"Ammatillisesti kova haaste"

Aleksi Peräkylä 

Haastattelimme Aleksi Peräkylää, joka on Gradian opiskelija ja mukana Muodin huipulla TV ohjelmassa. Aleksi on omien sanojensa mukaan perus-savolainen, jolla on juuri ja juuri selkäranka kohdillaan. Aleksi nauttii siitä, että saa puuhastella ja testailla uusia luovia ideoita ja toteuttaa itseään.

Aleksi saa inspiraationsa toisista ihmisistä. “Katon vaan millaisia kamoja ihmisillä on päällä ja alan siitä suoraan bongailemaan yksityiskohtia ja tekemään niistä omaa versiota.” 

Aleksi on mukana muodin huipulla ohjelmassa. “Aikanaan kun aloitin opinnot sanoin kavereille, että jos tää tulee niin mä haen, tavallaan läpällä, mutta sitten kun sinne oikeasti pääsi niin oli aika jännää. Kuvaushetkestä on niin kauan, että se on jo vähän unohtunut, mutta kun katsoo niitä jaksoja, niin tuntuu hölmöltä nähdä siellä itsensä. Se oli ammatillisesti kova haaste, että pystyi selviytymään kovissa aikatauluissa ja yllättävissä tehtävissä.”

Miten Gradialla opiskelu vaikuttanut? “Oon sen verran monta vuotta täällä viettänyt, että on kertynyt paljon osaamista ja oon hyppinyt koulutuksesta toiseen jotta ompelupaikka on säilynyt. Koska mulla ei itsellä ole työtilaa enkä koulun ulkopuolella ompele, niin jos ei olisi ollut opiskelumahdollisuutta täällä, taitotaso olisi varmasti heikompi. 

“Tulevaisuuden tavoitteena on oman alan työt mutta en halua olla yrittäjä tai mikään ykkösnimi, vaan hyvässä porukassa tai hyvässä firmassa tehdä mieluiten suunnittelun parissa töitä. Suosittelen kaikkia toteuttamaan omia unelmia, vaikka muiden mielestä ne ei olisi järkeviä.”

Teksti ja kuva Elias Hynynen ja Elina Jauhiainen

Ystävänpäiväkortit siveltimellä

"Kiitos paljon ystävä".

Siveltimet liukuvat äänettömästi Luovan kampuksen luokassa, kun käsityön ohjaamisen opiskelijat keskittyvät japanilaisten kalligraafisten tavumerkkien maalaamiseen. Välillä ohjaaja Chikako Ishiyama kumartuu lähemmäs ja antaa pienen ohjeen siveltimen käyttöön. 

Pöydällä mustassa astiassa lepää perinteinen mustepuikko, jota hankaamalla astian pintaan väri liukenee veteen ja edelleen siveltimeen. 

Opiskelijoiden siveltimistä piirtyy paperille sanat "kiitos paljon ystävä". Työn alla on ystävänpäiväkortteja, jotka viimeistellään paperista taitelluilla origami-kukilla.

Malliksi eri tavumerkkien maalaamiseen Chikako on tulostanut opiskelijoille Hirakana ja Katakana -merkistöt, joista voi tutkia yksityiskohtaisesti jokaisen siveltimen liikkeen ja järjestyksen. 

Chikako opiskelee Luovalla kampuksella käsityötaidon ohjaajaksi. Osana opintojaan hän vetää japanilaisen kalligrafian kurssin omille luokkatovereilleen, jotka pääsevät näin tutustumaan myös itse tekniikkaan, jonka taitajia Suomessa on hyvin vähän. 

Kalligrafiassa ei voi tehdä "virheitä", sillä jokainen siveltimen veto on lopullinen. Harjoittelemalla saavutetaan taito, jonka avulla pystytään maalaamaan kerralla valmis kalligrafinen työ. 

Katso lisää kuvia Facebook-sivultamme!

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Nunnat ja konnat puetaan Luovan kampuksen vaatteilla

Eva Nudel kuvaa Selina Elomaata.

- On erittäin opettavaista, että jokainen opiskelija pääsee näkemään, mikä merkitys hänen panoksellaan on tässä valtavassa kokonaisuudessa, ohjaaja Erika Hast pohtii Luovan kampuksen valokuvastudiossa. Erika on tullut seuraamaan ohjaamansa Nunnia ja konnia -musikaalin promokuvausten etenemistä. 

- Tämä produktio yhdistää kymmeniä opiskelijoita eri oppilaitoksista yhteiseen ponnistukseen, tuottaja Anne-Mari Kunelius sanoo tyytyväisenä.   

Suomalaisen musiikkikampuksen tuottama ja Hastin ohjaama musikaali Nunnia ja konnia saa ensi-iltansa 17.2. Siltasalissa yli puolen vuoden valmistelun jälkeen. Luovan kampuksen mittatilausompelijan opintoja tekevät opiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat musikaalin puvustuksen lehtori Heli Mäkisen johdolla.

Urakka oli melkoinen, sillä musikaalissa esiintyy yli kaksikymmentä näyttelijää ja laulajaa Gradian, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja yliopiston musiikin koulutuksesta. Perinteisten nunnapukujen lisäksi pukuja tehtiin yökerholaulajille, gangstereille ja fantasiamaailmassa liihotteleville glitter-nunnille. 

- Yhdessä pohdimme värimaailmaa ja puvustuksen yleisiä suuntia, mutta varsinainen suunnittelu ja toteutus on täysin Luovan kampuksen työtä, Hast kertoo. 

Gradian opiskelijoiden kädenjälki näkyy kaikkialla esityksessä.

Nunnapukujen kaavoista kaikki lähtee.

- Hius- ja kauneusalan opiskelijat tekevät kaikki meikit ja kampaukset ja media-alan opiskelijat toteuttavat ääni- ja valotuotannon. Samoin led-paneeleilla luotu virtuaalilavastus on media-alan työtä, Kunelius luettelee.

- Se minkä katsoja näkee, on vain jäävuoren huippu kaikesta siitä työmäärästä, mitä tähän on laitettu, Hast ja Kunelius sanovat kuin yhdestä suusta. 

Kaikki ei kuitenkaan ole vielä ihan valmista. Samaan aikaan kun Eva Nudel kuvaa julistekuvia Luovan kampuksen studiossa, vaatetuksen työsalissa Heli Mäkisen opiskelijoiden käsissä sakset leikkaavat mustaa kangasta nunnapukuihin. 

Koko komeus on nähtävillä sitten Siltasalissa helmikuussa. Tässä linkissä lisää tietoa Nunnista ja konnista!

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Vaihto-opiskelijat valaisivat Hohtavan Kankaan

Jirina, Veronika, Zuzana ja Aneta.

Hohtava Kangas on ohi ja Luovan kampuksen työsaleihin on palannut taas tavallisen luova ahertaminen uusien projektien parissa. Onnistuneen tapahtuman luominen ei tällä kertaa ollut pelkästään Luovan kampuksen omien opiskelijoiden käsissä, vaan suuri apu tuli pitkästä aikaa koronavuosien jälkeen taas vaihto-opiskelijoilta. 

