Luova kampus sukeltaa pimeyden ytimeen

Noel Väänäsen valaisin on melkein pimeä.

Luova kampus ei olisi luova, ellei se kääntäisi Jyväskylän Valon kaupunki -tapahtuman ideaa päälaelleen (kysyä voi, onko se sitten luovaa?). Siinä missä muut sytyttävät valot juhlistaakseen valon kaupungin ideaa, Luova kampus vetää töpselin seinästä, hukkaa sulakkeet, kääntää pääkytkimestä, piilottaa paristot tai sanotaanko vaikka, vähentää valaistusta ja pimenee, paitsi että ei aivan kokonaan, sillä luovuuden kauneimpien kukkasten terälehdiltä löytyy kiteytyneitä valonsäteitä, jotka pirskahtelevat luovan kampuksen työsaleihin, työpajoihin, näytöksiin ja teoksiin luoden lumovoimaista ja intensiivistä taidekokemusta, jonka läpi elettyään vieras voi vain todeta yksituumaisesti, että hän ei ole enää entisensä, vaan henkisen ja esteetillisen transformatsioonin koettama, uudestisyntynyt, eheytynyt inehmo, minkä vaikutuksen alaisuudessa hän löytää rakkaan kotikaupunkinsa ja Kankaan, tuon modernin ja tulevaan aikaan tähyävän tai katsantonsa luovan mahtavuuskertymän, jossa uljaat, arkkitehtien toteutuneet visiot koristavat ja ylevöittävät näkökenttää, uudelleen, kuin kauan sitten kadonneen aartehen.

  On taontaa. 

  Saa kuvata. 

  Löytyy evästä. 

  Voi värjätä. 

  Näkee valoja.

  Kuvaile mielessäsi, miltä näyttäisi, jos edessäsi olisi fotografisti, joka valoa komentaen loihtisi valokuvauskojeeseen mystillisen ja värillisiä muotoja sisältävän kuvarunoelman, jossa itse pääosassa olet kera taustalla valohuntuna liikehtivien, tanssillisten hahmojen, tai ulos kylmään ja koleaan syysilman syliin langetessasi mehuaroman ihanaisen tuoksu-maku-atmosfäärin elvyttämänä uuden alun iltaasi saanet, kuin Orfeus manalasta nousenneena, ellet sitten polkuasi luo kohden kasvis- ja herbaariovärien salaisuuksien haltijoiden patoja, joista nousee maagillisesti reformatsioituneita elämänlankoja ja kuolemankuteita, joista aiemmassa elämässäsi harhaillessasi sait vihiä Luovan kampuksen eläväisiltä ja loistokkailta, pimeässä vaeltavan kansan keskelle laskeutuneilta airueilta.

  Avoinna kansalle 28.9. klo 18-23. 

Kuva Anne Aksela, teksti Pimeetä Touhua -työryhmä