Opiskelua poikkeustilassa

Sirpa Järviö ja Manu Semann pohtivat.

Luovan kampuksen opetus loppui kuin vannesahalla leikaten, kun Suomen hallitus määräsi maaliskuussa koulut sulkemaan ovensa. Sorvit vaikenivat, ompelukoneet pysähtyivät ja kangaspuut lakkasivat louskuttamasta. Opiskelu siirtyi nettiin ja syvä hiljaisuus laskeutui Luovan kampuksen käytäville.
  Kokoontumisrajoituksia noudattaen toimintaa on voitu kuitenkin jatkaa pienimuotoisesti. Osaamista mittaavia näyttöjä on annettu ja otettu vastaan sekä videoyhteyden välityksellä että ihan elävänä Luovalla kampuksella, ja varsinkin valmistuvien opiskelijoiden suoritusten arviointeja ei ole siirretty. Jokainen valmistuu ajallaan.
  Puualan opiskelijat Sirpa Järviö ja Janne Hokkanen huhkivat hiki hatussa kumpikin omassa tilassaan, Sirpa konesalissa ja Janne höyläpenkeillä. Sirpa pohtii opettajansa Manu Semannin kanssa kiinnitysratkaisuja massiivipuiseen sänkyynsä.
  - Olen ollut täällä melkein joka aamu jo puoli kahdeksalta, Sirpa kertoo hymyissä suin.
  Eikä ihme, sillä Sirpa on tekemässä Luovan kampuksen ennätyksen opintojen nopeudessa poikkeustilasta huolimatta. Alun perin Sirpa otti töistään opintovapaata kaksi vuotta tehdäkseen käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon mutta sitten ala vei mennessään ja mopo lähti niin sanotusti keulimaan. Nyt kahden vuoden sisällä valmistuu perustutkinnon lisäksi myös käsi- ja taideteollisuusalan ammattitutkinto, mikä tarkoittaa sitä, että neljän vuoden opinnot tulevat tehdyksi puolet lyhyemmässä ajassa.

Kaisa Kotanen ja Emilia Haapasalo sovituspuuhissa.

  Sirpa on suunnitellut ja valmistanut paljon aaltomaisia muotoja hyödyntäviä valaisimia vanerista. Yhteistyökumppanina hänellä on ollut Säynätsalon vaneritehdas, joka toimittaa hänelle laadukkaan materiaalin. Vaikka Sirpa tuli alalle vasta viime syksynä, nyt hänellä on jo valikoima tuotteita, joita voit ihailla tästä.
  Seinän toisella puolella Janne viimeistelee värillisellä viilulla koristeltua pöytäänsä, joka on jo toinen lajissaan koronaeristyksen aikana. Vaikka kaikki eivät ole iloisia poikkeusoloista, Janne löytää jotain positiivistakin.
  - Ei tarvitse odotella työkaluja tai etsiä tilaa, kun on täällä yksin, Janne tuumaa tyytyväisenä. Katso Jannen tuotoksia hänen instagram tililtään.

Tarja Mäntynen opettaa materiaalioppia.

  Tekstiilipuolelta kuuluu iloista hihkuntaa, kun opettajat Kaisa Kotanen ja Marjo Tuhkanen seuraavat Emilia Haapasalon lohikäärme-hevos-puvun sovitusta. Hurja karvakasa muotoutuu yhtäkkiä upeaksi fantasiapuvuksi, jonka sisälle Emilia katoaa näkymättömiin. Elfien nimeä kantavan puvun avulla Emilia on kehittänyt taitojaan fursuitien (karvaisten pukujen) tekemisessä, mitä tarvitaan, kun Emilia alkaa valmistaa Keski-Suomen museolle koronakaranteenissa suunnittelemaansa jänis-teemaista maskottipukua.
  Muotialan opiskelijat käyvät koululla vain satunnaisesti, sillä usealla on omia työvälineitä kotona. Tarja Mäntynen on kuitenkin teorialuokassa vetämässä materiaaliopin lähituntia kolmen hengen ryhmälle.
  - Materiaalien tuntemusta ei voi opiskella etänä, koska opiskelijoilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta päästä käsiksi kaikkiin kankaisiin, mitä tarvitsee. Lisäksi kaikki kokeet ja materiaalitestit on tehtävä lähiopetuksessa, Tarja kertoo.
  Enni Tulla tekee suunnitelmia ja raporttia omissa oloissaan vaatetuksen työsalissa, jonka toisella reunalla lehtori Heli Mäkinen ohjaa parin hengen opiskelijaryhmää. Muutoin salissa vallitsee suorastaan autereinen rauha.
  Mutta, ensi syksynä salit täyttyvät taas elämästä ja luovien ihmisten energiasta. Siihen uskomme!
  Katso lisää kuvia Facebook-sivultamme.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen