maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kankaan väki yhteisellä matkalla

Vesa Purokuru johti keskustelua.
Uusia ihmisiä, innostavia ideoita ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelua. Tätä kaikkea tarjosi Kankaan kampuksen henkilöstön kahden päivän mittainen retki kevätauringossa kylpevään Anttolanhoviin.
Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kaikki Jyväskylän ammattiopiston ja Jyväskylän aikuisopiston opettajat ja tukihenkilöt kokoontuivat kerralla samaan huoneeseen pohtimaan, miltä yhteinen elämä Kankaalla voisi näyttää.
  Kouluttaja Vesa Purokurun johdolla vedettyjen harjoitusten avulla saatiin rutkasti uusia ideoita ja näkemystä siitä, miten yhteistä ympäristöä voitaisiin hyödyntää.
Ryhmien tuotokset seinällä.
  Ryhmätyöskentelyn avulla toisilleen tuntemattomat ihmiset pääsivät tustumaan tuleviin työkavereihin ja esittelemään erilaisia näkemyksiä tulevasta Kankaan hengestä. Suunnitelmat jaetuista projekteista ja yhteisistä tapahtumista sinkoilivatkin rennossa ilmapiirissä ja synnyttivät lukuisia uusia aloitteita.
... ja lattialla.
  Kahden päivän työskentelyn päätteeksi ryhmien ideoista koottiin tiivistelmä, joka varmasti tulee antamaan suuntaviivoja kampuksen kehittämiseen. Keskeisinä teemoina tulevassa kampuksessa nähtiin mm. opiskelijoiden persoonalliset opinpolut, kansainvälisyys, yrittäjyyden valjastamisen opintojen ytimeen, opiskelijan mahdollisuus suunnitella omia opintojaan, perinteestä ammentava luovuus, vahvan yhteisön antama voima sekä luottamus omaan tekemiseen. 
  Toisin sanoen, kaikki jakoivat saman tahtotilan, jonka voimalla synnytetään kansallisesti ja kansainvälisesti kiinnostava Luova kampus.
  Ja jottei kokoontuminen olisi ollut pelkkää työtä, Anttolanhovi tarjosi herkullista ruokaa ja virkistäytymismahdollisuuksia. Rohkeimmat kävivät jopa kastautumassa Saimaassa. Yhteinen illallinen tunnelmallisessa kotaravintolassa Vesa Purokurun teatteriesityksen jälkeen oli elämys.
  Ja kuin kirsikkana kokouskakussa perjantain auringonpimennys hiljensi väen luonnonihmeen äärelle. 
Teksti ja kuvat Mika Nykänen
www.jao.fi/luovakampus


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Photographing Syrian Refugees with Esa Ylijaasko

Lue alla olevasta linkistä Photoblographerin juttu entisestä opiskelijastamme Esa Ylijääsköstä, joka on parhaillaan Turkissa kuvaamassa Syyrian tilannetta ja syyrialaispakolaisten elämää.

Photographing Syrian Refugees with Esa Ylijaasko

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Myyttisen kehrääjän jäljillä

