perjantai 7. lokakuuta 2022

Vaihto-opiskelijat valaisivat Hohtavan Kankaan

Jirina, Veronika, Zuzana ja Aneta.
Hohtava Kangas on ohi ja Luovan kampuksen työsaleihin on palannut taas tavallisen luova ahertaminen uusien projektien parissa. Onnistuneen tapahtuman luominen ei tällä kertaa ollut pelkästään Luovan kampuksen omien opiskelijoiden käsissä, vaan suuri apu tuli pitkästä aikaa koronavuosien jälkeen taas vaihto-opiskelijoilta. 

Tshekkiläiset ja saksalaiset muotoilualan opiskelijat käärivät hihansa ja tekivät upeat teokset Hohtavan Kankaan valoteosvalikoimaan. Pihalla loistivat Liberecin muotoiluoppilaitoksen opiskelijoiden valokuutiot, jotka he rakensivat Veli-Antti Virtasen johdolla kahden viikon ajan ja sisällä Luovan kampuksen luentosalissa varjoja seinälle heijasti Garmisch-Partenkirchenin muotoiluoppilaitoksen kasvattien tekemä Rauhankyyhky -teos. 

Tshekkiläiset aloittivat omien veistosten suunnittelemisen jo kotona Liberecissa aiemmin syksyllä pidettyjen videopalaverien jälkeen. Luovalle kampukselle he saapuivat valmiit suunnitelmat mukanaan. Työpajassa teoksia alettiin sitten rakentamaan ja valoja testattiin käytännössä. 

Jakub, Toma's, Jirina, Pavla ja Nikola.
Lopputuloksena oli upeasti hohtavia valokuutioita, joiden sisään syntyi aivan oma maailma. 
Tsekkien vierailu ei ollut pelkkää työntekoa sillä pariin viikkoon mahtui myös retkiä Jyväskylään ja muuallekin lähiympäristöön.
- Otimme osaa ammattikorkeakoululaisten illanviettoihin ja saimme jopa haalarit, Pavla Domaci kertoo.

Viimeisenä iltana isännät veivät tshekkiläiset vieraat uimaan Tuomiojärvelle. 
- Se oli mahtavaa, iloiset tsekit sanovat yhteen ääneen.
Molemmat vierailut olivat osa Erasmus-vaihto-ohjelmaa.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen
Lisää kuvia Facebook-sivullamme

torstai 8. syyskuuta 2022

Muovijätteestä syntyi Hatuntekijä

Hanna ja Hatuntekijä.
Kestävän kehityksen päivä Luovalla kampuksella sai Hanna Järvisen miettimään, mitä voisi tehdä kaikilla niillä muovisilla pikkutavaroilla, joita ei voi laittaa muovinkeräykseen. 

- Näin kuvan erään taiteilijan työstä, jossa oli koottu kaikenlaista tavaraa kollaasiksi ja siitä tuli ajatus, että voisin tehdä saman tyyppisen teoksen, Hanna kertoo.

- Aloin kerätä nappeja ja pieniä muoviesineitä kirpputoreilta, kierrätyskeskuksesta ja kotoa ja ryhmitellä niitä värien mukaan. 

Mukaan Hannan kokoelmaan löysi tiensä niin Kinder-yllätyksiä, leluja kuin vaatteiden nappeja. Muoviesineiden lisäksi alkoi tulla myös tekstiiliä, posliinia ja jopa karvoja ja virtapiirejä. Yhteensä pikkuesineitä on varmasti tuhat ellei enemmänkin. 

- Kankitien kirpparilla kävin monta kertaa ostoksilla, Hanna nauraa. 

Hannan mielessä alkoi pyöriä Hatuntekijä Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjasta. 

- Se vain tuntui sopivalta aiheelta tällaiselle teokselle, Hanna kertoo. 

Teos on täynnä yksityiskohtia.
Alkuun teoksen malliksi tehtiin maalaus, jonka pohjalta Hanna alkoi asetella esineitä paikoilleen. Siinä olikin melkoinen urakka.

- Kiinnittämiseen käytin askartelulakkaa, jota menikin monta desiä. Tekniikka oli melko hidasta, sillä lakan kuivumista piti odotella.

Teos paisui niin valtavaksi, että taustaan piti laittaa tukirakenne, että se kestää tavaran painon. Valmiissa teoksessa hehkuu lelujen ja nappien lisäski kaiken maailman tavaraa tietokoneen näppäimistöstä muovikukkiin, sulkiin, helmiin ja nukkekodin kalustukseen.

Hanna ei pitänyt kirjaa työtunneista mutta useita kymmeniä tunteja teoksen parissa on kulunut.

Viimeisenä silauksena pikkuesineiden luomaan upeaan väriloistoon Hanna kehitti led-valot.

- Teos tulee esille Valon kaupunkiin niin pitäähän siinä valot olla, Hanna kertoo. 

Hatuntekijä on hieno osoitus luovasta vimmasta, joka saattaa saada otteen Luovan kampuksen opiskelijasta. 

