torstai 20. joulukuuta 2018

Kaaospunonta kaunistaa lentoaseman

Hymy herkässä työn jälkeen.
Tikkakosken lentokentän kahvila-ravintola Sky Cafe and Food sai jouluksi uudet ikkunatekstiilit.
  Pyöreät Ilmatar-ikkunatekstiilit on huovutettu ja kirjottu ja Utu- ikkunatekstiilit on kudottu. Ilmattarien somisteena olevat ympyrät on toteutettu kaaospunonnalla. Materiaaleina tekstiileissä on käytetty pääasiassa villaa ja pellavaa. 
  Tekstiilien suunnittelussa oli lähtökohtana se, että ne sijoittuvat lentokentälle. Teemoina oli suomalaisuus – lähteminen ja saapuminen. Puhdas luonto ja talvinen Suomi haluttiin nostaa tekstiilien väritysten kautta esille. 
  Projekti alkoi lokakuussa, kun opiskelijat kävivät lentokentällä katsomassa kahvilaravintolan tilaa ja sinne aiemmin oppilaitoksessa valmistettuja tekstiilejä. Tulevien tekstiilien tuli jatkaa samaa linjaa, missä näkyisi suomalaisuus, suomalainen kulttuuri ja luonto. Tekstiilit ovat jatkoa vuonna 2015 valmistetulle tekstiilisarjalle, mikä myöskin valmistettiin asiakastyönä opiskelijoidemme toimesta.
  Tekstiilialan opiskelijat Pirta Ala, Laura Lappi, Sari Nyman, Erika Sipilä, Saana Härkönen sekä Ritva Puumalainen toteuttivat asiakastyönä valmistetut tekstiilit kutoen ja huovuttaen. Lisäksi tekstiileissä käytettiin erikoistekniikoita, kuten esimerkiksi kirjontaa ja kaaospunontaa. 

  Teksti ja kuvat Kaisa Kotanen

torstai 13. joulukuuta 2018

Lasitaide valtasi Luovan kampuksen

Jussi Paavolainen puhaltaa.
- Lasissa kiehtoo sen muovautuvuus, Jussi Paavolainen sanoo, kun kysyn, miksi kalustealan artesaaniopiskelija hikoilee keskellä päivää kuumuutta hohtavan lasiuunin äärellä liekit silmissä loimottaen. - Lasi voisi olla mielenkiintoinen materiaali myös kalusteiden näkökulmasta, Jussi pohtii ja puhaltaa putkeen.
  Vesa Välikankaan vetämä kierrätyslasin puhalluskurssi täytti toistamiseen Luovan kampuksen ahjotilan innokkaista opiskelijoista. Kurssi on osa Luovan kiertotalouden hankekokonaisuutta, jota Luova kampus vetää yhdessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa.
  - Olen tehnyt lasihelmiä, pallokoristeita ja kaatimia, Jussi kertoo uunin vierellä. - Kaatimet tulevat kotona heti käyttöön.
  Kurssilaiset pääsivät perehtymään lasinpuhaltamisen ja -muovaamisen saloihin alan todellisen pioneerin ohjauksella. Välikangas aloitti lasitaiteen tekemisen jo neljäkymmentä vuotta sitten Jyväskylän juomatehtaalla amerikkalaisen lasitaiteilijaystävän innoittama.
  - Menin kirjastoon ja aloin opiskella alaa omatoimisesti. Siitä kaikki lähti liikkeelle, Vesa kertoo. 
  Nopeasti Välikankaan maine kiiri ympäri Suomen ja häntä alettiin kutsua opettamaan eri puolille valtakuntaa.
Vesa Välikangas näyttää mallia.
  - Olen ollut ainoa kiertävä opettaja Suomessa kolmekymmentä vuotta, Vesa kertoo.
  Vierimaa on kehitellyt kiertäävään opetustudioon sopivan välineistön uuneista lähtien.
  - Kaasulla lämmitettävä uuni on yksinkertaisin mutta käytän myös jätepuuta lämmittämiseen. Hiilijalanjälki saadaan näin pienemmäksi. Lasina käytän aina kierrätystavaraa, vaikka olen kursseilla kokeillut myös lasin valmistamista alusta lähtien hiekasta.
  Ja lisää on luvassa. Keväällä on tarkoitus järjestää kurssi, jossa opiskelijat tekevät lasia varten puusta muotit, ja tämähän tarkoittaa sitä, että lasikurssin paikat menevät varmasti kuin kuumille kiville.
  Lue lisää Luova kiertotaloushankkeesta täältä.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Turve taipuu takiksi

Korujen kanssa...
Uudet materiaalit tekevät tuloaan muodin ja vaatetuksen maailmaan. Ekologisuuden ja kierrätettävyyden vaatimukset läpäisevät poikkeuksetta kaikki tulevaisuuden trendit tavalla tai toisella ja Luovan kampuksen opiskelijat ovat tämän kehityksen kärjessä. Luovan kiertotalouden projekteissa opiskelijat luovat ennakkoluulottomasti tuotteita, joita ei muualla ole nähty.
  Yksi tällainen on Minna Karhunheimon turvevillasta tehty jakku.
  - Olen aina haaveillut luonnonmateriaalien käyttämisestä. Turvevilla sopii tähän erinomaisesti, Minna kertoo projektinsa alkutahdeista.
  Kun Luovan kiertotaloushankkeen vetäjä Sirpa Vauhkala tilasi koululle kasan turvevillaa, Minna tarttui toimeen.
  - Lähdin suunnittelemaan monikäyttöistä takkia, joka sopisi erilaisiin tilanteisiin. Halusin sen olevan muunneltava, jotta takki soveltuisi sekä miehille että naisille. Minna Karhunheimo kertoo.
  Turvevilla on biopohjainen materiaali, jonka valmistamisedellytykset Suomessa ovat mitä parhaimmat. Tämän lisäksi sen erityisominaisuudet tekevät siitä monin tavoin miellyttävän käyttää.
  - Turvevilla sitoo kosteutta, hajuja ja suoloja sekä neutraloi ihon eritteitä. Se ei myöskään ärsytä ihoa joten se sopii herkkäihoisille, Sirpa Vauhkala kertoo.
...tai ilman. Enni Tulla mallina.
  Rouhean rakenteensa vuoksi turvevilla ei kuitenkaan sovellu ihan kaikkeen vaatetukseen.
  - Turvevilla on materiaalina hieman haastava sen kudoksen takia. Se käyttäytyy hieman kuin säkkikangas, joten rakennetta pitää testata ennen valmistusta, Minna kertoo kokemuksistaan.
  Erilaiset materiaalit ovat saaneet Minnan pauloihinsa totaalisesti.
  - Jatkossa haluaisin nimenomaan tehdä kokeellisia projekteja luonnonmateriaalien kanssa, Minna kertoo.
  Minnan suunnitelmissa siintää jo iltapuku, joka olisi tehty kokonaan metsäisistä materiaaleista.
  - Käpyjä, mustikkaa, kaarnaa, kanervaa. Niistä se syntyy, Minna visioi.
  Lue lisää Minnan ennakkoluulottomista kokeiluista Luovan kiertotaloushankkeen sivuilta.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Annie Aksela

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kielirumpujen ääni valloitti puusepän

Kielet ovat osa runkoa.
Hypnoottinen sointi leviää Luovan kampuksen käytäville, kun Tommi Hautala nostaa uunituoreen kielirumpunsa polvilleen ja alkaa taputella padouk-puusta valmistettuja kieliä. Ääni tuo mieleen jotakin hyvin vanhaa ja alkuperäistä, eikä ihmekään, sillä soittimen toimintaperiaate on ikivanha.
  - Tämä toimii samalla tavalla kuin ensimmäiset soittimet. Kielirumpu on idiofoni, eli soitin on yhtä kappaletta, sen runko on samaa ainetta kuin soiva osa. Ihmisen ensimmäiset soittimet olivat luultavasti tällaisia, Tommi kertoo luomuksestaan.
  Käsityöntekijän ammattitutkintoaan viimeistelevä Tommi on aloittanut kielirumpujen valmistamisen nollasta, eli kaikki tieto on itse ulkomaisista lähteistä hankittua ja sovellettua.
Kyljissä sapelimahonkia.
  - Suomessa ei kukaan muu tee kielirumpuja. Olen kerännyt kaiken tiedon ulkomaisilta puuseppäfoorumeilta ja soitinrakentajien yhteisöistä.
  Kielirummun valmistus on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa, sillä tekijän on saatava soitin vireeseen itse.
  - Kieliä veistetään taltalla yksi kerrallaan ja verrataan viritysmittarin lukemiin. Hankalaa siitä tekee sen, että yhden kielen virittäminen vaikuttaa muihinkin, Tommi kertoo.
  Tommin rummut on viritetty tiettyyn asteikkoon, jolloin niiden soittaminen on helpompaa.
Öljy riittää pintakäsittelyksi.
  Kielirumpuja näkee harvemmin esiintymislavoilla. Enemmänkin se on itsekseen soitettava soolosoitin.
  - Myös musiikkiterapiassa käytetään kielirumpuja.
  Tommin suunnitelmissa on aloittaa kielirumpujen kaupallinen valmistus valmistumisen jälkeen.
  - Tarkoitus on tutkia myös suomalaisten puulajien ominaisuuksia soittimen materiaalina. Tällä hetkellähän afrikkalaiset puulajit ovat suosituimmat.
  Padoukin lisäksi Tommi on käyttänyt sapelimahonkia ja saarnea soittimiensa materiaaleina.
  - Lapsille olen tehnyt mallin, jossa materiaalina on kirsikka.
Padoukin hohtoa

Kuuntele kielirummun sointia Facebook-sivultamme.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen  

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Auroran biisi antoi innoituksen sadetakkeihin

