torstai 28. maaliskuuta 2013

Vieraat Virosta kertovat kokemuksistaan

Taas on käynyt kansainvälisiä vieraita artesaanien luona. Seuraavassa Iti Padarin ja Liisi Viskuksen tuntoja vierailustaan. Lopussa myös tapahtumatuottaja Kirsti Keihäsvuoren taustoitusta:

Terve, Iti ja Liisi tässä! Vierailimme Petäjävedellä keskiviikkona 27. maaliskuuta 2013.
The main thing among many others that we noticed during the day, was the passion that students seem to have for their work. Specially three students gave us a strong feeling of dedication: Sandra, who had found out what she wants to do in the future. Olli, whose childhood dreams comes true in his armour work. Miika, who has developed the art of jewellery in his chess board figures.

Sandra Puurits-Virtasen tulevaisuuden
suunnitelmat tekivät vaikutuksen
Liisi Viskukseen.
Olli Keinäsen haarniskat ihastuttivat.
Vieraat panivat merkille, että Miika
Ojanen on yhdistellyt korutekniikoita
shakkinappuloihin.
  Compared to our own school, Kuressaare Ametikool (at Saarenmaa, Estonia),  the basic dedication for special arts and crafts is one similarity, though the schools seems to respect that in different ways.
   The visit was really nice and we are more than satisfied with all that we have seen.
   – I might even think about going to continue my studies here later, says Liisi, whose main interests are in photographing and silk-screen printing.  
 Teksti ja kuvat Iti Padar & Liisi Viskus


Iti Padar ja Liisi Viskus viettivät vaihto-opiskelijakuukaudestaan kaksi viikkoa audiovisuaalisen viestinnän opiskelijoina ammattiopiston Harjun kampuksella. Viimeiset kaksi viikkoa sujuivat työssäoppien Hyvinvointi ja kulttuuri –yksikön Tuotantopalvelut-tiimissä, jossa erilaisia graafisia tehtäviä heidän kanssaan työstivät kulttuurituottaja Janniina Määttä ja tapahtumatuottaja Kirsti Keihäsvuori.
  Petäjävedellä oppaana kierroksella olivat sivari Nestori Lönngren sekä Keijo Koskenmäki, joille lämpimät kiitokset eri artesaanitaitojen ja -paikkojen avaamisesta. 
Teksti Kirsti Keihäsvuori, kuva Liisi Viskus

Iti Padar, Janniina Määttä,
Kirsti Keihäsvuori sekä Nestori
Lönngrén kahvittelevat
Petäjävedellä 


 

 



maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kuvat palauttivat juurille

Mistä menneisyys rakentuu? Mitä asuinpaikka merkitsee meille? Tällaisia kysymyksiä Aleksi Soini pohti viime syksynä, kun opinnäytetyön tekeminen alkoi lähestyä. Keuruulta kotoisin oleva valokuvauksen opiskelija halusi tehdä jotakin, millä olisi merkitystä kuvattaville, ja myös hänelle itselleen. Dokumentaarinen valokuvaus kiinnosti, koska työskentely sillä alalla vaikuttaa tulevaisuuden suunnalta.
  Aleksin käsiin sattui valokuvaaja Jorma Purasen kirja Kuvitteellinen kotiinpaluu, missä Puranen asettelee kotiseudultaan lähteneiden, tai pois vietyjen, saamelaisten kuvia tunturimaisemiin ja kuvaa ne valokuviksi.

Anni kotitalonsa edessä.
  - Halusin toteuttaa vähän samantyyppisen projektin haapamäkisten kanssa, Aleksi kertoo.
  Erona Purasen menetelmään oli se, että Aleksi vei menneisyyden paikoille eläviä ihmisiä, ei heidän valokuviaan. Idea Juurilla opinnäytetyöhön oli syntynyt.
  - Halusin kuvata ihmiset paikoissa, jotka ovat olleet heidän elämänsä kannalta merkittäviä.
  Paikkakunnaksi valikoitui Haapamäki, joka on noussut, kasvanut ja lopulta kuihtunut rautatietoiminnan mukana. Aleksi halusi kuvata niitä ihmisiä, joilla on juuret Haapamäellä, tavalla tai toisella.
  - Ihmisten löytäminen oli yllättävän helppoa. Aina joku tiesi jonkun toisen ja sitä kautta kuvattavia on kertynyt riittävästi. Ihmiset ovat tulleet mukaan mielellään. He haluavat, että heidän tarinansa kerrotaan, ja että se tallennetaan myös kuviksi, Aleksi kertoo.
  Mukaan tuli ihmisiä, jotka olivat tulleet töihin Haapamäelle, ihmisiä, jotka olivat lähteneet kymmeniksi vuosiksi pois ja palanneet, ja ihmisiä, jotka ovat pysyneet samoilla sijoilla lapsuudesta lähtien.
  Aivan ensiksi Aleksi keskusteli jokaisen kuvattavan kanssa menneistä ajoista ja paikoista, joissa he olivat eläneet tai työskennelleet. Tällä tavalla saatiin selville, missä kuvat tultaisiin ottamaan. Seuraavaksi Aleksi vei kohteensa paikalle, joka saattoi olla koti tai entinen työpaikka. Paikan päällä keskusteltiin lisää ja otettiin kuvia. Lopuksi Aleksi kehitti kuvista koevedokset, joista kuvattava itse sai valita omasta mielestään parhaimman. Näistä kuvista muodostuu kirjamuotoon painettu opinnäyte.

