Käsivaralla jyrsimään

Näytössa näkyy seurattava linja.

Luovalla kampuksella siirryttiin uuteen jyrsintä-aikaan, kun käsinohjattava CNC-kone Shaper Origin otettiin puutyösalissa käyttöön. Käsinohjattavalla jyrsijällä voidaan luoda mitä moninaisimpia leikkauksia ja kaiverruksia puumateriaaliin. 

CNC-jyrsijän ideahan on, että koneeseen ohjelmoitu kuva tai piirros voidaan kaivertaa jyrsittävään materiaaliin, oli se sitten metallia, puuta tai muovia. Käsinohjattavassa jyrsijässä terää ohjaa sekä jyrsintä ohjaava ihminen että tietokone. 

- Jyrsittävän materiaalin pintaan liimataan merkkitarrat, joiden avulla jyrsijä suunnistaa. Jyrsijän kamera skannaa merkkejä ja kertoo mihin konetta pitää liikuttaa, puutyön lehtori Manu Seman kertoo. 

Jyrsimessä on näyttöruutu, jossa kaiverrettavan pinnan päällä näkyy millintarkasti piirrettävän kuvion viiva ja suunta, mihin konetta on kuljetettava. Näin jyrsimen ohjaaja pysyy viemään terää juuri oikeaan kohtaan. 

- Saman tyyppistä tekniikkaa on esimerkiksi peruutuskameroissa ja virtuaalitodellisuudessa, opiskelijat pohtivat. 

Jatkossa puualan opiskelijat pääsevät kokeilemaan jyrsimen kykyjä esimerkiksi liitosten tekemiseen. 

Kuvio kaivertuu kerroksittain.

Manu näyttää opiskelijan tekemään hyllyä, jonka kiilautuvat lohenpyrstöliitokset on jyrsitty Shaperilla. 

- Näin voidaan tehdä todella tarkkoja liitosrakennelmia, joita ei tarvitse koskaan liimata, Manu visioi. 

- Myös hirsityössä jyrsijää voi käyttää pienten yksityiskohtien kaivertamiseen, Manu kertoo. Esimerkiksi saranoiden loveuksissa käsijyrsin voisi olla hyödyllinen.

Käsijyrsimen monikäyttöisyyttä lisää myös se, että sen voi siirtää paikasta toiseen mikä ei ole tietenkään perinteisen CNC-koneen kohdalla mahdollista. Tällä tavoin kaiverrukset voi tehdä valmiiseen tuotteeseen siellä missä tuote on. 

Katso Facebook-videolta kuinka jyrsin toimii. 

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Madridin kukkuloilta kohti uutta oppimistapaa

Gradian tiimi Madridissa.

Aurinkoinen Madrid hurmasi Gradian seitsemänhenkisen ryhmän välittömällä ja lämpimällä tunnelmallaan, kun kolmas CS-21 (Creative Skills) työpaja starttasi 14.11. Puerta Bonitan media-alan oppilaitoksen yhä vihreälehtisellä kampuksella. Projektikoordinaattorin, kahden opettajan ja neljän opiskelijan tiimi sukelsi kansainväliseen perheeseen puolentoista vuoden koronatauon jälkeen täynnä malttamatonta intoa ja paloa löytää uusia taitoja sekä saada uusia ystäviä.  

Tämän kertaiseen kokoukseen oli tiensä löytänyt Belgian, Espanjan, Hollannin, Italian, Portugalin, Sveitsin ja Suomen ryhmät. Koronatilanteen seurauksena Britit eivät päässeet matkaan. Opettajilla oli viikon aikana myös omaa ohjelmaa.

Kohti uutta opettajuutta

Creative Skills 21:n perimmäinen tarkoitus on kehittää opettajuutta ammatillisessa koulutuksessa. Hankkeessa mukana olevat opiskelijat toimivat ns. koekaniineina uudenlaista opettajuutta kehitettäessä. Ns. pehmeät taidot usein unohdetaan ammatillisessa opetuksessa. Luovilla aloilla korostuu yksilölliset taidot, luovuus ja yrittäjyys (freelancerit ja yksin yrittäjät).

