Tuolit saivat uuden elämän

Tältä tuolit näyttivät kun Sanna-Mari löysi ne roskalavalta.

- Olin koko opiskeluajan katsellut kahta huonokuntoista tuolinraatoa, jotka kummittelivat milloin missäkin nurkassa rähjäisen ja hylätyn näköisinä, Sanna-Mari Jalonen kertoo opinnäytetyönsä alkuvaiheista.
  Sannamari luuli, että tuoleilla oli omistaja, joka odotti tilaisuutta aloittaa kunnostusprojekti.
  - Eräänä siivouspäivänä löysin toisen tuoleista roskakorissa ja päätin ottaa molemmat tuolit huostaani, Sanna-Mari kertoo.
  Lopputyön aihe oli löytynyt. Sanna-Mari aloitti dokumentoimalla romutuolit mahdollisimman tarkasti. Hän tallensi kaikki vauriot, yksityiskohdat, verhoilun rakenteen ja jopa hyönteisten aiheuttamat reijät.
- Muutaman sukupolven verran tupajumejakin tuolit olivat kasvattaneet, Sanna-Mari kertoo.


Ja tältä näyttää toinen nyt.

Sanna-Mari selvitteli myös tuolien tyylihistoriaa ja päätyi ajoittamaan tuolit 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen.
  - Tuolit edustavat muotoilullisesti kertaustyylejä. Ne ovat hämmentävä sekoitus piirteitä eri aikakausilta. Eniten tuolit ovat imeneet vaikutteita uusrenessanssista sorvattuine jalkoineen ja koristeluineen.
  Kunnostusprojekti alkoi osien puhdistamisella. Sanna-Mari irroitti osat toisistaan ja purki verhoilun kerros kerrokselta. Hankalia olivat syvään imeytyneet tahrat, joiden poistamiseen Sanna-Mari käytti oksaalihappoa.
  Toisen tuolin kohdalla Sanna-Mari päätyi radikaaliin ratkaisuun: tuolista tuli kolmijalkainen. Sanna-Mari yhdisti takajalat yhteen ja sorvasi uudet etujalat kolmionmuotoiseen istuiosaan.
  Suuri työ oli tupajumien, kosteuden ja kulumisen aiheuttamien vaurioiden korjaamisessa. Muun muassa yksi jaloista oli kokonaan poikki. Myös liitosten uusiminen oli työläs prosessi.
  - Aika oli käsitellyt liitosten tappiosat reikäisiksi ja halkeilluksi. Loviosat olivat yhtä lukuunottamatta haljenneet kokonaan, Sanna-Mari kertoo.


Kolme jalkaa ja hirvennahkaa.

  Verhoilussa Sanna-Mari päätyi hylkäämään kierrejousituksen ja korvaamaan sen ns. kovaperustuksella jonka täytteenä on kotimaista hamppua. Kolmijalkaisen tuolin verhoiluun Sanna-Mari käytti hirvennahkaa.
  - En halunnut kunnostaa tuoleja uusiksi vaan halusin, että rakenteiden ikä näkyy, joten jätin joitakin kolhuja korjaamatta. Hyönteisten kolot ja kaiverrukset olivat erityisen kiehtovia ja niitä en halunnut tuoleista peittää, Sanna-Mari kertoo.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Sanna-Mari Jalonen ja Mika Nykänen