Mallina Pinja.
Raikkaita värejä, laskeutuvia helmoja ja hupullinen liiviosa. Siinä resepti tyylikkäisiin sadetakkeihin, jotka Melissa Kuisma ja Reetta Immonen suunnittelivat ja toteuttivat Budapestissa  Euroskills 2018 -ammattitaitokilpailuissa Suomen joukkueen edustajina.
  Kilpailun aiheena oli sadetakki, johon jokainen joukkue sai sadeteemaisen musiikin innoittajaksi. Melissalle ja Reetalle arvottiin norjalaisen artistin Auroran kappale Runaway, joka siivitti kaksikon neljän takin kokonaisuuteen.
   Ja mikä parasta, nämä takit ovat myytävinä. Tasarahalla 100 euroa pääset tämän luomuksen omistajaksi. Koot ovat n. 38-40 joten ne sopivat monelle. Ota yhteyttä Heli Mäkiseen p. 040 341 5566 ja sovi tapaaminen. Vielä on syksyä jäljellä!
  Katso koko mallisto Facebook-sivuiltamme.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

torstai 11. lokakuuta 2018

Kankaan liikennemerkeille uusi elämä

Elisa Aho muunsi liikennemerkit kalusteiksi.
Kankaan tehdasrakennuksia puretaan ja uusia taloja nousee tilalle kuin sieniä syyssateella. Kaikki ei kuitenkaan katoa historian mustaan aukkoon (kaatopaikalle), vaan kiertää kulutuksen suuressa karusellissa takaisin käyttöön.
  Tätä on kiertotalous parhaimmillaan ja sen ovat mahdollistaneet Luovan kampuksen kalustealan opiskelijat Elisa Aho, Milla Holopainen, Eija Hyvönen ja Wille Naukkarinen yhdessä kouluttajansa Sirpa Sergejeffin ohjaamana.
   - Sirpa otti liikennemerkit talteen nyt jo puretusta paperitehtaasta ja antoi ne meille ideoitavaksi, Elisa kertoo projektin taustoja.
  Ryhmä otti liikennemerkit tarkasteluun ja päätti tehdä niistä pihakalusteet Luovan kampuksen etupihalle. Liikennemerkit hyödynnettiin putkivarsineen jolloin kalusteisiin ei tarvittu mitään muuta uutta materiaalia kuin muutama ruuvi ja betonvalu jalkaan.
  - Tuolien ohuet jalat on kierrätetty koulun vanhoista luokkatuoleista, Elisa kertoo.
  Haastetta projektiin antoi vieraat materiaalit.
  - Alumiini oli melko hankala käsitellä ja yhdistää muihin elementteihin. Sementin valaminen sen sijaan oli hauskaa ja helppoa, Elisa kertoo.
  Kierrättäminen saa jatkoa sekä Luovalla kampuksella että Elisan tuotannossa.
  - Kierrättämällä saa persoonallisia ja yksilöllisiä kalusteita, enkä halua levittää kulutuskeskeistä ajattelua, Elisa kertoo omasta käsityöläisyydestään. 
  Lue lisää kiertotaloudesta hankkeen blogista. Luova kampus on osallisena Jyväskylän koulutuskuntayhtymän ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoimassa kiertotalouden projektissa, joka jatkuu vuoteen 2020 saakka pyrkimyksenä juurruttaa rerurssiviisas tuotanto käytäntöön.

 Teksti Mika Nykänen, kuva Oona Kauppinen
  

torstai 4. lokakuuta 2018

Vaihtojakso huipentui Pimeeseen touhuun

Kävelytie ja valotornit perjantaina.
Valokäytävä johdattaa kohti Luovaa kampusta perjantai-illan hämärtyvässä valossa. Kujan reunoilla seisoo värikkäitä lasitorneja, jotka valaisevat vain tätä iltaa varten rakennettua kävelytietä. On Luovan kampuksen Pimeetä touhua-ilta, joka kylpee värivaloissa Valon kaupungin kunniaksi.
  Tornien tekijät ovat Tshekistä, Liberecin muotoiluoppilaitoksesta Luovalle kampukselle kahdeksi viikoksi saapuneet opiskelijat Jan Machalek, Nicola Malisova ja Petr Kratky.
  - Manu löysi nämä vanhat ikkunat jostakin täältä Kankaan alueelta ja antoi ne meille ideoitavaksi, Jan esittelee valotorneja viitaten puualan opettajan Manu Semaniin.
  - Aluksi ajattelimme rakentaa niistä lasimuurin mutta päädyimme lopulta tornimalliin. Väritimme ruudut sateenkaaren väreillä, jotta niistä tulisi iloisemmat.
Petr, Nicola ja Jan työpajassa.
  Yhteensä kahdeksan tshekkiopiskelijan ryhmä muodosti kolme yksikköä, jotka jokainen suunnitteli ja toteutti oman teoksen osaksi Valon kaupungin ja Pimeetä touhua -tapahtuman ohjelmaa. Lasitornien lisäksi Luovalla kampuksella saatiin ihastella kierrätysvalaisimista muokattua hopeista palloa, jonka sisältä kurkisteli roskia sekä ilmapallojen varassa leijuvaa valolankojen sommitelmaa.
  -Suunnittelu tehtiin SketchUpilla ja toteutus on ollut raakaa käsityötä, Jan kertoo.
  Liberecin muotoiluoppilaitoksessa sisustusarkkitehtuuria ja muotoilua opiskeleva nuori mies on kokenut Luovan kampuksen tavan työskennellä mielenkiintoisena ja antoisana.
  - Me emme käytä Liberecissä laadukasta puuta tuotteidemme tekemiseen, koska ne ovat vain prototyyppejä. Täällä olemme päässeet tutustumaan eri puulajeihin ja niiden ominaisuuksiin, Jan kertoo.
  Olo Jyväskylässä ei ole ollut pelkästään ahertamista Luovan kampuksen työsalissa. Opiskelijat ovat retkeilleet ympäri kaupunkia ja tutustuneet etenkin Alvar Aallon tuoantoon. Myös Suomen luonto on tullut tutuksi retkien myötä. 
  - Kävimme kiertelemässä järvellä ja tunnelma oli uskomattoman hieno, Jan kertoo ja sytyttää valot värikkääseen torniin.
 
