Mistä idea, osa 5

Kirjonta sai vaikutteita Ikat-värjäyksestä.

Huomaa myös helmet!

- Idea lähti liikkeelle intialaisesta Ikat-värjäyksestä, Annika Rinne paljastaa takkinsa taustoja. - Ikat-värjäyksessä langat värjätään solmittuina, jolloin niihin tulee pykälittäinen väritys. Sen sijaan, että olisin värjännyt langan, ompelin kuviot Ikat-tyyliä jäljittelevällä pykällyksellä.
  Värjäyksestä tuli siis kirjontaa, jonka Annika halusi yhdistää yksinkertaiseen takkimalliin.
  - Hain 60-luvun leikkausta takin tyyliin. Pidän sen ajan tyylistä ja halusin yhdistää sen kirjontaan. Kirjonta tuo takkiin ripauksen Intiaa, joka on takin työnimi, Annika kertoo.
  Alussa Annikalle oli selvää, että takki tulisi olemaan valkoinen tai luonnonvalkoinen. Mutta sitten kangaskaupassa vastaan tuli sisustukangas, jonka pinta oli juuri sitä mitä Annika oli tietämättään etsinyt.
  Hihat takissa on 3/4 -pituiset ja pääntie noudattelee 60-lukulaista leikkausta. Kaava on jakun peruskaavasta, jota Annika on muokannut A-linjaisemmaksi. Hihan kaavan Annika otti puserosta, jotta kirjonta olisi helpompi istuttaa hihaan.

Annika tavoitteli 60-lukulaisen selkeää tyyliä.

  - Takin yleisilme on melko juhlava mutta se sopii hyvin myös rosoisiin farkkuihin, Annika pohtii.
  Annika teki takin siskolleen, joka antoi suunnittelussa vapaat kädet. Valmista lopputulosta sisko ei ole vielä nähnyt.
  - Takki voi näkyä minun itseni päällä, sen verran tyytyväinen olen lopputulokseen, Annika nauraa.
  Takki oli osa kulttuurilähtöisen valmistamisen -opintokokonaisuutta, jossa tuotteen suunnittelussa otetaan vaikutteita jostakin kulttuurista.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Palttinaa ensimmäiseen mattoon



Sinivalkoisissa tunnelmissa.

- Alkukankeuden jälkeen oli todella mukavaa, Marjo-Riitta Ohvo kertasi ensimmäistä kudontakokemustaan seitsemään vuoteen. Edellinen kerta kangaspuiden ääressä nimittäin oli yläasteella, kun Marjo-Riitta kutoi poppanan.
  - Loimen tekeminen oli ehkä vaikeinta kaikkine solmuineen ja pujotuksineen. Itse asiassa en ollut aiemmin sitä tehnytkään, Marjo-Riitta kertoi.  - Mutta sitten kun pääsin kangaspuilla vauhtiin, niin tekeminen oli todella hauskaa.
  Marjo-Riitta päätyi siniseen väriskaalaan, koska matto tulee hänen omaan huoneeseen, jonka sävymaailma on sininen. Mattoa varten tehtiin lukuisia valmistelevia suunnitteluharjoituksia, alkaen erilaisten raitojen sommittelusta. Tämän jälkeen aloitettiin varsinaisen maton suunnittelu.
  - Lopullinen matto on kolmas versio, jota lähdin toteuttamaan.
  Kudontakurssin tehtävänannossa oli määritelty kaikille matto, jonka sidoksena oli palttina. Palttina onkin yleisin sidos, jota matoissa käytetään.
  Seitsemän vuoden tauolta paluu kangaspuiden ääreen antoi sysäyksen uudelle innostukselle.
  - Nyt kun pääsin alkuun, niin aion jatkaa mattojen kutomista, Marjo-Riitta kertoi.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Keskiajan tyyliin

Terhi ja itse ommeltu puku.