Tshekkiläiset ja saksalaiset muotoilualan opiskelijat käärivät hihansa ja tekivät upeat teokset Hohtavan Kankaan valoteosvalikoimaan. Pihalla loistivat Liberecin muotoiluoppilaitoksen opiskelijoiden valokuutiot, jotka he rakensivat Veli-Antti Virtasen johdolla kahden viikon ajan ja sisällä Luovan kampuksen luentosalissa varjoja seinälle heijasti Garmisch-Partenkirchenin muotoiluoppilaitoksen kasvattien tekemä Rauhankyyhky -teos. 

Tshekkiläiset aloittivat omien veistosten suunnittelemisen jo kotona Liberecissa aiemmin syksyllä pidettyjen videopalaverien jälkeen. Luovalle kampukselle he saapuivat valmiit suunnitelmat mukanaan. Työpajassa teoksia alettiin sitten rakentamaan ja valoja testattiin käytännössä. 

Jakub, Toma's, Jirina, Pavla ja Nikola.

Lopputuloksena oli upeasti hohtavia valokuutioita, joiden sisään syntyi aivan oma maailma. 

Tsekkien vierailu ei ollut pelkkää työntekoa sillä pariin viikkoon mahtui myös retkiä Jyväskylään ja muuallekin lähiympäristöön.

- Otimme osaa ammattikorkeakoululaisten illanviettoihin ja saimme jopa haalarit, Pavla Domaci kertoo.

Viimeisenä iltana isännät veivät tshekkiläiset vieraat uimaan Tuomiojärvelle. 

- Se oli mahtavaa, iloiset tsekit sanovat yhteen ääneen.

Molemmat vierailut olivat osa Erasmus-vaihto-ohjelmaa.

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Lisää kuvia Facebook-sivullamme

Muovijätteestä syntyi Hatuntekijä

Hanna ja Hatuntekijä.

Kestävän kehityksen päivä Luovalla kampuksella sai Hanna Järvisen miettimään, mitä voisi tehdä kaikilla niillä muovisilla pikkutavaroilla, joita ei voi laittaa muovinkeräykseen. 

- Näin kuvan erään taiteilijan työstä, jossa oli koottu kaikenlaista tavaraa kollaasiksi ja siitä tuli ajatus, että voisin tehdä saman tyyppisen teoksen, Hanna kertoo.

- Aloin kerätä nappeja ja pieniä muoviesineitä kirpputoreilta, kierrätyskeskuksesta ja kotoa ja ryhmitellä niitä värien mukaan. 

Mukaan Hannan kokoelmaan löysi tiensä niin Kinder-yllätyksiä, leluja kuin vaatteiden nappeja. Muoviesineiden lisäksi alkoi tulla myös tekstiiliä, posliinia ja jopa karvoja ja virtapiirejä. Yhteensä pikkuesineitä on varmasti tuhat ellei enemmänkin. 

- Kankitien kirpparilla kävin monta kertaa ostoksilla, Hanna nauraa. 

Hannan mielessä alkoi pyöriä Hatuntekijä Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjasta. 

- Se vain tuntui sopivalta aiheelta tällaiselle teokselle, Hanna kertoo. 

Teos on täynnä yksityiskohtia.

Alkuun teoksen malliksi tehtiin maalaus, jonka pohjalta Hanna alkoi asetella esineitä paikoilleen. Siinä olikin melkoinen urakka.

- Kiinnittämiseen käytin askartelulakkaa, jota menikin monta desiä. Tekniikka oli melko hidasta, sillä lakan kuivumista piti odotella.

Teos paisui niin valtavaksi, että taustaan piti laittaa tukirakenne, että se kestää tavaran painon. Valmiissa teoksessa hehkuu lelujen ja nappien lisäski kaiken maailman tavaraa tietokoneen näppäimistöstä muovikukkiin, sulkiin, helmiin ja nukkekodin kalustukseen.

Hanna ei pitänyt kirjaa työtunneista mutta useita kymmeniä tunteja teoksen parissa on kulunut.

Viimeisenä silauksena pikkuesineiden luomaan upeaan väriloistoon Hanna kehitti led-valot.

- Teos tulee esille Valon kaupunkiin niin pitäähän siinä valot olla, Hanna kertoo. 

Hatuntekijä on hieno osoitus luovasta vimmasta, joka saattaa saada otteen Luovan kampuksen opiskelijasta. 

- Ajattelin vain kokeilla mitä tästä tulee, eikä tämä ollut edes osa opintoja, tekstiiliartesaaniksi opiskeleva Hanna nauraa. 

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Kalusteet Primukseen saksalaiskisällien taidonnäytteenä

Paul ja Aada tutkivat otoksia.

Paul Höflsauer ja Lucas Nürnberger nostavat pöydän ilmaan ja Aada Uusitalo sommittelee pojista kuvan Luovan kampuksen studiossa.  Garmisch-Partenkirchenin muotoiluoppilaitoksesta vaihtoon tulleiden nuorten miesten urakka on paketissa ja illalla ollaan jo kotimatkalla vehreään kotikaupunkiin Etelä-Saksaan.

Paulin ja Lucasin viisiviikkoinen rupeama on kulunut tiiviisti kalustemuotoilun parissa, sillä heidän päätehtävänsä oli suunnitella ja toteuttaa pöytä, jakkarat ja tuolit Primuksen kansainvälisten vieraiden huoneeseen. 

Lopputuloksena on huikean hieno kokonaisuus suomalaisesta koivusta, joka hengittää ilman maalikerroksia omaa luontaista hengitystään.

- Opettajamme Manu Seman näytti meille esimerkkejä suomalaisesta huonekalumuotoilusta ja antoi sitten vapaat kädet suunnitella Primuksen kokonaisuus. Koivu valikoitui tietenkin materiaaliksi, Suomessa kun ollaan, Lucas kertoo suunnitteluvaiheesta.

Paul ja Lucas nostavat pöydän studioon.

- Viikon aikana kävimme läpi monenlaisia rakenteellisia ratkaisuja. Itse ehdotimme hieman kevyempää rakennetta mutta Manun neuvosta lisäsimme alasarjat tuolien jalkoihin tukevuuden lisäämiseksi. Olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen, Paul lisää ja sivelee koivun lämmintä pintaa. 

Paulin ja Lucasin viisiviikkoinen vierailu on tiiviin työskentelyn lisäksi sisältänyt tutustumista Jyväskylän keskustan aktiviteetteihin ja lähialueiden erilaisiin mahdollisuuksiin.

- Olemme patikoineet Muuratsalossa ja käyneet myös pilkkimässä Manun kanssa, Lucas kertoo. 

- Pääsiäisenä tyttöystävämme tulivat Saksasta ja vuokrasimme mökin Laukaasta. Retkeilimme luonnossa, istuimme nuotiolla ja saunoimme. Se oli mahtavaa, pojat kertovat. 

Koivun vaaleaa loistoa.

Paul ja Lucas opiskelevat parhaillaan viimeistä vuotta puualan kisälleiksi mikä tarkoittaa sitä, että he saavat luvan mennä töihin alan yrityksiin ja työkokemuksen kartuttua anoa opiskelemaan mestaritutkintoon. Saksassa puuseppien ammattikunta säätelee tarkasti ammattilaisten lupia ja ammattilaisilta vaaditaankin mestaritutkinnon suorittamista oman yrityksen perustamiseen. 

Paulin suunnitelmissa on tehdä puusepän töitä koulun jälkeen tarvittavat kaksi vuotta ja hakea sitten mestaritutkintoon. Lucas puolestaan on hakenut jo yliopistoon sisustussuunnittelijan opintoihin. 

Paul ja Lucas ovat yllättyneitä Luovan kampuksen vapaasta ilmapiiristä, missä opettajat ja oppilaat keskustelevat tasavertaisesti keskenään opiskelijoiden projekteista.

- Saksassa on vielä joissakin paikoissa selkeästi vallalla malli, jossa opettaja sanoo miten tehdään. Täällä opskelijat voivat suunnitella vapaammin omia projekteja ja saada niihin ohjausta opettajilta, jotka suhtautuvat meihin tasa-arvoisina tekijöinä, Paul ja Lucas kiittelevät. 

Teksti Mika Nykänen, kuvat Mika Nykänen ja Aada Uusitalo

Piirros muuntui animaatioksi

Pinja Luovan kampuksen taideluokassa. 

Kolmesataa kuvaa ja neljä päivää. Siinä vähän numeroita Pinja Hytösen TikTok-animaatiosta, jossa hänen huikean taidokas piirustuksensa syntyy viiva viivalta. Pinja teki animaationsa osana media-alalla toimimisen kurssia, jossa tutustutaan erilaisiin viestinnän välineisiin. 

  Pinjan intohimo piirtämiseen alkoi 12-vuotiaana, kun hän näki serkkunsa piirroksia. 

  - Aloin piirtää mallista, pääasiassa kasvokuvia. Halusin kokeilla, miten onnistun, Pinja kertoo.

  Pinja aloitti täysin omin päin eikä katsonut edes tutoriaaleja Youtubesta.

  - Katsoin vain kuvia tarkkaan, etsin omista piirroksista virheitä ja yritin korjata niitä. Ääriviivojen ja mittasuhteiden kanssa on ollut eniten kehittämistä, Pinja kertoo. 

  Aiheiksi valikoitui ihmisten kasvojen lisäksi eläimiä ja erilaisia esineitä, joita Pinja pyrki kuvaamaan mahdollisimman realistisesti. Vähitellen Pinja alkoi ottaa puhelimellaan videopätkiä piirtämisestään ja lopulta lataamaan niitä Tiktokiin. 

  - Tiktokissa alkoi tulla mukavia kommentteja ja videoita on jaettu kivasti. Muut piirtäjät saattavat antaa vinkkejä ja parannusehdotuksia.

  Yksi erikoisimmista aihealueista on kolikko- ja setelipiirrokset, jotka saavat paljon katselukertoja. Toinen suosittu aihe on tietenkin erilaisiin meemeihin perustuvat piirrokset.

  - Suosituin videoni on Giant Chad -meemiin perustuvat piirros, jota on katsottu 380 000 kertaa.  

  Ensimmäistä vuottaan kuvallista ilmaisua opiskeleva Pinja aikoo perustaa omat nettisivut piirroksilleen ja animaatioilleen. 

  - Jatkan varmasti TikTokiin piirtämistä ja videoiden tekoa, Pinja kertoo ja keskittyy jo uuden piirroksen parissa ahertamista. 

  Katso tästä Pinjan animaatio hänen TikTok-tilitään:

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Suvun arkku sai uuden elämän

Adialen ja entisöity arkku.

- Vanhojen esineiden korjaaminen ja säilyttäminen on intohimoni, sanoo Luovalla kampuksella artesaaniksi opiskeleva Adialen Rodriguez Hernandez.

Pöydällä on Adialenin aviomiehen suvun omistuksessa vuosikymmeniä pyörinyt arkku, jonka entisöinnin hän on juuri saanut valmiiksi. Entisöintiprojekti oli osa Adialenin työssäoppimisjaksoa. 

Adialen aloitti työn poistamalla maalin arkun puupinnoilta puhallussoodalla. Tämän jälkeen hän korjasi metalliosat, jotka olivat päässeet huonoon kuntoon vuosikymmenien saatossa. 

- Käytin kierrätysmateriaalia työssäoppimispaikkani roskalaatikosta. Löysimme myös juuri sopivan kokoiset ruosteiset naulat pajasta, Adialen kertoo. 

Adialen paikkasi arkun pohjassa olleen reijän ja upotti muutaman puutapin pitämään osia kasassa. Kaarevan kannen osia jouduttiin myös uusimaan, jotta uudet metalliosat pysyivät paikallaan 

- En pyrkinyt tekemään arkusta uutta, vaan korjaamaan pelkästään sen rikkinäiset osat ja palauttamaan arkun siihen tilaan, missä se on ollut ennen rapistumisen alkamista.  

Tutkimusten kautta Adialen on saanut selville, että arkku on alunperin tehty morsiusarkuksi eräälle miehen suvun jäsenelle luultavasti 1800-luvulla ja on siitä alkaen vaihtanut omistajaa eri taloissa.

- Arkun kylkeen oli kirjoitettu päivämäärä, joka luultavasti oli morsiamen syntymäpäivä, Adialen kertoo.

Adialenin matka Luovalle kampukselle ei ole ollut avain suoraviivaisimmasta päästä. Alkuperäiseltä ammatiltaan Adialen on englanninopettaja sekä kiinan, portugalin ja espanjan kääntäjä. Tavattuaan tulevan miehensä liikuntatieteellisessä konferenssissa kotikaupungissaan Havannassa elämä muuttui kertaheitosta.

Vanha ammatti jäi ja naimisiinmenon jälkeen matka vei miehen tutkijantyön perässä mm. Australian Tasmaniaan ja lopulta Adialen ja hänen Rautalammilta kotoisin oleva miehensä päätyivät Jyväskylään.

Arkku maalinpoiston jälkeen.

- Olin aivan ihastuksissani löytäessäni mieheni kotitalon ullakolta valtavasti suvun vanhoja esineitä. Aloin etsiä tee-se-itse ihmisten tekemiä tutoriaaleja, joissa neuvottiin miten vanhoille huonekaluille annetaan uusi elämä. Olen aina rakastanut käsitöitä ja taiteita ja niinpä ryhdyin etsimään mahdollisuutta opiskella alaa. Lopulta pääsin Gradian Luovalle kampukselle opiskelemaan.

Opintojen aikana Adialenin ajatukset ovat saaneet uutta perspektiiviä.

- Haluan edelleen oppia yhä enemmän kunnostamisesta. Mutta samalla haluan tehdä puuesineitä, joilla on tarkoitus ja jotka näyttävät myös kauniilta ilman että luonnonvaroja haaskataan.  

Tällä hetkellä suvun arkku palvelee Adialenin ja hänen miehensä viinikaappina.

- Tuntuu toimivan hyvin, Adialen nauraa.

Teksti Mika Nykänen, kuvat Adialen Rodriguez Hernandez

Käsivaralla jyrsimään

Näytössa näkyy seurattava linja.

