Paljetit vaihtuivat pitsiin

Kuusi metriä organzaa.

- Nyöritys oli alusta asti mukana. Kaikki muu vaihtui, Taru Jokinen kertaa serkulleen valmistamansa vanhojen päivän mekon syntyhistoriaa.
  Tarun mekosta tuli hyvä esimerkki siitä, miten lähtökohta voi muuttua työn edetessä. Taru aloitti mekon suunnittelun serkulleen ajatellen, että se kylpisi paljettien ja helmien loisteessa. Luonnosten valmistuttua tuli esille, että serkun luokkakavereiden mekoissa oli jo yllin kyllin paljetteja ja helmiä. Serkku ei halunnut seurata muotia, joten Tarun oli keksittävä vaihtoehto. Juhlapukuliikkeissä kiertämisen ja parin ideapalaverin jälkeen vastaus löytyi pitsistä.
  - Musta pitsi on myös rauhoittava elementti näin loistavassa puvussa, Taru pohtii.
  Toinen perustavanlaatuinen muutos tuli värin kohdalla. Alussa Taru oli kaavaillut jonkinlaista mintunvihreän ja laventelin yhdistelmää. Pääväriksi vaihtui kuitenkin purppuraan vivahtava punainen. Syy tähän oli kangaskaupasta löytynyt organza, joka vei Tarun mennessään. Organza, jota pukuun upposi kuusi metriä, määrittikin sitten puvun muut osat.
  - Olkain on samaa pitsiä kuin puvun yläosa. Pitsistä tuli myös korvakorut ja avecin solmio, Taru kertoo.
  Kokonaisuuteen kuuluu myös avecin taskuliina samansävyisestä satiinista.


Korvakorut, taskuliina ja solmio
täydentävät kokonaisuuden.

  Perusmallin pukuun Taru muokkasi omasta vanhojen päivän puvustaan. Viime keväänä valkolakin päähänsä painanut kolmoistutkintoa suorittava Taru yllättyi kuitenkin serkun puvun vaatimasta työmäärästä. Kaiken muun perustyön lisäksi pitsin kiinnittäminen pukuun piti tehdä käsin.

- Nahat lähtivät käsistä kun ompelin pitsejä kiinni, Taru nauraa.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen





Pitsinen olkain.