Teksti Mika Nykänen, kuvat Annie Aksela ja Mika Nykänen

maanantai 17. syyskuuta 2018

Luova kampus sukeltaa pimeyden ytimeen

Noel Väänäsen valaisin on melkein pimeä.
Luova kampus ei olisi luova, ellei se kääntäisi Jyväskylän Valon kaupunki -tapahtuman ideaa päälaelleen (kysyä voi, onko se sitten luovaa?). Siinä missä muut sytyttävät valot juhlistaakseen valon kaupungin ideaa, Luova kampus vetää töpselin seinästä, hukkaa sulakkeet, kääntää pääkytkimestä, piilottaa paristot tai sanotaanko vaikka, vähentää valaistusta ja pimenee, paitsi että ei aivan kokonaan, sillä luovuuden kauneimpien kukkasten terälehdiltä löytyy kiteytyneitä valonsäteitä, jotka pirskahtelevat luovan kampuksen työsaleihin, työpajoihin, näytöksiin ja teoksiin luoden lumovoimaista ja intensiivistä taidekokemusta, jonka läpi elettyään vieras voi vain todeta yksituumaisesti, että hän ei ole enää entisensä, vaan henkisen ja esteetillisen transformatsioonin koettama, uudestisyntynyt, eheytynyt inehmo, minkä vaikutuksen alaisuudessa hän löytää rakkaan kotikaupunkinsa ja Kankaan, tuon modernin ja tulevaan aikaan tähyävän tai katsantonsa luovan mahtavuuskertymän, jossa uljaat, arkkitehtien toteutuneet visiot koristavat ja ylevöittävät näkökenttää, uudelleen, kuin kauan sitten kadonneen aartehen.
  On taontaa. 
  Saa kuvata. 
  Löytyy evästä. 
  Voi värjätä. 
  Näkee valoja.
  Kuvaile mielessäsi, miltä näyttäisi, jos edessäsi olisi fotografisti, joka valoa komentaen loihtisi valokuvauskojeeseen mystillisen ja värillisiä muotoja sisältävän kuvarunoelman, jossa itse pääosassa olet kera taustalla valohuntuna liikehtivien, tanssillisten hahmojen, tai ulos kylmään ja koleaan syysilman syliin langetessasi mehuaroman ihanaisen tuoksu-maku-atmosfäärin elvyttämänä uuden alun iltaasi saanet, kuin Orfeus manalasta nousenneena, ellet sitten polkuasi luo kohden kasvis- ja herbaariovärien salaisuuksien haltijoiden patoja, joista nousee maagillisesti reformatsioituneita elämänlankoja ja kuolemankuteita, joista aiemmassa elämässäsi harhaillessasi sait vihiä Luovan kampuksen eläväisiltä ja loistokkailta, pimeässä vaeltavan kansan keskelle laskeutuneilta airueilta.
  Avoinna kansalle 28.9. klo 18-23. 
Kuva Anne Aksela, teksti Pimeetä Touhua -työryhmä

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Kokeilemalla alkuun

Sini Kunnilan hedelmävati.
Käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijat ovat aloittaneet syksyn tutustumalla kaikkiin niihin mahdollisuuksiin, jotka Luova kampus heille opiskelijoina tarjoaa. Tutuksi ovat tulleet niin huovuttaminen, puun työstö kuin takominenkin. Jokainen opiskelija kiertää osastot läpi ja suunnittelee ja valmistaa tuotteen siitä materiaalista, mikä on tarjolla. Jokaisella osastolla vietetään viikko, jonka aikana materiaali tulee tutuksi erilaisten harjoitusten avulla.
  Kiertopajojen tarkoitus on avata eri materiaalien mahdollisuuksia kaikille riippumatta siitä, mille alalle tai materiaaliin opiskelija tulee myöhemmissä opinnoissa keskittymään. Eihän käsi- ja taideteollisuus alan tuotteet aina ole vain yhdestä materiaalista valmistettuja. Esimerkiksi puualan opiskelija voi perehtyä verhoiluun tai metalliosien lisäämiseen omiin tuotteisiinsa samoin kuin puukontekijän on osattava valmistaa puinen kahva ja kenties nahkainen tuppikin.
Janne Hokkasen pannunalusta
  Kiertopajojen jälkeen koittaa hetki, jolloin oma suuntautumisala lopullisesti valitaan. Opiskelijat ovat kouluun hakiessaan ilmoittaneet oman toiveensa suuntautumisalasta mutta totuuden hetki koittaa vasta sitten, kun kaikkia materiaaleja on kokeiltu. Joskus metallia opiskelemaan tulleen mieli on muuttunut, kun on päässyt kokeilemaan vaikkapa huovuttamsen saloja. Tällöin on mahdollista vaihtaa suuntautumisalaa tai laatia oma henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, johon voi ottaa mukaan muitakin opintoja kuin mitä on alunperin suunnitellut.
  Tehtävänä metalliosastolla oli kulhon tai hedelmätarjottimen suunnittelu ja valmistus, kun taas puupuolella lähdettiin pohtimaan pannunalustan mahdollisuuksia. Ohessa muutama esimerkki työpajojen tuotoksista.
  Katso lisää tuotteita ja tunnelmia kiertopajoista Facebook-sivultamme.
Teksti Mika Nykänen, kuvat opiskelijoilta.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Taidemuseo antoi innoituksen kuviin