Satu Soutolahti kertoo, miten lanka syntyy.
  - Tarkoitus ei ole tuottaa tiettyä määrää lankaa. Laatu on tärkeämpää. Ja nimenomaan tekemisen laatu, kehruun opettaja Satu Soutolahti kertoo. - Kehräämisessä tärkeää on kehrääminen itsessään.
  Vilkaisu ympärille vahvistaa Sadun sanat. Opiskelijoiden tarkkaavaisuus on keskittynyt täydellisesti työhön eikä valokuvaaminenkaan saa heitä irrottamaan katsettaan rullaan kehräytyvästä langasta.
  - Kehrääminen on tie henkiseen kasvuun. Nykyihmiselle kehrääminen on tavallaan tahdon kouluttamista. Se on itsensä työstämistä. Ehkä kehrääjä tasoittaa itseään samalla kun hän pyrkii saamaan langasta mahdollisimman tasaista, Satu pohtii.
  - Minua kiehtoo kehräämisen meditatiivisuus. Siinä on oma rytminsä ja rentouttava vaikutuksensa. Toisaalta haluan välittää perinnettä eteenpäin nykyaikaan.
  Satu on painottanut kurssilla erityisesti kehräämisen historiaa ja mytologiaa. Oppilaat kirjoittavat oppimispäiväkirjaa, jossa käydään läpi tarinoiden ja myyttien merkitystä.
  - Kehräämisen mytologin tausta on kiinnostanut minua aina. Vanhoissa myyteissä Skandinaviassa ja antiikin Kreikassa kehräämisellä on erityinen merkitys ja kehrääjät rinnastetaan jumaluuksiin. Roomassa värttinää ei saanut näyttää julkisella paikalla, Satu kertoo.
  Satu oppi kehräämisen taidon aikoinaan Kajaanin kansalaisopiston kurssilla ja on siitä lähtien vetänyt itsekin kehruukursseja. Päivätyökseen Satu on opettajana Steiner-koulussa, missä omin käsin tekeminen kuuluu olennaisena osana opetussuunnitelmaan.
  - Nykyaika ei kannusta rauhalliseen tekemiseen. Käsityön kautta voi löytää itsensä, oman tavan toimia, Satu sanoo.
  Kurssilla on käyty läpi koko langan valmistuksen prosessi keritsemisestä karstaamiseen.
  Satu on opettanut kehruuta myös kansalaisopistoissa ja tavallisissa lukioissa. Kurssit ovat aina olleet suosittuja.
  - Jopa hevipojatkin ovat innostuneet kehräämisestä, Satu nauraa.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Valokuvaajat ulkomailla työssäoppimassa

Iidan otos talvisesta Chigagosta.
Kolme valokuvauksen opiskelijaa on taas ulkomailla haistelemassa kansainvälistä työssäoppimista.
  Milena Ainali on tutustumassa virolaiseen elämänmenoon Tartossa, Iida Lndeman Michiganissa ameriikan mantereeseen ja Wilma Tyni Puolassa.
  Lue oheisista linkeistä kuulumisia:
Milena 
Iida
Wilma

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Materiaalit tarinoiden lähteenä

Pirre Heinonen venyttää pitsiä. 
Tekstiilitaiteilija Raija Jokisen vetämällä "Koskettava materiaali" -kurssilla opiskelijat katsovat materiaaleja uudesta näkökulmasta.  Sen sijaan, että materiaali olisi väline tuotteen tekemiseen, sitä tarkastellaan kertovana elementtinä.
  Kurssin ennakkotehtäväksi Raija pyysi opiskelijoita tuomaan kolme jollakin tavalla koskettavaa materiaalia tai esinettä.
  - Se saattoi olla esimerkiksi jotakin, joka oli jäänyt kesken, jotakin, joka kulkee elämässä mukana tai jotakin, joka on etäistä tai vastenmielistä. Lähdimme pohtimaan merkityksiä ja sitä, miten merkitykset muokkaavat käsitystämme materiaaleista, Raija kertoo.
  Kurssin yksi tarkoitus onkin oppia ymmärtämään materiaaleja uudella tavalla.
  - Tekstiili on perinteisesti hyvin aikaa vievä materiaali. Esimerkiksi kudonta on hidasta erilaisine vaiheineen. Tällä kurssilla käytämme valmista materiaalia ja muokkaamme sitä epätavallisilla keinoilla, kuten maalaamalla päälle tai liimaamalla siihen vieraita esineitä.  Tavallaan rikomme sääntöjä vastaan, Raija kertoo.
  Raija haluaa myös kannustaa käsityöntekijöitä luopumaan liiallisesta itsekritiikistä.
  - Opettelemme uutta puhetapaa, joka hakee enemmän mahdollisuuksia kuin ongelmia.
  Kurssi on osa taidekäsityö-kokonaisuutta, jossa opiskelijat tuottavat kokeellisia teoksia, jotka toimivat enemmän näyttelyesineinä kuin käyttötavaroina.
  Tekstiili- ja vaatetusalan artesaaniksi opiskeleva Pirre Heinonen toi kurssille läjän piikkilankaa ja pitsiä ja alkoi pohtia, millaisia ideoita ne herättäisivät.
Piikkilangan ja pitsin kontrasti.
  - Olen tehnyt aiemminkin vähän tämän tyyppisiä töitä mutta nyt tarkoitus oli mennä pois omalta mukavuusalueelta ja käyttää materiaaleja, jotka eivät ole niin tuttuja. Halusin kokeilla mahdollisimman erilaisia materiaaleja, Pirre kertoo.
  - Kurssin lähtökohta minulle on siinä, millaisia tunteita ja ajatuksia materiaalit herättävät, mikä on materiaalin historia ja tarina. Materiaali tavallaan kertoo itse mitä se haluaa, Pirre kertoo lähtökohdistaan solmiessaan pitsiä piikkilankakehykseen.
  Piikkilanka ja pitsi ovat saanet lisukkeeksi foliota, joka tuo oman kontrastinsa perinteisiin materiaaleihin. Kokonaisuus on muotoutunut Pirren käsissä veistokseksi, jonka voi ripustaa seinälle tai asettaa jalustalle.
  - Eräällä tavalla tässä on hämähäkin seittiä muistuttava rakenne. Toisaalta kehämuodossa on jotakin noitarumpumaista, Pirre nauraa.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen
Vieraile Raija Jokisen nettisivuilla tästä

