Hansapihalla keskiajan tunnelmaan

Opiskelijat pukeutuvat keskiajan
tyyliin Hansapihalla.

Luovan kampuksen opiskelijat siirtyvät tulevana viikonloppuna keskiajan maailmaan Toivolan vanhan pihan Hansapiha-tapahtumassa. Jo perinteeksi muodostuneessa viikonlopussa artesaanit tarjoavat työnäytöksiä ja ohjattua pajatoimintaa.
  Metallialan artesaanit ohjaavat halukkaita kokeilemaan metallin pakottamista ja puualan artesaanit johdattavat koristeveiston saloihin. Tekstiilialan opiskelijat vetävät työnäytöksiä, joissa yleisö pääsee tutustumaan lautanauhan tekoon, kuvakudoksiin ja värjäykseen. Vaatetusalan opiskelijat kuljettavat halukkaat kirjonnan maailmaan.
  Ostettavaakin on tarjolla. Tekstiilialan ja vaatetusalan opiskelijat myyvät mm. pikkuryijyjä ja asusteita. Ja mikäli värjäysnäytös herättää kutomiskipinän, lankaa on myytävänä.
Tapahtuma on auki lauantaina 27.8 klo 10-18 ja sunnuntaina 28.8 klo 10-16.
  Tervetuloa kokemaan keskiajan tunnelmaa!
  Linkki Hansapihan muuhun tarjontaan löytyy tästä.

 

Mistä idea, osa 5

Kirjonta sai vaikutteita Ikat-värjäyksestä.

Huomaa myös helmet!

- Idea lähti liikkeelle intialaisesta Ikat-värjäyksestä, Annika Rinne paljastaa takkinsa taustoja. - Ikat-värjäyksessä langat värjätään solmittuina, jolloin niihin tulee pykälittäinen väritys. Sen sijaan, että olisin värjännyt langan, ompelin kuviot Ikat-tyyliä jäljittelevällä pykällyksellä.
  Värjäyksestä tuli siis kirjontaa, jonka Annika halusi yhdistää yksinkertaiseen takkimalliin.
  - Hain 60-luvun leikkausta takin tyyliin. Pidän sen ajan tyylistä ja halusin yhdistää sen kirjontaan. Kirjonta tuo takkiin ripauksen Intiaa, joka on takin työnimi, Annika kertoo.
  Alussa Annikalle oli selvää, että takki tulisi olemaan valkoinen tai luonnonvalkoinen. Mutta sitten kangaskaupassa vastaan tuli sisustukangas, jonka pinta oli juuri sitä mitä Annika oli tietämättään etsinyt.
  Hihat takissa on 3/4 -pituiset ja pääntie noudattelee 60-lukulaista leikkausta. Kaava on jakun peruskaavasta, jota Annika on muokannut A-linjaisemmaksi. Hihan kaavan Annika otti puserosta, jotta kirjonta olisi helpompi istuttaa hihaan.

Annika tavoitteli 60-lukulaisen selkeää tyyliä.

  - Takin yleisilme on melko juhlava mutta se sopii hyvin myös rosoisiin farkkuihin, Annika pohtii.
  Annika teki takin siskolleen, joka antoi suunnittelussa vapaat kädet. Valmista lopputulosta sisko ei ole vielä nähnyt.
  - Takki voi näkyä minun itseni päällä, sen verran tyytyväinen olen lopputulokseen, Annika nauraa.
  Takki oli osa kulttuurilähtöisen valmistamisen -opintokokonaisuutta, jossa tuotteen suunnittelussa otetaan vaikutteita jostakin kulttuurista.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Mistä idea? Osa 3

Reikäompelua pellavalla.

- Tiibetiläisestä lootusaiheesta, Hilda Mikkonen kertoi kun kysyin mistä hän oli saanut idean juhlaliinansa koristekuvioihin.
  Kun kulttuurilähtöisen tuotteen kurssilla piti valita jokin kulttuuri, Hilda päätyi Tiibetiin. Kirjaston kirjoista löytyi tietoa Tiibetin kulttuurista ja buddhalaisuudesta sekä kuvia tiibetiläisestä koristemaailmasta. Varsinkin eräs lootusaihe sai Hildan sormet syyhyämään.
- Lootuskukka oli eräässä buddhalaisessa kuviossa. Otin siitä perusmallin ja yksinkertaistin sitä hieman. Siitä tuli keskikuvio omaan työhöni, Hilda kertoi.
  Hildan työssä lootuksella ei ole uskonnollista merkitystä. Buddhalaisille lootuskukka symboloi tietämättömyyden tilasta nousevaa valaistumista ja puhtautta. Lootuksen juurethan ovat mudassa veden alla ja kukka veden päällä valossa. Laajasti ottaen lootus merkitsee ruumiin, puheen ja ajattelun puhtautta. Buddhan jalanjäljistä kerrottiin kasvaneen lootuskukkia.
  - Valitsin lootusaiheen puhtaasti siksi, että se oli sopivan koristeellinen liinaa varten.
  Liinan tilaaja esitti myös omat vaatimuksensa. Liinan tuli olla kauttaaltaan vaalea. Tämän vuoksi pellava olikin sopiva materiaali. Asiakas myös lopulta päätti, mikä Hildan piirtämistä lootusaiheisista koristeista valittiin.
  Kuvion toteuttamisessa on käytetty reikäompelua, nypläystä ja konekirjontaa. Hilda ei ollut harrastanut kirjontaa ennen tätä työtä. Haastavinta olikin juuri ajan varaaminen uusien tekniikoiden kokeilemiseen ja omaksumiseen.
  - Pari viikkoa sain tehdä töitä. Jatkossa ehkä hyödynnän oppimiani tekniikoita muissa tuotteissa, Hilda kertoi tyytyväisenä työnsä äärellä.
Teksti ja kuva Mika Nykänen