Arina Bashlova Mari Tammisen mallina.
Luovan kampuksen valokuvaajat ovat ammentaneet innoitusta Jyväskylän taidemuseolta jo pitkään erilaisten yhteistyöprojektien kautta. Opiskelijat käyvät säännöllisesti näyttelyissä sekä taidemuseon Holvissa että Ratamon galleriassa, ja hankkivat osaamista työssäoppimalla museon valokuvaajana. Tätä kautta erilaiset valokuvasarjat ovat myös linkittyneet taidemuseon toimintaan tai taiteilijoihin.
  Mari Tamminen toimi kevään taidemuseon valokuvaajana ja dokumentoi museon näyttelyiden rakentamista ja avajaisia sekä loihti luovia esitekuvia museon käyttöön. Työssäoppimisen oheessa Mari kehitti oman projektin, jossa hän käytti museon tiloja hyväkseen.
  - Halusin kuvata museota nuoren silmin. Mallina toimi työkaverini Arina Bashlova, joka oli myös työharjoittelussa matkailualan opintoihin. Museon taiteelliset vessat antoivat ympäristön kuville, Mari kertoo.
  Juliaana Strandman puolestaan löysi aiheen dokumentaarisen valokuvauksen projektityöhön taidemuseon Generation -näyttelystä. Näyttelyssä esillä olleen Säde Rinteen kirjontatekniikalla tehdyt eroottiset kuvat tekivät vaikutuksen Juliaanan tabuja rikkovalla ennakkoluulottomuudellaan.
Säde Rinne Juliaanan kuvaamana.
  - Kuvat pysäyttivät aiheen ja tekniikan ristiriidan vuoksi. Halusin tutustua niiden tekijään, Juliaana kertoo.
  Juliaana otti yhteyttä Aalto yliopistossa kuvataidetta opiskelevaan Rinteeseen ja sopi tapaamisen Helsinkiin Rinteen kotiin. Koko päivän kestäneen tapaamisen aikana Juliaana otti valokuvia ja haastatteli Rinnettä sekä ihmisenä että taiteilijana.
  - Ihmistä on helpompi kuvata, jos tuntee häntä enemmän.
  Kuvia otettiin Rinteen kotona, kasvitieteellisessä puutarhassa ja Hakaniemen rannassa.
  - Säde näytti, mitkä paikat ovat hänelle tärkeitä tai inspiroivia. Säde oli niin avoin ja samalla tavalla herkkä ja utelias kuin minäkin, Juliaana kertoo kohtaamisesta.


tiistai 8. toukokuuta 2018

Surusta syntyi taidetekstiili

Seija Nurminen ja teos.
Jo kivikaudesta lähtien ihminen on lähestynyt taiteen avulla oman elämänsä keskeisiä kysymyksiä, elämää, kuolemaa, hengissä pysymistä, suhdetta tuonpuoleiseen. Seija Nurmisen taidekäsityön teos liittyy taiteen suureen jatkumoon saumattomasti.
  Teoksen nimeen "Tyylikäs selviytyminen 2018" kätkeytyy tasoja, joka avautuvat vasta, kun Seija kertoo mistä teos on saanut alkunsa.
  - Viimeinen vuosi on ollut melkoinen selviytymiskoe. Molemmat mummoni kuolivat viime syksynä. Äidin äitini oli minulle kuin oma äiti ja hänen kuolemastaan selviytyminen oli raskas prosessi. Kahden viikon sairausloman jälkeen palasin kouluun ja jatkoin opiskelua hammasta purren, Seija kertoo samalla kun ripustaa työtään Kankaan porttirakennuksen seinälle.
  - Koulussa opettajat tukivat ja antoivat minun haudutella töitäni omaan tahtiin, Seija kiittelee. 
  Marraskuussa elämä näytti toiset kasvonsa.
  - Minusta itsestäni tuli isoäiti.
  Seijan työ pohtii isoäitiyttä tekstiilitaiteen keinoin. Sen lisäksi, että työ kiteyttää Seijan kiinteän suhteen isoäitiinsä, siinä erilaiset mielikuvat mummoudesta tulevat tiivistetysti esiin. Katsoja voi nähdä isoäidin laukun, maton kutimia, verhotankoa ja retrovärejä menneestä maailmasta.
  Seija Nurmisen teos on yksi ”Portilla 2018” – näyttelyssä teoksista.  Luovalta kampukselta keväällä 2018 artesaaniksi valmistuvat aikuisopiskelijat esittelevät siinä taidekäsityötä monessa muodossa. Teosten valmistamiseen on käytetty kovia ja pehmeitä materiaaleja, kuten puuta, metallia sekä erilaisia tekstiilimateriaaleja. Opiskelijat vastaavat näyttelyn teosten lisäksi rakentamisesta, tiedottamisesta ja avajaisten järjestämisestä.
  Seijan matka artesaaniksi on tavanomaista pitempi. Hän pääsi opiskelemaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen jo kaksikymmentä vuotta sitten mutta elämä vei mukanaan eikä opintoja tullut tehtyä. Nyt, kolmanneksi ammatiksi, Seija suoritti tekstiilialan artesaanitutkinnon töiden ohella.
  Opinnot ovat olleet haastava matka omien kykyjen ja taipumusten rajoille.
  - Olen perfektionisti luonteeltani ja tämän vuoksi tehtäviin on saattanut mennä enemmän energiaa kuin tarpeeksi. Myös yrittäjyyteen suuntaumisen suuri määrä yllätti. En ole koskaan ajatellut ryhtyväni yrittäjäksi, mutta kaikki opinnoissa tähtää itsenäiseen yrittämiseen käsityöläisenä, Seija sanoo ja nostaa työnsävalokeilaan. 
Teksti ja kuvat Mika Nykänen


