Säilyttimet syntyivät kierrätystavarasta

Sirpa Hytösen luomus.

Vuoden alussa Luovalla kampuksella työpajaa vetänyt mestarimuotoilija Simo Heikkilä antoi opiskelijoille haastavan suunnittelupähkinän purtavaksi. Opiskelijoiden tuli suunnitella ja toteuttaa yhden työpäivän aikana "säilytyselementti mukana tuomillesi ruokaluvälineille". Sen lisäksi, että aikaa oli vähän, materiaalina piti käyttää joko koulun alueelta tai kotoa löytyvää kierrätysmateriaalia.
  - Alku oli vaikea. Aika ei tuntunut riittävän mihinkään, käsityöntekijän ammattitutkintoa suorittava Sirpa Hytönen kertoo.
  Tehtävänannossaan Simo Heikkilä painotti vielä erikseen sanaa "taide", mikä tarkoitti sitä, että säilytyselementin esteettisyys oli tärkeä osa kokonaissuunnitelmaa.
  - Tämä tuotti myös hieman hankaluuksia suunnittelussa, mutta kun alkuun päästiin, niin homma muuttui hauskaksi, Sirpa kertoo.  
  Tehtävä innoittikin eri aloilta kerääntyneen opiskelijajoukon mitä mielikuvituksellisimpiin ratkaisuihin. Joku haki kotoa vanhoja heinäseipäitä, toinen otti käyttöön romumetallia kierrätysastiasta. Joukossa on monikäyttöisiä ja funktionaalisia tehopakkauksia ja toisaalta ulkonäköön ja tunnelmaan painottavia taide-esineitä.
   - Minä lähdin tavoittelemaan jotakin yksinkertaista ja selkeää. En pidä pyöreistä muodoista, joten säilyttimestä tuli kulmikas. Halusin myös tehdä säilyttimestä seinälle asennettavan mallin. 
  Janne Kuosmanen puolestaan halusi tutkia myös monikäyttöisyyttä ja tilansäästämistä.
  - Elementin voi kääntää toisin päin ja tällöin se toimii astioiden alustana, Janne kertoo omasta luomuksestaan.

Janne Kuosmasen monikäyttösäilytin.

  Lopuksi Simo Heikkilä antoi kaikille henkilökohtaisen palautteen työstä.
  - Tämä oli tehtävän paras osuus. Palaute oli todella opettavaista ja auttoi kiinnittämään huomioita erilaisiin asioihin. Simon puhetta olisi voinut kuunnella vaikka viikon, Sirpa nauraa.
  Mikä parasta, Simon kommentteja kuullaan jatkossakin, sillä Luova kampus on jo aloittanut seuraavan projektin muotoilijan kanssa, eli jatkoa seuraa.
  Katso valmiiden töiden koko kavalkadi Facebook-sivultamme.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen 

Luova kampus rakentaa installaatiota Ivana Helsingin kanssa

Ivana Helsingin suunnittelemat paidat saivat
opiskelijoiden suut messingille.

Jyväskylän kävelykadulle nousee keskiviikkona 5.10 klo 13 Luovan kampuksen ensimmäisen vuoden käsi-ja taideteollisuusalan opiskelijoiden suunnittelema Luovuttaja-installaatio. Installaation tarkoitus on levittää tietoa elinluovutuskortista.
  Vuorovaikutteinen installaatio koostuu sadasta kampanjan Special Edition Luovuttaja -paidasta, jonka logon on suunnitellut suomalaisen muodin ykköstähti Ivana Helsinki.
  Ohikulkija voi saada palan installaatiosta eli paidan itselleen. Luovuttaja-paitoja on jaossa sata kappaletta. Installaatio purkautuu, kun ohikulkija allekirjoittaa elinluovutuskortin.
  - Installaation näyttävyys syntyy korkeuseroista, mikä kuvastaa ihmisverkostoa. Haluamme muistuttaa, että lopulta olemme kaikki ovat yhtä, tuotesuunnittelun opettaja Anni Honkala paljastaa.
  Euroopan elinsiirtopäivä on 8. lokakuuta. Sen kunniaksi neljälle paikkakunnalla nousee ensi viikolla päivän ajaksi Luovuttaja-installaatio muistuttamaan elinluovutuskortista. Vain neljännes suomalaisista on allekirjoittanut elinluovutuskortin. Suomessa elinsiirtoa odottaa tälläkin hetkellä 450 ihmistä. Yksi luovuttaja voi pelastaa jopa kuuden ihmisen hengen.
  Luovuttaja-kampanjan lähettiläinä on viisi rohkeaa julkisuuden henkilöä: fitnessbloggaaja Janni Hussi, vapaaottelija Teemu Packalén, laulaja Kim Herold, radio- ja televisiojuontaja Tuija Pehkonen ja jääkiekkoilija Pekka Jormakka.
  - On järkevää, että elinluovutuskortti on allekirjoitettuna tai kännykässä. Jos vaikka joku nuori sattuisi saamaan uuden mahdollisuuden sen avulla, Pekka Jormakka sanoo.
Lisätietoa elinluovutuksesta osoitteessa www.elinluovutuskortti.fi.
Teksti Elinluovutuskortti ja Mika Nykänen, kuvat Kuva16 -opiskelijat

