Sormenpäät oppivat näkemään

Opiskelijat keskittyvät.

Opiskelijat kumartuivat pöytien ääreen silmät suljettuina. Kädet liikkuivat tilkkujen pinnalla. Luokassa täydellinen hiljaisuus.
  Tälläinen oli näky, jonka kohtasin astuessani koulun ovesta sisään tiistaina. Kyseessä ei kuitenkaan ollut meditaatiohetki, vaan aikuispuolen opiskelijat Minna Laitinen, Pia Niininen ja Katri Suosara tutkivat materiaaleja näkövammaisille lapsille suunniteltavaa koskettelukirjaa varten. 
  - Helposti alkaa arvailla, mikä materiaali on kyseessä, eikä ajattele miltä materiaali tuntuu, opiskelijat pohtivat näytteiden äärellä ja jatkoivat muistiinpanojen kirjoittamista.
  Testattavana oli yli kolmekymentä materiaalinäytettä. Joukossa oli mm. kangasta, pahvia, keinomateriaaleja, puuta, villaa ja hiekkaa. Tarkoitus oli eläytyä näkövammaisen rooliin ja oppia tuntemaan materiaalin antamia vaikutelmia. Myöhemmin näitä havaintoja käytetään itse kirjan suunnittelussa.
  - Kaikki opiskelijat ovat olleet innostuneita tästä projektista, kouluttajat Kaisa Kotanen ja Marjo Tuhkanen kertoivat.

Kaarnaa, oksia, kuorta.

  - Opiskelijat kirjoittavat itse tai valitsevat valmiin tarinan, jota lähdetään toteuttamaan.
  Aloite kirjan suunnittelusta tuli näkövammaisten koulusta. Suunnitteluun on varattu yksi ja valmistukseen neljä viikkoa. Opiskelijat valmistavat kirjasta useita kappaleita, jotka annetaan näkövammaisten kirjastoon Celiaan. Kirjojen toteutuksessa käytetään kaikenlaisia tekniikoita huovutuksesta kudontaan ja ompelusta kankaanpainantaan.
  - Yleensä artesaanit keskittyvät visuaaliseen puoleen. Nyt meillä on tilaisuus ottaa uudet aistit käyttöön.
  Katso tästä Celian ohjeita koskettelukirjan tekijöille.