Vasarat paukkuvat ja sakset suhisevat Kankaan paperitehtaan entisissä saleissa joulukuisena aamupäivänä. Alakerran ahjolla takojien piiri muokkaa metallista mitä
mielikuvituksellisimpia muotoja samalla kun yläkerrassa luodaan
tuotekokeiluja nahkapaperista ja korkkikankaasta.Muiden mukana tekstiilipuolella ahertaa Wilhelmiina Aronsson, joka on todellinen Luovan kampuksen konkari. Wilhelmiina opiskelee jo toista tutkintoa samassa paikassa
- Kolme vuotta sitten aloitin tekstiilialan perustutkinnolla ja nyt on valmistumassa tekstiilialan ammattitutkinto, Wilhelmiina sanoo työpajan vilskeessä.
Näiden vuosien aikana Wilhelmiina on käynyt läpi kaikki tekstiiliin liittyvät tekniikat kankaanpainamisesta huovuttamiseen sekä tietysti kutomiseen.
Wilhelmiina on yksi niistä monista opiskelijoista, jotka ovat löytäneet luovat alat vasta myöhemmin elämässään.
- Olin it-alalla viisitoista vuotta ja sitten päätin tehdä rohkean ratkaisun elämässäni, kauppatieteen maisteriksi aikoinaan opiskellut Wilhelmiina kertoo. – Halusin toteuttaa itseäni enemmän kuin mitä it-alalla pystyin, joten lähdin opiskelemaan taideteollisuusalaa.
Wilhelmiina tuli Luovalle kampukselle samalla oven avauksella koko koulutuksen kanssa ja on saanut toteuttaa itseään juuri niin kuin halusikin.
- Meitä tuetaan toteuttamaan omia projekteja. Olen tehnyt paljon tuotekokeiluja kierrätysmateriaalista ja protoja, joita on ollut esillä eri paikoissa. Minua kiinnostaa myös uniikkituotteet ja monenlainen taidekäsityö, esimerkiksi sellainen, jossa on yhteiskunnallinen viesti.
Omien kierrätysmateriaaliin pohjautuvien tuotteiden ohella Wilhelmiina on ottanut osaa talon yhteisiin tuotantoihin. Valon kaupunkiin hän oli toteuttamassa SeaPunk -installaatiota, jossa otettiin kantaa merten saastumiseen.
Taideteollisuusalan perustutkinnossa opiskelija valitsee erikoistumisalakseen joko metallin, puun tai tekstiilin. Tämän lisäksi Luovalla kampuksella voi opiskella muotialaa sekä valokuvausta.
Wilhelmiina onsitä mieltä, että Luova kampus soveltuu ihmiselle, joka haluaa toteuttaa käden taitoja luovassa ympäristössä.
- Pitää olla rohkeutta toteuttaa haaveita, Wilhelmiina sanoo. – Nyt, kun olen tämän hypyn tehnyt, minua ei huimaa enää mikään.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti