Ope tekee läksyjä

Tästä piirroksesta alkaa Annin blogi.

- Halusin ymmärtää, miten opiskelijat kokevat tehtävät ja millaisia asioita heidän on käytävä läpi kamppaillessaan piirrostensa kanssa, artesaanien visuaalisten aineiden opettaja Anni Honkala perustelee päätöstään ryhtyä tekemään itse kaikki samat tehtävät, jotka hän antaa opiskelijoilleen.
  Anni haluaa rohkaista esimerkillään opiskelijoita työskentelemään ilman turhaa jännitystä.
  - Jos haluat piirtää, piirrä. Älä arvioi töitäsi. Käytä mitä tahansa kynää ja paperia, sillä ei ole merkitystä. Tärkeintä on piirtää, Anni pohtii.
  Anni näyttää kaikki omat piirroksensa tunnilla, mikä on herättänyt raikasta keskustelua.
  - Mielestäni on tärkeää näyttää opiskelijoille, että myös opettaja voi tehdä ns. virheitä, Anni sanoo. - Haluan näyttää opiskelijoille, että on ihan ok piirtää kuvia, jotka eivät ole täydellisiä.
  Anni hankki kaikille opiskelijoille luonnoslehtiöt, jotka kulkevat kätevästi mukana ja joissa kaikki piirrokset säilyvät tallessa.
  - Tavoitteena on tehdä piirtämisestä yhtä vaivatonta ja helposti lähestyttävää kuin valokuvaamisesta, Anni kertoo.
  Ja sen lisäksi, että Anni näyttää piirroksensa opiskelijoille tunnilla, hän julkaisee ne omassa Sketcher's Block -blogissaan. Postauksissaan Anni kertoo piirrosten taustalla olevista ajatuksista ja tarinoista sekä selostaa työskentelytapaansa. Blogi on myös ohjaamisen väline.
  - Toivottavasti opiskelijat lukevat pohdintoja ja innostuvat tätä kautta ajattelemaan omaa piirtämistään, Anni sanoo. - Blogista opiskelijat oppivat myös alan englanninkielistä sanastoa.
  Anni sai kimmokkeen tarkistaa työskentelytapojaan luettuaan Veronica Lawlorin kirjan One Drawing a Day, jossa Lawlor antaa erilaisia tehtäviä jokaiselle päivälle.
  - Olen aina pitänyt itseäni vain kohtuullisena piirtäjänä mutta halusin kehittyä. Näillä harjoituksilla löydän ehkä oman taiteellisen potentiaalini, Anni kertoo.
Annin blogiin pääset tästä.

Teksi Mika Nykänen, kuva Anni Honkala

Hvitträskin ja Habitaren vieraana

Hvitträskissä arkkitehtuurin ohella myös tekstiilit
ovat aarteita.

Aikuisopiston artesaaniopiskelijat hakivat inspiraatiota syksyyn tekemällä opintomatkan Kirkkonummelle Hvitträskiin ja Helsinkiin Habitare messuille. Hvitträskissä tekstiilialan opiskelijat tutustuivat asiantuntevan oppaan avulla arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren- Saarisen upeaan luomukseen - hirsistä ja luonnonkivistä kansallisromanttiseen tyyliin rakennettuun Hvitträskin päärakennukseen. Esillä oli myös tekstiilitaitelija Loja Saarisen ”Taidetta ja elämää Hvitträskissä ja Cranbrookissa” näyttely. 

  Päivän hienot kokemukset kruunasi upea syysaurinko, joka sai pihamaan ja puutarhan näyttämään parastaan.

 

Tästä Habitareen!

  Kalustealan artesaaniopiskelijat tutustuivat muotoilun uusimpiin innovaatioihin Helsingin messukeskuksessa Habitare messuilla, jotka ovat Suomen suurin ja vetovoimaisin huonekalu-, sisustus- ja designtapahtuma.

Teksti Marjo Tuhkanen, kuvat Marjo Tuhkanen ja Minttu Hopeasuo

Ympäristötaiteella piha koreaksi

Värilähde hyödyntää ilmaistointikanavia
ja portaikkoa. 

Ykkösten seikkailu taiteilun maailmassa sai jatkoa, kun tehtäväksi annettiin ympäristötaideteos. Materiaalien mukaan ryhmittyneet opiskelijat suunnittelivat teoksen saatavilla olevista tarvikkeista annettuun tilaan. Paikat vaihtelivat porraskäytävästä hopeapajupensaikkoon.
  Ryhmät aloittivat suunnittelun tutustumalla ympäristötaiteen esimerkkeihin, joihin kuuluivat mm. Robert Smithsonin Spiral Jetty ja Christon paketoinnit, minkä jälkeen ryhmät tutkivat oman paikan olemusta.
  Ajatuskarttojen ja luonnosten jälkeen päästiin toteutukseen. Tekstiiliryhmät koristivat pihaa erilaisilla lanka- ja räsyteoksilla.
  - Langat kuvastavat erilaisten ihmisten elämää, solmut elämän käännekohtia, Vilma Salmi kertoi ryhmänsä teoksesta, jossa pihan keskellä seisovasta pihlajasta lähtevät langat ylittävät koko nurmikentän muodostaen hämähäkinverkkoa muistuttavan kudelman.
  Toinen testiiliryhmän teos on nimeltään Värilähde. Sen ideana on kaunistaa muutoin melko karua metalliportaikkoa, joka johtaa pihan tasolta toiselle.
  - Kangassuikaleet lähtevät maasta nousevasta ilmastointikanavasta ja muodostavat kauniin värien lähteen, joka leviää portaikkoon, Onerva Luoma kertoi teoksesta.
  Teoksessa on myös tuulikelloina toimivia metallinkappaleita.
  Vaatetuksen ryhmä koristeli hopeapajun harsokankailla ja pääskysiä muistuttavilla huopapalasilla. Tuuli saa teoksen liikkumaan vienosti.
 Metalliopiskelijoiden teos puolestaan on hitsaamalla ja polttoleikkaamalla toteutettu veistos, joka kohoaa koulurakennuksen päädyssä olevalle terassille. Metallilaatoista leikatut jalanjäljet johdattavat mäkeä ylös kohti veistosta.
  Puuopiskelijoiden varjoteos puolestaan yhdistelee iloisia värejä ja synkkää varjokuvaa. Pastellisävyiset palikat muodostavat varjon, jonka muoto muistuttaa erehdyttävästi lepakkoa.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

Näppäilykuvien päällä

Erik Kesselsin teos mykisti opiskelijat.

- Tuntuu kauhealta kävellä näiden päällä, Noora Ojanperä sanoi astellessaan Erik Kesselsin 24hrs in photos -teoksen päällä. Teos koostuu kuvapalvelu Flickriin yhden vuorokauden aikana ladatuista kuvista, jotka on tulostettu ja kasattu museon lattialle. Yhteensä kuvia on - paljon.  
  Valokuvaajien syksyn opintomatka suuntautui perinteisesti Helsinkiin. Tällä kertaa ohjelmassa olivat Valokuvataiteen museon Snapshot-näyttely ja Sanomatalon torille pystytetty World Press Photo kilpailun katselmus. Mahtui ohjelmaan toki myös rakkaan pääkaupunkimme katutunnelman vapaata aistimista.
  Snapshot-näyttelyssä opiskelijat saivat nauttia laajan kattauksen ns. näppäilynkuvan (ei ammattimaisen valokuvauksen/albumikuvauksen) eri lajityyppejä. Mukaan oli mahdutettu mm. kaikki nykyaikaiset sosiaalisen median kuvatyypit "duckfacesta" "flexingiin". Näyttely esitteli myös maailmaa muuttaneita harrastajakuvaajien aikaansaannoksia, mm. Abu Ghraibin vankilakuvia.
  Suurin hitti taisi kuitenkin olla Meme Booth, jossa näyttelyvieraat saivat ottaa itsestään kuvia tekstien kanssa ja jakaa ne museon Twitter-tilillä.
  Siinä missä Snapshot aiheutti hilpeyttä, World Press Photo veti ilmeet vakavaksi. Väkivaltaiset yhteenotot, kuolema ja kärsimys toistuvat useassa kilpailun loppusuoralle nostetussa kuvasarjassa.
  - Kylmät väreet tulivat, kun tajusin, mitä kuva esittää, Aki Laukkanen tiivisti Christopher Vanegasin meksikon huumesodan uhreja kuvaavan otoksen äärellä.