Terhi Mannisen puku on huippumuotia - 1300-luvulta. Tyköistuva alusmekko on Irlannista tehtyjen kaivausten perusteella rekonstruoitu tyypillinen muotivaate tuolta ajalta. Terhi esitteli pukuaan Toivolan Vanhalla Pihalla järjestetyillä keskiaikamarkkinoilla.
  - Puvun tarkempi tutkiminen paljastaa, että puku on jonkin sortin työläisnaisen vaate. Erikoinen hihankiinnitys kielii ruumiilliseen työhön sovitetusta vaatetustekniikasta, Terhi kertoo.
  - Hiha on venytetty pitkälle lavan päälle, jolloin käden ojentamisesta aiheutuva veto ei kohdistu olkapäässä olevaan saumaan. Tällä tavoin sauma on kestävämpi, Terhi kertoo.
  Päällysmekon, eli surcotten ilmavat hiha-aukot ovat nimeltään "helvetin ikkunat". Ne kuuluivat 1300-luvun puvun malliin niin kuin tyköistuvat alusmekkokin.
  Terhi on harrastanut jo pidempään keskiaikaa ja sen seuraksena tuon ajan vaatetermit ovat tuttuja. Ensimmäisen vuoden tekstiilialan opiskelija on myös ommellut itse koko vaatekerran.

Tyylin täydellistää letit.

  Keskiaikamarkkinoilla Terhi oli Hilda Mikkosen kanssa antamassa työnäytöksiä langan kehräämisestä perinteisin menetelmin. Lankaa tehtiin tavallisen lampaanvillan lisäksi myös koirankarvoista, angorakanin karvoista ja hevosen jouhista.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

 

Nurja puoli esille

Paita kääntyy keskeltä nurin.

- Näet ihmisen ulkokuoren ja alat tekemään hänestä omaa määritelmääsi. Mutta vastaavatko mielikuvasi todellisuutta, Riina Leppänen kysyy esitellessään taidekäsityön opintokokonaisuudessa valmistamaansa teosta.
  Riina otti lähtökohdakseen ystävästään Juhasta ottamiaan valokuvia ja pohti, miten ne vastaavat sitä kuvaa, mikä hänellä oli Juhasta ihmisenä. Riina tulosti kuvat paperille ja ompeli ne Juhan paidan sisäpuolelle. Paidan ympärille hän sijoitti kysymyksiä, joiden tehtävä on johdatella pohtimaan näkyvän ja piilotetun välistä suhdetta.
  - Paita kääntyy keskeltä nurin jolloin katsoja näkee myös sisäpuolelle, sinne mikä on piilotettua, Riina kertoo.


Juha esiintyy kaikissa paidan kymmenistä kuvista.

  - Juha oli lähtökohta mutta halusin tehdä tästä yleisemmän. Ulospäin näytämme toisenlaiselta kuin mitä olemme sisältä. Miten mielikuvamme määrittyy, se on teoksen esittämä kysymys, Riina kertoo.
  Riina on viehättynyt taidekäsityöhön ja haluaisi tehdä vastaavaa jatkossakin. Lopputyöhön täytyy kuitenkin valita toinen valinnainen tutkinnon osa, sillä kymmenen opintoviikon kokonaisuus on nyt suoritettu.

Kuvat ja teksti Mika Nykänen

Laatikko lepästä

Sofi Lappalainen työssä.

- Vaikea sanoa kun ei ole vielä vertailukohtaa, Sofi Lappalainen nauraa, kun kysyn, millainen materiaali leppä on työstää käsipelillä.
  - Tämä on nimittäin ensimmäinen puutyö sitten yläasteen, Sofi kertoo höyläpenkin ääressä puutyösalin nurkassa ja veistää lohenpyrstöliitoksia. - Taitaa olla ensimmäinen kerta kun teen liitoksia ylipäänsä.
  Aikuislukiosta artesaanioppiin tulleella Sofilla ei ole juurikaan puualan kokemusta mutta ensimmäiset viikot puun parissa ovat tuntuneet hyvältä.
  - Puuala on aina kiinnostanut ja nyt päätin lähteä kokeilemaan.
  Puualan ykköset aloittivat opintonsa perusasioilla: Harjoittamalla käden ja silmän koordinaatiota. 
  - On tärkeää saada taltta tottelemaan aivoja. Siksi opiskelijat tekevät ensimmäisen tehtävän puhtaasti käsityökaluilla ilman koneiden avustusta, opettaja Manu Semann kertoo.


Lohenpyrstöä pukkaa.

  - Käsityökaluilla työstämisessä myös palaute on välitöntä. Jokainen teko näkyy heti, Manu kertoo. 
  Tällä kertaa tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa työkalulaatikko, joka tullaan myöhemmin
sijoittamaan osaksi isompaan laatikkoa. Opiskelijat saivat vapaat käden laatikon muotojen suunnitteluun ja liitostyypin valintaan. Puulajeissa valinnanvaraa perinteisen koivun lisäksi oli mahonkia, leppää ja mäntyä. 
  - Otin lepän koska kukaan muu ei valinnut sitä, Sofi kertoo haastavan materiaalivalinnan perusteistaan.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen



Kaksitoista ensimmäistä naulaa

Kallen kolmastoista naula lähtee tästä.

- Naula valmistetaan tasapaksusta rautatangosta muotoon ja sopivaan paksuuteen takomalla, minkä jälkeen naula työnnetään senkistä läpi. Senkin reijän ulkopuolelle jäävä osa taotaan naulan kannaksi, Kalle Pöllänen esittelee harjoitustyönä takomaansa naulaa metallipajan ahjon äärellä.
  Kallen ensimmäistä viikkoa on siivittänyt perehtyminen takomisen tekniikkaan naulaharjoituksen avulla.
  - Kymmennisen tuntia näitä on taottu ja kaksitoista on valmiina, Kalle kertaa tähänastista tuotantoaan.
  Vaajakoskelta kotoisin oleva Kalle tuli Petäjävedelle ammattistartin kautta. Viime talvena ryhmä kävi tutustumassa artesaanien toimintaan ja kipinä hakea kouluun syttyi silloin.
  Kalle on tyytyväinen kokemaansa.
  - Pelkästään hyviä ajatuksia on ensimmäisen viikon jälkeen. Koulu on ollut juuri sitä mitä odotinkin, eli paljon käytännön tekemistä ja teoriaa vain tarpeeseen, Kalle sanoo ja jatkaa takomista.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Senkki, jonka avulla naulan kanta taotaan.

Valokuvaajat aloittivat kultaisella leikkauksella

Janika Höysniemen versio kultaisesta leikkauksesta.

Valokuvauksen ensimmäisen vuoden opiskelijat aloittivat matkan sommittelun maailmaan tutustumalla kultaiseen leikkaukseen. Antiikissa kehitetty matemaattinen kaava antoi mallin, jolla opiskelijat toteuttivat ensimmäiset valokuvaustehtävänsä.
  Tarkoituksena oli saada aikaan levollinen ja tasapainoinen kokonaisuus, jossa jokainen kuvan osa-alue olisi visuaalisesti kiinnostava. Opiskelijat ottivat kuvia niin järjestelmäkameroilla kuin kännyköilläkin. Kuvan käsittely oli vielä kiellettyä. Tähän kuului myös rajaus.
  - Otin muutaman version eri kulmista ja valitsin niistä parhaan. Aika helposti kuva syntyi, kertasi Ruovedeltä Petäjävedelle muuttanut Janika Höysniemi omaa kuvaansa.
  Janika on harrastanut valokuvausta jo kolme vuotta ja intoutui hakemaan Petäjävedelle käytyään viime syksynä koulun avoimien ovien päivillä.
  - Näin tilat ja välineet ja päätin hakea tänne, Janika kertoi.
  Kaiken kaikkiaan tänä vuonna aloitti 13 valokuvauksen uutta opiskelijaa taipaleensa kohti kuva-artesaanin tutkintoa.

Teksti Mika Nykänen, kuva Janika Höysniemi