maanantai 23. huhtikuuta 2018

Italian kevät vei Merin ja Pinjan

Meri Kuikka Trenton Centro Moda Canossassa.
Työssäoppiminen ulkomailla on yksi ammatillisen koulutuksen herkuista, joista lukuisat Luovan kampuksen opiskelijat pääsevät nauttimaan vuosittain. Tälläkin hetkellä onnekkaita opiskelijoita on vaihdossa mm. Newcastlessa, Milanossa ja Trentossa.
  Valokuvauksen opiskelija Pinja Taipale pääsi töihin studioon Milanoon Luovan kampuksen opettaja Anna Koiviston henkilökohtaisten kontaktien kautta. 
  Vaatetusalan opiskelija Meri Kuikka tekee aluksi projekteja Luovan kampuksen yhteistyöoppilaitoksesta Trenton Centro Moda Canossasta käsin ja siirtyy tämän jälkeen töihin viideksi viikoksi paikalliseen yritykseen.
  Pinjan työssaoppimispaikka Ubik Food Photography on valokuvaaja Maurizio Lodin ruokakuvaamiseen keskittynyt yritys Milanon ydinkeskustassa. Sen lisäksi että Ubik kuvaa ruokaa aikakauslehtiin, Lodin tuotantoon kuuluu myös mainoskuvaus sekä tuotteiden pakkauskuvien tuotanto.
  Pinja kuulumisten mukaan työhön on päästy käsiksi saman tien ja päivät venyvät iltaan saakka haastavien kuvausprojektien parissa. Suurkaupungissa liikkuminen on hieman tuottanut vaikeuksia mutta muutamaa eksymistä lukuunottamatta Pinja on löytänyt joka päivä itsensä oikeasta paikasta.
Pinja Taipale Studio Ubikissa.
  Studion henkilökunta on ottanut Pinjan osaksi perhettä ja vienyt häntä tutustumaan Milanon ympäristöön. Kulttuuriin tutustumista helpottaa myös se, että työtehtävien aiheena on italialainen ruoka, jonka oikeaoppisesta valmistamisesta hän saa myös asiantuntevaa ohjausta.
  Vaikka ensimmäinen viikko Pohjois-Italiassa on ollut melko sateista, kevät lämmittää jo mukavasti ja Meri ja Pinja saavat nauttia Italian tunnelmista vielä viikkoja ennen paluuta Suomeen.
  Lue Pinjan kuulumisista hänen instagram-tililtään.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Anne Haimakainen

torstai 5. huhtikuuta 2018

Opiskelijaparlamentti sanoi mielipiteensä

Ryhmässä jaetaan ideoita.
Tiistaina 20.3.2018 Kankaalla järjestettiin toista kertaa opiskelijaparlamentti, jonka tarkoituksena on saada opiskelijoiden ääntä kuuluviin heitä koskevissa asioissa ja mukaan suunnitteluun. Parlamenttiin oli kutsuttu kaikista luokista edustaja ja mukana oli myös tekstiili-alan opettaja Satu Tammikari, koulutuspäällikkö Maija Ketola ja nuoriso-ohjaaja Heli Metsänen.
  Satu Tammikari sanookin parlamentin olevan keino parantaa viihtyvyyttä koulussa ja viedä opiskelijoiden viestiä eteenpäin henkilökunnalle.  
  - Parlamentti helpottaa myös palautteen antamista ja vastaanottamista molemmin puolin. Toivon mukaan saadaan myös parannettua meidän toimintaamme palautteen ja kommenttien perusteella. On tärkeää, että kaikilla kankaalla on hyvä yhteishenki, Satu sanoo. 
  Kankaalla opiskeleva Katariina Vatanen pitää myös opiskelijaparlamenttia tärkeänä ja hyvänä keinona päästä kertomaan ja antamaan palautetta. 
Katariina Vatanen toimi kirjurina.
   - Joskus tuntuu, että opettajalle annetut viestit jäävät tänne ns. viestiviidakkoon ja asiaa ei saa heti vietyä opettajalle. Tällaisissa tilaisuuksissa viestin vieminen on helpompaa ja tavoittaa varmana oikean henkilön, Katariina kertoo.
  Ennen kuin päästiin tositoimiin, Maija kertoi viime opiskelijaraadissa nousseita aiheita ja kertoi tarkemmin parlamentin kulusta. Esille viimeksi oli noussut monia hyviä asioita, ja samaa Maija toivoo nytkin. Lisäksi paikalla olijat esittäytyivät toisille ja tutustuivat toinen toisiinsa.  
  Parlamentissa jaettiin opiskelijat kolmeen ryhmään ja ryhmässä pääsivät kehittelemään ideoita esimerkiksi tulevista tapahtumista, tai miten parannetaan viihtyvyyttä koulussa. Ilmoille nousi valmistuvien oma juhla ja miten saataisiin enemmän esille opiskelijatöitä koululla. Lisäksi yhteisöllisyyttä tahdottaisiin lisätä ja saada ylä- ja alakerta tutummiksi toisilleen.  
  Kankaan Hyvinvointiryhmä HYRY käy läpi parlamentissa tulleita ajatuksia ja katsoo, pystyttäisiinkö asioille tekemään jotain.
Teksti ja kuvat Milla Ristikangas