Luovalla kampuksella siirryttiin uuteen jyrsintä-aikaan, kun käsinohjattava CNC-kone Shaper Origin otettiin puutyösalissa käyttöön. Käsinohjattavalla jyrsijällä voidaan luoda mitä moninaisimpia leikkauksia ja kaiverruksia puumateriaaliin. 

CNC-jyrsijän ideahan on, että koneeseen ohjelmoitu kuva tai piirros voidaan kaivertaa jyrsittävään materiaaliin, oli se sitten metallia, puuta tai muovia. Käsinohjattavassa jyrsijässä terää ohjaa sekä jyrsintä ohjaava ihminen että tietokone. 

- Jyrsittävän materiaalin pintaan liimataan merkkitarrat, joiden avulla jyrsijä suunnistaa. Jyrsijän kamera skannaa merkkejä ja kertoo mihin konetta pitää liikuttaa, puutyön lehtori Manu Seman kertoo. 

Jyrsimessä on näyttöruutu, jossa kaiverrettavan pinnan päällä näkyy millintarkasti piirrettävän kuvion viiva ja suunta, mihin konetta on kuljetettava. Näin jyrsimen ohjaaja pysyy viemään terää juuri oikeaan kohtaan. 

- Saman tyyppistä tekniikkaa on esimerkiksi peruutuskameroissa ja virtuaalitodellisuudessa, opiskelijat pohtivat. 

Jatkossa puualan opiskelijat pääsevät kokeilemaan jyrsimen kykyjä esimerkiksi liitosten tekemiseen. 

Kuvio kaivertuu kerroksittain.

Manu näyttää opiskelijan tekemään hyllyä, jonka kiilautuvat lohenpyrstöliitokset on jyrsitty Shaperilla. 

- Näin voidaan tehdä todella tarkkoja liitosrakennelmia, joita ei tarvitse koskaan liimata, Manu visioi. 

- Myös hirsityössä jyrsijää voi käyttää pienten yksityiskohtien kaivertamiseen, Manu kertoo. Esimerkiksi saranoiden loveuksissa käsijyrsin voisi olla hyödyllinen.

Käsijyrsimen monikäyttöisyyttä lisää myös se, että sen voi siirtää paikasta toiseen mikä ei ole tietenkään perinteisen CNC-koneen kohdalla mahdollista. Tällä tavoin kaiverrukset voi tehdä valmiiseen tuotteeseen siellä missä tuote on. 

Katso Facebook-videolta kuinka jyrsin toimii. 

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Madridin kukkuloilta kohti uutta oppimistapaa

Gradian tiimi Madridissa.

Aurinkoinen Madrid hurmasi Gradian seitsemänhenkisen ryhmän välittömällä ja lämpimällä tunnelmallaan, kun kolmas CS-21 (Creative Skills) työpaja starttasi 14.11. Puerta Bonitan media-alan oppilaitoksen yhä vihreälehtisellä kampuksella. Projektikoordinaattorin, kahden opettajan ja neljän opiskelijan tiimi sukelsi kansainväliseen perheeseen puolentoista vuoden koronatauon jälkeen täynnä malttamatonta intoa ja paloa löytää uusia taitoja sekä saada uusia ystäviä.  

Tämän kertaiseen kokoukseen oli tiensä löytänyt Belgian, Espanjan, Hollannin, Italian, Portugalin, Sveitsin ja Suomen ryhmät. Koronatilanteen seurauksena Britit eivät päässeet matkaan. Opettajilla oli viikon aikana myös omaa ohjelmaa.

Kohti uutta opettajuutta

Creative Skills 21:n perimmäinen tarkoitus on kehittää opettajuutta ammatillisessa koulutuksessa. Hankkeessa mukana olevat opiskelijat toimivat ns. koekaniineina uudenlaista opettajuutta kehitettäessä. Ns. pehmeät taidot usein unohdetaan ammatillisessa opetuksessa. Luovilla aloilla korostuu yksilölliset taidot, luovuus ja yrittäjyys (freelancerit ja yksin yrittäjät).

Luovat, ns. pehmeät taidot, ovat kuitenkin käytännöllisiä ja niiden opetus on järkevää yhdistää ammatilliseen opetukseen, mutta opettajilta usein puuttuu tieto, miten tämä tehdään. Kansainvälinen yhteistyö ja viestintä kuuluvat olennaisesti opettajan työkalupakkiin ja mahdollisuudet oppimisen kansainvälisessä ympäristössä ovat tärkeitä. Tämänkertaisen työpajaviikon (soft skills) teemoina olivat kommunikointi ja yhteistyö.

Opettajien keskusteluhetki Puerta Bonitassa. 

Opiskelijat jakaantuivat seitsemään kansainväliseen ryhmään luomaan mediaprojektia, jonka muodon ja sisällön he saivat päättää itse. Yhteisenä teemana kaikilla ryhmillä oli epätasa-arvo eri muodoissaan, josta kukin ryhmä valitsi oman näkökulmansa. Projektien aiheiksi nousi mm. mielenterveysongelmien ja taloudellisen aseman aiheuttama koulutuksellinen epätasa-arvo, asunnottomuus osana taloudellista epätasa-arvoa, sekä sukupuolten välinen epätasa-arvo. 

Sen lisäksi, että opiskelijat loivat upeita projektisuunnitelmia, he tekivät ”pää edellä”-sukelluksen kansainväliseen yhteistyö- ja kommunikointiympäristöön, toisin sanoen, jokainen sai harjoittaa englannin ja miksei muidenkin kielten osaamista yllin kyllin viiden päivän ajan.  

Itse asiassa tämä oli ehkä tärkein osa projektityöskentelyä sekä opettajille, että opiskelijoille, sillä Creative Skills-hankkeen tausta-ajatus on opetella uuden vuosituhannen vaatimia luovia työelämätaitoja, kuten luovuutta, ongelmanratkaisutaitoja, kriittistä ajattelua, tiimityötä, päätösten tekoa sekä sosiaalisia taitoja (soft skills, creative skills).  

Opettajien tehtävänä oli toimia kansainvälisten opiskelijaryhmien ohjaajina tai valmentajina ja eräänlaisina fasilitaattoreina. Yhteistyössä toista kieltä puhuvan opettajan kanssa viikosta tuli hieno matka omien viestinnällisten kykyjen äärirajoille samalla, kun side samassa tilanteessa olevaan kollegaan voimistui päivä päivältä. Opettajien päiviin kuului myös ryhmäkeskusteluja muiden opettajien kanssa, jotka mahdollistivat ryhmätyöskentelyssä esiin nousevien haasteiden jakamisen ja ratkaisujen etsimisen. 

Virallisen ohjelman lisäksi vapaamuotoiset keskustelut ja kokemusten vertailu kansainvälisten kollegojen kanssa synnyttivät monta oivallusta ja näkökulman uudelleenarviointia. Erilaisten koulutusjärjestelmien ja olosuhteiden vertailu avasi silmät aivan uusiin oppimis- ja opetusmaisemiin. Oma kotoinen työympäristökin sai laajemman kontekstin.   

Keväällä Sveitsiin

Vierailulla viestintätoimistossa.

Samalla kun opiskelijat ja opettajat huhkivat mediaprojektiensa parissa, jokaisesta maasta paikalle saapuneet koordinaattorit suunnittelivat jo seuraavaa kokoontumista St. Gallenissa Sveitsissä helmikuussa 2022. Kyselyiden ja keskusteluiden kautta pyrittiin löytämään reaaliaikaisesti opastusta siihen, mitä taitoja ja kykyjä tulisi erityisesti ottaa huomioon Sveitsin tapaamisessa. 

Madridin ja St. Gallenin kokemuksista saadut opit tullaan ottamaan käyttöön Gradian media-alan koulutuksessa ja jakamaan koko Gradian henkilöstölle erilaisilla oppailla ja koulutuksilla.  

Hanke itse luo online-käsikirjan, johon kerääntyy hankkeen edistymisen myötä erilaisia harjoituksia ja vinkkejä, joita on käytetty työpajaviikoilla. Hankkeella on myös avoimet Fb- ja IG-sivut. https://www.facebook.com/creativeskills21/  

Lisätietoja: Mikko Auerniitty, Gradian CS 21 projektipäällikkö

Tikut veivät uudelle alalle

Aten Kumiko-tekniikalla luoma valaisin.

- Tekemisen hiljaisuus viehätti, Atte Tarvainen sanoo, kun kysyn mikä Kumiko-tekniikassa vei hänen sydämensä. - Ja tietenkin syvällinen keskittyminen käsityötaitoon, mikä on oleellinen osa japanilaista
puusepänkulttuuria. 

  Kumiko-tekniikassa pienistä puutikuista rakennetaan ilman liimaa oman rakenteensa ansioista koossa pysyviä koristekuvioita ja käyttöesineitä. Japanissa tällä menetelmällä on muotoiltu ovia ja väliseiniä ja mitä moninaisempia koriste-esineitä. 

  Atte Tarvainen on yksi harvoista suomalaisista Kumiko-tekniikan taitajista. Maailmalta saman kiinnostuksen jakavia ystäviä löytyy kosolti ja he muodostavat sosiaalisessa mediassa oman yhteisönsä, joka antaa vinkkejä ja haastaa kokeilemaan uusia ideoita.

  - Isyyslomalla oli aikaa tutkia asioita ja törmäsin Youtubessa kiinnostaviin videoihin, Atte selostaa päätymistään Kumikon pariin.

  Ihan tyhjästä käsillä tekeminen ei Aten elämään tupsahtaneet, sillä hän on harrastanut puutöitä aina.

  - Olen aina värkkäillyt kaikenlaista puusta, Atte kertoo ja näyttää Instagramista omia tuotoksiaan, joihin kuuluu mm. leluja ja huonekaluja. Kuvista voi päätellä, että laatu ja äärimmäinen tarkkuus ovat kiinnostanut Attea aina. 

  Kumiko toi mukanaan myös suuremman elämänmuutoksen. Atte nimittäin luopui aiemmasta urastaan it-alalla ja lähti matkalle kohti käsityöläisen elämää.

  - Tuntui, että kaipasin vastapainoa it-alan hektiselle tahdille. Kumikon äärellä voi syventyä ja rauhoittua käsillä olevaan hetkeen, Atte sanoo.

  Atte on myös pohtinut oman osaamisensa hyödyntämistä esim. erilaisten kurssien muodossa. Tämän kehittämiseen Atte aikoo valita Luovan kampuksen opintoihinsa ohjaustoiminnan opintokokonaisuuden. 

  - Luulisin, että Kumiko vetoaisi ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita käsityökaluilla tehtävistä puutöistä, Atte sanoo ja jatkaa työtään puutyösalin rauhassa omia puuhiaan.

  Katso lisää Aten töitä hänen omalta instagram-tililtään. 

  Teksti Mika Nykänen, kuvat Atte Tarvainen

Matka mestariksi alkoi

Salla ja Klaus menossa kohti uutta.

- Unelmien toteuttaminen, vastaa Salla Puhakka suoraan, kun kysyn, mikä oli hänen motiivinsa aloittaa media-alan erikoisammattitutkinnon opinnot Luovalla kampuksella. - Ja ammatillinen kehittyminen, digitaalisen markkinoinnin suunnittelijana työskentelevä Salla jatkaa. 

Kuusitoista valokuvaajaa ja media-alan ammattilaista aloitti torstaina yhteisen matkan kohti valokuvaajamestarin titteliä kouluttaja Simo Peterin johdolla. Puolentoista vuoden aikana ryhmä tulee toteuttamaa yhteisiä projekteja ja kehittämään uusia valokuvausalan palveluita ja tuotteita, joita he voivat hyödyntää omassa työssään. 

- Omassa työssäni digitaalisen markkinoinnin parissa tunteisiin vaikuttamisen tärkeys korostuu ja valokuvalla on siinä suuri merkitys. Olen kuvannut koko elämäni mutta nyt tuntuu siltä, että pitää ottaa seuraava askel, ja siihen tämä koulutus sopii, Salla kertoo. 

Klaus Savolainen kuuntelee Sallan puheita ja nyökkää.

- Työssäni kuvataidekoulun rehtorina näen jatkuvasti, että tarvitsemme monenlaista kuvaa sekä markkinointiin että sosiaalisen median tarpeisiin. Toivon, että tämän koulutuksen kautta saisin hallintaan nimenomaan näitä prosesseja, Klaus kertoo. 

Vaikka erikoisammattitutkinnossa painottuu huippuosaaminen ja ammatillinen kehitystyö, monella opiskelijalla on myös oma henkilökohtainen motiivi aloittaa opinnot. Toisilla se on uudelle uralle hakeutuminen, toisille oman taiteellisen työskentelyn pohtiminen. 

- Opiskelu tässä vaiheessa on mahdollisuus hakea uusia virikkeitä ja tehdä henkilökohtaisia projekteja, Klaus muistuttaa. 

Opinnoissa yhtenä tutkinnonosana on visuaalisen projektin toteuttamisen kokonaisuus. Ryhmän aloittikin heti erilaisten taiteellisten projektien visioimisen, joista varmasti kuullaan vielä jatkossa.  

Teksti ja kuva Mika Nykänen 

Pää lepää Luovan kampuksen kierroksella

Anu Tarvainen viilaa.

Syksyn opinnot ovat alkaneet lupaavasti kontaktiopinnoissa ja pajat ovat kuhisseet luovia aloja tutkivia opiskelijoita entiseen malliin. Kaksi viikkoa sitten opintonsa aloittaneet taideteollisuusalan opiskelijat kiertävät talon kaikki työpajat heti alussa läpi ja saavat näin kattavan näkemyksen Luovan kampuksen tarjonnasta. Samalla he tekevät päätöksen, minkä materiaalin he valitsevat omaksi alakseen.

- Elämän ensimmäiset hitsaukset on tehty, Anu Tarvainen iloitsee metallin työsalissa. 

Kädessä on viila, jolla itse suunnitellun naulakon hitsaussaumat alkavat kiiltää kuin isoäidin hopealusikka. Anu on työskennellyt kaupan alalla kaksikymmentä vuotta ja nyt on elämä suuntautuu uusille urille, sillä opinnot suuntaavat kohti puusepän ammattia. 

- Hienoa, että heti pääsee konkreettisesti tekemään oikeita asioita, Anu iloitsee kiertopajoista. 

Seinän takana puutyön salissa Tiina Autio veistää puulevyyn lintuja, jotka hän tulee painamaan kankaalle linolevyn avulla. 

- Kiertopajoissa pää lepää, kun pääsee kokeilemaan kaikenlaista uutta ilman paineita, Tiina pohtii.

Joonas Rapo kokeilee kutomista.

Tiina tietää, mistä puhuu, sillä hänellä on kymmenen vuoden kokemus kädentaitojen opettamisesta. Hän on aloittanut ohjaustoiminnan opinnot syventääkseen omaa osaamistaan erilaisten tekniikoiden parissa. 

- Kiertopajojen avulla pääsee sisälle koulun mahdollisuuksiin ja joillekin opiskelijoille tämä on vielä paikka, jossa voi pohtia omaa alanvalintaansa, Tiina sanoo ja jatkaa kaivertamista. 

- Eri tekniikoiden hallinta on tärkeää artesaanille. Monialaisuus tuo artesaanin työhön uniikkia tvistiä,
Joonas Rapo pohtii kangaspuiden äärellä.  

- Tämä synnyttää uusia ideoita. Miksei metallikin voisi kutoa ja punoa, Joonas miettii samalla kun paukuttaa poppanaa.

Joonas on valinnut metallin omaksi alakseen mutta ei sulje pois muitakaan materiaaleja.

- Opintojen aikana tarkoitus on oppia uutta kartoittaa tuntemattomia asioita avoimesti, Joonas miettii. 

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Kalusteet kansainvälisille vieraille

Väliseinä tuo yksityisyyttä.

Luovan kampuksen puualan opiskelijat Niko Eskelinen ja Marikki Jaatinen suunnittelivat ja toteuttivat kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden huoneen kalustuksen Priimuksen majoitustiloihin.  

Tarkoituksena oli luoda pieneen hotellihuoneeseen kalusteratkaisu, jossa toteutuisi asukkaiden yksityisyys ja tasavertaisuus esimerkiksi luonnonvalon ja tilan käytön osalta. Suunnittelussa piti ottaa myös huomioon kestävän kehityksen periaatteet ja ekologisuus. 

- Projekti oli tosi mielenkiintoinen ja monipuolinen. Käytimme runsaasti aikaa suunnitteluun ja erilaisten vaihtoehtojen pohtimiseen, mikä on todella tärkeää näissä opinnoissa, Marikki Jaatinen kertoo. 

- Suunnittelun haasteita olivat tilan pienuus ja käyttäjien erilaiset tarpeet. Miten samaan huoneeseen majoitettavaa kaksi täysin vierasta ihmistä saavat oman tilan, jossa voi rentoutua? Myös säilytystilan integrointi kalusteisiin oli oma haasteensa. Marikki kertoo.

Päätyseinän takapuolelle on kiinnitetty hyllytasoja vieraiden tavaroita varten. 

Pöytätasolla voi pitää läppäriä.

Koska huonetta käytetään kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden majoittamiseen, mukaan oli hyvä saada tuulahdus keskisuomalaista atmosfääriä.

- Koivuvanerin avulla toimme metsän ja puun tunnun huoneeseen. Pintaan tuli vain vahakäsittely, jotta se olisi mahdollisimman luonnollinen. 

Käytännöllinen yksityiskohta on myös irrotettavat pöytätasot, joiden päälle voi laittaa vaikka läppärin tai muuta rentoutumisessa tarvittavaa tavaraa. 

- Väliseinä on äänieristetty tuulensuojalevyillä, ettei kaikki pienimmät kahinat tule läpi. Sängyt jätettiin irti rakennelmasta, jotta kylkeään kääntävä seinänaapuri ei heiluta myös toveriaan, Marikki kertoo.  

Teksti Mika Nykänen, kuvat Mika Nykänen ja Marikki Jaatinen

Kestävän kehityksen pöllö laskeutuu Luovalle kampukselle

Tästä se alkaa. Pöllön silmät näkyvät.

Metallijätteeksi muuntuneet rikkinäiset autonosat saavat uuden elämän kun Trash Design -ryhmä luo niistä veistoksen Luovan kampuksen pihalle. Muun muassa Tähtiautosta ja OK-autosta kerätyt kytkimet, alatukivarret ja raidetangot muuntuvat pöllön kehon osiksi kierrätysmateriaaleihin erikoistuneen opiskelijaryhmän käsissä. 

Pöllön on tarkoitus valmistua viimeistään toukokuussa mutta valmista voi tulla jo aiemminkin - sen verran hyvään vauhtiin ryhmä on päässyt yhteisprojektissaan.

Pöllön suunnittelu alkoi hakemalla vaikutteita oikeista pöllöistä, toki kuvien avulla, sillä Luovalla kampuksella ei toistaiseksi ole elävää lintua saatavilla. 

Pöllön siiven rakenne selvitettiin anatomisten piirrosten avulla, jotta autonosat saadaan oikealla tavalla järjestykseen. Silmien virkaa saavat toimittaa entiset kytkimet.

Trash Design -ryhmä aloitti opiskelunsa viime syksynä ja valmistuminen häämöttää juhannuksena. Ryhmän kouluttaja Ismo Immonen kertoo, että ryhmän sisällä on jo hautumassa käsityöalan yrityksiä, jotka tulevat tuottamaan sekä tarve- että koriste-esineitä kestävällä tavalla.  

Katso lisää kuvia Facebook-sivultamme

Teksti ja kuvat Mika Nykänen

Luova kampus valloitti Kiinan

Ruutukaappaus oppitunnista.

Luovan kampuksen muotiosaaminen on valloittanut Kiinan. Vaatetusalan kouluttajat Sirpa Sivander ja Eija Varis vetivät stailauksen ja visualisoinnin opintokokonaisuuden Shanghain johtavassa tekstiili- ja vaatetusalan Qunyi -oppilaitoksessa.

  - Lähtökohtana koulutukselle oli tutustuttaa kiinalaisia kollegoita Suomessa järjestettävään ammatilliseen koulutukseen ja tekstiili- ja muotialan tutkintoihin. Lähinnä esittelimme perustutkintoa ja ammattitutkintoa kokonaisuudessaan, Sirpa ja Eija kertovat.

  Sirpa ja Eija valitsivat opetettavaksi tutkinnon osaksi tekstiili- ja muotialan ammattitutkinnosta stailauksen ja visualisoinnin, koska se oli helpompi toteuttaa etätoteutuksena. Opetusmateriaali oli hyvin visuaalista ja tehtävissä shanghailaiset opettajat pystyivät hyödyntämään verkkokauppojen tuotteita etsiessään vaatteita pyydettyihin käyttötarkoituksiin ja kokonaisuuksiin.
  - Meidän näkökulmana on hyvin asiakaslähtöinen näkemys muodista ja stailauksesta, siksi opintojakson nimenä onkin Customer-Centered Approach to Fashion and Styling. Se osoittautuikin hyväksi näkökulmaksi, koska monet opetusaiheemme olivat heille lähes kokonaan uusia, Sirpa ja Eija kertovat.

Rehtori Pirjo Kauhanen tervehtii kumppaneita.

  Koulutuksessa Eija ja Sirpa kävivät läpi tutkinnon perusteiden mukaisia teemoja ja työkaluja, joita Luovalla kampuksella käytetään asiakaspalvelun apuna.
  - Avasimme myös suomalaista näyttöprosessia, kuinka näytöt täällä toteutetaan ja arvioidaan työelämän kanssa yhteistyössä.

Yli kulttuuristen haasteiden

Mutta miten kiinalainen kulttuuri piti konkreettisesti huomioida suunnittelussa?
  - Tärkeimpinä asioina on huomaavaisuus, joustavuus ja kohteliaisuus kaikessa toiminnassa. Pauliina Holmilta saimme paljon hyviä vinkkejä, mitä tulisi huomioida.
  Kouluttajien piti piti myös huomioida se, kuinka erilaisessa tilanteessa suomalainen tekstiili- ja muotiala on tällä hetkellä suhteessa kiinalaiseen tekstiili- ja muotialaan, koska suurin osa länsimaisesta vaatetuotannosta on siirtynyt juuri Aasiaan. Toimintatapoja pitää peilata kiinalaisiin tarpeisiin. 

  - Haastavinta oli vuorovaikutus online -toteutuksen aikana. Ainoastaan muutama 14 opettajasta osasi englantia, joten kiinalainen tulkki oli erittäin tärkeässä asemassa. Tulkkimme Sara olikin todella ammattitaitoinen ja hänen ystävälliset kasvonsa ruudulla kannustivat meitäkin opetuksen aikana. Sirpa ja Eija pohtivat.

- Meillä oli kolme isompaa tehtäväkokonaisuutta, joihin olimme tehneet valmiit PowerPoint -pohjat ja niihin opettajat hakivat vaatteita verkkokaupoista. Palautettujen tehtävien läpikäymiseen meni myös aikaa, kun jokainen kommentoi ja perusteli omia valintojaan ja sai saman tien palautteen tekemästään tehtävästä.

  Qunyi -koulussa oli yhteystyöhenkilö, joka hoiti käytännön asiat Kiinan suuntaan ja kaikki materiaali kulki hänen kauttaan. Myös kaikki opetussessiot nauhoitettiin koulun käyttöön.

Työ palkitsi

Ihan tuosta vain opintokokonaisuus ei muuntunut kansainväliseen kontekstiin.

  - Pelkästään materiaalien kääntäminen etukäteen vei todella paljon aikaa, jotta löysimme ammatillisesti oikeat sanat ja ilmaisut. Ja myös puhuminen jännitti etukäteen, mutta hyvin tehdyt materiaalit auttoivat paljon ja kun sanasto tuli tutuksi, puhuminenkin alkoi jo sujumaan. Myös Pauliinan apuun pystyimme luottamaan, jos ongelmatilanteita olisi tullut ja hänen mahtava kannustuksensa muutenkin auttoi luottamaan omiin taitoihimme, Sirpa ja Eija kertovat.
- Parasta varmaankin oli se, että valitsemamme aiheet olivat kiinalaisten kollegoiden mielestä tarpeellisia ja erittäin mielenkiintoisia. Muotiin liittyvien visuaalisten aiheiden lisäksi myös kestävän kehityksen näkökulma koettiin erittäin tärkeäksi. Tavoitteenamme oli antaa heille uusia, asiakaslähtöisiä näkökulmia muotiin ja siinä koimme onnistuneemme hyvin.

 - Se, että uskalsimme ottaa tämmöisen haasteen vastaan antoi paljon uutta näkemystä myös meille. Vieraaseen kulttuuriin tutustuminen, englanniksi opettaminen ja digiopettaminen kiinalaisella oppimisalustalla olivat kaikki palkitsevia kokemuksia, Eija ja Sirpa sanovat.

Teksti Sirpa Sivander, Eija Varis ja Mika Nykänen, kuvat Pauliina Holm

Joonas teki maailman kalleimman lasinalusen

Jos olet aina halunnut laittaa 250 euroa lasinaluseen, tilaisuutesi on tullut. Joonas Raistakka on tehnyt

Pysäytyskuva Joonaksen videolta.

sinulle juuri sellaisen. Omintakeista puun kerrostamistekniikkaa hyödyntämällä Joonas on nostanut halpatuotteena yleensä pidetyn lasinalusen uudelle tasolle - sekä esteettisesti että hinnaltaan.  

Pysäytyskuva Joonaksen videolta.
- Lyhyesti kutsun tekniikkaani "hienoviilutukseksi", Joonas kertoo. - En varmastikaan ole keksinyt viilun käyttöä puuhommissa alusta asti itse, mutta tykkään ajatella, että tapani hyödyntää sitä on kuitenkin uusi.

Joonas on testaillut viilun käyttämistä visuaalisena elementtinä opintojeni alustä lähtien ja alkanut pikkuhiljaa soveltaa sitä erilaisin tavoin.

- Vaikka tekniikka onkin periaatteessa ihan tavallista liimalevyn tekemistä on se silti todella raskas; pelkästään tuon videolla nähtävän viilutetun levyn tekemiseen meni työtunteja noin 40 - vasta sen jälkeen pääsee tekemään itse lasinalusia tai mitä kyseisestä viilupuusta onkaan tekemässä, Joonas kertoo.

Joonaksen käyttämässä menetelmässä puuta liimataan värillisen kerroksen kanssa kerta toisensa jälkeen vähän samalla tavalla kuin torttutaikinaa valmistetaan: kaulitaan ja käännetään.

Videolla nähtävän puun Joonas on viiluttanut 9 kertaa. Lasinalusen suhteellisen suolainen hinta johtuu nimenomaan valtavasta määrästä työtunteja, joita tähän kerrostamiseen tarvitaan.

- Vaikken hirveämmin pidäkään sanasta "taiteilija" minun on pakko tunnustaa, että olen artesaanina ehkä enemmän kallellaan sen suuntaan kuin mihinkään muuhun. Työni ovat aina jossain määrin "epäkäytännöllisiä", jos ajatellaan, että niitä pitäisi myydä eteenkinpäin, Joonas hymyilee.

Lisää Joonaksen töitä löytyy instagramista tunnuksella @adhdcarpentry

Teksti Joonas Raistakka ja Mika Nykänen, kuva Joonas Raistakka

Katso video tästä!

 

Sepän elämää

Hehkuvan raudan magiaa.

Oletko koskaan miettinyt, mitä sepät joskus muinoin tekivätkään pajojensa hämärässä? Tai miten nykypäivän sepät päivänsä viettävät? Entäpä oletko koskaan haaveillut toimivasi seppänä?

Seppien ammattikunta ei todellakaan ole kuollut tai kuihtunut olemattomiin, vaikka joku ehkä on näin luullutkin.

Sepän työtä opettavia seppiä on maassamme useita, jotka haluavat säilyttää yhden perinteisimmistä ammateista ja siirtää osaamistaan sitä haluaville.

Ammatikseen takovia seppiä on Suomessa useita kymmeniä ja oivan harrastuksen sepän hommista ovat saaneet sadat ihmiset ympäri tämän maan.

Gradia Jyväskylässä voi kouluttautua sepäksi Taideteollisuusalan ammattitutkinnossa. Opettajana on Sami ”rautakärpänen” Lehtomaa. Opetustyön ohella Sami suorittaa Seppämestarin erikoisammattitutkintoa.

Samin tarina sepäksi

Sami "Rautakärpänen" Lehtomaa.

Elokuussa 1998 Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen pajalla seisoi pienikokoinen nuori mies, käsissään pätkä puukkoterästä ja aivan liian painava vasara. Silloin löin ensimmäisen lyöntini alasimen äärellä ja sillä tiellä kuljen edelleen. 

Kolmantena koulupäivänä menin opettajieni luokse ja pontevasti ilmoitin: minusta tulee ammattiseppä. Fyysinen kokoni oli varsin hento, jonka johdosta huomautukseni aiheutti hilpeyttä opettajissa. En ollut siitä moksiskaan, koska halusin sepäksi ja hyvin nopeasti mieleeni iskostui ajatus tulevaisuudessa opettaa sepäntaitoja ja osaltani olla osa perinteen jatkumoa

Seppä minusta kasvoi ja siirrän tietojani ja taitojani erittäin mielelläni.

Teksti Sami " Rautakärpänen" Lehtomaa, Samin kuva Sirpa Sergejeff, taontakuva Lotta Niskanen

Väriä epävarmaan maailmaan

Japanilaista vaikutetta.

Vielä ehtii tulla ihailemaan Jaana Mörskyn metallia ja tekstiiliä yhdisteleviä koruja Luovan kampuksen yläaulaan. Esillä on virkattuja mandaloita, korva- ja rintakoruja, isoäidinneliöitä kierrätysmateriaalikoruja.

Näyttelyn nimi viittaa nykyhetken tilanteeesen. 

- Väriä epävarmaan maailmaan siksi koska toivon värien tuovan iloa harmaaseen ja synkkään, tämänhetkiseen epävarmaan olotilaan maailmassa, Jaana kuvailee.  

Näyttely on samalla eräänlainen välitilinpäätös Jaanan käsityöläisen uralla. 

- Olen tehnyt tänä vuonna kymmenen vuotta koruja Metallin Kosketus -nimen alla, joten yhdistin nämä asiat nyt tähän näyttelyyn, Jaana kertoo.

Kipinä korujen tekemiseen syntyi alunperin kirjakaupassa.

Mandaloita on eri väreissä.

- Silmiini osui Linda Jonesin kirja Ihania Koruja helmistä ja metallilangasta. Ja siitä se sitten lähti. Innostuin metallilangan kieputtamisesta todella. Asuin silloin Helsingissä pienessä asunnossa - ja siitä lähtien metallilangat, kaikenlaiset helmet ja kivet ja työkalut valtasivat keittiönpöytäni siihen asti kunnes muutin isompaan asuntoon täällä Jyväskylässä, kotiseudullani. Nyt se sama pöytä on ainoastaan työpöytä, Jaana muistelee.

Jaana teki aluksi koruja itselleen ja lahjoiksi ja myi niitä myös erilaisissa myyjäisissä. Jonkin aikaa hänellä oli myyntiä myös verkkokaupassa Etsyssä.
- Abby Hookin kirja Wirejewelry Masterclass innosti minua myös yhä enemmän metallilankorujen tekemiseen, Jaana kertoo.

Youtubesta Jaana bongasi Christina Larsonin metallilankakoruvideot. Larson tekee metallilankakoruja monilla eri tekniikoilla ja hänen ansiostaan Jaana löysi kumihimon, japanilaisen nyörinpunontatekniikan. 

Näyttely on osa käsityöntekijän ammattitutkintoa.

Jaana aloitti viime vuoden syksyllä -19 käsityöntekijän ammattitutkinnon opinnot Luovalla kampuksella.

- Täällä Kankaalla innostuin ikivanhasta lautanauhatekniikasta, jota olen yhdistänyt jonkin verran tekemiini koruihin ja koristeisiin. Innostuin myös luovasta kiertotaloudesta ja olen yhdistänyt kierrätysmateriaaleja ja taloudellisesti kestäviä materiaaleja koruihini. 

- Olin jo kiertotalouskoruihin kokeillut yhdistää virkkausta koruihin ja virkkaus on tuttua minulle muutenkin vuosikymmenten takaa, Jaana kertoo.

Kun Suomi ja maailma menivät kiinni pandemian vuoksi keväällä, Jaana alkoi virkkaamaaan. 

- Rakastuin erilaisten lankojen väreihin ja väriyhdistelmiin! 

Jaana opiskeli erilaisia virkkaustekniikoita, otti haltuun isoäidinneliöt ja laajensi osaamistaan mandaloihin, joita löytyy myös näyttelylystä. Nyt tuotannossa on koruja, koristeita ja asusteita. 

Näyttely on avoinna jokainen arkipäivä klo 9-16 aina 27.11. saakka.

Ota yhteyttä somessa tai sähköpostilla, jos olet kiinnostunut jostain korusta tai mandalasta:

Instagram: @jkristm / touchofthemetal@gmail.com  

Teksti Jaana Mörsky ja Mika Nykänen, kuvat Jaana Mörsky

Luova kiertotalous omassa näyttelyssä

Luova kiertotalous-hankkeen tuotteita voi ihailla nyt nettigalleriassa. Esillä on runsas valikoima tuotteita, jotka on valmistettu kiehtovista kierrätysmateriaaleista ja innovatiivisista biomateriaaleista.

Näyttely esittelee Gradian taideteollisuusalan sekä tekstiili- ja muotialan opiskelijoiden ideoimia ja valmistamia protoja ja tuotteita.

Biopohjaisista materiaaleista valmistetuissa tuotteissa on käytetty sellua, Woodcastia tai 3D-tulostusfilamentteja, kierrätyshuopaa ja korkkia sekä biopohjaista linoleumia.

Kierrätysmateriaalituotteissa on käytetty metalli- ja kalusteteollisuuden ylijäämiä ja sivuvirtoja sekä erilaisia kierrätystekstiilejä.

Tuotteiden valokuvaamiseen ovat osallistuneet Gradian lehtori Sirpa Sergejeff sekä media-alan ja kuvallisen ilmaisun opiskelijat Linnea Koivu, Jenna Lindroos, Eveliina Rintala, Jurian Törnroth ja Sampo Vuori. Näyttelyn valokuviin on lisätty tuotteen ja valmistajan nimi sekä tiedot tuotteessa käytetyistä materiaaleista.

Näyttelyn on koonnut Luova Kiertotalous-hankkeen koordinaattori Sirpa Vauhkala.

Käy ihailemassa mahtavia tuotteita täällä!

https://luovakiertotalous.wixsite.com/intoa 

Teksti Sirpa Vauhkala ja Mika Nykänen