- Ajattelin vain kokeilla mitä tästä tulee, eikä tämä ollut edes osa opintoja, tekstiiliartesaaniksi opiskeleva Hanna nauraa. 

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

tiistai 17. toukokuuta 2022

Kalusteet Primukseen saksalaiskisällien taidonnäytteenä

Paul ja Aada tutkivat otoksia.
Paul Höflsauer ja Lucas Nürnberger nostavat pöydän ilmaan ja Aada Uusitalo sommittelee pojista kuvan Luovan kampuksen studiossa.  Garmisch-Partenkirchenin muotoiluoppilaitoksesta vaihtoon tulleiden nuorten miesten urakka on paketissa ja illalla ollaan jo kotimatkalla vehreään kotikaupunkiin Etelä-Saksaan.

Paulin ja Lucasin viisiviikkoinen rupeama on kulunut tiiviisti kalustemuotoilun parissa, sillä heidän päätehtävänsä oli suunnitella ja toteuttaa pöytä, jakkarat ja tuolit Primuksen kansainvälisten vieraiden huoneeseen. 

Lopputuloksena on huikean hieno kokonaisuus suomalaisesta koivusta, joka hengittää ilman maalikerroksia omaa luontaista hengitystään.

- Opettajamme Manu Seman näytti meille esimerkkejä suomalaisesta huonekalumuotoilusta ja antoi sitten vapaat kädet suunnitella Primuksen kokonaisuus. Koivu valikoitui tietenkin materiaaliksi, Suomessa kun ollaan, Lucas kertoo suunnitteluvaiheesta.

Paul ja Lucas nostavat pöydän studioon.
- Viikon aikana kävimme läpi monenlaisia rakenteellisia ratkaisuja. Itse ehdotimme hieman kevyempää rakennetta mutta Manun neuvosta lisäsimme alasarjat tuolien jalkoihin tukevuuden lisäämiseksi. Olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen, Paul lisää ja sivelee koivun lämmintä pintaa. 


Paulin ja Lucasin viisiviikkoinen vierailu on tiiviin työskentelyn lisäksi sisältänyt tutustumista Jyväskylän keskustan aktiviteetteihin ja lähialueiden erilaisiin mahdollisuuksiin.

- Olemme patikoineet Muuratsalossa ja käyneet myös pilkkimässä Manun kanssa, Lucas kertoo. 

- Pääsiäisenä tyttöystävämme tulivat Saksasta ja vuokrasimme mökin Laukaasta. Retkeilimme luonnossa, istuimme nuotiolla ja saunoimme. Se oli mahtavaa, pojat kertovat. 


Koivun vaaleaa loistoa.
Paul ja Lucas opiskelevat parhaillaan viimeistä vuotta puualan kisälleiksi mikä tarkoittaa sitä, että he saavat luvan mennä töihin alan yrityksiin ja työkokemuksen kartuttua anoa opiskelemaan mestaritutkintoon. Saksassa puuseppien ammattikunta säätelee tarkasti ammattilaisten lupia ja ammattilaisilta vaaditaankin mestaritutkinnon suorittamista oman yrityksen perustamiseen. 

Paulin suunnitelmissa on tehdä puusepän töitä koulun jälkeen tarvittavat kaksi vuotta ja hakea sitten mestaritutkintoon. Lucas puolestaan on hakenut jo yliopistoon sisustussuunnittelijan opintoihin. 

Paul ja Lucas ovat yllättyneitä Luovan kampuksen vapaasta ilmapiiristä, missä opettajat ja oppilaat keskustelevat tasavertaisesti keskenään opiskelijoiden projekteista.

- Saksassa on vielä joissakin paikoissa selkeästi vallalla malli, jossa opettaja sanoo miten tehdään. Täällä opskelijat voivat suunnitella vapaammin omia projekteja ja saada niihin ohjausta opettajilta, jotka suhtautuvat meihin tasa-arvoisina tekijöinä, Paul ja Lucas kiittelevät. 

