Martin rehtorin penkillä. |
- Tämä on isoin ja vaativin työ, mitä olen opiskeluaikanani tehnyt Martin sanoo ja sivelee ylpeänä puun hyölänsileää pintaa.
Meneillään on viimeistelytyöt hiomisineen ja pienten yksityiskohtien sovittamisineen. Sitten penkin pitäisikin olla valmis. Perjantaina on nimittäin Martinin viimeinen päivä artesaanien luona Petäjävedellä.
Latvian Kuldigasta kotoisin oleva Martin tuli Petäjävedellä osana puualojen vaihto-ohjelmaa, jossa on mukana oppilaitoksia Latviasta, Suomesta, Hollannista ja Britanniasta. Martinin kanssa yhtäaikaa Petäjävedellä oli neljä hollantilaispoikaa, jotka jatkoivat työharjoitteluun alan yrityksiin Jyväskylässä.
Martin suorittaa Kuldigan ammattioppilaitoksessa latvialaisen kaksoistutkinnon, jossa osa viikosta opiskellaan lukiossa ja osa ammattiopistossa. Neljän vuoden koulun jälkeen Martinista tulee ylioppilas ja huonekalupuuseppä.
- Kyllä kannatti lähteä. Olen oppinut uusia asioita, nähnyt erilaisia paikkoja, tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut myös paljon englantia, Martin luettelee.
- Ihmiset ovat olleet mukavia, muta sää on vain kylmempi kuin Latviassa Martin hymyilee.
Koulujen eroja miettiessään Martin vakavoituu.
- Täällä voi tehdä monipuolisemmin erilaisia asioita kuten esimerkiksi soittimia ja intarsiaa. Meillä keskitytään pelkästään huonekaluihin. Tutkinnon nimikin on huonekalupuuseppä, Martin pohtii.
Samaan aikaan, kun juttelemme Martinin kanssa, muuttomiehet irroittelevat koneita puupajasta.
- Olen kuullut että koulu muuttaa Jyväskylään. Uusi kampus kiinnostaa varmasti myös ulkomaisia opiskelijoita, Martin pohtii ja sovittelee istuinlautoja paikoilleen.
- Penkin suunnittelussa teimme kansainvälistä yhteistyötä Manu Semannin kanssa. Mutta toteutus on minun käsialaa, Martin sanoo ja istahtaa rehtorin penkille.
Lue myös kansainvälisyyskoulutus-blogista Joost Van Unnikin kokemuksista Petäjävedellä ja Jyväskylässä.
Teksti ja kuva Mika Nykänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti