Käsipelillä alkuun

Tomi Kivimäki liitosten parissa.

Syksyllä aloittaneet artesaanit ovat päässeet vauhtiin perusopinnoissaan. Työsaleissa on sukellettu artesaanin taitojen syövereihin tuotteen valmistuksen opintokokonaisuuden nimissä.
  Metallipajassa on opeteltu pronssin valamista vahamuotin avulla. Tekstiilipuolen opiskelijat puolestaan ovat painaneet kangasta ja siirtyvät seuraavaksi tekstiilin kutomisen pariin. Vaatetuksessa kankaanpainannan jälkeen työn alla on esiliina, jossa tulee ilmentää tietynlaista tyyliä.
  Puupuolen opiskelijoiden tehtävänä on ollut suunnitella ja toteuttaa jakkara pelkästään perinteisiä käsityökaluja käyttäen. Työkalupakista löytyy puukko, japanilainen saha, taltta ja käsihöylä, joiden avulla itse suunniteltu jakkara saa muotonsa.
  - Pyrstöliitokset ovat olleet hankalin osuus, Tomi Kivimäki pohtii jakkaransa äärellä. - Mukavaa ja uutta tämä silti on ollut. En ole esimerkiksi aiemmin kokeillut japanilaista sahaa.
  Keuruulta kotoisin olevan Tomin jakkarassa jalat on kiinnitetty kiilaliitoksella. Istuinlevyt on yhdistetty pyrstöperhos-liitoksella.
  Opiskelijat ovat harjoitelleet erilaisia liitoksia ennen jakkaran aloittamista. Valmistavana tehtävinä oli mm. puukehykset, joissa jokainen nurkka on toteutettu erilaisilla liitoksilla. Opiskelijat ottivat tuntumaa puuhun myös tekemällä lieriön käsihöylällä.
  Osa jakkaroista menee myyntiin Sepän yrityspajan myymälään, joka avataan lähiaikoina.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen
 

Julia Lontoon sumussa

Puistossa on vielä vihreää.

"We will be happy to welcome you in our office".
  Nämä sanat luettuaan Julia Merta hyppäsi kattoon. Valokuvauksen kolmannen vuoden opiskelija oli nimittäin saanut tietää, että hän voisi toteuttaa suuren unelmansa ja lähteä Lontooseen työharjoitteluun Ugly Models -mallitoimistoon.

Thamesin varrella.

  Ugly models -mallitoimiston asiakkaita ovat mm. Vogue, Calvin Klein ja Diesel. Erityislaatuisista malleistaan tunnetun toimiston listoilla on muun muassa maailman tatuoidun ja pisin mies sekä maailman lävistetyin nainen.
  Julia kirjoittaa blogiin päiväkirjaa Lontoon kuulumisistaan. Lue Julian hauskoja tarinoita osoitteessa:
http://lostinaplacecalledlondon.blogspot.co.uk/

Teksti Mika Nykänen, kuvat Julia Merta

Pahvipäähineellä tähtien taa

Vilman asustetta kantaa Nea Kastell.

Valmentavien opintojen lopuksi artesaanit perehtyivät asusteiden ja korujen ideoimiseen.

Tehtävänä oli suunnitella oma koru tai koristeellinen asuste kuvitteelliselle henkilölle.
  "Ihmisen koriste" -tehtävän tavoite oli luoda omaperäinen ja villi idea, ei niinkään realistinen tuote. Osa opiskelijoista eteni niin pitkälle että he valmistivat prototyypin tuotteesta.

Alli Rantalan hiuskoriste on morsiussatiinia.

  Opiskelijat aloittivat suunnittelutyön etsimällä lehdistä tai netistä kuvan itselle tuntemattomasta ihmisestä ja keksimällä hänelle ammatin, perhesuhteet, harrastukset ja luonteenpiirteet. Näiden pohjalta alkoi varsinainen suunnittelutyö.   Koska korun piti kertoa ihmisestä jotain, suunnittelussa tuli etsiä asioita jotka kuvasivat jotakin henkilön ominaisuutta.

  Vilma Salmen Tähtiportin koordinaatit -asuste sai alkunsa lukuisista luonnoksista, joissa esiintyi erilaisia ideoita eläinhahmoista kasveihin ja pääkalloihin. Päähineen omistajaksi Vilma loi näyttelijättären nimeltä Olga Ampuja.
  - Ehkä tässä ideointi lähti etenemään vähän tuote edellä ja asiakas jäi hieman sivuosaan, Vilma nauraa.
  Näyttävän asusteen muodot on toteutettu pahvista, joka on kasattu yhteen liisterillä ja paperisuikaleilla.
  - Idea tuli eräästä kaulakorusta jonka näin netissä. Siinä oli samantyyppisiä säteitä, joista päähine muodostuu, Vilma kertoo. - Tarkoitus oli saada aikaan jotain hämärää ja hieman pelottavaakin,
  Hieman pehmeämpää linjaa tavoitteli Alli Rantala, joka suunnitteli hiuskoristeen morsiamelle. Hunnulla kuorrutettu ruusuaiheinen asuste on prototyypissä toteutettu rautalangasta ja morsiussatiinista.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Joona Yli-Sorvari

Ope tekee läksyjä

Tästä piirroksesta alkaa Annin blogi.

- Halusin ymmärtää, miten opiskelijat kokevat tehtävät ja millaisia asioita heidän on käytävä läpi kamppaillessaan piirrostensa kanssa, artesaanien visuaalisten aineiden opettaja Anni Honkala perustelee päätöstään ryhtyä tekemään itse kaikki samat tehtävät, jotka hän antaa opiskelijoilleen.
  Anni haluaa rohkaista esimerkillään opiskelijoita työskentelemään ilman turhaa jännitystä.
  - Jos haluat piirtää, piirrä. Älä arvioi töitäsi. Käytä mitä tahansa kynää ja paperia, sillä ei ole merkitystä. Tärkeintä on piirtää, Anni pohtii.
  Anni näyttää kaikki omat piirroksensa tunnilla, mikä on herättänyt raikasta keskustelua.
  - Mielestäni on tärkeää näyttää opiskelijoille, että myös opettaja voi tehdä ns. virheitä, Anni sanoo. - Haluan näyttää opiskelijoille, että on ihan ok piirtää kuvia, jotka eivät ole täydellisiä.
  Anni hankki kaikille opiskelijoille luonnoslehtiöt, jotka kulkevat kätevästi mukana ja joissa kaikki piirrokset säilyvät tallessa.
  - Tavoitteena on tehdä piirtämisestä yhtä vaivatonta ja helposti lähestyttävää kuin valokuvaamisesta, Anni kertoo.
  Ja sen lisäksi, että Anni näyttää piirroksensa opiskelijoille tunnilla, hän julkaisee ne omassa Sketcher's Block -blogissaan. Postauksissaan Anni kertoo piirrosten taustalla olevista ajatuksista ja tarinoista sekä selostaa työskentelytapaansa. Blogi on myös ohjaamisen väline.
  - Toivottavasti opiskelijat lukevat pohdintoja ja innostuvat tätä kautta ajattelemaan omaa piirtämistään, Anni sanoo. - Blogista opiskelijat oppivat myös alan englanninkielistä sanastoa.
  Anni sai kimmokkeen tarkistaa työskentelytapojaan luettuaan Veronica Lawlorin kirjan One Drawing a Day, jossa Lawlor antaa erilaisia tehtäviä jokaiselle päivälle.
  - Olen aina pitänyt itseäni vain kohtuullisena piirtäjänä mutta halusin kehittyä. Näillä harjoituksilla löydän ehkä oman taiteellisen potentiaalini, Anni kertoo.
Annin blogiin pääset tästä.

Teksi Mika Nykänen, kuva Anni Honkala

Hvitträskin ja Habitaren vieraana

Hvitträskissä arkkitehtuurin ohella myös tekstiilit
ovat aarteita.

Aikuisopiston artesaaniopiskelijat hakivat inspiraatiota syksyyn tekemällä opintomatkan Kirkkonummelle Hvitträskiin ja Helsinkiin Habitare messuille. Hvitträskissä tekstiilialan opiskelijat tutustuivat asiantuntevan oppaan avulla arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren- Saarisen upeaan luomukseen - hirsistä ja luonnonkivistä kansallisromanttiseen tyyliin rakennettuun Hvitträskin päärakennukseen. Esillä oli myös tekstiilitaitelija Loja Saarisen ”Taidetta ja elämää Hvitträskissä ja Cranbrookissa” näyttely. 

  Päivän hienot kokemukset kruunasi upea syysaurinko, joka sai pihamaan ja puutarhan näyttämään parastaan.

 

Tästä Habitareen!

  Kalustealan artesaaniopiskelijat tutustuivat muotoilun uusimpiin innovaatioihin Helsingin messukeskuksessa Habitare messuilla, jotka ovat Suomen suurin ja vetovoimaisin huonekalu-, sisustus- ja designtapahtuma.

Teksti Marjo Tuhkanen, kuvat Marjo Tuhkanen ja Minttu Hopeasuo

Ympäristötaiteella piha koreaksi

Värilähde hyödyntää ilmaistointikanavia
ja portaikkoa. 

