyssä.
- Abby Hookin kirja Wirejewelry Masterclass innosti minua myös yhä enemmän metallilankorujen tekemiseen, Jaana kertoo.

Youtubesta Jaana bongasi Christina Larsonin metallilankakoruvideot. Larson tekee metallilankakoruja monilla eri tekniikoilla ja hänen ansiostaan Jaana löysi kumihimon, japanilaisen nyörinpunontatekniikan. 

Näyttely on osa käsityöntekijän ammattitutkintoa.

Jaana aloitti viime vuoden syksyllä -19 käsityöntekijän ammattitutkinnon opinnot Luovalla kampuksella.

- Täällä Kankaalla innostuin ikivanhasta lautanauhatekniikasta, jota olen yhdistänyt jonkin verran tekemiini koruihin ja koristeisiin. Innostuin myös luovasta kiertotaloudesta ja olen yhdistänyt kierrätysmateriaaleja ja taloudellisesti kestäviä materiaaleja koruihini. 

- Olin jo kiertotalouskoruihin kokeillut yhdistää virkkausta koruihin ja virkkaus on tuttua minulle muutenkin vuosikymmenten takaa, Jaana kertoo.

Kun Suomi ja maailma menivät kiinni pandemian vuoksi keväällä, Jaana alkoi virkkaamaaan. 

- Rakastuin erilaisten lankojen väreihin ja väriyhdistelmiin! 

Jaana opiskeli erilaisia virkkaustekniikoita, otti haltuun isoäidinneliöt ja laajensi osaamistaan mandaloihin, joita löytyy myös näyttelylystä. Nyt tuotannossa on koruja, koristeita ja asusteita. 

Näyttely on avoinna jokainen arkipäivä klo 9-16 aina 27.11. saakka.

Ota yhteyttä somessa tai sähköpostilla, jos olet kiinnostunut jostain korusta tai mandalasta:

Instagram: @jkristm / touchofthemetal@gmail.com  

Teksti Jaana Mörsky ja Mika Nykänen, kuvat Jaana Mörsky

Luova kiertotalous omassa näyttelyssä

Luova kiertotalous-hankkeen tuotteita voi ihailla nyt nettigalleriassa. Esillä on runsas valikoima tuotteita, jotka on valmistettu kiehtovista kierrätysmateriaaleista ja innovatiivisista biomateriaaleista.

Näyttely esittelee Gradian taideteollisuusalan sekä tekstiili- ja muotialan opiskelijoiden ideoimia ja valmistamia protoja ja tuotteita.

Biopohjaisista materiaaleista valmistetuissa tuotteissa on käytetty sellua, Woodcastia tai 3D-tulostusfilamentteja, kierrätyshuopaa ja korkkia sekä biopohjaista linoleumia.

Kierrätysmateriaalituotteissa on käytetty metalli- ja kalusteteollisuuden ylijäämiä ja sivuvirtoja sekä erilaisia kierrätystekstiilejä.

Tuotteiden valokuvaamiseen ovat osallistuneet Gradian lehtori Sirpa Sergejeff sekä media-alan ja kuvallisen ilmaisun opiskelijat Linnea Koivu, Jenna Lindroos, Eveliina Rintala, Jurian Törnroth ja Sampo Vuori. Näyttelyn valokuviin on lisätty tuotteen ja valmistajan nimi sekä tiedot tuotteessa käytetyistä materiaaleista.

Näyttelyn on koonnut Luova Kiertotalous-hankkeen koordinaattori Sirpa Vauhkala.

Käy ihailemassa mahtavia tuotteita täällä!

https://luovakiertotalous.wixsite.com/intoa 

Teksti Sirpa Vauhkala ja Mika Nykänen

Kolmatta kertaa Kankaalle

Miska kangaspuiden ääressä.

Miska Saarenketo ei ole ensimmäistä kertaa ns. pappia kyydissä, jos puhutaan Luovalla kampuksella opiskelemisesta. Alkamassa on nimittäin kolmas tutkinto samassa rakennuksesta. Viisi vuotta sitten ovi aukesi metalliartesaanin perustutkintoon, minkä jälkeen innostus opiskeluun kasvoi niin kovaksi, että oli pakko suorittaa myös seuraava taso, eli käsityöntekijän ammattitutkinto. 

  Miskan kolmas tuleminen otti suunnakseen kerrosta ylempänä sijaitsevan tekstiilityösalin, missä tarkoitus on vihkiytyä astetta pehmeämmän materiaalin saloihin.

  Kimmokkeen tesktiiliin Miska sai alunperin ensimmäisen opiskeluvaiheensa kiertopajoista, joissa tutustutaan kaikkiin ihmeellisiin materiaaleihin, mitä Luovalla kampuksella on tarjota.

  - Tekstiili kävi mielessä jo silloin ensimmäisellä kerralla mutta valitsin metallin, Miska muistelee kangaspuiden äärellä.

  Työn alla kaulahuivi, jonka loppusijoituspaikka on vielä arvoitus. Miska ei nimittäin ole ihan varma tuleeko huivi lämmittämään hänen omaa kaulaansa

Tyon alla on kaulahuivi.

  - On vähän hurjat värit minun makuuni, tuore tekstiilialan opiskelija sanoo, vaikka oli itse valinnut langat läheisestä tarvikemyymälästä. 

  Tulevaisuudessa siintää kahden materiaalin yhdistäminen tavalla tai toisella.

-  Uudet jutut kiinnostavat aina, Miska sanoo ja jatkaa kangaspuiden louskutusta kahden tutkinnon kokemuksella.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Opiskelua poikkeustilassa

Sirpa Järviö ja Manu Semann pohtivat.

Luovan kampuksen opetus loppui kuin vannesahalla leikaten, kun Suomen hallitus määräsi maaliskuussa koulut sulkemaan ovensa. Sorvit vaikenivat, ompelukoneet pysähtyivät ja kangaspuut lakkasivat louskuttamasta. Opiskelu siirtyi nettiin ja syvä hiljaisuus laskeutui Luovan kampuksen käytäville.
  Kokoontumisrajoituksia noudattaen toimintaa on voitu kuitenkin jatkaa pienimuotoisesti. Osaamista mittaavia näyttöjä on annettu ja otettu vastaan sekä videoyhteyden välityksellä että ihan elävänä Luovalla kampuksella, ja varsinkin valmistuvien opiskelijoiden suoritusten arviointeja ei ole siirretty. Jokainen valmistuu ajallaan.
  Puualan opiskelijat Sirpa Järviö ja Janne Hokkanen huhkivat hiki hatussa kumpikin omassa tilassaan, Sirpa konesalissa ja Janne höyläpenkeillä. Sirpa pohtii opettajansa Manu Semannin kanssa kiinnitysratkaisuja massiivipuiseen sänkyynsä.
  - Olen ollut täällä melkein joka aamu jo puoli kahdeksalta, Sirpa kertoo hymyissä suin.
  Eikä ihme, sillä Sirpa on tekemässä Luovan kampuksen ennätyksen opintojen nopeudessa poikkeustilasta huolimatta. Alun perin Sirpa otti töistään opintovapaata kaksi vuotta tehdäkseen käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon mutta sitten ala vei mennessään ja mopo lähti niin sanotusti keulimaan. Nyt kahden vuoden sisällä valmistuu perustutkinnon lisäksi myös käsi- ja taideteollisuusalan ammattitutkinto, mikä tarkoittaa sitä, että neljän vuoden opinnot tulevat tehdyksi puolet lyhyemmässä ajassa.

Kaisa Kotanen ja Emilia Haapasalo sovituspuuhissa.

  Sirpa on suunnitellut ja valmistanut paljon aaltomaisia muotoja hyödyntäviä valaisimia vanerista. Yhteistyökumppanina hänellä on ollut Säynätsalon vaneritehdas, joka toimittaa hänelle laadukkaan materiaalin. Vaikka Sirpa tuli alalle vasta viime syksynä, nyt hänellä on jo valikoima tuotteita, joita voit ihailla tästä.
  Seinän toisella puolella Janne viimeistelee värillisellä viilulla koristeltua pöytäänsä, joka on jo toinen lajissaan koronaeristyksen aikana. Vaikka kaikki eivät ole iloisia poikkeusoloista, Janne löytää jotain positiivistakin.
  - Ei tarvitse odotella työkaluja tai etsiä tilaa, kun on täällä yksin, Janne tuumaa tyytyväisenä. Katso Jannen tuotoksia hänen instagram tililtään.

Tarja Mäntynen opettaa materiaalioppia.

  Tekstiilipuolelta kuuluu iloista hihkuntaa, kun opettajat Kaisa Kotanen ja Marjo Tuhkanen seuraavat Emilia Haapasalon lohikäärme-hevos-puvun sovitusta. Hurja karvakasa muotoutuu yhtäkkiä upeaksi fantasiapuvuksi, jonka sisälle Emilia katoaa näkymättömiin. Elfien nimeä kantavan puvun avulla Emilia on kehittänyt taitojaan fursuitien (karvaisten pukujen) tekemisessä, mitä tarvitaan, kun Emilia alkaa valmistaa Keski-Suomen museolle koronakaranteenissa suunnittelemaansa jänis-teemaista maskottipukua.
  Muotialan opiskelijat käyvät koululla vain satunnaisesti, sillä usealla on omia työvälineitä kotona. Tarja Mäntynen on kuitenkin teorialuokassa vetämässä materiaaliopin lähituntia kolmen hengen ryhmälle.
  - Materiaalien tuntemusta ei voi opiskella etänä, koska opiskelijoilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta päästä käsiksi kaikkiin kankaisiin, mitä tarvitsee. Lisäksi kaikki kokeet ja materiaalitestit on tehtävä lähiopetuksessa, Tarja kertoo.
  Enni Tulla tekee suunnitelmia ja raporttia omissa oloissaan vaatetuksen työsalissa, jonka toisella reunalla lehtori Heli Mäkinen ohjaa parin hengen opiskelijaryhmää. Muutoin salissa vallitsee suorastaan autereinen rauha.
  Mutta, ensi syksynä salit täyttyvät taas elämästä ja luovien ihmisten energiasta. Siihen uskomme!
  Katso lisää kuvia Facebook-sivultamme.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen
  

Islanti kutsui valokuvaajaa

Matias Kuivalaisen ensimmäinen päivä Jón Pállin studiolla.

Luovan kampuksen opiskelijat ovat ahkeria maailmanmatkaajia. Kansainvälisten vaihtojen avulla joka vuosi reilusti yli kymmenen opiskelijaa lähtee eri puolille maailmaa oppimaan uusia asioita omasta ammatistaan, oli se sitten sepän työt, muoti tai valokuvaus. 

  Vaihtoehtoina vaihtojakson toteukselle on joko työssäoppiminen paikallisessa yrityksessä tai opiskelu alan oppilaitoksessa. Vuosien varrella Luovalle kampukselle on muodostunut vakinaisia yhteistyökumppaineita, joiden tarjoamiin paikkoihin opiskelijamme lähtevät. Yhteistyötä tekeviä oppilaitoksia ja yrityksiä on mm. Italiassa, Saksassa, Skotlannissa, Virossa, Espanjassa ja Latviassa. Tämän lisäksi erilaiset hankkeet ja kilpailut vievät opiskelijoita maan ääriin saamaan uusia virikkeitä ammattiin ja ennen kaikkea omaan elämään.  

  Valokuvauksen opiskelijoilla on ollut käytettävissään myös Arte Cult -hankkeen monikansallinen yhteysverkosto, jonka kautta moni opiskelija on löytänyt itsensä jossakin päin Eurooppaa. Tänäkin lukuvuotena ulkomaille on lähtenyt kymmenen valokuvauksen opiskelijaa.

  Nyt ensimmäistä kertaa myös Islannista on löytynyt taho, joka ottaa vastaan Gradian opiskelijoita. Kyseessä on kuuluisan valokuvaajan Jón Pállin galleria ja studio, jossa Luovan kampuksen valokuvauksen opiskelija Matias Kuivalainen opiskelee studiotyöskentelyä ja valaisua. 

  Matias suorittaa media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa monimuoto-opiskelijana, mikä mahdollistaa myös oma-alotteisen työssäoppimisen järjestämisen. 

  Matias sai paikan omalla ja Luovan kampuksen kansainvälisten opintojen yhteysopettajan Anne Haimakaisen uutteralla etsimisellä ja kyselemisellä. Nyt on sitten edessä on seitsemän viikkoa tulen ja jään maassa.

  Anne Haimakainen pitää tärkeänä, että opiskelijat pääsevät ulkomaille saamaan uusia virikkeitä.

  - Kokemus kasvattaa heitä ihmisinä ja ammattilaisina. Vieraassa kulttuurissa työskentely avaa omaan ajatteluun runsaasti uusia rönsyjä, Anne sanoo. 

   - Kaikki vaihdossa olleet ovat saaneet positiivisia elämyksiä ja suosittelevat vaihtoon lähtöä.

   Lue lisää Gradian kansainvälistymistoiminnasta.

Teksti Mika Nykänen, kuva Kristveig Halldórsdóttir