Ornamenttien pauloissa

Koristenauhaa asfaltilla.

Ensimmäisenä tehtävänään tulevat artesaanit saivat koristella Kivääritehtaan asfaltin ryhmässä kehitellyillä ornamenteilla. Inspiraatiota koristekuvioihin opisikelijat hakivat kiertämällä kaupungin museoita piirustuslehtiö mukanaan. Ohjeistus oli yksinkertainen: etsi esineistä nauhaornamentteja ja piirrä niin monta kuin ehdit. Kivääritehtaan tiloissa opiskelijat muodostivat ryhmiä ja suunnittelivat asfaltille piirrettävät koristekuviot.
  Loppuviikko kului liidut kädessä asfalttia värittäen. Lopputuloksena oli monta kymmentä metriä ornamenttinauhaa, joka koristaa Kivääritehtaan ja rautatien välistä katua. Opiskelijat koristelivat myös ratapihan verkkoaitaa ympäristöstä haalitulla löytömateriaaleilla. Maanantaina työt arvioitiin koko porukan voimalla.
  Ensimmäisen ryhmäytymistehtävän jälkeen opiskelijat pääsevät tutustumaan kiertopajoihin, joissa jokainen opiskelija saa tuntuman eri materiaaleihin. Tarkoitus on, että jokaisesta pajasta opiskelija kävelee ulos valmis tuote kädessään.
 Katso kuvia facebookista.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

Pahvipäähineellä tähtien taa

Vilman asustetta kantaa Nea Kastell.

Valmentavien opintojen lopuksi artesaanit perehtyivät asusteiden ja korujen ideoimiseen.

Tehtävänä oli suunnitella oma koru tai koristeellinen asuste kuvitteelliselle henkilölle.
  "Ihmisen koriste" -tehtävän tavoite oli luoda omaperäinen ja villi idea, ei niinkään realistinen tuote. Osa opiskelijoista eteni niin pitkälle että he valmistivat prototyypin tuotteesta.

Alli Rantalan hiuskoriste on morsiussatiinia.

  Opiskelijat aloittivat suunnittelutyön etsimällä lehdistä tai netistä kuvan itselle tuntemattomasta ihmisestä ja keksimällä hänelle ammatin, perhesuhteet, harrastukset ja luonteenpiirteet. Näiden pohjalta alkoi varsinainen suunnittelutyö.   Koska korun piti kertoa ihmisestä jotain, suunnittelussa tuli etsiä asioita jotka kuvasivat jotakin henkilön ominaisuutta.

  Vilma Salmen Tähtiportin koordinaatit -asuste sai alkunsa lukuisista luonnoksista, joissa esiintyi erilaisia ideoita eläinhahmoista kasveihin ja pääkalloihin. Päähineen omistajaksi Vilma loi näyttelijättären nimeltä Olga Ampuja.
  - Ehkä tässä ideointi lähti etenemään vähän tuote edellä ja asiakas jäi hieman sivuosaan, Vilma nauraa.
  Näyttävän asusteen muodot on toteutettu pahvista, joka on kasattu yhteen liisterillä ja paperisuikaleilla.
  - Idea tuli eräästä kaulakorusta jonka näin netissä. Siinä oli samantyyppisiä säteitä, joista päähine muodostuu, Vilma kertoo. - Tarkoitus oli saada aikaan jotain hämärää ja hieman pelottavaakin,
  Hieman pehmeämpää linjaa tavoitteli Alli Rantala, joka suunnitteli hiuskoristeen morsiamelle. Hunnulla kuorrutettu ruusuaiheinen asuste on prototyypissä toteutettu rautalangasta ja morsiussatiinista.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Joona Yli-Sorvari

Naamiosta tuli muotti

- Jollekin voi aiheuttaa, Pentti vastaa

myhäillen kun kysyn, eikö muottina

toimiminen aiheuta ahtaan paikan kammoa.