Ykkösten seikkailu taiteilun maailmassa sai jatkoa, kun tehtäväksi annettiin ympäristötaideteos. Materiaalien mukaan ryhmittyneet opiskelijat suunnittelivat teoksen saatavilla olevista tarvikkeista annettuun tilaan. Paikat vaihtelivat porraskäytävästä hopeapajupensaikkoon.
  Ryhmät aloittivat suunnittelun tutustumalla ympäristötaiteen esimerkkeihin, joihin kuuluivat mm. Robert Smithsonin Spiral Jetty ja Christon paketoinnit, minkä jälkeen ryhmät tutkivat oman paikan olemusta.
  Ajatuskarttojen ja luonnosten jälkeen päästiin toteutukseen. Tekstiiliryhmät koristivat pihaa erilaisilla lanka- ja räsyteoksilla.
  - Langat kuvastavat erilaisten ihmisten elämää, solmut elämän käännekohtia, Vilma Salmi kertoi ryhmänsä teoksesta, jossa pihan keskellä seisovasta pihlajasta lähtevät langat ylittävät koko nurmikentän muodostaen hämähäkinverkkoa muistuttavan kudelman.
  Toinen testiiliryhmän teos on nimeltään Värilähde. Sen ideana on kaunistaa muutoin melko karua metalliportaikkoa, joka johtaa pihan tasolta toiselle.
  - Kangassuikaleet lähtevät maasta nousevasta ilmastointikanavasta ja muodostavat kauniin värien lähteen, joka leviää portaikkoon, Onerva Luoma kertoi teoksesta.
  Teoksessa on myös tuulikelloina toimivia metallinkappaleita.
  Vaatetuksen ryhmä koristeli hopeapajun harsokankailla ja pääskysiä muistuttavilla huopapalasilla. Tuuli saa teoksen liikkumaan vienosti.
 Metalliopiskelijoiden teos puolestaan on hitsaamalla ja polttoleikkaamalla toteutettu veistos, joka kohoaa koulurakennuksen päädyssä olevalle terassille. Metallilaatoista leikatut jalanjäljet johdattavat mäkeä ylös kohti veistosta.
  Puuopiskelijoiden varjoteos puolestaan yhdistelee iloisia värejä ja synkkää varjokuvaa. Pastellisävyiset palikat muodostavat varjon, jonka muoto muistuttaa erehdyttävästi lepakkoa.

Teksti ja kuva Mika Nykänen

Näppäilykuvien päällä

Erik Kesselsin teos mykisti opiskelijat.

- Tuntuu kauhealta kävellä näiden päällä, Noora Ojanperä sanoi astellessaan Erik Kesselsin 24hrs in photos -teoksen päällä. Teos koostuu kuvapalvelu Flickriin yhden vuorokauden aikana ladatuista kuvista, jotka on tulostettu ja kasattu museon lattialle. Yhteensä kuvia on - paljon.  
  Valokuvaajien syksyn opintomatka suuntautui perinteisesti Helsinkiin. Tällä kertaa ohjelmassa olivat Valokuvataiteen museon Snapshot-näyttely ja Sanomatalon torille pystytetty World Press Photo kilpailun katselmus. Mahtui ohjelmaan toki myös rakkaan pääkaupunkimme katutunnelman vapaata aistimista.
  Snapshot-näyttelyssä opiskelijat saivat nauttia laajan kattauksen ns. näppäilynkuvan (ei ammattimaisen valokuvauksen/albumikuvauksen) eri lajityyppejä. Mukaan oli mahdutettu mm. kaikki nykyaikaiset sosiaalisen median kuvatyypit "duckfacesta" "flexingiin". Näyttely esitteli myös maailmaa muuttaneita harrastajakuvaajien aikaansaannoksia, mm. Abu Ghraibin vankilakuvia.
  Suurin hitti taisi kuitenkin olla Meme Booth, jossa näyttelyvieraat saivat ottaa itsestään kuvia tekstien kanssa ja jakaa ne museon Twitter-tilillä.
  Siinä missä Snapshot aiheutti hilpeyttä, World Press Photo veti ilmeet vakavaksi. Väkivaltaiset yhteenotot, kuolema ja kärsimys toistuvat useassa kilpailun loppusuoralle nostetussa kuvasarjassa.
  - Kylmät väreet tulivat, kun tajusin, mitä kuva esittää, Aki Laukkanen tiivisti Christopher Vanegasin meksikon huumesodan uhreja kuvaavan otoksen äärellä.

Teksti Mika Nykänen, kuva Raimo Kosonen