Muistot heräävät eloon valokuvaterapiassa

Millaisia merkityksiä valokuvalla voi olla, Samuli Soini pohti aloittaessaan lopputyönsä tekemistä. Aiemmin kaupalliseen ja dokumentaariseen kuvaan keskittynyt Samuli Soini otti haasteen vastaan ja perehtyi itselleen täysin uuteen valokuvan muotoon, valokuvaterapiaan.
  - 1980-luvun alussa alettiin tutkia perhealbumikuvia ja niiden tarinoita. Jo Spence ja Rosy Martin kehittivät itsetutkiskeluun soveltuvia valokuvauksen menetelmiä. Valokuvaa voidaan käyttää eri tavoin. Tavat ulottuvat kuvien, kuten perhekuvien, katselusta luoviin kuvaustilanteisiin. Yksi tällainen on perhalbumien uudelleen kuvaaminen, Samuli kertoo.
  Valokuvaterapiaa käyttävät sosiaali-, kasvatus- ja terveysalan ammattilaiset.

Vanhat valokuvat palasivat ottopaikoilleen.

- Olennaisena asiana on asiakkaan ja terapeutin välinen luottamus, sillä kuviin kuuluu paljon muistoja, tunteita ja merkityksiä, joiden käsitteleminen voi vaatia rohkeutta. On tärkeää, että osallistuja saa itse päättää, millaisia kuvia hän haluaa tuoda mukanaan, Samuli kertoo.
  Terapiassa käytettävien kuvien joukossa voi olla asiakkaan itsensä ottamia kuvia, jonkun muun asiakkaasta ottamia kuvia, itse otettuja omakuvia, asiakkaan keräämiä kuvia sekä perhealbumikuvia.
  Samuli aloitti projektin asiakkaidensa kanssa perhekuvien katselemisella
  - Oli aloitettava varovasti. Annoin kunkin muistelijan järjestää kuvat haluamallaan tavalla. Hetken aikaa kuvia käytyään asiakas hiljentyi muistoja sisältävien, itselleen tärkeiden kuvien kohdalla. Eleistä oli aistittavissa kuinka lapsuudn muistot heräsivät eloon, Samuli kertoo kuvien katselutilanteista.

Lapsuuden leikkejä pihalla.

  Samuli pyysi asiakkaita kertomaan kuvista asioita, joita ulkopuolinen ei tiennyt. Kysymysten tuli olla hienovaraisia.
  - Ideahan ei ole kysyä kysymyksiä kysymysten vuoksi, vaan kysymyksillä johdatellaan osallistuja kertomaan tuntemuksiaan siitä, mitä kuvat hänessä itsessään herättävät. Usein kuvat saivat muistelijan liikuttumaan, Samuli kertoo.
  Kuvien katselemisen jälkeen jotkut kokivat halua tehdä vanhoja kuvia uudelleen ja lisätä niihin uusia elementtejä.
  - On tärkeää, että kuvaaminen ja sen ideointi lähtee osallistuvalta henkilöltä itseltään. Minun roolini oli toteuttaa ne toiveiden mukaan, Samuli kertoo.
  Samuli vei muistelijoita heidän lapsuuden kotipaikoille keskellä tammikuun pakkasia. Osallistujat toivat kuvia mukanaan ja valitsivat, kuvat joiden pohjalta ideoitiin uudet kuvat.

Menneisyyden talvi nykyhetkessä.

  - Kuvien ottaminen toimii terapiaprosessina, sillä niiden uudelleen toteuttaminen konkretisoi kuvissa olevat hetket aivan uudella tavalla. Osallistujien mieleen nousi myös sellaisia muistoja, joita pelkkä kuvien katsominen ei herättänyt, Samuli kertoo.
  Projektin käynnistyessä Samulia arvellutti, miten hän hallitsisi kaikki ne tunteet, jotka valokuvat osallistujissa heräisi.
  - Suurin osa huolenaiheista karisi ensitapaamisella. Kaikki olivat mukana antaumuksella, mutta mikä tärkeintä, kaikki omasta tahdostaan.

Teksti Mika Nykänen, Kuvat Samuli Soini