Vilma teki hupparin Atlantin taakse

Vilma esitteli hupparinsa ennen

lähettämistä asiakkaalle.

Suomen pitkään laahannut vienti piristyy. Ainakin yhden hupparin osalta. Vaatetusalan artesaaniksi opiskeleva Vilma Salmi nimittäin löysi asiakkaan Amerikan Yhdysvaltojen Kaliforniasta ja teki hänelle hupparin osana koulutehtävää.

  - Tutustuin häneen netissä samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten piireissä, ja kun hän sai tietää minun olevan vaatetusalan artesaani, hän pyysi minua tekemään hupparin, josta hän oli aina haaveillut, Vilma kertoo.

  Haaveen taustalla on se, että tilaaja on ammatiltaan graafisen alan taiteilija ja hän on piirtänyt itsestään taiteilijaprofiilikuvan, jossa hän on pukeutunut violettiin, tiikeriraidoitettuun ja lurppakorvilla varustettuun huppariin. 

  - Nyt hän voi esiintyä samassa asusteessa kuin piirroksessaan, Vilma iloitsee.

  Hupparin nimeksi tuli osuvasti The infamous Tiger-Cow hoodie. Itse hupparin toteutuksessa ei kauan mennyt, sen verran yksinkertaisista kaavoista kokeneelle tekijälle oli kysymys. Olennaisempaa olikin hauskan eläinteeman toteuttaminen asiakkaan toiveiden mukaisesti.
  Erityisen innostunut Vilma on kansainvälisten yhteyksien luomisesta ja uudesta tavasta löytää asiakkaita.
  - Asiakkaita voi löytyä yllättävistä paikoista, Vilma sanoo.
  Samaa mieltä on vaatetusalan lehtori Irmeli Raitanen, joka on seurannut Vilman työskentelyä.
  - Artesaanien tulisi ehdottomasti hakeutua näille uusille areenoille ja etsiä asiakkaitaan kansainvälisesti. Tulevaisuuden markkinat artesaaneille ovat siellä, Irmeli sanoo.


Teksti ja kuva Mika Nykänen




Valokuvaajat museokierroksella

Iina koki pysäyttävän hetken valokuvataiteen museossa.

Valokuvauksen opiskelijat kävivät perjantaina perinteisellä Helsingin kierroksella tutustumassa oman alan pyhimpään, eli Valokuvataiteen museoon, sekä tarjolla oleviin näyttelyihin. Tällä kertaa matkassa olivat ensimmäisen ja kolmannen vuoden opiskelijat.

Pimiön punaisessa valossa.

  Valokuvataiteen museolla oli muhkea paketti kaikille perinteisestä valokuvauksesta kiinnostuneille, sillä salit oli täytetty pimiötekniikkaa esittelevällä materiaalilla. Mukana oli kuvien lisäksi valtava määrä suurennuskoneita ja kokonainen punavalolla valaistu pimiö, jossa oli mahdollista jopa haistella pimiön tuoksuja.

  Näyttelyn aihe sopi ensimmäisen vuoden opiskelijoille kuin nyrkki silmään, sillä he olivat juuri saanet valmiiksi perinteisen filmikuvauksen ja pimiötyöskentelyn opinnot. Museossa oli mielenkiintoista vertailla omia aikaansaannoksia mestareiden tuotoksiin.

Cartier-Bressonin jäljillä Ateneumissa.

  Astetta kovempi haaste odotti Ateneumissa, missä oli esillä kattava näyttely yhden ehkä kaikkien aikojen suurimman valokuvaajan Henri Cartier-Bressonin elämäntyöstä. Ratkaisevan hetken ja sommittelun mestarin tuotanto täytti koko Ateneumin keskikerroksen. Joukossa olivat kaikki legendaariset kuvat, joita valokuvan historian kirjat pullistelevat ja joista Cartier-Bresson on tullut suurelle yleisölle tutuksi. Erityisen hienoa oli nähdä alkuperäisvedoksia, joissa filmin ja valokuvapaperin kaunis piirto tuli hienosti esiin.

  Opiskelijoille matka oli melkoinen rautaisannos perinteistä mustavalkoista valokuvaa ja paluumatkalla olikin mukava katsella omia värillisiä kännykkäotoksia kohteista.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Vana-Vigalan ahjo sulatti Sinin sydämen

"Pajavasarat iskevät kolmella

kielellä." Menikö lähellekään oikein?

Juttu paikallisessa lehdessä kertoi artesaanien

vierailusta Viroon.

Kahden viikon vaihtojakso Virossa sai ensimmäistä vuotta artesaaniksi opiskelevan Sini Raten kääntymään kansainvälisten opintojen suureksi ystäväksi. 

  - Sen verran tykkäsin reissusta, että olen innoissani lähdössä myös seuraavalle reissulle Riikaan helmikuun alussa, Sini kertoo marraskuisista kokemuksistaan Vana-Vigalan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.

  Sinin lisäksi Viron matkalla oli kolme muuta metalliartesaaniopiskelijaa, jotka tutustuivat virolaiseen seppäperinteeseen ja metallialan opetukseen.