Kun metalli- ja puualan opiskelijat ryhtyivät tekemään naamioita, metalliartesaaniksi opiskeleva Pentti Lahtinen päätti ottaa ylimääräisen haasteen vastaan. Pentti ei tyytynyt pelkkään kasvonaamioon, vaan koko päästä otettiin muotti.
  - Tavoitteena on tehdä metallinen näköisveistos omasta päästä, Pentti kertoo.
  Sitten kun kipsimuotti on valmis, Pentti upottaa muotin hiekkaan ja valuttaa täyteen alumiinia. Tässä tapauksessa hiekka toimii tukena, koska itse muotti tuhoutuu sulan alumiinin poltteessa.
  - Sitten minulla on työkalu, jolla voin tehdä mitä vain, Pentti kertoo suunnitelmistaan.
  Naamiot ovat osa tuotteen suunnittelun opintokokonaisuutta, jossa kolmiulotteisen muodon saloja tutkitaan mm. naamioiden avulla. Naamioiden valmistamiseen käytetään kipsinauhaa tai paperimassaa, jota tasoitellaan pintasilotteella. Raskaampiin naamoihin laitetaan kanaverkkoa tueksi.
  Ihmismuottien lisäksi naamioita valmistettiin myös muovailuvahan avulla, tai toisten veistosten. Egyptin kuuluisin nainen Nefertitikin sai uuden naamarin peittämään ikuisia kasvojaan. Katso kuvat Facebook-sivultamme

Teksti Mika Nykänen, kuvat Anni Honkala

Artesaanien romut alkoivat soida

Juho-Eetu Rautiaisen torvi.

Sinkkiämpäri ja ilmastointiputki syntyivät uudelleen muhkeaksi alppitorveksi, kun metallialan opiskelija Juho-Eetu Rautiainen päästi sisäisen soitinrakentajansa valloilleen. Syy tähän aluevaltaukseen oli Jyväskylän ammattiopiston musiikin ja tanssin perusopetuksen Kuule-Koske-Katso -lastenkonsertti, johon tarvittiin soittimia. Erityisvaatimus soittimille oli se, että lapsiyleisö saattoi turvallisesti kokeilla niitä omin käsin.
  - Lisäksi soitinten tuli ulkonäöltään olla sellaisia, että ne kiinnostavat lapsia, tuotesuunnittelun opettaja Anni Honkala kertoo.
  Anni aloitti opiskelijoiden johdattamisen soitinrakennuksen maailmaan esittelemällä Skiffle-soittimien kirjoa kenkälaatikkobassoista pyykkilautoihin.
  - Tästä edettiin tehtäviin, joissa jokainen teki kymmenen erilaista luonnosta kierrätysteemaisesta soittimesta.
  Vaikka kyse oli käyttöön tulevista soittimista, ääniominaisuuksia ei korostettu liikaa.
  - Konsertin keskeinen idea oli, että lapset tulevat lavalle kokeilemaan soittimia esityksen jälkeen. Tärkeintä oli se, että soittimet ovat kiinnostavia ja kestävät kovakouraisenkin käsittelyn, Anni kertoo.
  Lopputuloksena oli koko orkesterin soitinvalikoima narubassoineen, rumpuineen ja erilaisine helistimineen. Materiaaleja etsittiin roskalaatikoista ja opiskelijoiden omista kaapeista. Uuden elämän saivat niin polkupyörän tarakka kuin erilaiset peltipurkit.
  Konsertti oli osa Jyväskylän kaupungin kulttuuripalvelujen järjestämää Lasten lysti -tapahtumasarjaa.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

Hätätilaverhot!

Hädässä verhot maalataan!

Elokuun helle yllätti opettaja Anni Honkalan ja opiskelijat. Porottava aurinko uhkasi kuumentaa verhottoman luokan sietämättömäksi pätsiksi.
  Vaatetuspuolen opiskelijat Laura Lindeman ja Nina Nieminen saivat kiirellisenä tehtävänä maalata piirustus- ja maalaustilaan uudet verhot.
  - Teema ja aihe vapaa. Tärkeintä on saada verhot ikkunaan, Anni Honkala opasti.
  Pikatehtävä kuului tuotteen suunnittelu opintokokonaisuuden aloittavaan luonnostelu ja piirtäminen -osioon. Verhojen valmistuttua opiskelijat palaavat kynän varteen ja piirtävät muun muassa elävää mallia.