Teksti Mika Nykänen, kuvat Mika Nykänen ja Aada Uusitalo

perjantai 25. helmikuuta 2022

Piirros muuntui animaatioksi

Pinja Luovan kampuksen taideluokassa. 
Kolmesataa kuvaa ja neljä päivää. Siinä vähän numeroita Pinja Hytösen TikTok-animaatiosta, jossa hänen huikean taidokas piirustuksensa syntyy viiva viivalta. Pinja teki animaationsa osana media-alalla toimimisen kurssia, jossa tutustutaan erilaisiin viestinnän välineisiin. 
  Pinjan intohimo piirtämiseen alkoi 12-vuotiaana, kun hän näki serkkunsa piirroksia. 
  - Aloin piirtää mallista, pääasiassa kasvokuvia. Halusin kokeilla, miten onnistun, Pinja kertoo.
  Pinja aloitti täysin omin päin eikä katsonut edes tutoriaaleja Youtubesta.
  - Katsoin vain kuvia tarkkaan, etsin omista piirroksista virheitä ja yritin korjata niitä. Ääriviivojen ja mittasuhteiden kanssa on ollut eniten kehittämistä, Pinja kertoo. 
  Aiheiksi valikoitui ihmisten kasvojen lisäksi eläimiä ja erilaisia esineitä, joita Pinja pyrki kuvaamaan mahdollisimman realistisesti. Vähitellen Pinja alkoi ottaa puhelimellaan videopätkiä piirtämisestään ja lopulta lataamaan niitä Tiktokiin. 
  - Tiktokissa alkoi tulla mukavia kommentteja ja videoita on jaettu kivasti. Muut piirtäjät saattavat antaa vinkkejä ja parannusehdotuksia.
  Yksi erikoisimmista aihealueista on kolikko- ja setelipiirrokset, jotka saavat paljon katselukertoja. Toinen suosittu aihe on tietenkin erilaisiin meemeihin perustuvat piirrokset.
  - Suosituin videoni on Giant Chad -meemiin perustuvat piirros, jota on katsottu 380 000 kertaa.  
  Ensimmäistä vuottaan kuvallista ilmaisua opiskeleva Pinja aikoo perustaa omat nettisivut piirroksilleen ja animaatioilleen. 
  - Jatkan varmasti TikTokiin piirtämistä ja videoiden tekoa, Pinja kertoo ja keskittyy jo uuden piirroksen parissa ahertamista. 

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

maanantai 10. tammikuuta 2022

Suvun arkku sai uuden elämän

Adialen ja entisöity arkku.
- Vanhojen esineiden korjaaminen ja säilyttäminen on intohimoni, sanoo Luovalla kampuksella artesaaniksi opiskeleva Adialen Rodriguez Hernandez.

Pöydällä on Adialenin aviomiehen suvun omistuksessa vuosikymmeniä pyörinyt arkku, jonka entisöinnin hän on juuri saanut valmiiksi. Entisöintiprojekti oli osa Adialenin työssäoppimisjaksoa. 

Adialen aloitti työn poistamalla maalin arkun puupinnoilta puhallussoodalla. Tämän jälkeen hän korjasi metalliosat, jotka olivat päässeet huonoon kuntoon vuosikymmenien saatossa. 

- Käytin kierrätysmateriaalia työssäoppimispaikkani roskalaatikosta. Löysimme myös juuri sopivan kokoiset ruosteiset naulat pajasta, Adialen kertoo. 

Adialen paikkasi arkun pohjassa olleen reijän ja upotti muutaman puutapin pitämään osia kasassa. Kaarevan kannen osia jouduttiin myös uusimaan, jotta uudet metalliosat pysyivät paikallaan 

- En pyrkinyt tekemään arkusta uutta, vaan korjaamaan pelkästään sen rikkinäiset osat ja palauttamaan arkun siihen tilaan, missä se on ollut ennen rapistumisen alkamista.  

Tutkimusten kautta Adialen on saanut selville, että arkku on alunperin tehty morsiusarkuksi eräälle miehen suvun jäsenelle luultavasti 1800-luvulla ja on siitä alkaen vaihtanut omistajaa eri taloissa.

- Arkun kylkeen oli kirjoitettu päivämäärä, joka luultavasti oli morsiamen syntymäpäivä, Adialen kertoo.

Adialenin matka Luovalle kampukselle ei ole ollut avain suoraviivaisimmasta päästä. Alkuperäiseltä ammatiltaan Adialen on englanninopettaja sekä kiinan, portugalin ja espanjan kääntäjä. Tavattuaan tulevan miehensä liikuntatieteellisessä konferenssissa kotikaupungissaan Havannassa elämä muuttui kertaheitosta.

Vanha ammatti jäi ja naimisiinmenon jälkeen matka vei miehen tutkijantyön perässä mm. Australian Tasmaniaan ja lopulta Adialen ja hänen Rautalammilta kotoisin oleva miehensä päätyivät Jyväskylään.

Arkku maalinpoiston jälkeen.
- Olin aivan ihastuksissani löytäessäni mieheni kotitalon ullakolta valtavasti suvun vanhoja esineitä. Aloin etsiä tee-se-itse ihmisten tekemiä tutoriaaleja, joissa neuvottiin miten vanhoille huonekaluille annetaan uusi elämä. Olen aina rakastanut käsitöitä ja taiteita ja niinpä ryhdyin etsimään mahdollisuutta opiskella alaa. Lopulta pääsin Gradian Luovalle kampukselle opiskelemaan.

Opintojen aikana Adialenin ajatukset ovat saaneet uutta perspektiiviä.

- Haluan edelleen oppia yhä enemmän kunnostamisesta. Mutta samalla haluan tehdä puuesineitä, joilla on tarkoitus ja jotka näyttävät myös kauniilta ilman että luonnonvaroja haaskataan.  

Tällä hetkellä suvun arkku palvelee Adialenin ja hänen miehensä viinikaappina.

- Tuntuu toimivan hyvin, Adialen nauraa.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Adialen Rodriguez Hernandez