keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Artesaanien kesämuistoja: Sorsakosken kylätapahtumassa

Osallistuimme 28.6.2013 Sorsakosken kylätoimikunnan järjestämään Rompetori-tapahtumaan, jossa oli esillä vanhoja ammatteja ja työstömenetelmiä kuin myös elävää musiikkia ja erilaisia nykyaikaisia töitä. Sorsakoski on kylä Pohjois-Savossa noin 50 km kuopiosta etelään.
  Saimme Paulilta tiedon mahdollisuudesta osallistua kylän omaan tapahtumaan, ja opiskelijoita kun olemme, meille tarjottiin ilmainen työtila kylätoimikunnan puolesta. Tapahtumaa edeltävänä päivänä varasimme tarvittavat työvälineet (ahjot, alasimet yms.) ja tuotteet koululta valmiiksi lähtöä varten, mukaanlukien koulun plagaatit.
  Avainten unohtamisesta johtuen osat Paulin tuotteista jäivät lukkojen taakse joka hieman iski kapuloita rattaisiin mutta se ei intoa estänyt!
  Lähdimme aamusta aikaisin ajamaan Jyväskylästä Sorsakoskelle, olimme hyvissä ajoin jo perillä. Tapahtumapaikalla purimme kuorman ja asettelimme myyntipaikan valmiiksi. Ihmisiä alkoi pian virtaamaan jo tapahtumaan, joten saimme samantien monta uteliasta silmäparia seuraksemme, jotka olivat aidosti kiinnostuneita meidän artesaanien työskentelystä. Muita näytösluontoisesti töitään esitteleviä kollegoja meillä oli mm. tervanpolttaja, kylähullu ja moottorisahaveistäjä.

Jenni, Olli ja Pauli Sorsakosken Rompertorilla.
  Päivä ja tapahtuma olivat todella onnistuneita, vaikka kiirettä pitikin näytöksien ja asiakkaille juttelun lomassa. Ihmisten into käsintehtyjen tuotteiden valmistuksen seuraamiseen sekä hankkimiseen piristi päivää entisestään. Koulumme sai positiivista mainosta sekä aitoa kiinnostusta niin vanhempien kuin nuortenkin osalta. Toivottavasti pääsemme osallistumaan tapahtumaan tulevaisuudessakin!
  Erityiskiitokset seuraamme liittyneelle kuvaajalle Lauri Lempiäiselle.

Teksti Jenni Myllykoski, Pauli Alatarvas ja Olli Keinänen
Kuva Lauri Lempiäinen

perjantai 15. marraskuuta 2013

Vapaus tallentui videolle

Milena ja Sinna editoivat, Mirka
Junikka valvoo laatua.
Perinteinen vapaasti valittavien opintojen viikko on takana ja koulun käytävillä liikkuu uusien taitojen ilostuttamia artesaaniopiskelijoita. Tänä vuonna tarjolla oli vaatteiden tuunausta, puukon tekoa, huonekalujen kunnostusta, korujen valmistusta, akryylimaalausta ja videotuotantoa. Maistiaisia kursseilta tarjoaa oheinen video, jonka toteuttivat ensimmäisen vuoden valokuvauksen opiskelijat Milena Ainali ja Sinna Ikonen.

Teksti ja kuva Mika Nykänen



 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Paljetit vaihtuivat pitsiin

Kuusi metriä organzaa.
- Nyöritys oli alusta asti mukana. Kaikki muu vaihtui, Taru Jokinen kertaa serkulleen valmistamansa vanhojen päivän mekon syntyhistoriaa.
  Tarun mekosta tuli hyvä esimerkki siitä, miten lähtökohta voi muuttua työn edetessä. Taru aloitti mekon suunnittelun serkulleen ajatellen, että se kylpisi paljettien ja helmien loisteessa. Luonnosten valmistuttua tuli esille, että serkun luokkakavereiden mekoissa oli jo yllin kyllin paljetteja ja helmiä. Serkku ei halunnut seurata muotia, joten Tarun oli keksittävä vaihtoehto. Juhlapukuliikkeissä kiertämisen ja parin ideapalaverin jälkeen vastaus löytyi pitsistä.
  - Musta pitsi on myös rauhoittava elementti näin loistavassa puvussa, Taru pohtii.
  Toinen perustavanlaatuinen muutos tuli värin kohdalla. Alussa Taru oli kaavaillut jonkinlaista mintunvihreän ja laventelin yhdistelmää. Pääväriksi vaihtui kuitenkin purppuraan vivahtava punainen. Syy tähän oli kangaskaupasta löytynyt organza, joka vei Tarun mennessään. Organza, jota pukuun upposi kuusi metriä, määrittikin sitten puvun muut osat.
  - Olkain on samaa pitsiä kuin puvun yläosa. Pitsistä tuli myös korvakorut ja avecin solmio, Taru kertoo.
  Kokonaisuuteen kuuluu myös avecin taskuliina samansävyisestä satiinista.

Korvakorut, taskuliina ja solmio
täydentävät kokonaisuuden.
  Perusmallin pukuun Taru muokkasi omasta vanhojen päivän puvustaan. Viime keväänä valkolakin päähänsä painanut kolmoistutkintoa suorittava Taru yllättyi kuitenkin serkun puvun vaatimasta työmäärästä. Kaiken muun perustyön lisäksi pitsin kiinnittäminen pukuun piti tehdä käsin.

- Nahat lähtivät käsistä kun ompelin pitsejä kiinni, Taru nauraa.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen



Pitsinen olkain.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Surrealismia ja tintamareskeja

L'armure, pellitettyä rakkautta
postikortissa.
Valokuvauksen ja audiovisuaalisen alan opiskelijat kävivät syysretkellään Helsingissä tutustumassa 
valokuvataiteen museon ja Kiasman antiin. Bussikaravaani pysähtyi ensin Surrealismia ja silmänlumetta -näyttelyyn Kaapelitehtaalle, missä opiskelijat saivat ihastella 1900-luvun alun hulvattomia postikortteja, joiden teossa eivät sovinnaiset säännöt eikä aina järkikään paljon mielikuvitusta kahlinnut.
  Merkillisintä korteissa oli se, että niissä oli selkeitä surrealistisia teemoja ennen kuin koko käsitettä oli edes keksitty. Opiskelijoita kiehtoi myös kuvien valmistustekniikka, joka perustui käsipeleillä toteutettuun montaasiin. Näyttelyssä sai kokeilla myös itsensä sovittamista kuviin tintamareskien avulla, mikä aiheuttikin ruuhkan kyseiselle pisteelle.


Tintamareskin lumoa.
  Kiasmassa oli näytteillä museon kokoelmista koottu valikoima, eräänlainen nykytaiteen hittikavalkadi. Näyttely olikin yksittäisten teosten riemujuhlaa, vaikka mitään suurta teemaa kokonaisuus ei yrittänytkään rakentaa. Opiskelijat villiintyivät Jacob Dahlgrenin värinauhateoksesta kuin Linnanmäellä ja kuuntelivat Markus Copperin Valas-teosta korvat höröllään. Myös Markus Kåhren aavemainen peiliteos sai nuorison hytisemään aavemaisissa taidetuntemuksissa.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Karri Kinnunen