Oskar ja rautatieasema.
  - Halusin, että persoonallisuus tulee kuvista esiin, en halunnut tavoitella pelkästään teknisesti täydellisiä otoksia.
  Aleksi otti itselleen myös teknisen haasteen. Digikuvaukseen keskittynyt nuorimies otti projektin kuvat keskikoon filmikameralla ja kehitti kaiken materiaalin itse.
  - Kuvaaminen oli erilaista kuin digikameralla. Itse kuvaustilanne oli rauhallisempi ja keskittyneempi. Kun ei voi heti nähdä, mitä on kuvannut, jokainen ruutu pitää harkita tarkkaan. Kuvaaja keskittyy automaattisesti kohteeseensa juuri siinä hetkessä, ei ruudulla näkyvään lopputulokseen, Aleksi pohtii.
  Vaikka valmistuminen häämöttää jo lähitulevaisuudessa, ei Aleksi aio luopua projektistaan. Opinnäytteeseensä Aleksi otti ensimmäiset kahdeksan kuvattavaa, mutta tarkoitus on jatkaa projektia uusien kuvattavien kanssa vielä vuoden verran.

Teksi Mika Nykänen, kuvat Aleksi Soini

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Opinnäytetyöt esille!

Miri Laulajaisen tuotantoa.
Valokuvauksen opiskelijat esittelevät opinnäytetöitään maanantaina 25. ja tiistaina 26. maaliskuuta koulun studiossa. Mukana on kokonaisuuksia dokumentaarisesta kuvareportaaseista lavastettuihin unimaisemiin. Valokuvauksen opinnäyte on itsenäisesti ideoitu ja toteutettu valokuvallinen kokonaisuus, jossa opiskelija osoittaa ammattitaitonsa valitsemallaan valokuvauksen alueella.
  Esittelytilaisuudessa valokuvaajat kertovat työnsä suunnittelusta, toteutuksesta ja tavoitteista sekä vastaavat yleisön kysymyksiin. Oheinen kuva on osa Miri Laulajaisen työtä, joka muodostui queer-kulttuurilehti Magayzinen ensimmäisen numeron suunnittelusta ja toteutuksesta.
  Studio löytyy Petäjävedeltä osoitteesta Miilutie 2. Tervetuloa paikalle!

Ohjelma
Ma 25.3. klo 8.15
Riina Nygrén: Minun kasvoni
Heta Hakamäki: Unenomainen
Monika partanen: Elämäni kaunis illuusio
Aleksi Soini: Juurilla

Tiistai 26.3. klo 9.10
Teemu Puuska: Lapsen silmin
Miri Laulajainen: Magayzine, queer-kulttuurilehti
Samuli Soini: Kuusela
Jennica Riikonen: Musiikki ja minä

Teksti Mika Nykänen, kuva Miri Laulajainen

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Aistimuksia mutanttipuvuissa


Paiseita muovista.
Jätesäkkejä, varastoroinaa, muovisilppua, kahvipaketteja. Siinä lähtökohtia Hilda Mikkosen ja Minna Salosen Aistimuksia 2013 -näytöksen pukuihin. Vaatetuksen ja tekstiilin opiskelijat pääsivät haastavaan pukusuunnittelutehtävään, kun tuotesuunnitelun opettaja Anni Honkala toi terveisiä Aistimusten käsikirjoitustyöryhmästä.
  - Kymmenen mutanttipukua, joissa pitää pystyä tanssimaan. Aikaa on kaksi viikkoa, Anni Honkala kertoo haastavasta lähtötilanteesta.
  Aistimuksia on Jyväskylän ammattiopiston Hyvinvointi ja kulttuuri -yksikön vuosittainen näytös, joka toteutetaan eri alojen opiskelijoiden voimin Jyväskylän kaupunginteatterin suurelle näyttämölle. Musiikkia, tanssia ja visuaalisuutta pursuavan esityksen teemaksi on tänä vuonna valikoitunut tulevaisuus.
  - Tarkoitus on luoda aistimuksia tulevaisuudesta. Kierrätysteema on myös vahvasti läsnä. Kaikki materiaalit ovat ilmaisia. Esimerkiksi verkkopuku kehiteltiin matonkuteista ja vyötiäinen syntyi käytetyistä kahvipaketeista, Anni kertoo.
Jätesäkkien kauneutta.
  Tulevaisuutta lähestytään Aistimuksissa erilaisten ihmisen elämässä tapahtuvien muutoksien kautta.
  - Pohdimme miten ihmiset muuttuvat tulevaisuudessa. Mukana on kloonausta ja mutantteja. Eristäytyminen on myös yksi aihe, jota esityksessä käsitellään, Anni kertoo.
  Tällä kertaa pukujen tekijät saivat käyttää vapaasti mielikuvitusta, sillä koreografia suunnitellaan pukuihin sopivaksi, ei toisin päin.
- Opiskelijat suunnittelivat erilaisia eläimiä, lintuja, hyönteisiä ja kuoriaisia. Myös robotteja pohdittiin mutta ne jäivät, kun lopulliset ideat alkoivat hahmottua.
  Lopputuloksena on mitä mielikuvituksellisempia yhdistelmiä erilaisista materiaaleista. On paisepukuja, huopaeviä, langoista tehtyjä leväasusteita ja muoviköynnöksiä.
  Artesaanit toteuttavat myös esityksessä tarvittavat soittimet kierrätysmateriaaleista. Metallipuolen ykkösvuoden opiskelijat ovat perehtyneet erilaisiin skiffle-soittimiin talven aikana. Puuartesaanit rakentavat suurimman osan lavasteista, myös ns. eristäytymiskuutiot, joihin tanssijat sulkeutuvat esityksen aikana.
  - Opiskelijat ovat ottaneet tehtävät vastaan todella innostuneesti. Kaikki on mennyt loistavasti, opiskelijat ovat ollet ideoita täynnä ja tehneet töitä hiki hatussa, Anni huokaisee tyytyväisenä.
  Petäjäveden artesanien lisäksi puvustusta on tulossa myös Viitaniemen vaatetusosastolta. Oheisten kuvien vaatetus siis muuttuu melkoisesti, kun Viitaniemen ompelijat luovat alle yhdenmukaiset puvut.
  Katso Aistimuksia 2013 -traileri Ammattiopiston sivuilta. Kuvissa ei kuitenkaan ole vielä uusia pukuja.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Nestori Lönngrén

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Mistä idea, osa 4

Kolmiulotteisuutta eri väreillä.
- Aloin piirtelemään ja kynästä tuli pyöreitä muotoja. Tein paljon luonnoksia ja tavallaan piirrokset veivät mukanaan, Maija Vidgren kertoo sisustuskankaidensa syntyhistoriasta.
  - En aikonut tehdä mitään esittävää kuviota, mutta muut ovat nähneet niissä esimerkiksi pellavan ja puuvillan kuitujen poikkileikkauksia, tai tomaatteja, Maija hymyilee.
  Maijan piiroksista syntyi lopulta kaksi kuviota, joita hän on toistanut eri värisillä pohjilla.
  - Halusin jonkin yhdistävän tekijän eri kuvioille ja päädyin poikkiviivoihin, jotka täyttävät kehät.
Poikkiviivat yhdistävät kehät.
  Kuvioiden kokoa on varioitu niin että kankaan pintaan syntyy vaihtelua ja syvyysvaikutelmaa.
  - Vaihtelin myös viivan paksuutta, jotta kuvioon tulisi kolmiulotteinen vaikutelma, Maija kertoo.
  Suunnittelun lähtökohta oli pohjaväri. Kankaiden pohjaväreiksi valikoituivat täyteläiset violetti ja keltainen.
  - Halusin jotain todella värikästä. Lähtökohdaksi otin vuodenajat, kevään ja syksyn.
  Väriensä puolesta tekstiilit sopivat esimerkiksi verhoiksi eri vuodenaikoina. Ekstrana on myös valkoiselle pohjalle painettu kangas, joka raikkautensa ansioista sopii mihin vain.
Plangivärjäyksen synnyttämät viivat.
  Itse kuviot on toteutettu valotetulla seulalla. Lyijykynällä ja tusseilla paperille piirretyt kuviot siirrettiin kalvolle, jonka avulla Maija valotti kankaanpainantaseulat. Reaktiivivärellä värjättyä pohjaväriä koristavat nypyläviivat on toteutettu Plangi-värjäyksellä.
  - Värjätessäni kangasta toista kertaa ompelin tiukan viivan, joka esti värin tunkeutumisen kudokseen, toisen vuoden opiskelija Maija paljastaa.

Kuvat ja teksti Mika Nykänen



Vihreä kuuluu kevääseen.