Kuvat palauttivat juurille

Mistä menneisyys rakentuu? Mitä asuinpaikka merkitsee meille? Tällaisia kysymyksiä Aleksi Soini pohti viime syksynä, kun opinnäytetyön tekeminen alkoi lähestyä. Keuruulta kotoisin oleva valokuvauksen opiskelija halusi tehdä jotakin, millä olisi merkitystä kuvattaville, ja myös hänelle itselleen. Dokumentaarinen valokuvaus kiinnosti, koska työskentely sillä alalla vaikuttaa tulevaisuuden suunnalta.
  Aleksin käsiin sattui valokuvaaja Jorma Purasen kirja Kuvitteellinen kotiinpaluu, missä Puranen asettelee kotiseudultaan lähteneiden, tai pois vietyjen, saamelaisten kuvia tunturimaisemiin ja kuvaa ne valokuviksi.


Anni kotitalonsa edessä.

  - Halusin toteuttaa vähän samantyyppisen projektin haapamäkisten kanssa, Aleksi kertoo.
  Erona Purasen menetelmään oli se, että Aleksi vei menneisyyden paikoille eläviä ihmisiä, ei heidän valokuviaan. Idea Juurilla opinnäytetyöhön oli syntynyt.
  - Halusin kuvata ihmiset paikoissa, jotka ovat olleet heidän elämänsä kannalta merkittäviä.
  Paikkakunnaksi valikoitui Haapamäki, joka on noussut, kasvanut ja lopulta kuihtunut rautatietoiminnan mukana. Aleksi halusi kuvata niitä ihmisiä, joilla on juuret Haapamäellä, tavalla tai toisella.
  - Ihmisten löytäminen oli yllättävän helppoa. Aina joku tiesi jonkun toisen ja sitä kautta kuvattavia on kertynyt riittävästi. Ihmiset ovat tulleet mukaan mielellään. He haluavat, että heidän tarinansa kerrotaan, ja että se tallennetaan myös kuviksi, Aleksi kertoo.
  Mukaan tuli ihmisiä, jotka olivat tulleet töihin Haapamäelle, ihmisiä, jotka olivat lähteneet kymmeniksi vuosiksi pois ja palanneet, ja ihmisiä, jotka ovat pysyneet samoilla sijoilla lapsuudesta lähtien.
  Aivan ensiksi Aleksi keskusteli jokaisen kuvattavan kanssa menneistä ajoista ja paikoista, joissa he olivat eläneet tai työskennelleet. Tällä tavalla saatiin selville, missä kuvat tultaisiin ottamaan. Seuraavaksi Aleksi vei kohteensa paikalle, joka saattoi olla koti tai entinen työpaikka. Paikan päällä keskusteltiin lisää ja otettiin kuvia. Lopuksi Aleksi kehitti kuvista koevedokset, joista kuvattava itse sai valita omasta mielestään parhaimman. Näistä kuvista muodostuu kirjamuotoon painettu opinnäyte.


Oskar ja rautatieasema.

  - Halusin, että persoonallisuus tulee kuvista esiin, en halunnut tavoitella pelkästään teknisesti täydellisiä otoksia.
  Aleksi otti itselleen myös teknisen haasteen. Digikuvaukseen keskittynyt nuorimies otti projektin kuvat keskikoon filmikameralla ja kehitti kaiken materiaalin itse.
  - Kuvaaminen oli erilaista kuin digikameralla. Itse kuvaustilanne oli rauhallisempi ja keskittyneempi. Kun ei voi heti nähdä, mitä on kuvannut, jokainen ruutu pitää harkita tarkkaan. Kuvaaja keskittyy automaattisesti kohteeseensa juuri siinä hetkessä, ei ruudulla näkyvään lopputulokseen, Aleksi pohtii.
  Vaikka valmistuminen häämöttää jo lähitulevaisuudessa, ei Aleksi aio luopua projektistaan. Opinnäytteeseensä Aleksi otti ensimmäiset kahdeksan kuvattavaa, mutta tarkoitus on jatkaa projektia uusien kuvattavien kanssa vielä vuoden verran.

Teksi Mika Nykänen, kuvat Aleksi Soini