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Kitarasankarit pajassa

Iiro ja valkoinen pitkäkaula.
Soitinrakentamiskuume leviää opiskelijoiden keskuudessa. Jo kaksi uutta tapausta on paikallistettu höyläpenkkien ääreltä kuusikieliset käsissään.
  Puualan opiskelija Iiro Jokela päätti tehdä vähän erikoisemman soittopelin jo omistamiensa kitaroiden jatkoksi.
  - Halusin ihan uniikin mallin, sellaisen, jota en ole vielä muilla nähnyt, Iiro kertoo.
  Persoonallisen lopputuloksen saavuttamiseksi Iiro tutki erilaisia kitaramalleja ja päätti lopulta yhdistää kaksi legendaarisinta kitaraa eli Gibson Les Paulin ja Fender Stratocasterin.
  - Rungon yläosa on Les Paulista ja alaosa Stratosta.
  Kaula sen sijaan ihan jotain muuta kuin perinteisissä kitaroissa on totuttu näkemään.
  - Siinä on kaksi täyttä oktaavia, Iiro esittelee soittopeliään.
  Pidennetty kaula aiheuttaa sen, että nauhojen välejä täytyy venyttää kaulan loppuosassa. Se vaatii soittajan sormilta hieman sopeutumista. Myös kielille pituus tuottaa lisävaatimuksia.
  - Kielten tulee olla paksumpia kuin normaalissa kitarassa.
Iiro aikoo virittää kitaransa ns. droppivireeseen, jossa viritystä lasketaan alemmas, tässä tapauksessa täydet kaksi sävelaskelta. Melkoista mörinää on siis luvassa, kun Iiro kytkee kitaransa vahvistimeen. Raskaista äänistä pitävät huolen myös metallin soittamiseen soveltavat Seymour Duncanin mikit.
  Erikoista on myös se, että Iiron kitaran kaula ja runko ovat koivua.

Aukustin Gibson SG.
  Aukusti Jaatisen Gibson SG -mallinen kitara sai alkunsa puhtaasti käsityöläisen haasteena.
  - Otin kitaran työn alle ihan mielenkiinnosta tämän tyyppistä tekemistä kohtaan. Soittimen valmistamisessa joutuu opettelemaan vaikeaa tekniikkaa ja mittojen kanssa pitää olla todella tarkkana. Kitarassa ei saa olla millinkään virhettä, aikuispuolella opiskeleva Aukusti kertoo.
  Aukustin kitaran kaula on vaahteraa ja otelauta ruusupuuta.
  - Niin kuin Gibsonin alkuperäisissä malleissa.
  Seymour Duncanin mikrofonit Aukusti sai kitaristi-enoltaan.
  - Hyvin tämä tuntuu sopivan kitaristin käteen, Aukusti kertoo.
- Pari ammattisoittajaa on kokeillut ja kehunut peliä.
  Vaikka näin hienon kitaran valmistikin, itse Aukusti ei ole aemmin instrumenttia soittanut.
  - Mutta nyt aloitan. Vahvistinta olen jo katsellut, Aukusti kertoo.
  Tiedoksi vain naapureille.

  Teksti Mika Nykänen, kuvat Mika Nykänen ja Sirpa Sergejeff