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Kierrätysdesign yhdisti opiskelijat

Jan Mach, Katerina Jandova ja Wille Naukkarinen.  
- Kaikki on mahdollista, Katerina Jandova ja Jan Mach kertovat yhdestä suusta, kun kysyn, mitä he ovat oppineet kahden viikon vaihtojaksolla Luovalla kampuksella. No, jos vähän tarkennetaan, niin puhe on muotoilusta ja esinesuunnittelusta.
  Tshekin Liberecistä tulleet vaihto-opiskelijat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet yhdessä Luovan kampuksen kalusteopiskelijoiden kanssa tuotteita kierrätykseen viedyistä luentosalituoleista. Tuloksena oli upeita esineitä: Kahvipöytä, kaksi valaisinta, hylly ja viinipulloteline.
  Katerina ja Jan saivat työtovereikseen Wille Naukkarisen ja Kimmo Heiskasen, joiden kanssa he päätyivät luomaan tuoleista kahvipöydän.
  - Me muutimme suunnitelmia kerta toisensa jälkeen ja pohdimme loputtomiin eri vaihtoehtoja, Katerina kertoo. - Wille ja Kimmo olivat tosi mahtavia työkavererita ja oli ilo tehdä tätä heidän kanssaan. 
Koko porukka ryhmäkuvassa.
  Sen lisäksi että ryhmätyöskentely oli uutta, tshekit pääsivät työstämään metallia ensimmäistä kertaa.
  - Meillä ei käsitellä metallia itse. Teemme malleja ainoastaan puusta, Katerina ja Jan kertovat kalustesuunnittelun opinnoistaan Liberecissä.
  Kalusteiden suunnitelun ohella Katerina ja Jan ovat opiskelleet suomen kieltä ja kulttuuria.
  - Uratappi, sanoo Katerina selvällä Keski-Suomen aksentilla ja lisää heti perään tärkeän sanan. - Niin.
  Kaksiviikkoinen vierailu päättyi tuotteiden kritiikkitilaisuuteen, jonka yhteydessä nautittiin herkullinen mämmiplöräys vaniljakastikkeessa.
  - Kerro rehellisesti, miltä tämä näyttää, Wille kysyy Katerinalta mämmiannoksen äärellä mutta Katerina vain hymyilee.
  Katso luomukset Facebook-sivultamme. 
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

perjantai 23. helmikuuta 2018

Suomalainen kirves kädessä takaisin Münchenin metsiin

Roman ja Bernhard tekivät kirveet.
- Tämä kädessä ei ehkä kannata pyrkiä lentokoneeseen, Bernhard Klotz ja Roman Bertl pohtivat Luovan kampuksen auringon raidoittamassa puutyösalissa itse taotut ja veistetyt kirveet kädessään. - Mutta kun päästään kotiin, tätä täytyy testata metsässä.
  Poikien kaksiviikkoinen vaihtojakso on lopussa ja on aika jättää hyvästit Luovan kampuksen monipuoliselle opetukselle. Pojat ovat ehtineet kokeilla puukontekoa, pronssivalua, puutöitä ja suurimpana projektina Bernhard ja Roman tekivät elämänsä ensimmäiset kirveet alusta loppuun. Oppaana kirveen terien takomisessa oli toisen vuosikurssin metallialan opiskelija Eero Heimonen, joka on erikoistunut nimenomaan terien valmistukseen.
  Ohjelmassa oli myös koko päivän vierailu Toivolan vanhalle pihalle Manalan pajaan, missä pojat pääsivät paikallisen ammattisepän kisälleiksi asiakkaiden valvovan katseen alla.
  Suomalaisen koulutuksen vapaus yllätti nuoret miehet Münchenista.
  - Täällä opiskelijat voivat tehdä monenlaisia asioita eri osastoilla ja eri materiaaleista vapaasti.
Päijänteen hangilla.
  Kuten tiedetään, Saksassa ammattikoulutuksessa sovelletaan oppisopimuksen kaltaista järjestelmää, jossa ensimmäiseksi hankitaan työpaikka, joka vastaa käytännön opetuksesta.
  - Meillä opinnot on sidottu tiukasti työpaikan vaatimuksiin. Emme saa tehdä omia projekteja, vaan kaikki työtehtävät tulevat yrityksen tarpeista ja tilauksista, Bernhard ja Roman kertovat.
  Ja jottei vierailu olisi ollut pelkkää vakavaa puurtamista, puualan opettaja ja poikien vierailun järjestäjä Manu Semann vei pojat kalastamaan ja moottorikelkkasafarille Päijänteen pakkashangille.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Mika Nykänen ja Manu Semann 

perjantai 9. helmikuuta 2018

Kuldiga Euroopan kartalle

Klāvs ja Ilva, Latvian Kuldigasta.
- Uskomatonta, miten nopeasti aika meni, Klāvs Grīninš ihmettelee samalla, kun sahaa vanerille painamansa Euroopan kartan reunoja suoraan. Klāvsin ja Ilva Hofmanen neljän viikon vaihtojakso Luovalla kampuksella alkaa olla ohi ja on aika pakata laukut kotiinlähtöä varten. Sitä ennen on vielä porattava reikä Euroopan karttaan kotikaupungin eli Latvian Kuldigan kohdalle.
  Gradian Roland-akatemian kanssa toteutettu kartta laitetaan koulun seinälle ja tästä eteenpäin jokainen vaihto-opiskelija merkitsee kotikaupunkinsa reijällä.
  Neljässä viikossa Klāvs ja Ilva ovat kartan lisäksi myös rakentaneet Luovan kampuksen opiskelijoiden taukotilaan roskavaunun, jonka kyljissä on syksyllä vaihtojaksolla käyneiden tshekkiopiskelijoiden valmistamat kuvataulut, jotka myös toteutettiin yhteistyössä Roland-akatemian kanssa.
 Huonekalusuunnittelua Kuldigassa opiskelevat Ilva ja Klāvs ovat oppineet Luovalla kampuksella lisää itsenäistä työskentelyä ja koneiden käyttöä.
  - Olen oppinut tekemään erilaisia liitoksia koneilla, kun Latviassa olemme tehneet niitä vain käsityökaluilla. Muutoin opiskelu täällä on melko samantyyppistä kuin kotona, Ilva ja Klāvs kertovat.
  Opiskelujen oheessa Klāvs ja Ilva ovat tutustuneet Jyväskylän museotarjontaan ja tietenkin Alvar Aallon arkkitehtuuriin. Eksoottisin retki oli kuitenkin opettaja Manu Semannin järjestämä.
  - Manu vei meidät pilkkimään Säynätsaloon. Emme olleet koskaan kalastaneet jään päältä, Klāvs ja Ilva kertovat. - Vähän oli kylmä mutta äkkiä me totuimme.
  - Koko matka on ollut mahtava kokemus. Tämä on kasvattanut meitä ihmisinä valtavasti, Ilva ja Klāvs sanovat samaan ääneen.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

perjantai 19. tammikuuta 2018

Säilyttimet syntyivät kierrätystavarasta

Sirpa Hytösen luomus.
Vuoden alussa Luovalla kampuksella työpajaa vetänyt mestarimuotoilija Simo Heikkilä antoi opiskelijoille haastavan suunnittelupähkinän purtavaksi. Opiskelijoiden tuli suunnitella ja toteuttaa yhden työpäivän aikana "säilytyselementti mukana tuomillesi ruokaluvälineille". Sen lisäksi, että aikaa oli vähän, materiaalina piti käyttää joko koulun alueelta tai kotoa löytyvää kierrätysmateriaalia.
  - Alku oli vaikea. Aika ei tuntunut riittävän mihinkään, käsityöntekijän ammattitutkintoa suorittava Sirpa Hytönen kertoo.
  Tehtävänannossaan Simo Heikkilä painotti vielä erikseen sanaa "taide", mikä tarkoitti sitä, että säilytyselementin esteettisyys oli tärkeä osa kokonaissuunnitelmaa.
  - Tämä tuotti myös hieman hankaluuksia suunnittelussa, mutta kun alkuun päästiin, niin homma muuttui hauskaksi, Sirpa kertoo.  
  Tehtävä innoittikin eri aloilta kerääntyneen opiskelijajoukon mitä mielikuvituksellisimpiin ratkaisuihin. Joku haki kotoa vanhoja heinäseipäitä, toinen otti käyttöön romumetallia kierrätysastiasta. Joukossa on monikäyttöisiä ja funktionaalisia tehopakkauksia ja toisaalta ulkonäköön ja tunnelmaan painottavia taide-esineitä.
   - Minä lähdin tavoittelemaan jotakin yksinkertaista ja selkeää. En pidä pyöreistä muodoista, joten säilyttimestä tuli kulmikas. Halusin myös tehdä säilyttimestä seinälle asennettavan mallin. 
  Janne Kuosmanen puolestaan halusi tutkia myös monikäyttöisyyttä ja tilansäästämistä.
  - Elementin voi kääntää toisin päin ja tällöin se toimii astioiden alustana, Janne kertoo omasta luomuksestaan.
Janne Kuosmasen monikäyttösäilytin.
  Lopuksi Simo Heikkilä antoi kaikille henkilökohtaisen palautteen työstä.
  - Tämä oli tehtävän paras osuus. Palaute oli todella opettavaista ja auttoi kiinnittämään huomioita erilaisiin asioihin. Simon puhetta olisi voinut kuunnella vaikka viikon, Sirpa nauraa.
  Mikä parasta, Simon kommentteja kuullaan jatkossakin, sillä Luova kampus on jo aloittanut seuraavan projektin muotoilijan kanssa, eli jatkoa seuraa.
  Katso valmiiden töiden koko kavalkadi Facebook-sivultamme.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen