maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kuvat palauttivat juurille

Mistä menneisyys rakentuu? Mitä asuinpaikka merkitsee meille? Tällaisia kysymyksiä Aleksi Soini pohti viime syksynä, kun opinnäytetyön tekeminen alkoi lähestyä. Keuruulta kotoisin oleva valokuvauksen opiskelija halusi tehdä jotakin, millä olisi merkitystä kuvattaville, ja myös hänelle itselleen. Dokumentaarinen valokuvaus kiinnosti, koska työskentely sillä alalla vaikuttaa tulevaisuuden suunnalta.
  Aleksin käsiin sattui valokuvaaja Jorma Purasen kirja Kuvitteellinen kotiinpaluu, missä Puranen asettelee kotiseudultaan lähteneiden, tai pois vietyjen, saamelaisten kuvia tunturimaisemiin ja kuvaa ne valokuviksi.

Anni kotitalonsa edessä.
  - Halusin toteuttaa vähän samantyyppisen projektin haapamäkisten kanssa, Aleksi kertoo.
  Erona Purasen menetelmään oli se, että Aleksi vei menneisyyden paikoille eläviä ihmisiä, ei heidän valokuviaan. Idea Juurilla opinnäytetyöhön oli syntynyt.
  - Halusin kuvata ihmiset paikoissa, jotka ovat olleet heidän elämänsä kannalta merkittäviä.
  Paikkakunnaksi valikoitui Haapamäki, joka on noussut, kasvanut ja lopulta kuihtunut rautatietoiminnan mukana. Aleksi halusi kuvata niitä ihmisiä, joilla on juuret Haapamäellä, tavalla tai toisella.
  - Ihmisten löytäminen oli yllättävän helppoa. Aina joku tiesi jonkun toisen ja sitä kautta kuvattavia on kertynyt riittävästi. Ihmiset ovat tulleet mukaan mielellään. He haluavat, että heidän tarinansa kerrotaan, ja että se tallennetaan myös kuviksi, Aleksi kertoo.
  Mukaan tuli ihmisiä, jotka olivat tulleet töihin Haapamäelle, ihmisiä, jotka olivat lähteneet kymmeniksi vuosiksi pois ja palanneet, ja ihmisiä, jotka ovat pysyneet samoilla sijoilla lapsuudesta lähtien.
  Aivan ensiksi Aleksi keskusteli jokaisen kuvattavan kanssa menneistä ajoista ja paikoista, joissa he olivat eläneet tai työskennelleet. Tällä tavalla saatiin selville, missä kuvat tultaisiin ottamaan. Seuraavaksi Aleksi vei kohteensa paikalle, joka saattoi olla koti tai entinen työpaikka. Paikan päällä keskusteltiin lisää ja otettiin kuvia. Lopuksi Aleksi kehitti kuvista koevedokset, joista kuvattava itse sai valita omasta mielestään parhaimman. Näistä kuvista muodostuu kirjamuotoon painettu opinnäyte.

Oskar ja rautatieasema.
  - Halusin, että persoonallisuus tulee kuvista esiin, en halunnut tavoitella pelkästään teknisesti täydellisiä otoksia.
  Aleksi otti itselleen myös teknisen haasteen. Digikuvaukseen keskittynyt nuorimies otti projektin kuvat keskikoon filmikameralla ja kehitti kaiken materiaalin itse.
  - Kuvaaminen oli erilaista kuin digikameralla. Itse kuvaustilanne oli rauhallisempi ja keskittyneempi. Kun ei voi heti nähdä, mitä on kuvannut, jokainen ruutu pitää harkita tarkkaan. Kuvaaja keskittyy automaattisesti kohteeseensa juuri siinä hetkessä, ei ruudulla näkyvään lopputulokseen, Aleksi pohtii.
  Vaikka valmistuminen häämöttää jo lähitulevaisuudessa, ei Aleksi aio luopua projektistaan. Opinnäytteeseensä Aleksi otti ensimmäiset kahdeksan kuvattavaa, mutta tarkoitus on jatkaa projektia uusien kuvattavien kanssa vielä vuoden verran.

Teksi Mika Nykänen, kuvat Aleksi Soini

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Opinnäytetyöt esille!

Miri Laulajaisen tuotantoa.
Valokuvauksen opiskelijat esittelevät opinnäytetöitään maanantaina 25. ja tiistaina 26. maaliskuuta koulun studiossa. Mukana on kokonaisuuksia dokumentaarisesta kuvareportaaseista lavastettuihin unimaisemiin. Valokuvauksen opinnäyte on itsenäisesti ideoitu ja toteutettu valokuvallinen kokonaisuus, jossa opiskelija osoittaa ammattitaitonsa valitsemallaan valokuvauksen alueella.
  Esittelytilaisuudessa valokuvaajat kertovat työnsä suunnittelusta, toteutuksesta ja tavoitteista sekä vastaavat yleisön kysymyksiin. Oheinen kuva on osa Miri Laulajaisen työtä, joka muodostui queer-kulttuurilehti Magayzinen ensimmäisen numeron suunnittelusta ja toteutuksesta.
  Studio löytyy Petäjävedeltä osoitteesta Miilutie 2. Tervetuloa paikalle!

Ohjelma
Ma 25.3. klo 8.15
Riina Nygrén: Minun kasvoni
Heta Hakamäki: Unenomainen
Monika partanen: Elämäni kaunis illuusio
Aleksi Soini: Juurilla

Tiistai 26.3. klo 9.10
Teemu Puuska: Lapsen silmin
Miri Laulajainen: Magayzine, queer-kulttuurilehti
Samuli Soini: Kuusela
Jennica Riikonen: Musiikki ja minä

Teksti Mika Nykänen, kuva Miri Laulajainen

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Aistimuksia mutanttipuvuissa


Paiseita muovista.
Jätesäkkejä, varastoroinaa, muovisilppua, kahvipaketteja. Siinä lähtökohtia Hilda Mikkosen ja Minna Salosen Aistimuksia 2013 -näytöksen pukuihin. Vaatetuksen ja tekstiilin opiskelijat pääsivät haastavaan pukusuunnittelutehtävään, kun tuotesuunnitelun opettaja Anni Honkala toi terveisiä Aistimusten käsikirjoitustyöryhmästä.
  - Kymmenen mutanttipukua, joissa pitää pystyä tanssimaan. Aikaa on kaksi viikkoa, Anni Honkala kertoo haastavasta lähtötilanteesta.
  Aistimuksia on Jyväskylän ammattiopiston Hyvinvointi ja kulttuuri -yksikön vuosittainen näytös, joka toteutetaan eri alojen opiskelijoiden voimin Jyväskylän kaupunginteatterin suurelle näyttämölle. Musiikkia, tanssia ja visuaalisuutta pursuavan esityksen teemaksi on tänä vuonna valikoitunut tulevaisuus.
  - Tarkoitus on luoda aistimuksia tulevaisuudesta. Kierrätysteema on myös vahvasti läsnä. Kaikki materiaalit ovat ilmaisia. Esimerkiksi verkkopuku kehiteltiin matonkuteista ja vyötiäinen syntyi käytetyistä kahvipaketeista, Anni kertoo.
Jätesäkkien kauneutta.
  Tulevaisuutta lähestytään Aistimuksissa erilaisten ihmisen elämässä tapahtuvien muutoksien kautta.
  - Pohdimme miten ihmiset muuttuvat tulevaisuudessa. Mukana on kloonausta ja mutantteja. Eristäytyminen on myös yksi aihe, jota esityksessä käsitellään, Anni kertoo.
  Tällä kertaa pukujen tekijät saivat käyttää vapaasti mielikuvitusta, sillä koreografia suunnitellaan pukuihin sopivaksi, ei toisin päin.
- Opiskelijat suunnittelivat erilaisia eläimiä, lintuja, hyönteisiä ja kuoriaisia. Myös robotteja pohdittiin mutta ne jäivät, kun lopulliset ideat alkoivat hahmottua.
  Lopputuloksena on mitä mielikuvituksellisempia yhdistelmiä erilaisista materiaaleista. On paisepukuja, huopaeviä, langoista tehtyjä leväasusteita ja muoviköynnöksiä.
  Artesaanit toteuttavat myös esityksessä tarvittavat soittimet kierrätysmateriaaleista. Metallipuolen ykkösvuoden opiskelijat ovat perehtyneet erilaisiin skiffle-soittimiin talven aikana. Puuartesaanit rakentavat suurimman osan lavasteista, myös ns. eristäytymiskuutiot, joihin tanssijat sulkeutuvat esityksen aikana.
  - Opiskelijat ovat ottaneet tehtävät vastaan todella innostuneesti. Kaikki on mennyt loistavasti, opiskelijat ovat ollet ideoita täynnä ja tehneet töitä hiki hatussa, Anni huokaisee tyytyväisenä.
  Petäjäveden artesanien lisäksi puvustusta on tulossa myös Viitaniemen vaatetusosastolta. Oheisten kuvien vaatetus siis muuttuu melkoisesti, kun Viitaniemen ompelijat luovat alle yhdenmukaiset puvut.
  Katso Aistimuksia 2013 -traileri Ammattiopiston sivuilta. Kuvissa ei kuitenkaan ole vielä uusia pukuja.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Nestori Lönngrén

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Mistä idea, osa 4

Kolmiulotteisuutta eri väreillä.
- Aloin piirtelemään ja kynästä tuli pyöreitä muotoja. Tein paljon luonnoksia ja tavallaan piirrokset veivät mukanaan, Maija Vidgren kertoo sisustuskankaidensa syntyhistoriasta.
  - En aikonut tehdä mitään esittävää kuviota, mutta muut ovat nähneet niissä esimerkiksi pellavan ja puuvillan kuitujen poikkileikkauksia, tai tomaatteja, Maija hymyilee.
  Maijan piiroksista syntyi lopulta kaksi kuviota, joita hän on toistanut eri värisillä pohjilla.
  - Halusin jonkin yhdistävän tekijän eri kuvioille ja päädyin poikkiviivoihin, jotka täyttävät kehät.
Poikkiviivat yhdistävät kehät.
  Kuvioiden kokoa on varioitu niin että kankaan pintaan syntyy vaihtelua ja syvyysvaikutelmaa.
  - Vaihtelin myös viivan paksuutta, jotta kuvioon tulisi kolmiulotteinen vaikutelma, Maija kertoo.
  Suunnittelun lähtökohta oli pohjaväri. Kankaiden pohjaväreiksi valikoituivat täyteläiset violetti ja keltainen.
  - Halusin jotain todella värikästä. Lähtökohdaksi otin vuodenajat, kevään ja syksyn.
  Väriensä puolesta tekstiilit sopivat esimerkiksi verhoiksi eri vuodenaikoina. Ekstrana on myös valkoiselle pohjalle painettu kangas, joka raikkautensa ansioista sopii mihin vain.
Plangivärjäyksen synnyttämät viivat.
  Itse kuviot on toteutettu valotetulla seulalla. Lyijykynällä ja tusseilla paperille piirretyt kuviot siirrettiin kalvolle, jonka avulla Maija valotti kankaanpainantaseulat. Reaktiivivärellä värjättyä pohjaväriä koristavat nypyläviivat on toteutettu Plangi-värjäyksellä.
  - Värjätessäni kangasta toista kertaa ompelin tiukan viivan, joka esti värin tunkeutumisen kudokseen, toisen vuoden opiskelija Maija paljastaa.

Kuvat ja teksti Mika Nykänen



Vihreä kuuluu kevääseen.






perjantai 22. helmikuuta 2013

Tölkit taipuivat taiteeksi

Rautalankarunko pitää 
tölkit ruodussa.
Riina Leppäsen taidekäsityön kurssilla valmistama teoskokonaisuus lähti hahmottumaan kollaasikokeilujen jälkeen. Materiaalit alkoivat tuottaa merkityksiä.
- Leikkelin erilaisia materiaaleja, yhdistelin niitä ja idea alkoi syntyä, Riina kertoo asetellessaan teostaan koulun vitriiniin.
  Oluttölkkien ja tupakka-askien yhdistelmien keskellä Riina huomasi, että teoksen teema oli riippuvuus.
  - Laajensin puvun sanomaa valokuvakollaasilla ja teksteillä, joissa käsitellään riippuvuuksia ja niiden seurauksia.
  Taidekäsityön kurssilla valmistetuilta tuotteilta ei vaadita ehdotonta käytännöllisyyttä, vaikka puvun hahmo on selkeästi lähtökohtana. Riinan puku ei taivu ihan helposti päälle.
  - Puku on kuositeltu niin, että se sopisi minulle, mutta rautalankarunko tekee siitä melko epämukavan. Olen kyllä suunnittellut muutokset ja vuorauksen, joiden avulla pukua voisi käyttää, Riina kertoo.
Tupakka-askien palaset on
ommeltu toisiinsa.
  Tölkkejä puvun etumukseen meni koko mäyräkoirallinen, tupakka-askeja vajaa parikymmentä. Hameen takaosa on suikaloituja jätesäkkejä. Kaulakääty puolestaan on valmistettu oluttölkkien sokista, jotka on yhdistetty rautalangalla.
  - Tölkkejä ei ole tyhjennetty koulussa, Riinaa nauraa.
  Työhön kuuluu myös esillepano, johon Riina on hankkinut lisää asiankuuluvaa rekvisiittaa.
  - Taidekäsityössä on hauskaa se, että jokainen materiaali ja palanen merkitsee jotakin.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Huovutusta lukion vieraille

Laure Barbier.
Rina Putteman, Lynse Veerick ja Laure Barbier saivat keskiviikkona artesaaneilta pikakurssin huovuttamisen saloihin. Belgian Brugesista Petäjävedelle lukion toisen vuosikurssin vieraiksi saapuneet neitoset rullasivat huopapötkylöitä kädet mäntysuovasta liukkaina tavoitteena saada aikaan tuliaisia kotiin.
  - Olemme käyneet Vanhalla kirkolla, kiertäneet Jyväskylän museot ja tarkoitus on vielä järjestää muotinäytöskin, Petäjäveden lukion englannin, ruotsin ja ranskan opettaja Kaisa Hölttä kertoi vierailusta.
  Artesaanien luona vietetyn aamupäivän jälkeen vieraat lähtivät harrastamaan talviurheilua aurinkoisessa säässä.
  Belgialaisten vierailu kuuluu opiskelijoiden kansainvälistä vaihtoa tukevaan Comenius -projektiin, jossa Petäjäveden lukio on mukana. Ohjelman periaatteen mukaan Petäjäveden lukion toisen vuosikurssin oppilaat lähtevät vastavuoroisesti Belgiaan.
Lynse Veerick ja Rina 
Putteman.
  Sunnuntaista perjantaihin kestävän vierailun aikana opiskelijat ja isännät järjestävät workshoppeja mm. politiikasta, ruuasta ja muodista.
  - Muotinäytös on workshopin tulosta. Teemana on 60-luvun muoti, Kaisa Hölttä kertoi.

Kuvat ja teksti Mika Nykänen


torstai 14. helmikuuta 2013

Neuleliivi koneella

Marita Kinnunen ja liivi.
- Hupullinen neuleliivi, vaatetusalan opiskelija Marita Kinnunen määrittelee ensimmäisen koneellisesti neulotun työnsä.
  Lähtökohtana itselle suunnittelussa liivissä oli se, että siinä tuli olla huppu ja napitettu pääntie. Myös pituutta tuli olla reilusti.
  - Halusin vähän kasvunvaraa, perheenlisäystä kun on tulossa, Marita hymyilee.
  Materiaalina on tuttu Seitsemän veljestä, jonka Marita värjäsi happoväreillä. Itse värjäysprosessi monine vaiheineen tuotti yllätyksiä mutta lopputulos oli juuri sitä, mitä alunperin oli lähdetty tavoittelemaan.
  - Välillä liivi oli harmaa ja välillä musta, mutta kuivuessaan väri tuli esiin.
  Aikaa ensimmäiseen koneneuleeseen meni kuusikymmentä tuntia, josta suunnittelua, kaavoittamista ja laskemista oli yli puolet. Neulekurssilla opiskelijat tekevät täydellisen tuoteportfolion, johon kuuluu mm. neulontaohjeet, kaavat, materiaalit sekä hoito-ohjeet, mikä aiheutti paljon työtä.
  Aiemmin paljon käsin neulonut Marita löysi uuden maailman koneneulonnasta. Innostus siivittää Maritan kohti uusia kokeiluja koneneulonnan parissa.
  - Kyllä tästä jäi sellainen olo, että lisää neuleita on tulossa. Vaikka monta kertaa hermot meni koneen kanssa taistellessa, Marita nauraa.
  Marita vaihtoi syksyllä vaatetusompelijan opinnot artesaanikoulutukseen juuri luovuuden vuoksi.
  - Haluan enemmän suunnitella itse tuotteita, Marita kertoo.

Kuva Nestori Lönngrén, teksti Mika Nykänen