  - Takominen oli parasta ja pajalla työskentely oli äärimmäisen rentoa. Taukoja sai pitää niin usein kun tarvitsi ja koneiden käyttöä ei hirveästi valvottu. Pajalla sai myös olla myöhään iltaan asti, Sini kertoo opiskelusta. 

  Mutta, kuten aina kansainvälisissä vierailuissa, suurimman vaikutuksen tekevät ihmiset.
 - Parasta Viron reissussa oli tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia kavereita. Vietimme vapaa-ajalla melko paljonkin aikaa virolaisten ja latvialaisten kanssa. Huippu tyyppejä kaikki. Haikea olo oli lähtiessä. Valitettavasti en ole itse facebookissa, joten yhteydenpito on ollut vaikeaa, Sini kertoo.

  Kaiken kaikkiaan olosuhteet Virossa olivat hyvin järjestetty.

Sini ehti myös tutustumaan nähtävyyksiin.

  - Ruuat olivat todella hyvät. Meitä hemmoteltiin oikein kunnolla. Ei tarvinnut nälässä olla, Sini sanoo.

  Itse matkanteko toteutettiin kotoisasti, mikä tarkoittaa melko ahtaasti, henkilöautolla. Lahden yli mentiin lautalla ja perille Vana-Vigalaan löydettiin, kun pistettiin navigaattori päälle.

  Ja helmikuussa lähdetään taas tien päälle. Porukka hieman vaihtuu mutta meininki on sama.

  - On mukavaa, että vaihdot ovat vain 2 viikkoisia niin pystyn olemaan helpommin poissa ja koti-ikäväkään ei ole ylitsepääsemätön. Mukavaa nähdä kavereita taas, Sini iloitsee.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Siim Solman, Sini Raten kotialbumi.



Otoksia ensimmäisestä päivästä

Otoksia Luovan kampuksen ensimmäisestä päivästä.

Valokuvauksen ensimmäisen vuoden opiskelijat tallensivat Luovan kampuksen ensimmäiset työpäivät valokuviksi. Kamerapartiot kiersivät osastoilla tutkimassa, miten opiskelut upouusissa tiloissa ovat lähdössä käyntiin.   Kuvasato paljastaa sen, että opiskelu on alkanut täydellä höyryllä käyntiin, vaikka muutto on vielä tietyiltä osin kesken. Tilat ovat mitä hienoimmat ja tässä vaiheessa ainakin tahrattomat. Kaikkia kalusteita ei vielä olla saatu paikoilleen mutta vähitellen tavarat löytävät paikkansa, kunhan kiire hellittää. Tietoverkon lähdettyä toimimaan normaali opetus on saatu käyntiin, sikäli kuin opettajat ovat löytäneet omat tavaransa muuttolaatikoista.
  Valokuvauksen opiskelijat ovat kotoutuneet omiin tiloihinsa ja paahtavat jo täyttä päätä uusien välineiden kimpussa. Uusien tilojen myötä myös kuvauskalustoa on uusittu sekä ohjelmistoja päivitetty. Ohessa olevat kuvien käsittelyä on innoittanut aloittavien opiskelijoiden ensikosketus Lightroom-kuvankäsittelyohjelmaan.
  Kuvaajina ovat toimineet KUVA 15 opiskelijat Nelli Hartikainen, Miisa Kaipainen, Marianne Kouvo, Verneri Linna, Juuni Makkonen, Adéle Nurmela, Sanni Paananen, Emmi Paavola, Sara Parviainen, Milla Ristikangas, Viivi Salminen, Sara Valta ja Sinikka Ylönen.
  Facebook-sivullamme on yksittäisiä otoksia kollaasista irrotettuna.


Teksti Mika Nykänen

Henkilökunta tutustui Luovan kampuksen tiloihin

Nyt se on totta. Luovan kampuksen tilat ovat valmiina ottamaan vastaan opiskelijat ja opettajat tammikuun alusta. Perjantaina henkilökunta vaelsi räntäsateen läpi ensimmäistä kertaa uudenkarheista ovista sisään ja näki tulevat työtilansa.

Luovan kampuksen käytävällä.

  Kuten arvata saattaa, hämmästys oli melkoinen. Suurin osa opettajista ei ollut nähnyt rakennuksen sisään sen jälkeen kun remontti alkoi. Muutos kylmästä betonihallista moderneiksi opetustiloiksi olikin valtava. Vaikka tiloja on tarkasteltu piirustuksista lukemattomia kertoja, näytti kaikki erilaiselta todellisuudessa. Entisestä on muistuttamassa ainoastaan ulkoikkunoiden ristikot ja muutama karheampi seinäpinta. Kiiltävät laitteet, tahrattomat seinät ja lattiat luovat tunteen, että koko rakennus on uusi.
  Suurimmat työkoneet on jo asennettu paikoilleen ja puutyösalissa on jopa höyläpenkit paikoillaan. Ahjo odottaa hiiliä ja takojia omassa huoneessaan. Muuttoa vailla ovat ainoastaan kannettavien koneet ja kalusteet. Joulukuun aikana loputkin tavarat löytävät perille. Seuraavat viikot sisältävät kiireisiä päiviä tavaroiden pakkaamisen ja Kankaalle kuljettamisen parissa.
  Tammikuun ensimmäinen työpäivä tehdäänkin sitten Luovalla kampuksella. Kaikille uudesta kampuksesta kiinnostuneille on luvassa avoimien ovien päivä, jonka tarkka ajankohta ilmoitetaan myöhemmin.
  Katso lisää kuvia Facebook-sivultamme.
Kuva ja teksti Mika Nykänen

 

Artesaanit toteuttivat valoinstallaation Jyväskylän IKEA-toimipisteeseen

Muutoksen majakassa on käytetty
IKEA Led-valoja.

Artesaanien Muutoksen majakka-installaatio on julkistettu Jyväskylän IKEA-toimipisteessä. Artesaanit osallistuivat IKEAn järjestämään Valaistuminen-yhteistyökampanjaan, joka toteutettiin kuudella Suomen IKEA-paikkakunnalla yhtäaikaa.

  Jyväskylästä, Espoosta, Vantaalta, Kuopiosta, Tampereelta ja Raisiosta kutsuttiin mukaan muotoilu- ja suunnittelualan opiskelijoita suunnittelemaan paikalliseen IKEA-pisteeseensä valon merkitystä kuvastava valoinstallaatio. 

  Artesaanien installaation kokoavaksi teemaksi valikoitui muutos. 

  - Teoksemme Muutoksen majakka kuvastaa toivoa, joka ihmisissä loistaa paremman ympäröivän maailman saavuttamiseksi, kuvailee artesaanien tuotesuunnittelun ja visuaalisten aineiden opettaja Anni Honkala. 

  Artesaanien installaatiota olivat tekemässä puualan ensimmäisen vuoden opiskelijat Tuuli Halmesaari, Henrik Lilja, Jenna Martikainen, Otto Mattila ja Lauri Puranen.

  Syksyn mittaan opiskelijat ovat Anni Honkalan johdolla kokoontuneet työpajaan suunnittelemaan installaatiotaan. Ideoista tehtiin käsitekarttoja, piirroksia ja 3D-mallinnoksia ennen kuin lopullinen versio valittiin toteutettavaksi. 

  - Teoksen näkyvän osan muodostavat IKEA-valaisimet, jotka opiskelijat kiinnittivät rakentamaansa runkoon, Anni Honkala kertoo.

  Lue lisää IKEA-yhteistyökampanjasta ammattiopiston sivuilta ja katso valokuvia artesaanien Facebook-sivulta ja IKEAn Facebookista.

Teksti IKEA ja Mika Nykänen, kuva Anne Kalliola

Kuvakudokset matkalla myymälään

- Tämä on ensimmäinen koskaan tekemäni kuvakudos, Sarita Harjunen kertoo ja näyttää värikästä korentokudostaan.

Sarita Harjunen ja Irma Laaksonen 

kudontakehyksen äärellä. 

  Ensimmäisen vuoden tekstiilialan opiskelijat ottivat syksyllä rohkeasti haasteen vastaan ja lähtivät toteuttamaan kuvakudoksia myyntituotteiksi Sepän yrityspajan myymälään. Parin viikon ajan kudontakehykset ovat suhisseet Kivääritehtaan työtiloissa, kun opiskelijat ovat harjoitelleet kudosten tekemistä Irma Laaksosen johdolla. Valmiita tuotteita pitäisi olla myynnissä ennen joulua.
  - Kävimme Keski-Suomen museossa Aino Kajaniemen näyttelyssä ja taiteilija itse johdatti meidät kuvakudosten maailmaan, Irma kertoo.
  - Koululla valitsimme kuva-aiheita ja aloimme tehdä luonnoksia työtä varten, Sarita jatkaa. - Itse halusin tehdä jonkinlaisen eläimen ja pidän sudenkorennoista, Sarita kertoo aihevalinnastaan.
  Työn alla oleva korentokudos on vasta harjoitelma, jonka jälkeen alkaa varsinaisen myyntituotteen valmistaminen.
  - Olen suunnitellut kutovani kuvaparin. Toisessa korento nähdään ilmasssa ja toisessa sen varjo lankeaa lumpeenlehden päälle, Sarita kertoo ja näyttää upeita piirroksiaan.
  Kuvakudokset tullaan kehystämään puualan opiskelijoiden valmistamilla kehyksillä, jollon ne ovat valmiita seinälle ripustettaviksi.
  Oma vaikutuksensa uusien myyntituotteiden syntymiseen on ollut väliaikaistilojen aiheuttamalla tilanahtaudella.
  - Meillä ei ollut mahdollisuutta käyttää kangaspuita koko ajan, joten päätimme ottaa tämän tilaisuutena ja aloitimme opinnot luovasti uudella projektilla, Irma Laaksonen kertoo.
  Kuvakudosten tekoa voi tulla seuraamaan ammattiopiston avoimien ovien päiville 26.-28.11. Viitaniemeen sekä Oranssin myrskyn tapahtumaan Käsityön museolle perjantaina 28.11.

Teksti ja kuva Mika Nykänen