Teksti Mika Nykänen, kuva Raimo Kosonen

Ötökän elämää

Vilma ja Sonjan sirkka ateriallaan. 

Aloittavat artesaanit sukelsivat hyönteisen näkökulmaan ensimmäisessä ryhmätehtävässään. Tavoitteena oli rakentaa hyönteinen sekatekniikalla ja asettaa koko valmistusprosessi esille koulun tiloihin. Pienryhmät saivat käyttää kaikkia koulun tiloista löytyviä materiaaleja ja tekniikoita ötökkää valmistaessaan.
  Tehtävän teko aloitettiin tutustumalla surrealismiin ja hyönteisten rakenteeseen. Opiskelijat piirsivät höynteisiä ja tutkivat kuvia, joiden pohjalta ryhmä luonnosteli oman tuotoksensa. Luonnosten jälkeen ryhmä hajaantui eri puolille koulua tutustumaan pajoilta löytyviin materiaaleihin.
  Hyönteisen valmistuksessa ryhmä jakoi voimansa vahvuuksiensa mukaan. Tekstiili- ja vaatetusalalle suuntautuvat opiskelijat keskittyivät pehmeisiin materiaaleihin kun taas puusta ja metallista kiinnostuneet ottivat haltuun kovien pajojen työkaluja. Hyönteisistä löytyy niin huovutusta kuin hitsattuja osiakin.
  Vilma Salmi ja Sonja Liimatainen esittelivät oman herkullisen värikkään tuotoksensa, jonka lähtökohtana oli rukoilijasirkka. Artesaanit olivat halunneet rinnastaa söpöt värit vähemmän söpöön tilanteeseen.
  - Siinä naaraspuolinen sirkka syö teitysti urostaan, Vilma ja Sonja kertoivat teoksestaan, jonka yhtenä teemana oli lapsuuden loppu.
  Jokainen ryhmä kehitti ötökälleen tarinan, jossa kerrotaan hyönteisen elinpiiristä, ravinnosta ja suhteesta ihmisiin. Ryhmät myös tuottivat teoksistaan myös miellekartan sekä ideakortin, joka liittettiin näytteille asetettuun teokseen.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Artesaanit Mäntän taideparatiisissa

Artesaanit saapuvat onnellisesti Mäntän kuvataideviikoille. 

Artesaanit latasivat itseensä rautaisannoksen nykytaidetta ja Suomen kultakauden merkkiteoksia syksyisellä, jo perinteeksi muodostuneella, kulttuurimatkalla. Tänä vuonna Mäntän kuvataideviikoille ja taidemuseo Göstaan suuntautuneessa retkueessa olivat mukana kaikki nuorisopuolen artesaaniopiskelijat.
  Ja mitä perillä odottikaan! Molemmat kohteet olivat niin täynnä mielenkiintoista nähtävää, että päivä ei riittänyt alkuunkaan tarjonnan läpikäymiseen. Sen verran tuhti oli taidekattaus, että nälkäkään ei pahemmin kurninut, vaikka matkassa oli vain kevyet retkibanaanit.
  Mäntän kuvataideviikkoihin tutustuimme näyttelykeskus Pekilossa, joka entisenä teollisuusrakennuksena oli jännittävä kokemus sinänsä. Neljässä eri kerroksessa oli huikea valikoima nykytaidetta veistoksista videoihin. Artesaaneja kiehtoivat erityisesti Outi Pieskin teokset sekä alakerran suurikokoiset Meri Peuran ja Pekka Jylhän veistokset. Myös Leena Kelan ja Kristina Junttilan Kahviland sai artesaanit kokeilemaan elämyksellistä taiteen kokemista.
  Lähtiessä tietenkin harmitti, että aika ei riittänyt pitempään tarkasteluun. Liian moni teos jäi pintapuolisen katsastuksen varaan. Kaiken kaikkiaan palvelusta ja tarjonnasta täytyy lausua Sakari Tervon mainiota videota siteeraten: 5/5.
  Taidemuseo Gösta itsessään oli näkemisen arvoinen. Juuri valmistunut puupaviljonki oli vaikuttava elämys niin ulkoa kuin sisältäkin. Opastetulla kierroksella tutustuimme mm. Akseli Gallen-Kallelan (jota Göstassa on todella paljon) ja Helene Schjerfbeckin tuotantoon. Uudella puolella odotti sitten Eija-Liisa Ahtilan uusin videoinstallaatio, Riiko Sakkisen MuNA-museo sekä Superpop-näyttely, joka esitteli sellaisia suuruuksia kuin Andy Warhol, Roy Lichtenstein, Jasper Johns ja Damien Hirst.
  Museotarjonnasta vaikuttuneina artesaanit suuntasivat vielä Mäntän kirkolle, joka oli Kaarina Kaikkosen muhkean tekstiili-installaation verhoilema. Sisältä löytyi Hannes Autereen puuveistokset, mikä kiinnosti ainakin puualalle suuntautuvia opiskelijoita.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

Kiertopajoista artesaanin polulle

Jukka Nurminen rullaa. 

Tuotesuunnittelua, huovutusta, taontaa, ompelua, sorvaamista! Näistä aineiksista rakentuvat artesaanien ensimmäiset koulupäivät. Ensimmäistä kertaa nykymuotoisen koulutuksen aikana artesaaniopiskelijat pääsevät opintojensa aluksi kiertämään koulun kaikki osastot ja kokeilemaan eri materiaaleja. Kaksi viikkoa kuluu siihen, että jokainen opiskelija on saanut tehtyä tuotteen niin tekstiilistä, metallista, puusta kuin kankaastakin. Jokaisen tuotteen opiskelija suunnittelee ja toteuttaa alusta loppuun itse.
  - Viimeksi olen huovuttanut ala-asteella joitakin tonttuja, Jukka Nurminen kertoo huovutuspöydän ääressä.
  Huovasta opiskelijat tekevät mm. pussukoita ja huopanarua. Vaatetuspuolella opiskelijat suunnittelevat ja ompelevat kassin. Puuosaston saleissa sorvi pyörii ja hiomapaperi suhisee, kun opiskelijat tekevät paistinlastoja. Metallipuolella otetaan leka kauniiseen käteen perehdytään makkaratikun takomisen saloihin.
  Kiertopajojen aikana opiskelijat saavat tuntumaa muihinkin tekniikoihin ja materiaaleihin kuin mihin ovat alun perin suuntautuneet. Tämän toivotaan antavan monipuolisemmat eväät käsityöläisen uralle. Samalla opiskelija voi myös harkita omaa suuntautumisalaansa vielä tarkemmin, sillä lopullinen valinta suoritetaan vasta kuuden viikon jälkeen.
  Kiertopajojen jälkeen opiskelijat sukeltavat vielä syvemmälle sekoitettujen tekniikoiden maailmaan, sillä luvassa on neljä viikkoa puhdasta tuotesuunnittelua ja taiteesta virikkeitä ottavaa luovuutta.

Teksti ja kuva Mika Nykänen