Luovat, ns. pehmeät taidot, ovat kuitenkin käytännöllisiä ja niiden opetus on järkevää yhdistää ammatilliseen opetukseen, mutta opettajilta usein puuttuu tieto, miten tämä tehdään. Kansainvälinen yhteistyö ja viestintä kuuluvat olennaisesti opettajan työkalupakkiin ja mahdollisuudet oppimisen kansainvälisessä ympäristössä ovat tärkeitä. Tämänkertaisen työpajaviikon (soft skills) teemoina olivat kommunikointi ja yhteistyö.

Opettajien keskusteluhetki Puerta Bonitassa. 

Opiskelijat jakaantuivat seitsemään kansainväliseen ryhmään luomaan mediaprojektia, jonka muodon ja sisällön he saivat päättää itse. Yhteisenä teemana kaikilla ryhmillä oli epätasa-arvo eri muodoissaan, josta kukin ryhmä valitsi oman näkökulmansa. Projektien aiheiksi nousi mm. mielenterveysongelmien ja taloudellisen aseman aiheuttama koulutuksellinen epätasa-arvo, asunnottomuus osana taloudellista epätasa-arvoa, sekä sukupuolten välinen epätasa-arvo. 

Sen lisäksi, että opiskelijat loivat upeita projektisuunnitelmia, he tekivät ”pää edellä”-sukelluksen kansainväliseen yhteistyö- ja kommunikointiympäristöön, toisin sanoen, jokainen sai harjoittaa englannin ja miksei muidenkin kielten osaamista yllin kyllin viiden päivän ajan.  

Itse asiassa tämä oli ehkä tärkein osa projektityöskentelyä sekä opettajille, että opiskelijoille, sillä Creative Skills-hankkeen tausta-ajatus on opetella uuden vuosituhannen vaatimia luovia työelämätaitoja, kuten luovuutta, ongelmanratkaisutaitoja, kriittistä ajattelua, tiimityötä, päätösten tekoa sekä sosiaalisia taitoja (soft skills, creative skills).  

Opettajien tehtävänä oli toimia kansainvälisten opiskelijaryhmien ohjaajina tai valmentajina ja eräänlaisina fasilitaattoreina. Yhteistyössä toista kieltä puhuvan opettajan kanssa viikosta tuli hieno matka omien viestinnällisten kykyjen äärirajoille samalla, kun side samassa tilanteessa olevaan kollegaan voimistui päivä päivältä. Opettajien päiviin kuului myös ryhmäkeskusteluja muiden opettajien kanssa, jotka mahdollistivat ryhmätyöskentelyssä esiin nousevien haasteiden jakamisen ja ratkaisujen etsimisen. 

Virallisen ohjelman lisäksi vapaamuotoiset keskustelut ja kokemusten vertailu kansainvälisten kollegojen kanssa synnyttivät monta oivallusta ja näkökulman uudelleenarviointia. Erilaisten koulutusjärjestelmien ja olosuhteiden vertailu avasi silmät aivan uusiin oppimis- ja opetusmaisemiin. Oma kotoinen työympäristökin sai laajemman kontekstin.   

Keväällä Sveitsiin

Vierailulla viestintätoimistossa.

Samalla kun opiskelijat ja opettajat huhkivat mediaprojektiensa parissa, jokaisesta maasta paikalle saapuneet koordinaattorit suunnittelivat jo seuraavaa kokoontumista St. Gallenissa Sveitsissä helmikuussa 2022. Kyselyiden ja keskusteluiden kautta pyrittiin löytämään reaaliaikaisesti opastusta siihen, mitä taitoja ja kykyjä tulisi erityisesti ottaa huomioon Sveitsin tapaamisessa. 

Madridin ja St. Gallenin kokemuksista saadut opit tullaan ottamaan käyttöön Gradian media-alan koulutuksessa ja jakamaan koko Gradian henkilöstölle erilaisilla oppailla ja koulutuksilla.  

Hanke itse luo online-käsikirjan, johon kerääntyy hankkeen edistymisen myötä erilaisia harjoituksia ja vinkkejä, joita on käytetty työpajaviikoilla. Hankkeella on myös avoimet Fb- ja IG-sivut. https://www.facebook.com/creativeskills21/  

Lisätietoja: Mikko Auerniitty, Gradian CS 21 projektipäällikkö

Tikut veivät uudelle alalle

Aten Kumiko-tekniikalla luoma valaisin.

- Tekemisen hiljaisuus viehätti, Atte Tarvainen sanoo, kun kysyn mikä Kumiko-tekniikassa vei hänen sydämensä. - Ja tietenkin syvällinen keskittyminen käsityötaitoon, mikä on oleellinen osa japanilaista
puusepänkulttuuria. 

  Kumiko-tekniikassa pienistä puutikuista rakennetaan ilman liimaa oman rakenteensa ansioista koossa pysyviä koristekuvioita ja käyttöesineitä. Japanissa tällä menetelmällä on muotoiltu ovia ja väliseiniä ja mitä moninaisempia koriste-esineitä. 

  Atte Tarvainen on yksi harvoista suomalaisista Kumiko-tekniikan taitajista. Maailmalta saman kiinnostuksen jakavia ystäviä löytyy kosolti ja he muodostavat sosiaalisessa mediassa oman yhteisönsä, joka antaa vinkkejä ja haastaa kokeilemaan uusia ideoita.

  - Isyyslomalla oli aikaa tutkia asioita ja törmäsin Youtubessa kiinnostaviin videoihin, Atte selostaa päätymistään Kumikon pariin.

  Ihan tyhjästä käsillä tekeminen ei Aten elämään tupsahtaneet, sillä hän on harrastanut puutöitä aina.

  - Olen aina värkkäillyt kaikenlaista puusta, Atte kertoo ja näyttää Instagramista omia tuotoksiaan, joihin kuuluu mm. leluja ja huonekaluja. Kuvista voi päätellä, että laatu ja äärimmäinen tarkkuus ovat kiinnostanut Attea aina. 

  Kumiko toi mukanaan myös suuremman elämänmuutoksen. Atte nimittäin luopui aiemmasta urastaan it-alalla ja lähti matkalle kohti käsityöläisen elämää.

  - Tuntui, että kaipasin vastapainoa it-alan hektiselle tahdille. Kumikon äärellä voi syventyä ja rauhoittua käsillä olevaan hetkeen, Atte sanoo.

  Atte on myös pohtinut oman osaamisensa hyödyntämistä esim. erilaisten kurssien muodossa. Tämän kehittämiseen Atte aikoo valita Luovan kampuksen opintoihinsa ohjaustoiminnan opintokokonaisuuden. 

  - Luulisin, että Kumiko vetoaisi ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita käsityökaluilla tehtävistä puutöistä, Atte sanoo ja jatkaa työtään puutyösalin rauhassa omia puuhiaan.

  Katso lisää Aten töitä hänen omalta instagram-tililtään. 

  Teksti Mika Nykänen, kuvat Atte Tarvainen

Matka mestariksi alkoi

Salla ja Klaus menossa kohti uutta.

- Unelmien toteuttaminen, vastaa Salla Puhakka suoraan, kun kysyn, mikä oli hänen motiivinsa aloittaa media-alan erikoisammattitutkinnon opinnot Luovalla kampuksella. - Ja ammatillinen kehittyminen, digitaalisen markkinoinnin suunnittelijana työskentelevä Salla jatkaa. 

Kuusitoista valokuvaajaa ja media-alan ammattilaista aloitti torstaina yhteisen matkan kohti valokuvaajamestarin titteliä kouluttaja Simo Peterin johdolla. Puolentoista vuoden aikana ryhmä tulee toteuttamaa yhteisiä projekteja ja kehittämään uusia valokuvausalan palveluita ja tuotteita, joita he voivat hyödyntää omassa työssään. 

- Omassa työssäni digitaalisen markkinoinnin parissa tunteisiin vaikuttamisen tärkeys korostuu ja valokuvalla on siinä suuri merkitys. Olen kuvannut koko elämäni mutta nyt tuntuu siltä, että pitää ottaa seuraava askel, ja siihen tämä koulutus sopii, Salla kertoo. 

Klaus Savolainen kuuntelee Sallan puheita ja nyökkää.

- Työssäni kuvataidekoulun rehtorina näen jatkuvasti, että tarvitsemme monenlaista kuvaa sekä markkinointiin että sosiaalisen median tarpeisiin. Toivon, että tämän koulutuksen kautta saisin hallintaan nimenomaan näitä prosesseja, Klaus kertoo. 

Vaikka erikoisammattitutkinnossa painottuu huippuosaaminen ja ammatillinen kehitystyö, monella opiskelijalla on myös oma henkilökohtainen motiivi aloittaa opinnot. Toisilla se on uudelle uralle hakeutuminen, toisille oman taiteellisen työskentelyn pohtiminen. 

- Opiskelu tässä vaiheessa on mahdollisuus hakea uusia virikkeitä ja tehdä henkilökohtaisia projekteja, Klaus muistuttaa. 

Opinnoissa yhtenä tutkinnonosana on visuaalisen projektin toteuttamisen kokonaisuus. Ryhmän aloittikin heti erilaisten taiteellisten projektien visioimisen, joista varmasti kuullaan vielä jatkossa.  

Teksti ja kuva Mika Nykänen 

Pää lepää Luovan kampuksen kierroksella

Anu Tarvainen viilaa.

Syksyn opinnot ovat alkaneet lupaavasti kontaktiopinnoissa ja pajat ovat kuhisseet luovia aloja tutkivia opiskelijoita entiseen malliin. Kaksi viikkoa sitten opintonsa aloittaneet taideteollisuusalan opiskelijat kiertävät talon kaikki työpajat heti alussa läpi ja saavat näin kattavan näkemyksen Luovan kampuksen tarjonnasta. Samalla he tekevät päätöksen, minkä materiaalin he valitsevat omaksi alakseen.

- Elämän ensimmäiset hitsaukset on tehty, Anu Tarvainen iloitsee metallin työsalissa. 

Kädessä on viila, jolla itse suunnitellun naulakon hitsaussaumat alkavat kiiltää kuin isoäidin hopealusikka. Anu on työskennellyt kaupan alalla kaksikymmentä vuotta ja nyt on elämä suuntautuu uusille urille, sillä opinnot suuntaavat kohti puusepän ammattia. 

- Hienoa, että heti pääsee konkreettisesti tekemään oikeita asioita, Anu iloitsee kiertopajoista. 

Seinän takana puutyön salissa Tiina Autio veistää puulevyyn lintuja, jotka hän tulee painamaan kankaalle linolevyn avulla. 

- Kiertopajoissa pää lepää, kun pääsee kokeilemaan kaikenlaista uutta ilman paineita, Tiina pohtii.

Joonas Rapo kokeilee kutomista.

Tiina tietää, mistä puhuu, sillä hänellä on kymmenen vuoden kokemus kädentaitojen opettamisesta. Hän on aloittanut ohjaustoiminnan opinnot syventääkseen omaa osaamistaan erilaisten tekniikoiden parissa. 

- Kiertopajojen avulla pääsee sisälle koulun mahdollisuuksiin ja joillekin opiskelijoille tämä on vielä paikka, jossa voi pohtia omaa alanvalintaansa, Tiina sanoo ja jatkaa kaivertamista. 

- Eri tekniikoiden hallinta on tärkeää artesaanille. Monialaisuus tuo artesaanin työhön uniikkia tvistiä,
Joonas Rapo pohtii kangaspuiden äärellä.  

- Tämä synnyttää uusia ideoita. Miksei metallikin voisi kutoa ja punoa, Joonas miettii samalla kun paukuttaa poppanaa.

Joonas on valinnut metallin omaksi alakseen mutta ei sulje pois muitakaan materiaaleja.

- Opintojen aikana tarkoitus on oppia uutta kartoittaa tuntemattomia asioita avoimesti, Joonas miettii. 

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Kalusteet kansainvälisille vieraille

Väliseinä tuo yksityisyyttä.

Luovan kampuksen puualan opiskelijat Niko Eskelinen ja Marikki Jaatinen suunnittelivat ja toteuttivat kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden huoneen kalustuksen Priimuksen majoitustiloihin.  

Tarkoituksena oli luoda pieneen hotellihuoneeseen kalusteratkaisu, jossa toteutuisi asukkaiden yksityisyys ja tasavertaisuus esimerkiksi luonnonvalon ja tilan käytön osalta. Suunnittelussa piti ottaa myös huomioon kestävän kehityksen periaatteet ja ekologisuus. 

- Projekti oli tosi mielenkiintoinen ja monipuolinen. Käytimme runsaasti aikaa suunnitteluun ja erilaisten vaihtoehtojen pohtimiseen, mikä on todella tärkeää näissä opinnoissa, Marikki Jaatinen kertoo. 

- Suunnittelun haasteita olivat tilan pienuus ja käyttäjien erilaiset tarpeet. Miten samaan huoneeseen majoitettavaa kaksi täysin vierasta ihmistä saavat oman tilan, jossa voi rentoutua? Myös säilytystilan integrointi kalusteisiin oli oma haasteensa. Marikki kertoo.

Päätyseinän takapuolelle on kiinnitetty hyllytasoja vieraiden tavaroita varten. 

Pöytätasolla voi pitää läppäriä.

Koska huonetta käytetään kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden majoittamiseen, mukaan oli hyvä saada tuulahdus keskisuomalaista atmosfääriä.

- Koivuvanerin avulla toimme metsän ja puun tunnun huoneeseen. Pintaan tuli vain vahakäsittely, jotta se olisi mahdollisimman luonnollinen. 

Käytännöllinen yksityiskohta on myös irrotettavat pöytätasot, joiden päälle voi laittaa vaikka läppärin tai muuta rentoutumisessa tarvittavaa tavaraa. 

- Väliseinä on äänieristetty tuulensuojalevyillä, ettei kaikki pienimmät kahinat tule läpi. Sängyt jätettiin irti rakennelmasta, jotta kylkeään kääntävä seinänaapuri ei heiluta myös toveriaan, Marikki kertoo.  

Teksti Mika Nykänen, kuvat Mika Nykänen ja Marikki Jaatinen

Kestävän kehityksen pöllö laskeutuu Luovalle kampukselle

Tästä se alkaa. Pöllön silmät näkyvät.

Metallijätteeksi muuntuneet rikkinäiset autonosat saavat uuden elämän kun Trash Design -ryhmä luo niistä veistoksen Luovan kampuksen pihalle. Muun muassa Tähtiautosta ja OK-autosta kerätyt kytkimet, alatukivarret ja raidetangot muuntuvat pöllön kehon osiksi kierrätysmateriaaleihin erikoistuneen opiskelijaryhmän käsissä. 

Pöllön on tarkoitus valmistua viimeistään toukokuussa mutta valmista voi tulla jo aiemminkin - sen verran hyvään vauhtiin ryhmä on päässyt yhteisprojektissaan.

Pöllön suunnittelu alkoi hakemalla vaikutteita oikeista pöllöistä, toki kuvien avulla, sillä Luovalla kampuksella ei toistaiseksi ole elävää lintua saatavilla. 

Pöllön siiven rakenne selvitettiin anatomisten piirrosten avulla, jotta autonosat saadaan oikealla tavalla järjestykseen. Silmien virkaa saavat toimittaa entiset kytkimet.

Trash Design -ryhmä aloitti opiskelunsa viime syksynä ja valmistuminen häämöttää juhannuksena. Ryhmän kouluttaja Ismo Immonen kertoo, että ryhmän sisällä on jo hautumassa käsityöalan yrityksiä, jotka tulevat tuottamaan sekä tarve- että koriste-esineitä kestävällä tavalla.  

Katso lisää kuvia Facebook-sivultamme

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Luova kampus valloitti Kiinan

Ruutukaappaus oppitunnista.

Luovan kampuksen muotiosaaminen on valloittanut Kiinan. Vaatetusalan kouluttajat Sirpa Sivander ja Eija Varis vetivät stailauksen ja visualisoinnin opintokokonaisuuden Shanghain johtavassa tekstiili- ja vaatetusalan Qunyi -oppilaitoksessa.

  - Lähtökohtana koulutukselle oli tutustuttaa kiinalaisia kollegoita Suomessa järjestettävään ammatilliseen koulutukseen ja tekstiili- ja muotialan tutkintoihin. Lähinnä esittelimme perustutkintoa ja ammattitutkintoa kokonaisuudessaan, Sirpa ja Eija kertovat.

  Sirpa ja Eija valitsivat opetettavaksi tutkinnon osaksi tekstiili- ja muotialan ammattitutkinnosta stailauksen ja visualisoinnin, koska se oli helpompi toteuttaa etätoteutuksena. Opetusmateriaali oli hyvin visuaalista ja tehtävissä shanghailaiset opettajat pystyivät hyödyntämään verkkokauppojen tuotteita etsiessään vaatteita pyydettyihin käyttötarkoituksiin ja kokonaisuuksiin.
  - Meidän näkökulmana on hyvin asiakaslähtöinen näkemys muodista ja stailauksesta, siksi opintojakson nimenä onkin Customer-Centered Approach to Fashion and Styling. Se osoittautuikin hyväksi näkökulmaksi, koska monet opetusaiheemme olivat heille lähes kokonaan uusia, Sirpa ja Eija kertovat.

Rehtori Pirjo Kauhanen tervehtii kumppaneita.

  Koulutuksessa Eija ja Sirpa kävivät läpi tutkinnon perusteiden mukaisia teemoja ja työkaluja, joita Luovalla kampuksella käytetään asiakaspalvelun apuna.
  - Avasimme myös suomalaista näyttöprosessia, kuinka näytöt täällä toteutetaan ja arvioidaan työelämän kanssa yhteistyössä.

Yli kulttuuristen haasteiden

Mutta miten kiinalainen kulttuuri piti konkreettisesti huomioida suunnittelussa?
  - Tärkeimpinä asioina on huomaavaisuus, joustavuus ja kohteliaisuus kaikessa toiminnassa. Pauliina Holmilta saimme paljon hyviä vinkkejä, mitä tulisi huomioida.
  Kouluttajien piti piti myös huomioida se, kuinka erilaisessa tilanteessa suomalainen tekstiili- ja muotiala on tällä hetkellä suhteessa kiinalaiseen tekstiili- ja muotialaan, koska suurin osa länsimaisesta vaatetuotannosta on siirtynyt juuri Aasiaan. Toimintatapoja pitää peilata kiinalaisiin tarpeisiin. 

  - Haastavinta oli vuorovaikutus online -toteutuksen aikana. Ainoastaan muutama 14 opettajasta osasi englantia, joten kiinalainen tulkki oli erittäin tärkeässä asemassa. Tulkkimme Sara olikin todella ammattitaitoinen ja hänen ystävälliset kasvonsa ruudulla kannustivat meitäkin opetuksen aikana. Sirpa ja Eija pohtivat.

- Meillä oli kolme isompaa tehtäväkokonaisuutta, joihin olimme tehneet valmiit PowerPoint -pohjat ja niihin opettajat hakivat vaatteita verkkokaupoista. Palautettujen tehtävien läpikäymiseen meni myös aikaa, kun jokainen kommentoi ja perusteli omia valintojaan ja sai saman tien palautteen tekemästään tehtävästä.

  Qunyi -koulussa oli yhteystyöhenkilö, joka hoiti käytännön asiat Kiinan suuntaan ja kaikki materiaali kulki hänen kauttaan. Myös kaikki opetussessiot nauhoitettiin koulun käyttöön.

Työ palkitsi

Ihan tuosta vain opintokokonaisuus ei muuntunut kansainväliseen kontekstiin.

  - Pelkästään materiaalien kääntäminen etukäteen vei todella paljon aikaa, jotta löysimme ammatillisesti oikeat sanat ja ilmaisut. Ja myös puhuminen jännitti etukäteen, mutta hyvin tehdyt materiaalit auttoivat paljon ja kun sanasto tuli tutuksi, puhuminenkin alkoi jo sujumaan. Myös Pauliinan apuun pystyimme luottamaan, jos ongelmatilanteita olisi tullut ja hänen mahtava kannustuksensa muutenkin auttoi luottamaan omiin taitoihimme, Sirpa ja Eija kertovat.
- Parasta varmaankin oli se, että valitsemamme aiheet olivat kiinalaisten kollegoiden mielestä tarpeellisia ja erittäin mielenkiintoisia. Muotiin liittyvien visuaalisten aiheiden lisäksi myös kestävän kehityksen näkökulma koettiin erittäin tärkeäksi. Tavoitteenamme oli antaa heille uusia, asiakaslähtöisiä näkökulmia muotiin ja siinä koimme onnistuneemme hyvin.

 - Se, että uskalsimme ottaa tämmöisen haasteen vastaan antoi paljon uutta näkemystä myös meille. Vieraaseen kulttuuriin tutustuminen, englanniksi opettaminen ja digiopettaminen kiinalaisella oppimisalustalla olivat kaikki palkitsevia kokemuksia, Eija ja Sirpa sanovat.

Teksti Sirpa Sivander, Eija Varis ja Mika Nykänen, kuvat Pauliina Holm