Opiskelua poikkeustilassa

Sirpa Järviö ja Manu Semann pohtivat.

Luovan kampuksen opetus loppui kuin vannesahalla leikaten, kun Suomen hallitus määräsi maaliskuussa koulut sulkemaan ovensa. Sorvit vaikenivat, ompelukoneet pysähtyivät ja kangaspuut lakkasivat louskuttamasta. Opiskelu siirtyi nettiin ja syvä hiljaisuus laskeutui Luovan kampuksen käytäville.
  Kokoontumisrajoituksia noudattaen toimintaa on voitu kuitenkin jatkaa pienimuotoisesti. Osaamista mittaavia näyttöjä on annettu ja otettu vastaan sekä videoyhteyden välityksellä että ihan elävänä Luovalla kampuksella, ja varsinkin valmistuvien opiskelijoiden suoritusten arviointeja ei ole siirretty. Jokainen valmistuu ajallaan.
  Puualan opiskelijat Sirpa Järviö ja Janne Hokkanen huhkivat hiki hatussa kumpikin omassa tilassaan, Sirpa konesalissa ja Janne höyläpenkeillä. Sirpa pohtii opettajansa Manu Semannin kanssa kiinnitysratkaisuja massiivipuiseen sänkyynsä.
  - Olen ollut täällä melkein joka aamu jo puoli kahdeksalta, Sirpa kertoo hymyissä suin.
  Eikä ihme, sillä Sirpa on tekemässä Luovan kampuksen ennätyksen opintojen nopeudessa poikkeustilasta huolimatta. Alun perin Sirpa otti töistään opintovapaata kaksi vuotta tehdäkseen käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon mutta sitten ala vei mennessään ja mopo lähti niin sanotusti keulimaan. Nyt kahden vuoden sisällä valmistuu perustutkinnon lisäksi myös käsi- ja taideteollisuusalan ammattitutkinto, mikä tarkoittaa sitä, että neljän vuoden opinnot tulevat tehdyksi puolet lyhyemmässä ajassa.

Kaisa Kotanen ja Emilia Haapasalo sovituspuuhissa.

  Sirpa on suunnitellut ja valmistanut paljon aaltomaisia muotoja hyödyntäviä valaisimia vanerista. Yhteistyökumppanina hänellä on ollut Säynätsalon vaneritehdas, joka toimittaa hänelle laadukkaan materiaalin. Vaikka Sirpa tuli alalle vasta viime syksynä, nyt hänellä on jo valikoima tuotteita, joita voit ihailla tästä.
  Seinän toisella puolella Janne viimeistelee värillisellä viilulla koristeltua pöytäänsä, joka on jo toinen lajissaan koronaeristyksen aikana. Vaikka kaikki eivät ole iloisia poikkeusoloista, Janne löytää jotain positiivistakin.
  - Ei tarvitse odotella työkaluja tai etsiä tilaa, kun on täällä yksin, Janne tuumaa tyytyväisenä. Katso Jannen tuotoksia hänen instagram tililtään.

Tarja Mäntynen opettaa materiaalioppia.

  Tekstiilipuolelta kuuluu iloista hihkuntaa, kun opettajat Kaisa Kotanen ja Marjo Tuhkanen seuraavat Emilia Haapasalon lohikäärme-hevos-puvun sovitusta. Hurja karvakasa muotoutuu yhtäkkiä upeaksi fantasiapuvuksi, jonka sisälle Emilia katoaa näkymättömiin. Elfien nimeä kantavan puvun avulla Emilia on kehittänyt taitojaan fursuitien (karvaisten pukujen) tekemisessä, mitä tarvitaan, kun Emilia alkaa valmistaa Keski-Suomen museolle koronakaranteenissa suunnittelemaansa jänis-teemaista maskottipukua.
  Muotialan opiskelijat käyvät koululla vain satunnaisesti, sillä usealla on omia työvälineitä kotona. Tarja Mäntynen on kuitenkin teorialuokassa vetämässä materiaaliopin lähituntia kolmen hengen ryhmälle.
  - Materiaalien tuntemusta ei voi opiskella etänä, koska opiskelijoilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta päästä käsiksi kaikkiin kankaisiin, mitä tarvitsee. Lisäksi kaikki kokeet ja materiaalitestit on tehtävä lähiopetuksessa, Tarja kertoo.
  Enni Tulla tekee suunnitelmia ja raporttia omissa oloissaan vaatetuksen työsalissa, jonka toisella reunalla lehtori Heli Mäkinen ohjaa parin hengen opiskelijaryhmää. Muutoin salissa vallitsee suorastaan autereinen rauha.
  Mutta, ensi syksynä salit täyttyvät taas elämästä ja luovien ihmisten energiasta. Siihen uskomme!
  Katso lisää kuvia Facebook-sivultamme.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen
  

Islanti kutsui valokuvaajaa

Matias Kuivalaisen ensimmäinen päivä Jón Pállin studiolla.

Luovan kampuksen opiskelijat ovat ahkeria maailmanmatkaajia. Kansainvälisten vaihtojen avulla joka vuosi reilusti yli kymmenen opiskelijaa lähtee eri puolille maailmaa oppimaan uusia asioita omasta ammatistaan, oli se sitten sepän työt, muoti tai valokuvaus. 

  Vaihtoehtoina vaihtojakson toteukselle on joko työssäoppiminen paikallisessa yrityksessä tai opiskelu alan oppilaitoksessa. Vuosien varrella Luovalle kampukselle on muodostunut vakinaisia yhteistyökumppaineita, joiden tarjoamiin paikkoihin opiskelijamme lähtevät. Yhteistyötä tekeviä oppilaitoksia ja yrityksiä on mm. Italiassa, Saksassa, Skotlannissa, Virossa, Espanjassa ja Latviassa. Tämän lisäksi erilaiset hankkeet ja kilpailut vievät opiskelijoita maan ääriin saamaan uusia virikkeitä ammattiin ja ennen kaikkea omaan elämään.  

  Valokuvauksen opiskelijoilla on ollut käytettävissään myös Arte Cult -hankkeen monikansallinen yhteysverkosto, jonka kautta moni opiskelija on löytänyt itsensä jossakin päin Eurooppaa. Tänäkin lukuvuotena ulkomaille on lähtenyt kymmenen valokuvauksen opiskelijaa.

  Nyt ensimmäistä kertaa myös Islannista on löytynyt taho, joka ottaa vastaan Gradian opiskelijoita. Kyseessä on kuuluisan valokuvaajan Jón Pállin galleria ja studio, jossa Luovan kampuksen valokuvauksen opiskelija Matias Kuivalainen opiskelee studiotyöskentelyä ja valaisua. 

  Matias suorittaa media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa monimuoto-opiskelijana, mikä mahdollistaa myös oma-alotteisen työssäoppimisen järjestämisen. 

  Matias sai paikan omalla ja Luovan kampuksen kansainvälisten opintojen yhteysopettajan Anne Haimakaisen uutteralla etsimisellä ja kyselemisellä. Nyt on sitten edessä on seitsemän viikkoa tulen ja jään maassa.

  Anne Haimakainen pitää tärkeänä, että opiskelijat pääsevät ulkomaille saamaan uusia virikkeitä.

  - Kokemus kasvattaa heitä ihmisinä ja ammattilaisina. Vieraassa kulttuurissa työskentely avaa omaan ajatteluun runsaasti uusia rönsyjä, Anne sanoo. 

   - Kaikki vaihdossa olleet ovat saaneet positiivisia elämyksiä ja suosittelevat vaihtoon lähtöä.

   Lue lisää Gradian kansainvälistymistoiminnasta.

Teksti Mika Nykänen, kuva Kristveig Halldórsdóttir

Wilhelmiina kulkee omia polkuja

Vasarat paukkuvat ja sakset suhisevat Kankaan paperitehtaan entisissä saleissa joulukuisena aamupäivänä. Alakerran ahjolla takojien piiri muokkaa metallista mitä mielikuvituksellisimpia muotoja samalla kun yläkerrassa luodaan tuotekokeiluja nahkapaperista ja korkkikankaasta.
  Muiden mukana tekstiilipuolella ahertaa Wilhelmiina Aronsson, joka on todellinen Luovan kampuksen konkari. Wilhelmiina opiskelee jo toista tutkintoa samassa paikassa
  - Kolme vuotta sitten aloitin tekstiilialan perustutkinnolla ja nyt on valmistumassa tekstiilialan ammattitutkinto, Wilhelmiina sanoo työpajan vilskeessä.
  Näiden vuosien aikana Wilhelmiina on käynyt läpi kaikki tekstiiliin liittyvät tekniikat kankaanpainamisesta huovuttamiseen sekä tietysti kutomiseen.
  Wilhelmiina on yksi niistä monista opiskelijoista, jotka ovat löytäneet luovat alat vasta myöhemmin elämässään.
  - Olin it-alalla viisitoista vuotta ja sitten päätin tehdä rohkean ratkaisun elämässäni, kauppatieteen maisteriksi aikoinaan opiskellut Wilhelmiina kertoo. – Halusin toteuttaa itseäni enemmän kuin mitä it-alalla pystyin, joten lähdin opiskelemaan taideteollisuusalaa.
Wilhelmiina tuli Luovalle kampukselle samalla oven avauksella koko koulutuksen kanssa ja on saanut toteuttaa itseään juuri niin kuin halusikin.
  - Meitä tuetaan toteuttamaan omia projekteja. Olen tehnyt paljon tuotekokeiluja kierrätysmateriaalista ja protoja, joita on ollut esillä eri paikoissa. Minua kiinnostaa myös uniikkituotteet ja monenlainen taidekäsityö, esimerkiksi sellainen, jossa on yhteiskunnallinen viesti.
Omien kierrätysmateriaaliin pohjautuvien tuotteiden ohella Wilhelmiina on ottanut osaa talon yhteisiin tuotantoihin. Valon kaupunkiin hän oli toteuttamassa SeaPunk -installaatiota, jossa otettiin kantaa merten saastumiseen.
  Taideteollisuusalan perustutkinnossa opiskelija valitsee erikoistumisalakseen joko metallin, puun tai tekstiilin. Tämän lisäksi Luovalla kampuksella voi opiskella muotialaa sekä valokuvausta.
  Wilhelmiina onsitä mieltä, että Luova kampus soveltuu ihmiselle, joka haluaa toteuttaa käden taitoja luovassa ympäristössä.
- Pitää olla rohkeutta toteuttaa haaveita, Wilhelmiina sanoo. – Nyt, kun olen tämän hypyn tehnyt, minua ei huimaa enää mikään.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Garmisch-Partenkirchenin taitajat toteuttivat astiahyllyn Luovalle kampukselle

Valmiin työn äärellä on helppo hymyillä.

Isabel Müller ja David Bühler sovittavat hyllynkannatinta paikoilleen Luovan kampuksen käytävällä
hymy huulillaan. Ja mikäpä on hymyillessä, sillä kaksi viikkoa uusien kokemuksien äärellä alkaa olla ohi ja edessä on paluu takaisin kotiin.
  - Tämä on ollut todella erilaista kuin meidän koulussa Garmish-Partenkirchenissä, Isabel ja David kertovat. - Meillä opiskelu on paljon tiukemmin rajattua erilaisiin tekniikoihin ja rakenteisiin. Täällä ideoiminen ja työskentely on paljon vapaampaa.
  Isabel ja David opiskelevat Garmish-Partenkirchenin puu- ja muotoiluoppilaitoksessa toista vuotta. Käytännössä koulun opetussisällöt ovat hyvin saman tyyppisiä kuin Luovalla kampuksella teoria ja työpajaopintoineen. Siinä, mitä opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat opinnäytetöinään, on eroa.
  - Meillä tuotteissa pitää olla tiettyjä rakenteita ja tekniikoita, kun taas täällä kaikki lähtee opiskelijan omista ideoista ja niiden toteuttamisesta, parivaljakko sanoo.
  Isabelin ja Davidin viimeinen projekti Luovalla kampuksella on opiskelijoiden taukotilan astiahyllykön suunnittelu ja toteutus. Puuosaston opettaja Manu Seman esitteli opiskelijoiden liian pieneksi käyneen astiakaapin ja pyysi saksalaisia muotoilijoita ratkaisemaan ongelman.

Tekeminen oli myös hauskaa.

  Saksalaiset taiturit päätyivät luomaan epäsymmetrisen hyllykokonaisuuden, jossa yhdistellään puuta ja metallia luovasti. Hyllytasojen virkaa toimitttavat metallisent puolat, jotka on upotettu puukehykseen poraamalla.
  Luovan kampuksen yhteistyö Garmisch-Partenkirchenin oppilaitoksen kanssa on tuoretta, sillä Isabel ja David ovat ensimmäiset opiskelijat, jotka ovat tulleet Suomeen vaihtoon. Luovalta kampukselta lähtee opiskelijoita vastavuoroisesti vieraaksi Saksaan talven mittaan, jolloin suomalaiset saavat ensikäden tietoa sikäläisestä opiskelukulttuurista.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Mika Nykänen ja Manu Seman

Pop up-sauna tehtiin kaislasta

Saunahuoneen seinät ovat kaislaa, pukutilan huopaa.

Harvia lahjoitti kiukaan Hohtavan Kankaan saunaan.

Hohtavan Kankaan sauna on valmis kaikille kaislasaunassa kylpemisestä kiinnostuneille! Ota pyyhe mukaan ja tule tänään saunalle klo 18 jälkeen ottamaan ihanat löylyt saunan rakentajien kanssa. Jos sekasauna ei innosta, perjantaina on miesten ja lauantaina naisten vuoro.   Sauna on rakennettu yhteistyössä Harvian kanssa, joka lahjoitti juuri sopivan kiukaan Hohtavan Kankaan saunaan.
  - Kaikenlaisia saunoja olen urani varrella nähnyt, mutta kaislasaunoja ei ole vielä tullut vastaan, Harvian tuoteryhmäpäällikkö Arto Harvia myhäilee Manun Semanin esitellessä valmista rakennusta.
  Kiuas koelämmitettiin keskiviikkoiltana ja Manun mukaan luvassa on mahtavan happirikkaat ja sopivan kipakat löylyt.
  - Ilmaa tulee lattian kautta sekä hengittävistä seinistä. Kaislaseinät eivät kuitenkaan päästä löylyä ulos vaan sisälle saa yllättävän korkea lämpötila.  Hohtavan Kankaan jälkeen ruuveilla yhteen kasattu sauna puretaan ja laitetaan odottamaan seuraavaa saunatapahtumaa.
  - Pop-up sauna voidaan kuljettaa mihin vain, vaikka järven rantaan ja pystyttää yhden illan saunomista varten. Tarkoitus on käyttää saunaa esimerkiksi Gradian ulkomaisten vieraiden viihdykkeeksi, Manu kertoo.
  Saunan materaaleina on käyttetty pääasiassa kierrätystavaraa. Esimerkiksi pukutilan huopakankaat ovat tekstiiliopiskelijoiden
  Saunan rakentaminen on ollut myös kansainvälinen projekti. Hollantilaiset vaihto-opiskelijat tekivät pukeutumistilan penkin osana opintojaan.
Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Moottorisaha laulaa veistoksia Luovan kampuksen iloksi

Jani karhun karvat on saatu aikaan rälläkällä.

Kauneutta maailman voi luoda monella tavalla. Aina ei välttämättä tarvita näädänkarvasivellintä tai sulkakynää, vaan esteettiseen lopputuloksen voi päästä proosallisesti myös moottorisahalla. Ainakin Jussi Leppäsen ja Jani Toivaisen mielestä.
  - Olin pitkään haaveillut, että pääsisin kokeilemaan moottorisahaveistämistä. Sitten opettajamme Manu Seman toi tänne suuren kuusitukin, ja kehotti kokeilemaan tekniikkaa. Kuukausi sitten aloitin ensimmäisen moottorisahaveistokseni tekemisen, Jani kertoo.
  Jussi aloitti veistoksensa teon jo toukokuussa ja on jatkanut sitä nyt syksyn mittaan Luovan kampuksen viereisessä hallissa. Sen verran isosta työstä on kysymys, että sitä on pakko tehdä omassa tilassa.
  - Nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että siirryn pintakäsittelyyn, Jussi kertoo omasta työstään. - Päälle tulee kuultomaalilla montaa eri väriä.
  Valmista pitäisi olla Hohtava Kangas-tapahtumaan mennessä, jolloin Jussi puu-ukko nostetaan nojaamaan seinään ja valaistaan omalla valolla.
  Myös Jussille valmistuva veistos on ensimmäinen moottorisahatyö.

Jussi ja viimeistelyä vaille valmis puumies.

  - Olen aiemmin tehnyt pienempiä puuveistoksia mutta niissä on ollut käsityökalut käytössä, Jussi kertoo. 
  Ihan pelkillä moottorisahoilla pojat eivät ole veistoksiaan tehneet. Matkalla on käyteytty myös "rälläkkää" eli kulmahiomakonetta ja myös hienovaraisempia veistorautoja. Perusmuoto on kuitenkin luotu moottorin voimalla.
   -Vaikeinta moottorisahaveistämisessä on hahmottaminen, Jani kertoo. - Itse lähdin kylmiltään liikkeelle enkä tehnyt mitään mallinnoksia tai suunnitelmia tukin pintaan. Olen edennyt äärimmäisen varovasti, etten tekisi peruuttamattomia virheitä.
  Tekniikan haastavuudesta huolimatta veistäminen on saanut pojat pauloihinsa ja jatkoa on luvassa.
   - Todellakin aion jatkaa. Vain mielikuvitus on rajana, Jani toteaa.  
Teksti ja kuvat Mika Nykänen
 

 

Superkevät huipentui mitaliin

Mitalisti Luovalta kampukselta.

Monenmoista voi opintojen aikana saavuttaa, jos vain on halua ja tarmoa tavoitella suuria. Näin voi sanoa Enni Tulla, joka aloitti opinnot Luovalla kampuksella kaksi vuotta sitten ja huipensi viimeisen keväänsä viettämällä kuuden viikon vaihtojakson Italian Vicenzassa ja voittamalla pronssimitalin Taitaja 2019-kilpailussa.
  - Kyllä tässä täytyy alkaa uskoa, että on ihan hyvä omalla alallaan, Enni tokaisee vaatimattomasti mitali kaulassaan.
  Kevään kokemukset ovat tuoneet uutta luottamusta Kangasniemeltä kotoisin olevaan Enniin.
  - Tärkeintä varmaan on se, mitä olen oppinut itsestäni. Italiassa tajusin sen, että taidot ja kyvyt riittävät tälle alalle vaikka ei osaisi kieltäkään ja pronssimitali antaa itsevarmuutta, vaikka ihan tyytyväinen en olekaan kilpailusuoritukseen, Enni kertoo nauren. 
  Vicenzassa Enni suoritti työssäoppimisen jakson pienessä, yhden hengen yrityksessä, jossa tehtiin paljon naamiais- ja karnevaalipuvustuksia.
  - Käytännön työ opetti nopeutta ja erilaisia kikkoja, joilla työ saatiin sujumaan tehokkaammin. Kommunikaatio hoidettiin pääasiassa eleillä ja käsimerkeillä, sillä työnantajani Roberta ei osannut englantia lainkaan. Itse kyllä sain hyvän italian peruskurssin kuuden viikon aikana, Enni kertoo.

Venetsian kanaaleja ihailemassa.

  Asuminen hoitui yksityisasunnossa, jossa Enni jakoi huoneen Annukka Santasen kanssa, joka on myös Luovan kampuksen opiskelija.
  - Jaoimme keittiön ja muut tilat emännän ja hänen lapsenlapsen kanssa, joten pääsimme mukavasti sisälle italialaiseen elämänmenoon. Ihmiset tuntuvat olevan avoimempia ja ottavat vastaan välittömästi. Pomokin vei lounaalle minut, vaikka emme pystyneet puhumaan mistään yhteisellä kielellä.
  Todistusta juhlitaan parin päivän päästä mutta mielessä siintää jo tulevaisuuden haasteet.
  - Kyllä jatko-opinnot ovat edessä, mutta en vielä tiedä missä ja millä asteella. Otan nyt itselleni aikaa ja annan ajatusten ja ideoiden kypsyä.
  Ja niitähän riittää, sillä Ennin kesä kuluu ensin sekä Kangasniemessä Kenno ry:n teatterin näyttämöllä että puvustamossa minkä jälkeen on aika toteuttaa pitkään mielessä muhineet vaatetusideat.
  - Olen kehittelemässä merenneitopukua, jonka materiaali vaatii tutkimista, minkä lisäksi aion tehdä vaatteita käyteyistä kravateista, Enni kertoo.
  Katso tästä myös Ennin blogi, jossa hän esittelee erilaisia kouluprojekteja.
Teksti Mika Nykänen, kuvat Enni Tulla ja Mika Nykänen